Auttaisiko sota parantamaan kansakuntamme?

Taitaisi käydä niin, että suuri joukko kansalaisia luikkisi heti ulkomaille karkuun, osa jäisi innoissaan pyörittämään mustan pörssin toimintaa ja kaikenlainen oman käden oikeus kävisi sääntöjen ja inhimillisyyden yli. Yhteisöllisyys ei ole enää mahdollista tässä silppuuntuneessa yhteiskunnassa; mikään syy ei ole tarpeeksi suuri sen syntymiseen. Jännä yksityiskohta olisi kyllä se, miten sosiaalisen median kaikenkattavaan läsnäoloon kasvatetut alle kolmikymppiset massat selviäisivät siitä, että kaverit eivät enää ole näppäimistöllä saavutettavissa eivätkä asiat hoidu klikkailemalla.

Auttaisi se sota, jos Suomi olisi sen jälkeenkin itsenäinen. En silti sitä toivo.

Ulkomaalaiset lähtisivät pois ja osa parhaassa kunnossa olevia nuoria miehiä kuolisi. Sodan jälkeen olisi pakko jälleenrakentaa. Kaikille olisi tällöin jotain palkkatyötä. Niille huonoiten työllistyvillekin. Kaikkien panosta tarvittaisiin.

Myös perheen tärkeys tajuttaisiin paremmin ja turha kitinä jäisi pois.

Sota-aja sekasortoa toki käyttäisi osa rikollisista hyväkseen.

No, teknisesti ottaen sodat on monesti aloitettu sisäpolitiikan ollessa huonossa jamassa vrt. G. W. Bushin hyökkäys. Perinteisesti on ajateltu, että yhteinen vihollinen yhdistää. Mutta itse asiassa otit huonoimman mahdollisen esimerkin esiin; kilpailu. Se, tuleeko sodasta yksilökilpailu vai ryhmäkilpailu riippuu paljolti olosuhteista ja johtajista. Jotta saataisiin ryhmä, tarvitsee olla tarpeeksi karismaattinen johtaja. Lisäksi sotiminen on hurjan kallista hommaa, jonka jälkeen on aina tiukat ajat - ja jälleenrakentaminen, jonka aikana kansa yhdistyy yleensä enemmän. 

HEL-NYC kirjoitti:

No, teknisesti ottaen sodat on monesti aloitettu sisäpolitiikan ollessa huonossa jamassa vrt. G. W. Bushin hyökkäys. Perinteisesti on ajateltu, että yhteinen vihollinen yhdistää. Mutta itse asiassa otit huonoimman mahdollisen esimerkin esiin; kilpailu. Se, tuleeko sodasta yksilökilpailu vai ryhmäkilpailu riippuu paljolti olosuhteista ja johtajista. Jotta saataisiin ryhmä, tarvitsee olla tarpeeksi karismaattinen johtaja. Lisäksi sotiminen on hurjan kallista hommaa, jonka jälkeen on aina tiukat ajat - ja jälleenrakentaminen, jonka aikana kansa yhdistyy yleensä enemmän. 

Putin on varmaan tyyppiesimerkki siitä, miten kansaa yhdistetään luomalla yhteinen vihollinen. Kilpailun liitin aloitukseen siksi, että ei olisi kilpailua ilman mittareita (benchmarkkausta). Kilpailua käytetään pelotteena esimerkiksi meneillään olevissa budjettileikkauksissa yms. Eli jos emme leikkaa kustannuksia, BKT heikkenee, valtion velka kasvaa jne jne. Tai verrattuna muihin maihin olemme näin ja näin paljon kalliimpia. Näistä sitten johdetaan irrationaalisia, abstrakteja syitä, kuten "lihavat ovat laiskoja ja emme siksi menesty", joka nivotaan ratkaisuun, kuten esimeriksi "lihavuusleikkaukset säästäväisivät itsensä takaisin seitsemässä vuodessa". Oikeasti kun menee noihin asioihin syvälle, tajuaa, ettei niillä ole ns. kausaliteettiä ollenkaan, mutta toimivat erinomaisena pelotteena ja poliittisten päätösten esileikkinä, eli ennen päätöksiä uskotellaan ihmisille asioita, jotka sitten mahdollistavat päätöksen tekemisen ilman mellakoita (vähän kuin järjestäisi terrori-iskun siksi, että saisi terrorismin vastaiset lait läpi).

Sellainen lyhyt sota voisi olla kiva. Kaikille persuille ja odin sotureille pyssyt käteen ja tuonne päin huraa. Tehtäis sitten rauha.

Vierailija kirjoitti:

No auttaisi se heti niin, että joku 40 000 tänne kuulumatonta turhista lähtisi samantien vittuun, ja Suomelle tulisi sotamaan imago johon kyseistä jengiä ei tulevaisuudessakaan lappaisi. Pieni sota siis voisi olla Suomen ainoa pelastus. Sisällissotahan Suomessa käydään 20 vuoden kuluessa, joka on islam vs alkuperäisväestön välinen. Ja Islam voittaa sen.

Sisällissota on ollut palstan vuosia jatkuneen kriitikkosakin mölinän mukaan he vastaan suv akit.

Ei täältä sotaikäiset pääse karkuun. Poliitikot osaavat aavistaa sodan mahdollisuuden ennen taviksia ja sotaikäisten matkustaminen kielletään pikalailla.

Luin Reserviläinen-lehdestä tai jostain vastaavasta, että asevelvollisia haetaan sota-aikaan ulkomailta tehokkaasti. Tämä siksi, että saadaan pidettyä täällä olevat sotilaat ruodussa ja maanpuolustustahtoisina.

Sota kyllä puhdistaisi ilmaa. Yleensä ihmisille parhaimpia vuosia on ollut ei heti,vaan hieman sodanjälkeiset sukupolvet kun kaikkea uudelleen rakennetaan. Silloin on myös nöyryyttä muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Toisaalta senkin jälkeen alkaa taas itsekkyys pikkuhiljaa kasvamaan siihen mitä se on nyt.

Ei ole sota ikinä mikään pelastus vaikka joku näppärä av mamma siitä palstalle muka nokkelan aloituksen kynäileekin.Todennäköisesti sota kuitenkin tulee ja henkiin jäänneet voi sitten ihmetellä miten suomen ja heidän itsensä kävi.Parannuttiinko ja oliko se sen arvoista?

Ei pisä olettaa, että mahdollinen sota päättyisi itsenäisyyteen.

Näinhän sitä tietty olettaa, kun viimeisimmissä sodissa näin kävi.

Joo, ei täältä lähetä minnekään etelän lomille, jos sota syttyy.

Onhan tuo kahden sekunnin fantasiana kiva, mutta sitten kun on sairaalat pommitettu maan tasalle, ei ole vettä eikä sähköä, niin tuntuu kovin isolta uhraukselta. Ihmiset kuolisivat ihan perussairauksiin, koska kaikkea ei kyettäisi hoitamaan eikä lääkkeitä saisi kunnolla.

Viime sodassahan vanhukset hoitolaitoksissa kuolivat nälkään, tärkeämpi oli turvata sotilaiden ruuan saanti. Ei se moraali nyt niin kovin korkealla ole välttämättä. Laitettiin sitten samaan kuoppaan kaikki sairaalan pihalle.

Myös sodasta selvinneiden taakka ja syyllisyys voi olla niin kova, ettei sitä kestä.

Jos miettii omalle kohdalle, että veljet olisivat kuolleet, osa kavereista kuolleet, toinen vanhemmista, työkaverit kuolleet suurin osa, naapureita kuolleina omalla pihalla, tulee eteen lasten ruumiita kun lähtee vedenhakureissulle, niin se siloteltu pinta aika nopeasti rapisee pois. Kuulla kun joku huutaa tuskissaan ja tietää, ettei mitään ole tehtävissä.

Aika juurettomalta alkaisi tuntua, eikä pidemmän ajan kuluessa edes muistaisi, millaista elämä oli ennen sotaa, kun läheiset olivat vielä elossa. Eihän niitä työkavereita nytte kaipaa tai muitakaan, mutta jos olemassa ei ole enää kuin tuntemattomia kasvoja, niin kyllähän se vaikuttaa.

Ei ole ihme, että veteraanit eivät missään tapauksessa halua sotaa, ikinä. He tietävät mitä se on oikeasti, meidän näkemys on telkkarista, jossa kauniit ihmiset ihmeen kaupalla selviytyvät ja rakastuvat sodan melskeissä johonkin toiseen kauniiseen ihmiseen, ei ole vilu eikä nälkä.

Sen verran voin sanoa, että jos amerikoissa olisi joskus sota heidän omalla maankamarallaan, niin kovasti vähentyisi se heidän sotainto muihin maihin, kun kärsimys ja kuolema tulisi omalle takapihalle.

Kun katselee Stadissa terassilla istuvia tyyppejä, tajuaa, että pääkaupunki on vallattu vartissa.

Jos oikein ilkeästi sanon niin eräällä tavalla se auttaisi. Rivisotilaina on yleensä tuo yhteiskunnan "pohjasakka" johon itsekkin kuulun ja sodassa kuolee eniten juuri noita. Sotilasarvoltaan yläpäässä ovat koulutetut sekä ne jotka ovat elämässä kurkottaneet pitkälle, heitä kuolee sodissa vähemmän.

Näin ollen saataisiin kansaa yhtenäisemmäksi. Suomi menetti 2. maailmansodassa 2,62%, mikäli sitä verrattaisiin tähän päivään niin kuolleita olisi reilut 130 000. Pahin kärsiä olisi kuitenkin infra, koska aseistus on muuttunut hyvin paljon sitten viime sotien. Lentokentät, satamat, energiahuolto, rautatiet ym. tärkeät kohteet olisivat maalina ensimmäisinä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että täytyy päässä olla jotain vikaa, jos sotaa haluaa.

Toki, 1930 -luvulla maailmanlaajuinen sotatalous (= valmistautuminen sotaan) paransi oloja myös Suomessa. Mutta sotataloutta seurasi sota, meillä Talvi-, Jatko- ja Lapin sota. Paransivatko ne kansakuntaamme?

Kenen kanssa sotisimme ja miksi? Jokainen voi katsoa mistä tahansa mediasta joka päivä kuvia Syyriasta. Miten neljä vuotta jatkunut sisällissota on parantanut kansan oloja tai kansakuntaa? 

Mielikuvitusleikkejä voi tietenkin leikkiä, kuvitella, että sota on selkeää kuin elokuvissa, että se päättyy nopeasti (= elokuvan kesto) onneen ja auvoon, hyvien voittoon ja pahisten tappioon. Olen tässä ihan varmasti tosikko, ja kivittää saa, mutta sota on liian kauhea asia ajanvietteeksi nettipalstalla.

Ihmiset voivat myös ihan itse ja henkilökohtaisesti lakata diskriminoimasta lihavia, rumia tms. sivistymällä, tappamatta yhtään ketään. Suvaitsevaisuus yhdistää ihmisiä vahvemmin sitein kuin yhteinen vihollinen, josta voi pianaikaa tulla liittolainen. Rasisteilla on yhteinen vihollinen, mitä hyvää se on tuonut kansakunnallemme?

Sodan JÄLKEEN tulee se nousukausi. Ei kesken sodan.

Ei auttaisi.

Ei auta. Venäjä kun pistää päivässä energialaitokset ja voimalinjat maan tasalle, niin av-mammat on innolla nuolemassa venäläistä kikkeliä lämpimän yösijan ja ruoan toivossa. Itse ainakin olisin.

Anatole Francen romaanissa Pingviniasta kerrotaan sankarillisista sodista, joissa kuolivat kaikki pingvinialaiset miehet paitsi kampurajalat ja kyttyräselät, joita ei huolittu armeijaan. Nykyiset pingvinialaiset polveutuvat kamputajaloista ja kyttyräselistä. Eli sillä lailla ne sodat parantavat kansakuntia.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein ilkeästi sanon niin eräällä tavalla se auttaisi. Rivisotilaina on yleensä tuo yhteiskunnan "pohjasakka" johon itsekkin kuulun ja sodassa kuolee eniten juuri noita. Sotilasarvoltaan yläpäässä ovat koulutetut sekä ne jotka ovat elämässä kurkottaneet pitkälle, heitä kuolee sodissa vähemmän.

Näin ollen saataisiin kansaa yhtenäisemmäksi. Suomi menetti 2. maailmansodassa 2,62%, mikäli sitä verrattaisiin tähän päivään niin kuolleita olisi reilut 130 000. Pahin kärsiä olisi kuitenkin infra, koska aseistus on muuttunut hyvin paljon sitten viime sotien. Lentokentät, satamat, energiahuolto, rautatiet ym. tärkeät kohteet olisivat maalina ensimmäisinä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että täytyy päässä olla jotain vikaa, jos sotaa haluaa.

Et ole tainnut käydä armeijaa. Mitä vihollista ammut ensin? 1) johtajia...

Ehkä jostain majurista ylöspäin istutaan esikunnassa karttojen kanssa, mutta siitä alaspäin riski sodassa kasvaa natsojen myötä. Everstit eivät ole reserviläisiä.