Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa autistista lasta
-
14.05.2016 |
Toivon oikeasti neuvoja, en haukkuja. Meillä kohta 4v ilmeisesti lievään päähän sijoittuva autismidiagnoosin omaava lapsi.
Ongelmaa tuottaa se kun lapsi ei enää leiki. Ei halua osallistua mihinkään leikkiin. Ennen lähti paremmin mukaan, nyt ei vain halua. Kotona olo siis on todella rasittavaa vapaapäivinä. Ei tee mitään muuta kuin vaan on. Lapsi on ja höpöttää ja puhuu omia höpöhöpö juttuja. Hokee esim nyt vieressä "mummo on NAINEN! Isi on MIES! Äiti on NAINEN!" Ja odottaa että sanon että joo niin on joo. Siis mä en enää jaksa. Ulkoillessa tykkää laskea muiden kanssa liukumäkeä mutta välillä jää jankuttamaan vieraille aikuisille jotain typerää. Ja räpyttää käsiä. Ne katseet mitä me saadaan. Ei paljoa huvita mennä ulos.
Nyt poika kävelee ympyrää ja mölisee "ymmärräksäää ymmärrätkööö"... mä en jaksa tätä. Ei nuku päiväunia vaan riehuu ja raivoaa. Ei halua leikkiä vaan mölistä ja kutituksia.
Miten tätä pitäisi jaksaa vielä ainakin 20 vuotta? Helpottaako tää ikinä?
Kommentit (60)
-- kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
-- kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
Ei kai tuota jaksais päivästä toiseen, vaikka lukisi sata autistisen kasvatuskirjaa. Eikö teidän kaupungissa ole sellaista yksikköä kehitysvammaisille, mistä saa tilattua lapselle paikan päiväksi, viikonlopuksi, viikoksi yms.? Meidän kaupungissa on. Vai tarviiko niihin vakavammat diagnoosit? Kuitenkin irtiotto lapsesta on varmaan se ratkaisu? Lomaa silloin tällöin.
En ole yksin, on mieskin tässä mukana mutta hän on paljon pitkäpinnaisempi eikä aina ymmärrä minua. En ole missään nimessä valmis hakemaan lapselle mitään paikkoja, en koe että lapsi olisi niin vaikeasti autisti että kehtaisin edes hakea mitään sellaisia.
Saan irtiottoja jos haluan, mutta ei se auta. Tiedän että vaikka tekisin millaisen loman niin lapsi on edelleen luultavasti yhtä hankala.
No tottakai lapsi on yhtä hankala, kun tulet lomalta. Mutta yleensä lomat ja irtiotot auttavat jaksamaan paremmin. En nyt ymmärrä, että mitä sä haluat? Purkaa vain kyllästymisen? No, kyllä sekin on hyvä keino, että sä purat sen tänne kirjoittamalla. Kaikki vaan vissiin luuli, että sä jotain ratkaisua haet :)
Jos ymmärrät lukemaasi niin aloituksessa jo lukee että hain neuvoja. Ja sain niitä. Että niin.
No, sun veemäisen sävyisistä vastauksista päätellen... Karma on lyönyt sinuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yrittäisin tätäkin apua. Tuskin ainakaan pahentaa. Voimia arkeen!
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/29/autismiin-apua-ruokavaliosta
Meillä on ap myös ihan samoilla diagnooseilla. Se on raskasta toisinaan, eikä siinä ole mitään väärää. Meidän lapsellamme ei myöskään ole älyssä vikaa(vielä ainakaan havaittu), mutta on taipumusta esim juuttua asioihin ja saa helposti pakkomielteitä (esim. vaatteet oltava aina tietyllä tavalla hänen mielestään jne.) Juuttuu myös helposti hokemaan. Onko teillä kuvakortit/ viittomat käytössä? Se voi helpottaa lapsen ymmärtämistä ja jonkun asian sisäistämistä, vaikka puhe onnistuisikin.
Itse olemme huomanneet parhaimmaksi tavaksi olla lempeästi, mutta tiukasti juuttumista ja hokemista vastaan. Kiellämme esimerkiksi hokemasta ja sanomme, että noin, nyt riittää. Lapsellemme tietyt vaatteet tuottavat myös vaikeuksia (hänellä on myös sensorisen integraation häiriötä), mutta silti myös näitä vaatteita käytetään. Saako lapsesi terapioita, kuten toiminta- ja/tai puheterapiaa? Onko päiväkodissa millainen ryhmä? En yritä neuvoa tai päteä, vaan mielenkiinnosta kysyn. Meillä kaikki nämä.
Oma lapsemme on myös ollut erittäin huono aina leikkimään tai sitten leikki juuttuu yhteen kohtaan ja sitä toistetaan sitten koko ajan. Tällöin aikuisen ohjaus on paikallaan. Aikuisen pitää ikään kuin viedä leikin juonta eteenpäin jne. Kehitystä on jo tapahtunut meillä, mutta edelleen huomaa, että se on lapsellemme hieman vastenmielistä.
En ikinä veisi lastani johonkin laitokseen, enkä ikinä anna periksi. Olen hänen äitinsä, enkä todellakaan päästä häntä siitä, mistä rima on matalin, koska minun on tarkoitukseni opettaa hänet pärjäämään elämässään, ei heittäytymään muiden autettavaksi. Ja autisminkirjolla voi pärjätä ja tehdä suuriakin asioita, kuten vaikkapa Einstein. Oma lapseni nyt ei mikään Einstein ole, tai ei ainakaan vielä 😂 mutta ihan pärjäävä aikuinen hänestä todennäköisesti tulee. Meiltä vanhemmilta se kuitenkin vaatii tiettyä sinnikkyyttä.
Palalaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on siitä, että autismi ei parane eikä lapsi muutu yhtäkkiä erilaiseksi. Ap:n kohdalla ei selvästi ole tarve saada ratkaisuja lapsen auttamiseen vaan hän ei jaksa eikä hyväksy lasta. Jos ajatus on niin kyyninen, että tauko lapsesta ei auta, koska lapsi ei muutu , on vaihtoehdot vähissä. Joko äiti tai lapsi muuttaa eri paikkaan. Lapsi kun ei tosiaan muutu sellaiseksi kuin äiti toivoo. t autismikirjolaisen äiti
Kirjolaisen vanhempana, vaikea uskoa että kirjoitat ap:lle noin. Jokainen joskus väsyy, suuren osan todella on vaikeaa hyväksyä diagnoosia ensimmäisinä vuosina. Ap:n lapsi on niin pieni että diagnoosi on luultavasti tuore. Jokainen varmasti toivoo lapselleen parempaa ja normaalin elämän.
Luepa ihan tarkasti mitä ap kirjoittaa. Ei hän neuvoja kaipaa. Hän ei vaan halua olla autistilapsen vanhempi. Vaikka diagnoosi olisi tuore, lapsi on ollut sama. Ei diagnoosi tuo oireita. Minulla diagnoosi oli helpotus, koska oli helpompi hakea ja saada apua. Ja minä otan vastaan avun. Tiedän, että lapsi ei tilapäishoidossa muutu, mutta saan itse levätä.
Palalaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se irtiotto ei auta? Saat lepuuttaa hermojasi. Eikä niinkään voi oikein ajatella että 20 vuotta eteenpäin, koska kenellekään ei ole luvattu 20 vuotta elämää eteenpäin. Se voi olla viikko, kuukausi, vuosi. Päivä. Jos yrität elää vaan tätä päivää?
Ootko sä ihan tosissasi? Elä tätä päivää? Se ei ole mitään muuta kuin normaalia autismikirjolaisten vanhemmille miettiä sitä että mihin elämä vie autistisen lapsen ja hänen perheensä. Ja myös näissä "lievissä" tapauksissa se, että miten lapsi tulee kehittymään, kasvaako hänestä itsekseen toimeen tuleva, vai tuetusti asuva ihminen. Ja sitten vielä erikseen se että paheneeko vai paraneeko oireet.
joo mutta se vatvominen ja murehtiminen ei auta. 20 vuotta eteenpäin on ihan turha tänään miettiä ja suunnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama diagnoosi 4-vuotiaana, nyt jo 16-vuotias ja nyt tuli vielä kehitysvammadiagnoosi. Ei pysty työelämään ja nykyään on paljon yksin ( ei kavereita). Erityiskoulussa on, mutta ei pysty keskittymään ja tarvitsee toistoa ohjeissa, joten ei tule selviämään yksinkertaisistakaan työtehtävistä. Surullista, mutta nyt tosiaan suosittelen tietokonetta, padia, musiikkia ja uintia. Myös äänikirjat voivat olla hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ap myös ihan samoilla diagnooseilla. Se on raskasta toisinaan, eikä siinä ole mitään väärää. Meidän lapsellamme ei myöskään ole älyssä vikaa(vielä ainakaan havaittu), mutta on taipumusta esim juuttua asioihin ja saa helposti pakkomielteitä (esim. vaatteet oltava aina tietyllä tavalla hänen mielestään jne.) Juuttuu myös helposti hokemaan. Onko teillä kuvakortit/ viittomat käytössä? Se voi helpottaa lapsen ymmärtämistä ja jonkun asian sisäistämistä, vaikka puhe onnistuisikin.
Itse olemme huomanneet parhaimmaksi tavaksi olla lempeästi, mutta tiukasti juuttumista ja hokemista vastaan. Kiellämme esimerkiksi hokemasta ja sanomme, että noin, nyt riittää. Lapsellemme tietyt vaatteet tuottavat myös vaikeuksia (hänellä on myös sensorisen integraation häiriötä), mutta silti myös näitä vaatteita käytetään. Saako lapsesi terapioita, kuten toiminta- ja/tai puheterapiaa? Onko päiväkodissa millainen ryhmä? En yritä neuvoa tai päteä, vaan mielenkiinnosta kysyn. Meillä kaikki nämä.
Oma lapsemme on myös ollut erittäin huono aina leikkimään tai sitten leikki juuttuu yhteen kohtaan ja sitä toistetaan sitten koko ajan. Tällöin aikuisen ohjaus on paikallaan. Aikuisen pitää ikään kuin viedä leikin juonta eteenpäin jne. Kehitystä on jo tapahtunut meillä, mutta edelleen huomaa, että se on lapsellemme hieman vastenmielistä.
En ikinä veisi lastani johonkin laitokseen, enkä ikinä anna periksi. Olen hänen äitinsä, enkä todellakaan päästä häntä siitä, mistä rima on matalin, koska minun on tarkoitukseni opettaa hänet pärjäämään elämässään, ei heittäytymään muiden autettavaksi. Ja autisminkirjolla voi pärjätä ja tehdä suuriakin asioita, kuten vaikkapa Einstein. Oma lapseni nyt ei mikään Einstein ole, tai ei ainakaan vielä 😂 mutta ihan pärjäävä aikuinen hänestä todennäköisesti tulee. Meiltä vanhemmilta se kuitenkin vaatii tiettyä sinnikkyyttä.
Kiitos, kiva että joku ymmärtää. Onko teillä ollut noita stereotyyppisiä liikkeitä? Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Yleensä olen sinnikäs mutta tänään käytös oli niin kamalaa että en jaksanut enää yhtään. Meillä juuttumista on lähinnä tavaroihin ja joihinkin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ap myös ihan samoilla diagnooseilla. Se on raskasta toisinaan, eikä siinä ole mitään väärää. Meidän lapsellamme ei myöskään ole älyssä vikaa(vielä ainakaan havaittu), mutta on taipumusta esim juuttua asioihin ja saa helposti pakkomielteitä (esim. vaatteet oltava aina tietyllä tavalla hänen mielestään jne.) Juuttuu myös helposti hokemaan. Onko teillä kuvakortit/ viittomat käytössä? Se voi helpottaa lapsen ymmärtämistä ja jonkun asian sisäistämistä, vaikka puhe onnistuisikin.
Itse olemme huomanneet parhaimmaksi tavaksi olla lempeästi, mutta tiukasti juuttumista ja hokemista vastaan. Kiellämme esimerkiksi hokemasta ja sanomme, että noin, nyt riittää. Lapsellemme tietyt vaatteet tuottavat myös vaikeuksia (hänellä on myös sensorisen integraation häiriötä), mutta silti myös näitä vaatteita käytetään. Saako lapsesi terapioita, kuten toiminta- ja/tai puheterapiaa? Onko päiväkodissa millainen ryhmä? En yritä neuvoa tai päteä, vaan mielenkiinnosta kysyn. Meillä kaikki nämä.
Oma lapsemme on myös ollut erittäin huono aina leikkimään tai sitten leikki juuttuu yhteen kohtaan ja sitä toistetaan sitten koko ajan. Tällöin aikuisen ohjaus on paikallaan. Aikuisen pitää ikään kuin viedä leikin juonta eteenpäin jne. Kehitystä on jo tapahtunut meillä, mutta edelleen huomaa, että se on lapsellemme hieman vastenmielistä.
En ikinä veisi lastani johonkin laitokseen, enkä ikinä anna periksi. Olen hänen äitinsä, enkä todellakaan päästä häntä siitä, mistä rima on matalin, koska minun on tarkoitukseni opettaa hänet pärjäämään elämässään, ei heittäytymään muiden autettavaksi. Ja autisminkirjolla voi pärjätä ja tehdä suuriakin asioita, kuten vaikkapa Einstein. Oma lapseni nyt ei mikään Einstein ole, tai ei ainakaan vielä 😂 mutta ihan pärjäävä aikuinen hänestä todennäköisesti tulee. Meiltä vanhemmilta se kuitenkin vaatii tiettyä sinnikkyyttä.
Kiitos, kiva että joku ymmärtää. Onko teillä ollut noita stereotyyppisiä liikkeitä? Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Yleensä olen sinnikäs mutta tänään käytös oli niin kamalaa että en jaksanut enää yhtään. Meillä juuttumista on lähinnä tavaroihin ja joihinkin ihmisiin.
Kyllä on ollut. Yhdessä vaiheessa hän pyöri. Siis pyöri itsensä ympäri kunnes oli ihan pyörryksissä ja sitten pysähtyi, kunnes pyöri taas. Tällä hetkellä (hän täyttää parin kk päästä kuusi) ei tule ainakaan mieleen mitään tiettyä liikettä, mutta on sellaista yleistä levottomuutta, etenkin, jos vaatimuksena olisi olla paikallaan. Hokemaa on edelleen, kyselee koko ajan "miksi"? Vaikkapa, jos vaikkapa sanon, että äiti löi polvensa ja nyt sattuu, niin hän kysyy, miksi? "No kun äiti kompastui" "Miksi?" Tuota miksiä tulee vaikka miten pitkään, jos vain antaa. Kysynkin sitten häneltä, mitä hän tarkoittaa miksillä. Hänen kiinostumisensa asioista on siinä mielessä autismille tyypillistä, että hän on hyvin kiinnostunut esim. ihmisen biologiasta, avaruudesta ja osaa nimetä monia lippuja. Telkkarista hän tykkää esim Avarasta luonnosta, ruokaohjelmista ja erilaisista biologiaa tai avaruutta käsittelevistä dokumenteista. Suurin intohimo on kuitenkin videopelit. Niissä hän on lyömätön, eikä esim. isänsä pärjää hänelle monissa peleissä. Mitkä sdinun lapsesi vahvuuksia ovat?
Onko lapsella toiminta- tai puheterapiaa? Leikkitaitojakin voi (ja pitää) harjoitella mutta se on tietysti pitkä homma esim. just toimintaterapiassa eikä tuo apua just tähän hetkeen.
Onko lapsella esim. kuvitettu päiväohjelma? Te voisitte koittaa harjoitella sitä itsekseen olemista vaikka kirjojen ja munakellon/time timerin kanssa. Jos vaikka ihan päiväohjelmaan ois merkattu "oma hetki" vaikka ruuan jälkeen, jolloin lapsen odotetaan vetäytyvän puuhaamaan jotain itsekseen. Aluksi ihan lyhyt hetki ja järjestetty ohjelma lapsen kiinnostuksen kohteista, ja sitten sitä aikaa pikkuhiljaa pidentäen. Tääkin on tietty pitkä juttu harjoitella ja lapsi on aika pieni vielä, mutta ajan kanssa kun saisitte tän toimimaan, niin päivään tulusi niitä hetkiä, että lapsi osaa olla keskenänä. Ylipäänsä rutiinit ja niiden ennakoiminen kuvin helpottaa monen autiatisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ap myös ihan samoilla diagnooseilla. Se on raskasta toisinaan, eikä siinä ole mitään väärää. Meidän lapsellamme ei myöskään ole älyssä vikaa(vielä ainakaan havaittu), mutta on taipumusta esim juuttua asioihin ja saa helposti pakkomielteitä (esim. vaatteet oltava aina tietyllä tavalla hänen mielestään jne.) Juuttuu myös helposti hokemaan. Onko teillä kuvakortit/ viittomat käytössä? Se voi helpottaa lapsen ymmärtämistä ja jonkun asian sisäistämistä, vaikka puhe onnistuisikin.
Itse olemme huomanneet parhaimmaksi tavaksi olla lempeästi, mutta tiukasti juuttumista ja hokemista vastaan. Kiellämme esimerkiksi hokemasta ja sanomme, että noin, nyt riittää. Lapsellemme tietyt vaatteet tuottavat myös vaikeuksia (hänellä on myös sensorisen integraation häiriötä), mutta silti myös näitä vaatteita käytetään. Saako lapsesi terapioita, kuten toiminta- ja/tai puheterapiaa? Onko päiväkodissa millainen ryhmä? En yritä neuvoa tai päteä, vaan mielenkiinnosta kysyn. Meillä kaikki nämä.
Oma lapsemme on myös ollut erittäin huono aina leikkimään tai sitten leikki juuttuu yhteen kohtaan ja sitä toistetaan sitten koko ajan. Tällöin aikuisen ohjaus on paikallaan. Aikuisen pitää ikään kuin viedä leikin juonta eteenpäin jne. Kehitystä on jo tapahtunut meillä, mutta edelleen huomaa, että se on lapsellemme hieman vastenmielistä.
En ikinä veisi lastani johonkin laitokseen, enkä ikinä anna periksi. Olen hänen äitinsä, enkä todellakaan päästä häntä siitä, mistä rima on matalin, koska minun on tarkoitukseni opettaa hänet pärjäämään elämässään, ei heittäytymään muiden autettavaksi. Ja autisminkirjolla voi pärjätä ja tehdä suuriakin asioita, kuten vaikkapa Einstein. Oma lapseni nyt ei mikään Einstein ole, tai ei ainakaan vielä 😂 mutta ihan pärjäävä aikuinen hänestä todennäköisesti tulee. Meiltä vanhemmilta se kuitenkin vaatii tiettyä sinnikkyyttä.
Kiitos, kiva että joku ymmärtää. Onko teillä ollut noita stereotyyppisiä liikkeitä? Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Yleensä olen sinnikäs mutta tänään käytös oli niin kamalaa että en jaksanut enää yhtään. Meillä juuttumista on lähinnä tavaroihin ja joihinkin ihmisiin.
Kyllä on ollut. Yhdessä vaiheessa hän pyöri. Siis pyöri itsensä ympäri kunnes oli ihan pyörryksissä ja sitten pysähtyi, kunnes pyöri taas. Tällä hetkellä (hän täyttää parin kk päästä kuusi) ei tule ainakaan mieleen mitään tiettyä liikettä, mutta on sellaista yleistä levottomuutta, etenkin, jos vaatimuksena olisi olla paikallaan. Hokemaa on edelleen, kyselee koko ajan "miksi"? Vaikkapa, jos vaikkapa sanon, että äiti löi polvensa ja nyt sattuu, niin hän kysyy, miksi? "No kun äiti kompastui" "Miksi?" Tuota miksiä tulee vaikka miten pitkään, jos vain antaa. Kysynkin sitten häneltä, mitä hän tarkoittaa miksillä. Hänen kiinostumisensa asioista on siinä mielessä autismille tyypillistä, että hän on hyvin kiinnostunut esim. ihmisen biologiasta, avaruudesta ja osaa nimetä monia lippuja. Telkkarista hän tykkää esim Avarasta luonnosta, ruokaohjelmista ja erilaisista biologiaa tai avaruutta käsittelevistä dokumenteista. Suurin intohimo on kuitenkin videopelit. Niissä hän on lyömätön, eikä esim. isänsä pärjää hänelle monissa peleissä. Mitkä sdinun lapsesi vahvuuksia ovat?
Kuulostaa mielenkiintoiselta lapselta. :) Meidän lapsen vahvuus on hyvä muisti. Oppi kirjaimet kahdessa päivässä. Muistaa kaikki ihmiset ja heidän nimet jopa vuoden takaa. Hauskin on mielestäni että hän tykkää kovasti Tuomas Enbuskesta. Aina kun hän on telkkarissa, niin huutaa "Enbuske! Toi on Enbuske!" Sama juttu jos Juha Sipilä on ruudussa... Myös siis naamamuisti on hyvä. :)
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella toiminta- tai puheterapiaa? Leikkitaitojakin voi (ja pitää) harjoitella mutta se on tietysti pitkä homma esim. just toimintaterapiassa eikä tuo apua just tähän hetkeen.
Onko lapsella esim. kuvitettu päiväohjelma? Te voisitte koittaa harjoitella sitä itsekseen olemista vaikka kirjojen ja munakellon/time timerin kanssa. Jos vaikka ihan päiväohjelmaan ois merkattu "oma hetki" vaikka ruuan jälkeen, jolloin lapsen odotetaan vetäytyvän puuhaamaan jotain itsekseen. Aluksi ihan lyhyt hetki ja järjestetty ohjelma lapsen kiinnostuksen kohteista, ja sitten sitä aikaa pikkuhiljaa pidentäen. Tääkin on tietty pitkä juttu harjoitella ja lapsi on aika pieni vielä, mutta ajan kanssa kun saisitte tän toimimaan, niin päivään tulusi niitä hetkiä, että lapsi osaa olla keskenänä. Ylipäänsä rutiinit ja niiden ennakoiminen kuvin helpottaa monen autiatisen käytöstä.
Meillä on kuvallinen viikkokalenteri, toi on hyvä idea että olisi vielä tarkennettuna ku päivä erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsella on viikoittainen puheterapia, ei jostain syystä saada toimintaterapiaa vaikka pyysin.
-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ap myös ihan samoilla diagnooseilla. Se on raskasta toisinaan, eikä siinä ole mitään väärää. Meidän lapsellamme ei myöskään ole älyssä vikaa(vielä ainakaan havaittu), mutta on taipumusta esim juuttua asioihin ja saa helposti pakkomielteitä (esim. vaatteet oltava aina tietyllä tavalla hänen mielestään jne.) Juuttuu myös helposti hokemaan. Onko teillä kuvakortit/ viittomat käytössä? Se voi helpottaa lapsen ymmärtämistä ja jonkun asian sisäistämistä, vaikka puhe onnistuisikin.
Itse olemme huomanneet parhaimmaksi tavaksi olla lempeästi, mutta tiukasti juuttumista ja hokemista vastaan. Kiellämme esimerkiksi hokemasta ja sanomme, että noin, nyt riittää. Lapsellemme tietyt vaatteet tuottavat myös vaikeuksia (hänellä on myös sensorisen integraation häiriötä), mutta silti myös näitä vaatteita käytetään. Saako lapsesi terapioita, kuten toiminta- ja/tai puheterapiaa? Onko päiväkodissa millainen ryhmä? En yritä neuvoa tai päteä, vaan mielenkiinnosta kysyn. Meillä kaikki nämä.
Oma lapsemme on myös ollut erittäin huono aina leikkimään tai sitten leikki juuttuu yhteen kohtaan ja sitä toistetaan sitten koko ajan. Tällöin aikuisen ohjaus on paikallaan. Aikuisen pitää ikään kuin viedä leikin juonta eteenpäin jne. Kehitystä on jo tapahtunut meillä, mutta edelleen huomaa, että se on lapsellemme hieman vastenmielistä.
En ikinä veisi lastani johonkin laitokseen, enkä ikinä anna periksi. Olen hänen äitinsä, enkä todellakaan päästä häntä siitä, mistä rima on matalin, koska minun on tarkoitukseni opettaa hänet pärjäämään elämässään, ei heittäytymään muiden autettavaksi. Ja autisminkirjolla voi pärjätä ja tehdä suuriakin asioita, kuten vaikkapa Einstein. Oma lapseni nyt ei mikään Einstein ole, tai ei ainakaan vielä 😂 mutta ihan pärjäävä aikuinen hänestä todennäköisesti tulee. Meiltä vanhemmilta se kuitenkin vaatii tiettyä sinnikkyyttä.
Kiitos, kiva että joku ymmärtää. Onko teillä ollut noita stereotyyppisiä liikkeitä? Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Yleensä olen sinnikäs mutta tänään käytös oli niin kamalaa että en jaksanut enää yhtään. Meillä juuttumista on lähinnä tavaroihin ja joihinkin ihmisiin.
Kyllä on ollut. Yhdessä vaiheessa hän pyöri. Siis pyöri itsensä ympäri kunnes oli ihan pyörryksissä ja sitten pysähtyi, kunnes pyöri taas. Tällä hetkellä (hän täyttää parin kk päästä kuusi) ei tule ainakaan mieleen mitään tiettyä liikettä, mutta on sellaista yleistä levottomuutta, etenkin, jos vaatimuksena olisi olla paikallaan. Hokemaa on edelleen, kyselee koko ajan "miksi"? Vaikkapa, jos vaikkapa sanon, että äiti löi polvensa ja nyt sattuu, niin hän kysyy, miksi? "No kun äiti kompastui" "Miksi?" Tuota miksiä tulee vaikka miten pitkään, jos vain antaa. Kysynkin sitten häneltä, mitä hän tarkoittaa miksillä. Hänen kiinostumisensa asioista on siinä mielessä autismille tyypillistä, että hän on hyvin kiinnostunut esim. ihmisen biologiasta, avaruudesta ja osaa nimetä monia lippuja. Telkkarista hän tykkää esim Avarasta luonnosta, ruokaohjelmista ja erilaisista biologiaa tai avaruutta käsittelevistä dokumenteista. Suurin intohimo on kuitenkin videopelit. Niissä hän on lyömätön, eikä esim. isänsä pärjää hänelle monissa peleissä. Mitkä sdinun lapsesi vahvuuksia ovat?
Kuulostaa mielenkiintoiselta lapselta. :) Meidän lapsen vahvuus on hyvä muisti. Oppi kirjaimet kahdessa päivässä. Muistaa kaikki ihmiset ja heidän nimet jopa vuoden takaa. Hauskin on mielestäni että hän tykkää kovasti Tuomas Enbuskesta. Aina kun hän on telkkarissa, niin huutaa "Enbuske! Toi on Enbuske!" Sama juttu jos Juha Sipilä on ruudussa... Myös siis naamamuisti on hyvä. :)
Muisti on hyvä ominaisuus olemassa :) En ymmärrä, miksi ette ole saaneet toimintaterapiaa. Kelalla on kyllä melkein tapana hylätä eka hakemus.. Käyttekö säännöllisessä kontrollissa esim yo-sairaalassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muisti on hyvä ominaisuus olemassa :) En ymmärrä, miksi ette ole saaneet toimintaterapiaa. Kelalla on kyllä melkein tapana hylätä eka hakemus.. Käyttekö säännöllisessä kontrollissa esim yo-sairaalassa?
Ei meille edes suositeltu toimintaterapiaa. Eli ei olla edes haettu. Kela ei maksa puheterapiaakaan vaan sairaala. Tutkimukset jatkuvat vielä, meidän diagnoosia ei ole vielä lyöty pitkäaikaisdiagnoosiksi vaan on vasta tapahtumadiagnoosi. Tai näin minulle sanottiin.
karma kirjoitti:
Tupakoitko raskauden aikana tai joitko alkomahoolia?
Nämä kysymykset on ihan tuttuja. Ei, en ole kumpaakaan. Enkä mitään "kiellettyjä" ruoka-aineita syönyt raskaana.
Kerro näistä pulmista puheterapeutille, hän osaa varmasti auttaa just kuvien käytössä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn tukena. Ja puheterapiassakin voidaan harjoutella leikkitaitoja osana vuorovaikutustaitojen vahvistamista. Ja ota toimintaterapia esiin seuraavilla arviokäynneillä.
Olisiko mahdollista tehdä kellariin tai ullakolle huone lapselle, jossa saa oireilla yli nelukymppiseksi. Aivan..hän asuu kotonaan omituisena aikuisena vielä keski-ikäisenäkin. Autisteista tulee niitä outoja aikuisia, jotka seisovat koko päivän kaupan edustalla, parkkipaikoilla yms. Pullonkerääjät, lelufiguuriharrastus, kouluampujat yms..ovat kaikki autismin kirjon ihmisiä. Exäni oli ja on vieläkin autisti. Hän kyttäsi junia ja puhui niistä koko ajan. Hän heilutteli myös ilmalla täytettyä muovipussia ilmassa ja suu oli oudossa väänteessä. Tämä tapahtui kerran myös julkisella paikalla ja melkein kuolin häpeästä. Onnea..no onnea vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista tehdä kellariin tai ullakolle huone lapselle, jossa saa oireilla yli nelukymppiseksi. Aivan..hän asuu kotonaan omituisena aikuisena vielä keski-ikäisenäkin. Autisteista tulee niitä outoja aikuisia, jotka seisovat koko päivän kaupan edustalla, parkkipaikoilla yms. Pullonkerääjät, lelufiguuriharrastus, kouluampujat yms..ovat kaikki autismin kirjon ihmisiä. Exäni oli ja on vieläkin autisti. Hän kyttäsi junia ja puhui niistä koko ajan. Hän heilutteli myös ilmalla täytettyä muovipussia ilmassa ja suu oli oudossa väänteessä. Tämä tapahtui kerran myös julkisella paikalla ja melkein kuolin häpeästä. Onnea..no onnea vaan.
Tämä tietysti provo, mutta sellaiseksikin erittäin törkeä ja vastenmielinen. Joku raja sentään provoillakin. AP, voimia ja iloa teille!
Tsemppiä ap ❤ mitään järkeviä neuvoja mulla ei ehkä ole antaa mutta terveen lapsen kanssa vaikeina kausina hyvä keino selvitä on etsiä sellaista tekemistä, jonka parissa molemmat viihtyvät tai ainakin jaksavat olla, ja jossa ei tule kielteisiä tunteita kummallekaan. Meillä tällainen toiminta on esim potkupyöräily. Onko lapsella sellaisia intressejä jotka saisi hänet viihtymään joidenkin kotitöiden parissa (esim pyykkiä pestessä pyykkikorin tyhjentäminen ja pyykkien lajittelu yhdessä) tai asioita joiden parissa hän viihtyy erityisen hyvin (vesileikit, palapelit, legoilla rakentelu...)? Kiinnostaisiko leikkimisen sijaan leipominen, retkeily, majan rakentaminen, saippuakuplat, saksilla leikkaaminen ja silpun liimaaminen kartongille? Ehkä nämä on ihan itsestäänselviä juttuja, mutta itse olen huomannut sen että yhdenkin sellaisen toiminnon löytyminen jonka parissa sekä vanhemmalla että lapsella on ok mukavaa voi olla henkireikä vaikeassa arjessa.
Alue: Aihe vapaa
Kirjolaisen vanhempana, vaikea uskoa että kirjoitat ap:lle noin. Jokainen joskus väsyy, suuren osan todella on vaikeaa hyväksyä diagnoosia ensimmäisinä vuosina. Ap:n lapsi on niin pieni että diagnoosi on luultavasti tuore. Jokainen varmasti toivoo lapselleen parempaa ja normaalin elämän.