Miten jaksaa autistista lasta

Niin ja kunnalta voisitte saada erilaisia tukimuotoja esim. säännöllistä lapsenhoitoapua. Kysy kuntasi sosiaaliohjaajalta/vammaispalveluista. T.se adhd:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kuulosta miltään lievältä autismilta, vaan vahvalta.

Ei ole olemassa "lievää" autismia. Siis sellaista määritelmää ei ole.

Autismikirjon diagnooseja on mm. mainitut aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi, myös lapsuusiän autismi ja jotkut erottavat vielä kannerilaisen autismin. Näissä on erilaisia oireita jotka esiintyvät eri tavoin ja sillä voi joillekin olla mielleyhtymiä lievempiin tai syvempiin ongelmiin tai vamma-asteisiin. Epätyypillinen autismi on oirekuvaltaan hyvin lähellä asprgeria , mutta kielelliset kommunikaatiovaikeudedt ovat suurempia. Lapsuusiän autismidiagnoosin saavat taas tyypillisesti eivät puhu alle 3-vuotiaina lainkaan ja siinä, missä epätyypilliet autistit ja aspergerit ovat määritelmällisesti vähintään normaaliälyisiä (siis voi olla joku kapea-alsinen lukivaikeud tms, mutta ei älyllistä vammaa - en tosin tiedä, mikä kuuluisan palsta-assin selitys tässä kohtaa on, ilmeisesti ongelma ei ole älyssä vaan mielenterveydessä) lapsuusiän autismidiagnoosin saavilla on usein ja kannerilaisilla aina myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksis. Tälllä pohjalla aapeen varhain lukemaan oppinut lapsi on nimenomaan as- tai epätyypillinen ja siksi tavallaan lievemmäksimmärretystä päästä. Mutta koska myös oirekuvat ovat erilaisia, ja koska ymristökin vaikuttaa niihin, voi jokainen olla omalla alallaan joko vaikea tai helpompi diagnoosi.

Tykkäisikö kylpeä, vesi on monelle erityiselle mieluinen. Äänikirjat, musiikki (myös sinulle)? Palapelit, muistipeli (voi pelata yksinkin).

Ehkä tämä on kasvun vaihe, kuten kyselyikä normimuksulla? Voisiko kotona polkea kuntopyörää , sellaisen voi väsätä apupyörällisestä pyörästä. Järjestellä aakkos/numerokortteja? Leikata lehdistä kuvia joita liimailette?

Lahjonta toimii hyvin autisteille, mikä on mieluista hänelle? Laita aikaa munakelloon saa rusinan jos on 10 minuuttia hiljaa ja nätisti - karskisti kärjistäen siis näin.

Ymmärrän täysin!! Meillä 9v add/Asperger /autisti tyttö. Ja on välillä ihan helvetin rasittavaa!!!

Välillä jaksan paremmin ohjata ja kuunnella, mut kenejäön kärsivällisyys ei riitä "erityisen" kanssa kaiken aikaa!! Meidän tyttö toki koulussa. Kesälomaa vähän kauhulla odotan.....rutiinit on tärkeitä, mikä tahansa mykavakin juttu saa koko päivän sekaisin(siis uimareissu, ulkona syöminen, metsäretki....). Kolmelle muulle lapselle tietty haluais elämyksiä ja arjesta poikkeamia tarjota. Sillon pitää vaan jaksaa.

Voimia ja tsemppiä ap:ole!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kuulosta miltään lievältä autismilta, vaan vahvalta.

Ei ole olemassa "lievää" autismia. Siis sellaista määritelmää ei ole.

Autismikirjon diagnooseja on mm. mainitut aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi, myös lapsuusiän autismi ja jotkut erottavat vielä kannerilaisen autismin. Näissä on erilaisia oireita jotka esiintyvät eri tavoin ja sillä voi joillekin olla mielleyhtymiä lievempiin tai syvempiin ongelmiin tai vamma-asteisiin. Epätyypillinen autismi on oirekuvaltaan hyvin lähellä asprgeria , mutta kielelliset kommunikaatiovaikeudedt ovat suurempia. Lapsuusiän autismidiagnoosin saavat taas tyypillisesti eivät puhu alle 3-vuotiaina lainkaan ja siinä, missä epätyypilliet autistit ja aspergerit ovat määritelmällisesti vähintään normaaliälyisiä (siis voi olla joku kapea-alsinen lukivaikeud tms, mutta ei älyllistä vammaa - en tosin tiedä, mikä kuuluisan palsta-assin selitys tässä kohtaa on, ilmeisesti ongelma ei ole älyssä vaan mielenterveydessä) lapsuusiän autismidiagnoosin saavilla on usein ja kannerilaisilla aina myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksis. Tälllä pohjalla aapeen varhain lukemaan oppinut lapsi on nimenomaan as- tai epätyypillinen ja siksi tavallaan lievemmäksimmärretystä päästä. Mutta koska myös oirekuvat ovat erilaisia, ja koska ymristökin vaikuttaa niihin, voi jokainen olla omalla alallaan joko vaikea tai helpompi diagnoosi.

Juurikin näin. Meidän lapsella ongelmat on leikkitaidoissa, tarkkaavaisuudessa, stereotyyppisessä ja toistavassa käytöksessä, sekä puheen ymmärtämisessä on hieman jäljessä. Taas älyllisesti on "normaali", eikä ole minkään laista kontaktiongelmaa, minkä takia ei siis ole klassinen. Tai näin ymmärsin. Ja yleensä poika on ollut helpompi, tämä kevät on jotenkin purskauttanut kaiken "autistisen käytöksen" moninkertaisena. Toisaalta kokoajan kehitttyy, mutta jotkut piirteet taas ovat pahentuneet. Tämän aloituksen kirjoitin aika suutuspäissäni. Moni on sanonut ettei ole pakko leikkiä, kiitos siitä. Ehkä se on totta.

Kiitos hyvistä vinkeistä.

Ja te vittuilijat, karma will hit you back.

-ap

-- kirjoitti:

Ei ole lapsi asperger vaan diagnoosina on määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö. Ennen tunnettu myös epätyypillisenä autismina ilmeisesti.

Diagnoosin saanut on siis autismikirjolainen mutta kriteerit ei täyty siihen perus autismiin.

-ap

Usein juuri tuo diagnoosi muuttuu asperger diagnoosiksi. Nythän tosin diagnoosi on tai tulee olemaan autismin kirjon häiriö heillä, joilla ennen olisi ollut as diagnoosi.

-- kirjoitti:

Kuuleppas nyt! Ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, kävellään ja käydään puistoissa. Lapsi osallistuu päivittäin kotitöihin. Lapsi osaa jo aakkoset ja lukee joitain sanoja. Ei halua piirtää/muovailla eikä mitään muutakaan missä pitää itse luoda jotain. Älä kuvittele etten ole yrittänyt.

Kommenttini ei ollut millään tapaa pahalla kirjoitettu, kerroin vain asioita, joilla meidän oma asperger-poika saatiin elämään tasaisempaa arkea. Lukemaan oppiminen auttoi myös paljon, nyt poika (7v.) voi olla pitkään uppoutunut kaikenmaailman avaruutta ja tekniikka käsitteleviin kirjoihinsa. Mutta yksilöitähän me kaikki, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Yritin vain mainita ideoita, joita voi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

-- kirjoitti:

Kuuleppas nyt! Ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, kävellään ja käydään puistoissa. Lapsi osallistuu päivittäin kotitöihin. Lapsi osaa jo aakkoset ja lukee joitain sanoja. Ei halua piirtää/muovailla eikä mitään muutakaan missä pitää itse luoda jotain. Älä kuvittele etten ole yrittänyt.

Kommenttini ei ollut millään tapaa pahalla kirjoitettu, kerroin vain asioita, joilla meidän oma asperger-poika saatiin elämään tasaisempaa arkea. Lukemaan oppiminen auttoi myös paljon, nyt poika (7v.) voi olla pitkään uppoutunut kaikenmaailman avaruutta ja tekniikka käsitteleviin kirjoihinsa. Mutta yksilöitähän me kaikki, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Yritin vain mainita ideoita, joita voi kokeilla.

Anteeksi, meillä on vain ollut todella paska päivä kun sataa vettä. Kiitos että yritit auttaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kuulosta miltään lievältä autismilta, vaan vahvalta.

Ei ole olemassa "lievää" autismia. Siis sellaista määritelmää ei ole.

Autismikirjon diagnooseja on mm. mainitut aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi, myös lapsuusiän autismi ja jotkut erottavat vielä kannerilaisen autismin. Näissä on erilaisia oireita jotka esiintyvät eri tavoin ja sillä voi joillekin olla mielleyhtymiä lievempiin tai syvempiin ongelmiin tai vamma-asteisiin. Epätyypillinen autismi on oirekuvaltaan hyvin lähellä asprgeria , mutta kielelliset kommunikaatiovaikeudedt ovat suurempia. Lapsuusiän autismidiagnoosin saavat taas tyypillisesti eivät puhu alle 3-vuotiaina lainkaan ja siinä, missä epätyypilliet autistit ja aspergerit ovat määritelmällisesti vähintään normaaliälyisiä (siis voi olla joku kapea-alsinen lukivaikeud tms, mutta ei älyllistä vammaa - en tosin tiedä, mikä kuuluisan palsta-assin selitys tässä kohtaa on, ilmeisesti ongelma ei ole älyssä vaan mielenterveydessä) lapsuusiän autismidiagnoosin saavilla on usein ja kannerilaisilla aina myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksis. Tälllä pohjalla aapeen varhain lukemaan oppinut lapsi on nimenomaan as- tai epätyypillinen ja siksi tavallaan lievemmäksimmärretystä päästä. Mutta koska myös oirekuvat ovat erilaisia, ja koska ymristökin vaikuttaa niihin, voi jokainen olla omalla alallaan joko vaikea tai helpompi diagnoosi.

On kyllä olemassa lievä autismi diagnoosina.

Vierailija kirjoitti:

-- kirjoitti:

Ei ole lapsi asperger vaan diagnoosina on määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö. Ennen tunnettu myös epätyypillisenä autismina ilmeisesti.

Diagnoosin saanut on siis autismikirjolainen mutta kriteerit ei täyty siihen perus autismiin.

-ap

Usein juuri tuo diagnoosi muuttuu asperger diagnoosiksi. Nythän tosin diagnoosi on tai tulee olemaan autismin kirjon häiriö heillä, joilla ennen olisi ollut as diagnoosi.

Uuden määritelmän mukaan autismi ajatellaan janaksi jonka toisessa päässä on vaikea ja toisessa päässä lievä autismi. Assit olivat vähällä tippua janalta pois lievimpänä, mutta jäävät kuitenkin. Diagnoosi vaan muuttuu. Enää ei erotella, vaan ennen aspergeriksi määritelty tuleekin olemaan autistinen, lievästi autistinen, autisminkirjolainen jne.

Mun kokemuksen mukaan oireitten pahenemisjaksot usein johtuvat siitä, että lapsella on muuta stressiä ja/tai normaali struktuuri katoaa tai muuttuu esim loma-aikoina, opettajan tai luokka-asteen muuttuessa tms. Jälkeenpäin ajatellen monessa olisi päässyt helpommalla , kun olisi alkanut heti pohtia, mikä on vialla. Voiko teillä olla siellä päiväkoodissa jotain sellaista, joka stressaa lasta? Millainen ryhmä? Millainen päiväkäjrjestys? Millaiset hoitajat? Onko viikonloppujen ja arjen päivärutiinit kovin erilaisia? Miten lasta valmistellaan siirtymätilanteisiin ja rytminvaihdoksiin? Ei kai ole jotain kiusaamis- twi vastaavaa ongelmaa?

Ei kai tuota jaksais päivästä toiseen, vaikka lukisi sata autistisen kasvatuskirjaa. Eikö teidän kaupungissa ole sellaista yksikköä kehitysvammaisille, mistä saa tilattua lapselle paikan päiväksi, viikonlopuksi, viikoksi yms.? Meidän kaupungissa on. Vai tarviiko niihin vakavammat diagnoosit? Kuitenkin irtiotto lapsesta on varmaan se ratkaisu? Lomaa silloin tällöin.

PäteväPirkko kirjoitti:

Ei kai tuota jaksais päivästä toiseen, vaikka lukisi sata autistisen kasvatuskirjaa. Eikö teidän kaupungissa ole sellaista yksikköä kehitysvammaisille, mistä saa tilattua lapselle paikan päiväksi, viikonlopuksi, viikoksi yms.? Meidän kaupungissa on. Vai tarviiko niihin vakavammat diagnoosit? Kuitenkin irtiotto lapsesta on varmaan se ratkaisu? Lomaa silloin tällöin.

En ole yksin, on mieskin tässä mukana mutta hän on paljon pitkäpinnaisempi eikä aina ymmärrä minua. En ole missään nimessä valmis hakemaan lapselle mitään paikkoja, en koe että lapsi olisi niin vaikeasti autisti että kehtaisin edes hakea mitään sellaisia.

Saan irtiottoja jos haluan, mutta ei se auta. Tiedän että vaikka tekisin millaisen loman niin lapsi on edelleen luultavasti yhtä hankala.

-- kirjoitti:

PäteväPirkko kirjoitti:

Ei kai tuota jaksais päivästä toiseen, vaikka lukisi sata autistisen kasvatuskirjaa. Eikö teidän kaupungissa ole sellaista yksikköä kehitysvammaisille, mistä saa tilattua lapselle paikan päiväksi, viikonlopuksi, viikoksi yms.? Meidän kaupungissa on. Vai tarviiko niihin vakavammat diagnoosit? Kuitenkin irtiotto lapsesta on varmaan se ratkaisu? Lomaa silloin tällöin.

En ole yksin, on mieskin tässä mukana mutta hän on paljon pitkäpinnaisempi eikä aina ymmärrä minua. En ole missään nimessä valmis hakemaan lapselle mitään paikkoja, en koe että lapsi olisi niin vaikeasti autisti että kehtaisin edes hakea mitään sellaisia.

Saan irtiottoja jos haluan, mutta ei se auta. Tiedän että vaikka tekisin millaisen loman niin lapsi on edelleen luultavasti yhtä hankala.

No tottakai lapsi on yhtä hankala, kun tulet lomalta. Mutta yleensä lomat ja irtiotot auttavat jaksamaan paremmin. En nyt ymmärrä, että mitä sä haluat? Purkaa vain kyllästymisen? No, kyllä sekin on hyvä keino, että sä purat sen tänne kirjoittamalla. Kaikki vaan vissiin luuli, että sä jotain ratkaisua haet :)

PäteväPirkko kirjoitti:

-- kirjoitti:

PäteväPirkko kirjoitti:

Ei kai tuota jaksais päivästä toiseen, vaikka lukisi sata autistisen kasvatuskirjaa. Eikö teidän kaupungissa ole sellaista yksikköä kehitysvammaisille, mistä saa tilattua lapselle paikan päiväksi, viikonlopuksi, viikoksi yms.? Meidän kaupungissa on. Vai tarviiko niihin vakavammat diagnoosit? Kuitenkin irtiotto lapsesta on varmaan se ratkaisu? Lomaa silloin tällöin.

En ole yksin, on mieskin tässä mukana mutta hän on paljon pitkäpinnaisempi eikä aina ymmärrä minua. En ole missään nimessä valmis hakemaan lapselle mitään paikkoja, en koe että lapsi olisi niin vaikeasti autisti että kehtaisin edes hakea mitään sellaisia.

Saan irtiottoja jos haluan, mutta ei se auta. Tiedän että vaikka tekisin millaisen loman niin lapsi on edelleen luultavasti yhtä hankala.

No tottakai lapsi on yhtä hankala, kun tulet lomalta. Mutta yleensä lomat ja irtiotot auttavat jaksamaan paremmin. En nyt ymmärrä, että mitä sä haluat? Purkaa vain kyllästymisen? No, kyllä sekin on hyvä keino, että sä purat sen tänne kirjoittamalla. Kaikki vaan vissiin luuli, että sä jotain ratkaisua haet :)

Jos ymmärrät lukemaasi niin aloituksessa jo lukee että hain neuvoja. Ja sain niitä. Että niin.

Miten se irtiotto ei auta? Saat lepuuttaa hermojasi. Eikä niinkään voi oikein ajatella että 20 vuotta eteenpäin, koska kenellekään ei ole luvattu 20 vuotta elämää eteenpäin. Se voi olla viikko, kuukausi, vuosi. Päivä. Jos yrität elää vaan tätä päivää?

on raskasta, toisaaltaan voit lohduttautua sillä, että toiset autistit ovat niin fyysisiä, että painelevat koko ajan paikasta toiseen ilman vaaran tajua esim. hetkessä kaapin päälle ja ulkona puun latvaa kohti. Tai saavat valtavia raivokohtauksia.

Kaikilla meillä on omat lahjamme, yrittäkää auttaa häntä löytämään omansa. Voi liittyä tietokoneeseen, peleihin, pyöräilyyn, lukemiseen, rakentelujuttuihin, uimiseen ymym Paikallaan oloa, heijaamista tms vähemmän. Ja ihan kokemuksesta sanon, että kyllä ne läheiset oppivat ymmärtämään hokemia kuuluvaksi tälle lapselle. Teillä ei tule olemaan helppoa, yritä kääntää se vahvuudeksi ja hae nopesti apua ennenkuin uuvut.

Äänieristetty kellari tai ullakko voisi olla ratkaisu. Niin ennenkin toimittiin.

Kysehän on siitä, että autismi ei parane eikä lapsi muutu yhtäkkiä erilaiseksi. Ap:n kohdalla ei selvästi ole tarve saada ratkaisuja lapsen auttamiseen vaan hän ei jaksa eikä hyväksy lasta. Jos ajatus on niin kyyninen, että tauko lapsesta ei auta, koska lapsi ei muutu , on vaihtoehdot vähissä. Joko äiti tai lapsi muuttaa eri paikkaan. Lapsi kun ei tosiaan muutu sellaiseksi kuin äiti toivoo. t autismikirjolaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Miten se irtiotto ei auta? Saat lepuuttaa hermojasi. Eikä niinkään voi oikein ajatella että 20 vuotta eteenpäin, koska kenellekään ei ole luvattu 20 vuotta elämää eteenpäin. Se voi olla viikko, kuukausi, vuosi. Päivä. Jos yrität elää vaan tätä päivää?

Ootko sä ihan tosissasi? Elä tätä päivää? Se ei ole mitään muuta kuin normaalia autismikirjolaisten vanhemmille miettiä sitä että mihin elämä vie autistisen lapsen ja hänen perheensä. Ja myös näissä "lievissä" tapauksissa se, että miten lapsi tulee kehittymään, kasvaako hänestä itsekseen toimeen tuleva, vai tuetusti asuva ihminen. Ja sitten vielä erikseen se että paheneeko vai paraneeko oireet.