joku muu joka erittäin tyytyväinen lasten 6-8 kokeissa?
Mulla on 4 lasta, 3 jo aikuisia. Ovat kaikki olleet keskivertoisia koulussa (kuten minäkin) enkä ole ikinä sen takia stressannut tai pitänyt puheita heille. Enkä panostanut lukioon (yksi otti kombitutkinnon). Pääasia että ovat onnellisia ja pärjäävät elämässä kuten itsekin olen. Nuorin nyt kuudennella luokalla ja saa jatkuvasti 9 ja 10 eikä tiedetä oikein kehen on tullut, haha. Töissä kuulen jatkuvasti kun lääkärit puhuvat lapsistaan ja koulutuksista, tuntuu että kovat paineet on....sääli...
Kommentit (13)
No kuudennella kaikki saa ysiä ja kymppejä, oikea opiskelu alkaa vasta sen jälkeen.
Jos on parhaansa yrittänyt, niin tietenkin olen tyytyväinen. Koulu kun ei mittaa kuin suppeaa osaa elämässä tarvittavista taidoista. Tunnen montakin elämässään menestynyttä entistä kutosen oppilasta.
Riippuu lapsen tasosta, jos yleensä saa 5-6 niin olisin tyytyväinen 7-8 ja jos yleensä 9-10 niin 6-7 olisi pettymys.
Mainittakoon että tuo 5-6 on huono.. yleisesti 8-10 olisin tyytyväinen, eri asia nämä taide/liikunta-aineet mitä on vaikeampi opiskella (kouluajalla ja läksyillä)
Itsellä kolme lasta joista yksi jo aikuinen.
Tämä aikuinen ei koskaan peruskouluaikana tuonut alle yhdeksikön koetta kotiin eli sai aina sen ysin tai kympin.
Hänellä siis ns. valokuvamuisti eli opiskelu ei tuota ongelmia.
Nuoremmat lapset sitten taas ovat tuoneet kahdeksan ja seitsemän kokeita ja olen repinyt hiuksia päästäni kun on niin huonoja numeroita.. vertaan liikaan vanhemman lapsen koulunkäyntiin.
Tosin vähän tuntuu, että vanhin on vaihtunut laitoksella kun en itsekään koulussa saanut kuin ysejä tai kaseja.
Tutuille terveisiä. :)
Meillä jos tulee alle 8- kokeesta, keskustellaan vakavasti. Eivät onneksi ole pettymyksiä kotiin tuoneetkaan.
Ette kai te nyt tosissanne jotain peruskoulun numeroita funtsi, niillä nyt periaatteessa ole juuri mitään merkitystä!
2 aikuista poikaa, eivät ole pärjänneet koulussa vaan saaneet kuutosen todistuksia. Ammattikoulun kävivät ja normaali duunareita. Hyvin pärjäävät ja sanovat että ovat enemmän tekijätyyppejä kun lukutoukkija. Itse olen käynyt lukion ja insinööriksi opiskellut. Hyvin arvosanoin. Mutta sehän ei ole tae että työt jatkuu. Ja näyttääkin että pojilla on varmempi työpaikka kuin itsellä.
Opettajana sanon, että numerot ovat monen tekijän summa eivätkä välttämättä kerro pelkästä osaamistasosta. Tärkeintä on, että jokaisella lapsella ja nuorella on jokin asia koulussa/elämässä, jossa he ovat hyviä ja saavat myönteisiä kokemuksia. Kasi on oikeasti HYVÄ numero, ja kutonenkin HYVÄKSYTTY! Jos lapsella on ongelmia koulytyössä, silloin niihin pitää puuttua :) Mutta pelkkiin numeroihin ei kannata tuijottaa, eikä lapsia tule kehua vain numeroiden ansiosta. Heissä on paljon muutakin hyvää!
Mun täytyy myöntää että olen pettynyt aina jos lapsi ei saa kiitettävää. Harmittaa ihan vietävästi kaikki hänen tekemänsä virheet kokeissa. En tietenkään näytä lapselle pettymystäni vaan kehun kaseistakin (huonompia ei ole kai koskaan tullutkaan).
Tiedostan ett asenteeni ei ole terve, enkä oikein ymmärrä, miksi vaatimustasoni on näin kova. Ehkä siksi että omassa lapsuudenkodissani oli kaikki varsin hyviä koulussa ja pitkälle lukeneita. Mitään painostusta siellä ei kuitenkaan ollut koulumenestykseen.
Vierailija kirjoitti:
No kuudennella kaikki saa ysiä ja kymppejä, oikea opiskelu alkaa vasta sen jälkeen.
Kaikki?
Kyllä poikani saa jatkuvasti kutosia. Seiska on jo juhlimisen arvoinen juttu.
On siis juuri kuudennella.
Meillä 4 lasta. Kolme vanhinta sai aina 9-10. Ja pidinkin jo itsestään selvänä, että peruskoulussa jos saa huonompia, niin oikeesti on tyhmä!!
No, nuorimmalla (on vielä ala-alsteella) diagnosoitu oppimisen vaikeus ja jos saa kokeesta 8, niin täällä on bileet pystyssä!!
Niin se Siperia opettaa...
Jos parhaansa yrittää, niin se riittää!
6 on kyllä oikeasti aika surkea numero... Jossain on vikaa. Motivaatio- tai asenneongelma? Kyllä siinä on kasvattajalla vastuunsa. On outoa, jos ei sen vertaa kiinnosta.