Mikä tuntemattoman ystävällinen teko on jäänyt mieleesi?

Olin kävelyllä, kun tuntematon pyöräilijä pysähtyi kohdalleni ja kysyi, olenko kunnossa. Laahustin kuulemma niin surullisen näköisenä, aivan kuin hänen edesmennyt vaimonsa, että oli pakko pysähtyä. Murheita oli, mutta en arvannut että se näkyi niin selvästi ulospäin. Jatkettiin sitten loppumatka yhdessä ja mies, todella vilpittömän ja herttaisen oloinen varmisti moneen kertaan että onhan mulla apua saatavilla etten vaan jää yksin. :)

Olin toisella paikkakunnalla käymässä, kun sain puhelun, että isäni on kuollut. Lähdin tietenkin heti seuraavalla junalla kotiin. Matkalla en voinut pidätellä itkua ja aika moni katsoi vähän hämmentyneenä ja vaikeana. Eräs keski-ikäinen nainen sitten kysyi olenko okei ja kävi ostamassa minulle ravintolavaunusta kahvia ja suklaata. Sitten taputti hellästi olalle ja sanoi, että kaikki järjestyy kyllä, usko tai älä. Ei hän edes tiennyt, mitä minulle oli sattunut. Myös eräs toinen vanhempi rouva tarjosi vaihtopysäkillä nenäliinoja, kun aloin taas vollottamaan. Ihanat naiset, en unohda teitä ikinä! :)

Vuosia sitten vein pientä, kasvonsa loukannutta lastani keskussairaalan iltapäivystykseen. Heti ovesta sisään päästyämme odotusaulasta kiirehti luoksemme nainen, joka halusi antaa oman vuoronumeronsa lapselleni. Hänellä itsellään oli mukana selvästikin kuumeinen ja väsynyt, alle kouluikäinen tyttö. Nainen otti tyttärelleen uuden vuoronumeron ja lapseni pääsi hoitajan arvioitavaksi, ja siten myös lääkärin tutkittavaksi, nopeammin kuin muuten olisi päässyt. Olen kiitollisena muistellut tuota äitiä monta kertaa, ja toivonut, että hän tyttärineen saa kohdata samanlaisia hyväntekijöitä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

10-vuotta sitten15-16 vuotiaina, olimme kaverini kanssa olleet ensikertaa baarissa väärillä papereilla, tavarat kadonneet jne, hirveässä humalassa ja ajan sekä paikantajua vailla. Olimme päätyneet Espooseen (asuimme Helsingissä) menevään bussiin ja keskellä ei mitään, aivan tuntematonta seutua kun ihmettelimme toisillemme mitä tekisimme tuntematon mies (Ulkomaalaistaustainen!!) ohjasi meidät bussista ulos. Soitti meille taksin, odotti kanssamme sen tuloa ja antoi 50e käteen. Ikuisesti kiitollinen siitä hänelle, koska jälkeenpäin ajateltuna olisi saattanut käydä huonosti.

Korostin ulkomaalaistaustaisuutta sen vuoksi, että aina kun kuulen mamu tms raiskaajista mietin, että myös tälläisiä loistotyyppejäkin löytyy. 

Minut on päästänyt ulkonäöstä päätellen somalibussikuski ilmaiseksi.

Satoi kaatamalla, juoksin bussiin, bussissa huomasin, ettei ollut tarpeeksi rahaa.

Kuski viittoi, että mene vaan ja hymyili.

Joskus juuri täysi-ikäistyneenä ei joku ryyppyreissu mennyt ihan putkeen, kavereiden kanssa mennyt sukset ristiin illan aikana, joten ei kyytiä kotiin eikä ollut yhtään rahaa ja kotiin olisi ollut hemmetin pitkä matka kävellä, niin joku ihan tuntematon mies löi rahat kouraan, että mene taksilla. En edes pyytänyt ja mies ei kaivannut mitään vastapalveluksia, sanoi vain että jos joskus tapaat jonkun pulassa olevan, niin ole sinä sitten vuorostasi avuksi.

Nostan, ihana ketju.

Tänään eräs vanha rouva alkoi kaupassa juttelemaan tyttärelleni ja minulle.

Oli todella ystävällisen ja sydämellisen oloinen ihminen.

Aivan lämmitti mieltä tämä kohtaaminen. <3

Olin melko viimeisilläni raskaana, mutta kävin vielä töissä. Kyseisenä aamuna olin myöhässä ja riensin puolijuoksua ison mahani kanssa aivan läkähdyksissä bussipysäkille, jossa bussi jo olikin. Kun olin jo bussin takaosan kohdalla, ovet sulkeutuivat ja bussi lähti liikkeelle. Pysäkillä ollut nuori noin ala-asteikäinen poika huomasi tilanteen ja pinkoi nopeasti bussin perään. Päästyään ovien kohdalle hän alkoi vimmatusti koputtamaan, jolloin bussi pysähtyi, aukaisi ovensa ja pääsin kyytiin. Ihana nuori herrasmies <3

Pakko nostaa tämä ketju, kun tulin niin hyvälle mielelle näitä lukiessa; olisi kiva lukea lisää.

Itselle tulee mieleen tapaus USA:n länsirannikolta vuosien takaa. Olimme joutuneet kavereiden kanssa juuri ryöstetyksi ja istuimme erään kaupan pihalla odottamassa poliisin saapumista. Monet ohimenevät kysyivät, mitä on tapahtunut ja olemmeko kunnossa ja pahoittelivat tarinamme kuultuaan kokemaamme. Eräs vanhempi mies toi meille vesipullot kaupasta ja sanoi häpeävänsä maanmiehiään. Jäi jotenkin tuosta ihmisten lämpimästä suhtautumisesta ja ystävällisyydestä positiivinen muisto kuitenkin koko tapauksesta.

Olin juuri tullut Espanjaan ja otin lentokentältä bussin. Minulla oli psikallists rahaa vaan viissatanen ja bussikuski ei suostunut ottamaan vastaan niin isoa rahaa. Paikallinen teinipoika leimasi minut bussiin omalla kymmenen kerran lipullaan. Olen ikuisesti kiitollinen.

Olin menossa sairaalaan katsomaan syöpäsairasta äitiäni. Taivalsin juna-asemalle painavien matkatavaroiden kanssa. Tuntematon somalinainen viittoili, että hän voi auttaa kantamaan tavaroita asemalle ja kantoikin niitä sinne. Ei ollut yhteistä kieltä, mutta olen ikuisesti kiitollinen.

Tuntematon mies maksoi ostokseni kun en löytänyt korttiani ja menin paniikkiin siitä missä kortti on. Olin niin häkeltynyt etten tajunnut pyytää esim. yhteystietoja, olisin maksanut myöhemmin takaisin. Ostokset oli n. 20 €, ja tästä aikaa yli 15 vuotta. Silti muistan lämmöllä!

Minä en muista yhtään tapausta elämässäni, että tuntematon olisi ollut avuksi tai myötäelänyt.  Tututkin ovat sanoneet, että sinä kyllä pärjäät ilman apua,  vaikka jossain tilanteessa oikeasti olisin tarvinnut tukea!  Nyyh..

Isoäitini dementoituneena eksyi kiertelemään vieraan paikkakunnan hautuumaata, kun luuli etsivänsä miesvainajansa hautaa sieltä. 

Bussikuski oli nähnyt hänet kävelevän hautuumaalla edes takaisin usean vuoron ajan ja soitti poliisille. Kiitos hänelle!

(Isoäitini oli vasta alle 70-vuotias ja kävely vaivatonta. Onneksi silti bussikuski epäili eksymistä.)

Kauan ennen kännykkäaikaa tämä. 

Olisin hukkunut lapsena yleisellä uimarannalla, jollei Tuntematon nuori mies oliI minua nostanut vedestä. 

Lentokentällä joskus 2005 mulla oli niin paina rinkka ja muita kantamuksia, että apua tarjottiin. En kuitenkaan ottanut apua vastaan sillä ajattelin, että mun on pärjättävä itse sillä kaiken olin itse hankkinutkin. Kiitos kuitenkin avuntarjoojalle. Pärjäsin kamoineni just ja just ehkä sisulla.