Yksin elävät normituloiset, miksei teillä jää rahaa säästöön?

Mä saan yhteensä noin 1200 € kuussa palkkaa + kelan tukia ja mullakin jää jatkuvasti rahaa säästöön, parhaina kuukausina melkein puolet tuosta. Lemmikkejä on ja harrastuksiakin.

Mutta mitä muita ihmisiä tarkkailee, niin todella monilla on sellainen jo lapsena opittu asenne, että jos rahaa on, niin se pitää heti tuhlata. Että kun pakollisten menojen jälkeen jää palkasta käteen 300 €, niin sen ei voi vain antaa olla, vaan aletaan heti miettiä että mihin sen nyt käyttäisi. Monilla myös menee valtavasti rahaa alkoholiin, iltarientoihin ja ulkona syömiseen.

Musta tuntuu, että osalla näistä valittajista kyllä on rahaa säästössä, mutta säästävät esim. asuntoa varten eivätkä siksi voi tuhlata niitä lomamatkoihini yms. hauskoihin asioihin. Mutta silloinhan kyseessä on oma valinta olla käyttämättä säästössä olevia rahoja. Joku säästää matkailua varten, toinen omaa kotia ja toinen vaikkapa pahan päivän varalle. Jokainen käyttää rahansa niin kuin huvittaa. Itse elän tässä hetkessä. Ei kiinnosta omistusasunnon hankkiminen, vaan matkailu on intohimo ja siihen tuhlaan rahat.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut puolituttuni välillä ihmettelevät, kun käyn jokaisella mahdollisella lomaviikolla ulkomailla. Ihmettelevät, miten minulla on varaa. Itse taas ihmettelen, että miten normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä ei olisi varaa?

Siinä kun te molemmat osapuolet ihmettelette, niin ettekö te pysty keskustelemaan asiasta? Mitä vastaat heidän ihmettelyihinsä? Oletko vain hiljaa? Jos vastaat, niin miksi et kehtaa kysyä vastakysymystä?

Meneekö teillä sosiaalisilla ihmisillä paljon rahaa kavereiden kanssa ajan viettämiseen? Tällaisena erakkona rahaa ei ikinä mene mihinkään kahviloissa istumiseen, mutta aika monet ystäväporukathan noissa viettävät aikaansa ja samalla rahaa toki menee niihin kalliisiin juomiin ja ruokiin siellä. Sama juttu, jos elämä on joka viikkoista biletystä baarissa vielä aikuisenakin, niin kyllähän sinne monilla alkoholia juovilla menee helposti 50 euroakin per kerta. Onko siis näin, että sosiaalinen elämä kuluttaa niitä rahoja? Itse kun säästän siinä, että palkka menee vain asumiskuluihin, ruokaan, bussikorttiin, puhelimeen yms. mutta en tavallaan kuluta rahaani oikein ikinä mihinkään turhaan. Lisäksi jos ostan joskus uutta vaatetta tai tavaraa, niin samalla myyn osan vanhoista pois netin kautta, niin siitäkin saa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut puolituttuni välillä ihmettelevät, kun käyn jokaisella mahdollisella lomaviikolla ulkomailla. Ihmettelevät, miten minulla on varaa. Itse taas ihmettelen, että miten normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä ei olisi varaa?

Siinä kun te molemmat osapuolet ihmettelette, niin ettekö te pysty keskustelemaan asiasta? Mitä vastaat heidän ihmettelyihinsä? Oletko vain hiljaa? Jos vastaat, niin miksi et kehtaa kysyä vastakysymystä?

Vastaan kyllä, että palkasta jää sen verran säästöön rahaa. Vastakysymystä en kehtaa kysyä, koska koen sen jotenkin epäsopivaksi. Nämä kyselijät kun ovat usein jotain työkavereita. En oikein koe sopivaksi kysyä, että mihin ihmeessä sinä ne rahasi oikein tuhlaat... Ei olla tarpeeksi tuttuja, jotta kehtaisi kysäistä :) -ap

No kyllä mulla jää, melkein tonni kuussa. Ei autoa mulla ja tienaan melkein sen mikä on mediaanitulo Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla tarpeeksi tuttuja, jotta kehtaisi kysäistä :) -ap

Mutta olette tarpeeksi tuttuja, jotta he kehtaavat kysyä ja sinä kehtaat vastata?

Älä ole tuollainen nössö. Ei niillä muillakaan ole oikeutta kysyä sinulta, jos koet ettei sinulla ole oikeutta esittää vastakysymystä.

Koskee kaikkea elämässä.

Eihän tuossa ole ihmettelistä jos ap:n valinnat ovat muille keskusteluissa käyneet selväksi. Moni saattaa vain miettiä asiaa omien arvojensa ja valintojensa pohjalta ja kuvittelee sitten ap:n vielä näiden lisäksi matkustelevan palkallaan jatkuvasti.

Jos tarvitsevat autoa työmatkoihin?

tai jos heillä raha todellakin menee säästöön tai sijoituksiin, joten rahaa ei jää matkusteluun?

Mun sinkkutalouden kulut on 2300 e/kk eikä se sisällä matkoja. Tällä summalla koen saavani saman elintason kuin pariskunta. Miksi sinkun pitäisi asua kopperossa ja ajaa minimaalisella kotterolla ja olla tilaamatta lehtiä?

Sitten ap voi miettiä, kuinka paljon keskimääräinen sinkku tienaa.

Minulla ei ole varaa matkusteluun, koska säästän aggressiivisesti omaa asuntoa varten. Tuo asuntosäästöraha katoaa tililtäni heti palkkapäivänä, joten en saa koskaan edes tilaisuutta tuhlata sitä. Minun arkeni kannalta on kuin saisin 1 150 euroa vähemmän palkkaa kuussa.

koska kalja ja paardit

Tuossa yllä se todettiinkin. Nämä ap:n tutut eivät tajua, että hänen elämästään puuttuu jotakin, mitä heillä on. He olettavat, että aloittajalla on kaikkea mitä heilläkin, ja lisäksi siihen päälle ne matkustelut.

Tämä on itse asiassa aika yleinen harha. Autoton ei välttämättä hahmota, miten paljon halvemmaksi bussikortti tulee, kallista vastiketta maksava ei muista muiden maksavan vähemmän vastaavasta asunnosta  velattomassa yhtiössä, ja jatkuvati puhelinta ja muuta elektroniikkaa päivittävä unohtaa, etteivät kaikki ole samanlaisia hifistejä.

Ongelma on siis aivan toinen kuin mitä aloittaja olettaa. Eivät muut tuhlaa rahojaan, he vain käyttävät sen eri tavoin.

Minä harrastan aktiivisesti ratsastusta, ja myönnän että unohdan välillä miten paljon siihen menee rahaa. Käytän siihen noin 350e/kk, sitten bensat ja varusteet päälle (joihin myös panostan jonkin verran koska vietän paljon aikaa tallilla). Saatan joskus ajattelemattomuuttani manata, että olisi kiva jos olisi rahaa matkustaa tms.

Lisäksi olemme ystävien kanssa keskustelleet raha-asioista ihan rehellisesti ja todenneet, että yksin asuvilla elämä nyt vaan on huomattavasti kalliimpaa pienessäkin asunnossa kuin pariskunnilla jotka jakavat kulut.

Nämä asiat yhdistettynä saattavat minunkin työkaverit ihmetellä joskus, että miten tuollakaan ei ikinä ole rahaa... Vaikka pyrinkin olemaan valittamatta, mutta joskus jossain asiayhteydessä voi tulla puheeksi. Oma valintantahan tämä on :)

Olen perheellinen mutta voisin kuvitekla, että jos olisin sinkku, ei rahaa jäisi säästöön. Kuten ei tölläkään hetkellä.

Minun mielestäni normaaliin elämään kuuluu se, että voin tilata sanomalehden ja joskus myös aikakausilehtiä, käydä kahviloissa tai ulkona syömässä, voin vuokrata elokuvia tai käydä elokuvateatterissa/teatterissa/muissa maksullisissa huvituksissa, sisustaa kotia, syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja myös herkutella, ostaa kunnollisia vaatteita (ostan vain tarpeeseen, en shoppaile turhaan) jne.

Yhden ihmisen palkka on pieni raha jos joutuu asumaan pk-seudulla.

Palkka bruttona 1500-1600 kuussa. Asumiseen menee ja lainoihin, syön yhden aterian töissä kun salaatti samassa ja kohtuullisella hinnalla ruoka. Se toki tuhlausta on, parempi kun olis eväät. Raha menee elämiseen, yksin elävä maksaa kaiken yksin. En käy ravintoloissa, en osta vaatteita paitsi joskus kirpparilta, kengätkin aina sieltä. Eikä tuhlaaminen ole lapsena opittu asenne, mun vanhemmat oli säästäväisiä, itse olen välillä tuhlannut. Ei mahdollisuutta omistusasuntoon (jonka kyllä laittaisin vuokralle), ja parempikin kun ei tiedä missä seuraavaksi. Autoa tarttisin kaks tai kolme kertaa vuodes, taksi halvempi kuin auto vakuutuksineen ja korjauskuluineen.

Vierailija kirjoitti:

Saatan joskus ajattelemattomuuttani manata, että olisi kiva jos olisi rahaa matkustaa tms.

Niin, mutta tuossakaan ei pitäisi olla mitään väärin. Ei pitäisi olla mikään hölmöys tai "ajattelemattomuus", jos ihminen joskus sanoo haluavansa matkustaa, vaikka kuluttaisikin rahansa esim. hevoseen, kuten sinä.  

No eihän sitä rahaa jää säästöön, jos sen laittaa matkusteluun??

Myös oman asunnon lainanlyhennys on 'säästöä', eli toisaalta sitä kautta monelle jää edes jotain säästöön.

Sinkulla ei välttämättä ole edes seuraa, jonka kanssa lähteä matkalle. Ja toki, yksinkin voi mennä, mutta se ei aina tunnu kivalta vaihtoehdolta. Kokemus jää ikään kuin vajaaksi, kun sitä ei voi jakaa. Kun ympärilläni oli enemmän ihmisiä, tuntui että voisi hyvin matkustaa yksinkin jonnekin. Nyt taas kun olen olosuhteiden pakosta melko erakko, ei houkuta yhtään ajatus yksinäisestä matkasta siitä huolimatta, etten tunne itseäni arjessa yksinäiseksi. Myös 1 hh matkat maksavat enemmän kuin 2 hh huoneet eli yksin matkailukin on kalliimpaa sen lisäksi että arjen eläminen on yksin kalliimpaa. Ja jos haluan vaikka vuokramökille, se sama vuokra kohdistuu yksin minuun eikä jyvity usealle nauttijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatan joskus ajattelemattomuuttani manata, että olisi kiva jos olisi rahaa matkustaa tms.

Niin, mutta tuossakaan ei pitäisi olla mitään väärin. Ei pitäisi olla mikään hölmöys tai "ajattelemattomuus", jos ihminen joskus sanoo haluavansa matkustaa, vaikka kuluttaisikin rahansa esim. hevoseen, kuten sinä.  

Kyllä se minusta on aika hölmöä sanoa, että "kunpa käyttäisin rahani eri tavalla kuin juuri nyt käytän" tai "kunpa saisin ylimääräistä rahaa". Koska noistahan tuossa on kysymys.

Olen kai normaalituloinen, bruttopalkka on 2800 ja mulla jää käteen 2000 e.

Tästä  vajaa 1000 euroa menee asumiseen, eli vuokraan ja sähköön. Ruokaan menee hirveästi rahaa kuussa, työpäivien lounaisiinkin jo 200 e. En pahemmin katsele hintoja kaupoissa, ostan luomua ja  jos herkuttelen, ostan aina kalliimpaa jätskiä jne. Tässä olisi säästämisen varaa. Lehtiin menee keskimäärin noin 50 e. Laskuihin kuten netti, puhelin, 100 e. Lisäksi olen puoli vuotta sitten muuttanut, joten sisustan joka kuukausi kotiani, hankin pikkujuttuja joista kertyy kuitenkin rahanmenoa. Työpaikkani on Helsingissä ja kuljen julkisilla koska minulla ei ole omaa autoa, joten joudun ostamaan seutulipun, joka maksaa 100 e. Maksan myös opintolainaani takaisin 50 e kuussa. Kun palkkapäivä tulee, tililläni on usein vain vajaa satanen, mikä kuluu ehkä jo seuraavassa kuussa, jos haluankin ostaa jonkin uuden vaatteen tai kengät tai matkustan tapaamaan vanhoja vanhempiani kotiseudulleni.

Voisin helposti säästää muutaman satasen kuussa, jos karsisin ruokakuluja ja shoppailua. Mutta elämäni on jo nyt yksinäisenä vanhapiikana tarpeeksi ankeaa, joten isoa motivaatiota säästämiseen ei ole. En ole myöskään koskaan varsinaisesti haaveillut omistusasunnosta ja määräaikaisissa työsuhteissa olevana sinkkuna en taida olla pankkien lainanhakijalistan kärjessä.