Mikä tuntemattoman ystävällinen teko on jäänyt mieleesi?

Olin stadis dösäpysäkil ja taskustani tipahti huomaamattani avaimeni maahan,jolloin hieman, ehkä voisiko sanoa "pelottavan" näköinen mies ojensi avaimet minulle.

En ihan ensimmäiseksi olisi uskonut ,että juuri hän ylipäätään palauttaisi avaimeni,sen verran epäilyttävän /poikkeavan näköinen hän oli. Mutta opin juurikin tästä kerrasta,että ulkonäkökin voi pettää.

Suuret kiitokset hänelle.

up

Vierailija kirjoitti:

Olin stadis dösäpysäkil ja taskustani tipahti huomaamattani avaimeni maahan,jolloin hieman, ehkä voisiko sanoa "pelottavan" näköinen mies ojensi avaimet minulle.

En ihan ensimmäiseksi olisi uskonut ,että juuri hän ylipäätään palauttaisi avaimeni,sen verran epäilyttävän /poikkeavan näköinen hän oli. Mutta opin juurikin tästä kerrasta,että ulkonäkökin voi pettää.

Suuret kiitokset hänelle.

Ihana!

Olin opiskelija ja jälleen kerran tulossa junalla viikonlopunvietosta kotoa takaisin opiskeluiden pariin. Äidillä oli tapana pakata ruokaa mukaan kassillisen verran. Tällä kertaa mukana oli äidin neronleimauksrna kattilallinen riisipuuroa, joka oli jäähtyneenä edelleen siinä kattilassa, kattilan kansi teipattuna parista kohtaa kiinni. Huomasin vähän viiveellä mitä pussissa oli, niinpä olin junassa oman laukun ja ruokakassin & tuon kattilanyyssäkän (muovipussi) kanssa.

Olime tulossa asemalle, kaivoin bussilippuni esiin ja otin matkatavarat. Tuissa vaiheessa bussilippu tipahti penkkien väliin, konttasin pääkaloja manaten etsien lippua 😈

Takaani kuului kohtelias ääni voisinko auttaa?

Samalle asemalle jäävä varusmies kantoi osan nyyssäköistäni lähimmälle bussipysäkille. Kiitin, tuli hyvä mieli 😊

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelija ja jälleen kerran tulossa junalla viikonlopunvietosta kotoa takaisin opiskeluiden pariin. Äidillä oli tapana pakata ruokaa mukaan kassillisen verran. Tällä kertaa mukana oli äidin neronleimauksrna kattilallinen riisipuuroa, joka oli jäähtyneenä edelleen siinä kattilassa, kattilan kansi teipattuna parista kohtaa kiinni. Huomasin vähän viiveellä mitä pussissa oli, niinpä olin junassa oman laukun ja ruokakassin & tuon kattilanyyssäkän (muovipussi) kanssa.

Olime tulossa asemalle, kaivoin bussilippuni esiin ja otin matkatavarat. Tuissa vaiheessa bussilippu tipahti penkkien väliin, konttasin pääkaloja manaten etsien lippua 😈

Takaani kuului kohtelias ääni voisinko auttaa?

Samalle asemalle jäävä varusmies kantoi osan nyyssäköistäni lähimmälle bussipysäkille. Kiitin, tuli hyvä mieli 😊

Musta varusmiesten kohteliaisuus on jotenkin erityisen hellyyttävää. Sellasia ihania herrasmiehiä univormuissa :)

Lapsena puolituttu mies ahdisteli useasti, enkä osannut oikein suhtautua siihen. Kerran julkisella paikalla eräs tuntematon nainen puuttui tilanteeseen. Se on vieläkin yksi ihanimmista hetkistä koko elämässäni.

Tuntematon nainen lähetti kadonneen ajokorttini postissa!

Kun teininä joku auto kiilasi minut kun olin mopolla liikenteessä, moni tuli juoksujalkaa auttamaan. Eräs nainenkin tarjoutui viemään minut ihan mihin vain tarvitsee ja varmisteli kauheasti että olen kunnossa ja oli ihan aidosti huolissaan :) Ja tekijähän tietysti pakeni paikalta.

Ensinnäkin kiitos hyvästä aiheenvalinnasta!

Joskus ihminen ei oikein huomaa kaikkea osakseen koitunutta hyvää, siksi on hyvä aktiivisesti muistutella näistä arkipäivän hyväntekijöistä.

Itsekin kiitän uudelleen sinua lämminsydäminen ihminen, joka kerran maksoit ostokseni marketissa. En tunne sinua, en  edes rohjennut pyytää apua vaan tajusit tilanteeni oma-aloitteisesti, et suostunut edes antamaan tilinumeroasi tai muutakaan mahdollisuutta maksaa takaisin, vaan sanoit, että olet halunnut panna hyvän kiertämään! Minulla oli kotona sairas lapsi, jolle ostin pikaisesti ruokaa heitettyäni hänet ensin lääkäristä lepäämään ja samalla tajusin kassahihnalla lompakkoni unohtuneen kotiin. Apusi tuli todella tarpeeseen, sillä kotireissu hakemaan rahaa olisi kestänyt aika kauan eikä kuumeista lasta halua pitää yksin kotona enempää kuin välttämätöntä. Toivottavasti olen jollekulle voinut olla kaltaisesi arkienkeli.

Jäätiin jumiin metroasemalle ulkomailla, kun matkakorteissa oli sellainen ominaisuus, että jos ensimmäinen leimaus ei avannut portteja, niin uudestaan yrittäessä portti sanoi, että korttia on juuri käytetty samalla asemalla. Kysyimme neuvoa tuntemattomalta naiselta ja sen sijaan, että hän olisi neuvonut kysymään virkailijalta, niin hän kiersi itse aseman toiselle puolelle kysymään ja pyytämään porttien avausta. Samassa kaupungissa tuntematon mies pysähtyi neuvomaan meille reittiä ilman että edes kysyimme, kun katsoimme kännykästä sitä.

KirkkoSisko kirjoitti:

Ensinnäkin kiitos hyvästä aiheenvalinnasta!

Joskus ihminen ei oikein huomaa kaikkea osakseen koitunutta hyvää, siksi on hyvä aktiivisesti muistutella näistä arkipäivän hyväntekijöistä.

Itsekin kiitän uudelleen sinua lämminsydäminen ihminen, joka kerran maksoit ostokseni marketissa. En tunne sinua, en  edes rohjennut pyytää apua vaan tajusit tilanteeni oma-aloitteisesti, et suostunut edes antamaan tilinumeroasi tai muutakaan mahdollisuutta maksaa takaisin, vaan sanoit, että olet halunnut panna hyvän kiertämään! Minulla oli kotona sairas lapsi, jolle ostin pikaisesti ruokaa heitettyäni hänet ensin lääkäristä lepäämään ja samalla tajusin kassahihnalla lompakkoni unohtuneen kotiin. Apusi tuli todella tarpeeseen, sillä kotireissu hakemaan rahaa olisi kestänyt aika kauan eikä kuumeista lasta halua pitää yksin kotona enempää kuin välttämätöntä. Toivottavasti olen jollekulle voinut olla kaltaisesi arkienkeli.

Onpa ihana! Minulla kävi vähän samoin, tuntematon antoi 80 senttiä kun huomasin jääneen uupumaan. :) Tuli kyllä hyvä mieli.

Kun olin juuri aloittanut WoWin joskus vuonna 2005 ja onnettomana nyybänä haahuilin ympäriinsä niin aivan tuntematon tyyppi lättäsi mulle Undercityssä hirveen kasan potikoita ja jonkun verran rahaa kouraan ja toivotti onnea. Vasta myöhemmin tajusin miten käsittämättömän harvinainen ele tämä oli. Se on jäänyt mieleen. 

Jonotin vuosia sitten sateessa käteisautomaatille ja siinä sateenvarjon alla tyttöystäväänsä odotteleva poika/mies kysyi haluanko tulla varjon alle odottamaan. Menin. Oli todella ystävällistä ja mukavaa :) Tämä lämmittää mieltäni edelleen.

Koiranpentuni karkasi ovesta ja lähti pinkomaan pakoon. Lähdimme eri suuntiin huutelemaan sitä ja kuulin, että lähellä asuva mies oli pyytämättä ottanut pyörän alleen ja lähtenyt koiran perään.

Mulle ei nyt tule mieleen Suomessa tapahtuneita juttuja (on niitäkin, en nyt vain sattumalta muista), ainoastaan kaksi ulkomailla sattunutta asiaa. Kerran Tanskassa olin juoksemassa junaan ja satutin varpaani siinä touhussa. Junassa joku antoi minulle laastarin. Wienissä oltiin kaverin kanssa vähän kiertelemässä ja tutkittiin karttaa, kun joku nuori mies pysähtyi kohdalle ja sanoi, että voi neuvoa meille jotain kivoja paikkoja. Ja tässä tuli mieleen yksi SUomessakin sattunut juttu: oltiin kaverin kanssa yläasteikäisinä kävelemässä yöllä kotiin hirveässä lumisateessa. Eräs nuori mies  pysähtyi ja kyseli tietä kirkolle. Neuvoimme häntä, ja hän sanoi, että hypätkää kyytiin, hän vie meidät kotiin. Mies sitten tunnusti, että ei oikeasti ollut menossa kirkolle, hän halusi vain tarjota meille kyydin ja arveli, että jos kyselisi tietä kirkolle, herättäisi luottamusta. Kuulosti hetken aika pelottavalta, mutta oikeasti hän vain tarjosi meille kyydin. Ehkä muuten ei olisi tullut suostuttua, mutta meitä oli 2 ja tosiaan ihan hirveä lumipyry!

Äidin kuoleman jälkeen puhuin patologin kanssa puhelimessa ja patologin sanat: Älä mee katsoon äitisi ruumista. Ethän mene? Patologi halusi ilmeisesti säästää mut järkytykseltä. Lupasin, enkä mennyt ja hyvä niin.

Olin lähdössä työpaikaltani ja olin aikeissa siirtää ulkona olleen ständin (sellainen mainoskyltti siis) sisälle. Ulkona tuiskutti lunta, minä raahasin painavaa ständiä, kun paikalle sattui kaksi n. 15-vuotiasta poikaa pyörineen ja urheilukamppeineen. Toinen pysähtyi pitämään painavaa ovea auki minulle, jotta sain siirrettyä ständin sisään. Ystävällinen ele yllätti minut, ja kiittelin vuolaasti. Tämä tapaus jäi jostain syystä mieleen, ehkä siksi että se tapahtui ennen joulua.

Näitä on useampiakin, mutta ihan ekaksi tuli mieleeni tapaus jolloin odotin urheiluvaatekaupassa pukukopeille sovittamaan vaatetta, niin sellainen miellyttävän oloinen ja näköinen ikäiseni nainen tuli kuiskaten vinkkaamaan juuri minulle, että tuolla kulman takana on yksi vapaa koppi. Oli siis asiakas itsekin ja tuli sieltä juuri, mutta olisihan hän voinut neuvoa paikan monelle muullekin, tai olla neuvomatta kenellekään. Valitsi kuitenkin juuri minut. :) Juuri sitä ihmistyyppiä vaikutti olevan, josta aina hetkessä huomaan pitäväni jotenkin määrittelemättömästi.

Olin menossa vauvani (silloin 7kk) kanssa kauppaan ostoksille. Otin vauvan syliin, kunnes tajusin virheeni; en ollut kaivanut kolikkoa valmiiksi kukkarosta, jotta helposti saisin kärryyn vauvan istumaan. Hetken siinä yritin väännellä käsiä taskuun yrittäen etsiä yhtä vaivaista kolikkoa vauva tietysti sylissä :D Sitten tuli ystävällinen nuori nainen (n. 20-23), joka antoi minulle hänen kärrynsä ja avasi valmiiksi kärryn istuinosan ja auttoi laukkuni ja vauvan kanssa, ja jätti vielä oman kolikkonsa kärryyn, ei halunnut sitä kuulema... Toivotti vielä hyvää syksyä, oli todella miellyttävä henkilö, kiitos sinulle 😊😊😊😊❤️

Eräänä uutena vuonna olin kävelemässä yöllä kaupungilta kotiin, kun epämääräisen näköinen (pilotti, metrohousut, ajeltu pää) humalainen nuori mies päätti liittyä seuraan. Alkuun yritin päästä eroon, pelkäsin että mitä miehellä mielessä. Hän kuitenkin vain saatteli n 2,5 km matkan minut kotiportille mukavia jutellen, ja lähti siitä kävellen takaisin kaupungille.