Mitä vanhaa luuloasi/mielipidettäsi häpeät nyt?

Luulin että kaikki naiset ovat ihania, rakastavia ja antavaisia, nyt tiedän sen. En toki häpeä silti!

Että pitää vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. Mistään ei saa koskaan valittaa vaan pitää sietää paskaakin kohtelua.

 Että muka on heikko ja huono jos puolustaa itseään.

Että maailmassa vallitsee oikeudenmukaisuus ja sitä saa takaisin mitä antaa. 

Olin maahanmuuttokriittinen muutama vuosi sitten. Sitten tutustuin ihmisiin ja kulttuuriin. Kyllähän se ajoittain hävettää vieläkin. 

luulin että mies ja nainen rakastuu toisiinsa ja kaikki löytää kumppanin niinku jossain saduissa

Että äidinrakkaus voittaa kaiken.

Nuorena tuli katsottua maailmaa hieman turhan sosialistin silmin. Julistin näkemyksiäni esim. sukulaisille kovaan ääneen ja syytin yhteiskuntaa kaikista epäkohdista.

Tosin syytän kyllä osittain kaveripiiriäni siitä. Olin helposti manipuloitavissa.

Nykyään olen normaali työssäkäyvä ja uskon yksilön vastuuseen ja kapitalismiin vähiten huonoimpana vaihtoehtona...

Luulin, että ihmismieli koostuu ajatuksista. Luulin, että kaikki se, mitä mielessä on, on yhteensä se minä.

Nyt tiedän, että ajatukset ovat mielen tuotteita, jotka tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Minä olen se taivas, en ne pilvet. Ajatukset eivät ole välttämättä totta, eivätkä ne ole pysyviä eivätkä läheskään aina hyödyllisiä tai tärkeitä. Niiden voi vain antaa olla.

Mielenterveyteni on parantunut huomattavasti tämän oivalluksen jälkeen. Se on suurin lapsuuden jälkeen kokemani oivallus. Ilman sitä en tiedä missä olisin.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että ihmismieli koostuu ajatuksista. Luulin, että kaikki se, mitä mielessä on, on yhteensä se minä.

Nyt tiedän, että ajatukset ovat mielen tuotteita, jotka tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Minä olen se taivas, en ne pilvet. Ajatukset eivät ole välttämättä totta, eivätkä ne ole pysyviä eivätkä läheskään aina hyödyllisiä tai tärkeitä. Niiden voi vain antaa olla.

Mielenterveyteni on parantunut huomattavasti tämän oivalluksen jälkeen. Se on suurin lapsuuden jälkeen kokemani oivallus. Ilman sitä en tiedä missä olisin.

Eli olet vihannes.

Luulin että on lottovoitto syntyä Suomeen. Nyt hävettää.

Että elämä opettaa. Voi jeesus kun hävettää.

Luulin nuorena miehenä ihan oikeasti että naiset tykkää romanttisista kilteistä miehistä. Hävettää helvetisti oma käytös tuolloin kun kirjoitin ihastukselleni runon ja miten hän ivallisesti näytti sitä kaverilleen ja miten jännämies mopopoika korkkasi hänet kun minä uskoin että kunnollisuudellani voitan hänen sydämensä.

Olin hyväuskoinen ja luotin sinisilmäisesti ihmisiin. Noh, pudotus olikin sitäkin rajumpi.

Kyllä Siperia opettaa!

Että sitten aikuisena olisin erilainen. Uskaltaisin avata suuni ja jutella ihmisille, enkä olisi enää ujo. Ei se muuttunutkaan aikuistumisen myötä.

Että vain suomalaiset on sisukkaita ja suomalaiset miehet vahvimpia. Ja esim. italialaiset nössöjä tai ruotsalaiset homoja. 

Noh, on tullut tavattua monta kestävää ja sisukasta tosimiestä ulkomaillakin :)