Neuvoja kaipaan! Puolison tyhmyys mietityttää.

Mun mies on matemaattis-loogisessa mielessä minua paljon "tyhmempi", eikä muutenkaan niin sivistyksestä kiinnostunut. Mutta minä en ole koskaan erityisemmin arvostanut älykkyyttä ihmisessä enkä pitänyt sitä kovin tärkeänä, joten ei tämä asia ole minua koskaan kiusannut. Itse asiassa ihastuinkin hänessä paljolti juuri siihen ettei hän pohdi ja lue ja ajattele, vaan elää hetkessä, luonnollisesti ja vapaasti. 

Mutta se että asia ei häiritse minua yhtään, ei  välttämättä tarkoita että sinulla olisi samoin. Se riippuu ihan siitä mitä itse ihmisessä arvostat ja mitä puolisolta odotat.

Yleensä toisin päin, eli nainen on se bimbo, joka ei tajua. Ongelmaa ei ole, jos on kehittymiskelpoinen henkilö. Mikäli matemaattiset taidot ovat sinulle tärkeimpiä, miksi et etsi insinööriä? Niitä on pilvin pimein vapailla markkinoilla.

No sepä siinä onkin, kun itse en koe minkäänlaista sielujen sympatiaa akateemikkoihin. Ystäväpiirini on korkeakoulutettuja, mutta puolisoksi olen aina toivonut ja halunnut ihan tavallista duunarimiestä:) Tuntemani korkeakoulutetut miehet ei saa kipinöitä syttymään ollenkaan, ovat jotenkin jäykkiä ja ehkä liian loogisia sitten. Siksi vähän hämilläni nyt olenkin tästä, miten minua vaivaa miesystäväni yksinkertaisuus. Ehkä hän on keskivertoa yksinkertaisempi sitten...? En tiedä:(

Jos sua häiritsee miehesi tietämättömyys ja sivistymättömyys jo nyt, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, muutaman vuoden kuluttua samat asiat varmasti saavat sut näkemään punaista.

Miehessä on varmasti paljon hyviä piirteitä ja hänestä tulee hyvä aviomies. Mutta ei ehkä sulle.

itse olen naimisissä ns. 'sosiaallisesti tyhmän' kanssa. hän on siis muuten aika normaali eikä vaikuta muita tyhmemmältä mut sitten kun hän yrittää alkaa selittää jotain niin tuntuu kuin sanavarasto loppuis kesken. mie oon kysyny häneltä siitä et onko hänellä vaikka änkytystä ja sen takia puhe takeltelee mut hän vain sanoi siihen ettei hän vain puhuessaan enää muista miten se lause menikään. 

kuulostaa joo vähän oudolta ja ei ehkä vastaa samaa ku sun poikaystäväs mut oon kuitenki hyvi selvinny oman ukon kans kaikesta huolimatta. vaikka se välillä ärsyttääki ku on nii kovan työn takana saada hänet kertomaan jotain pidempää ja monimutkaisempaa asiaa

Vierailija kirjoitti:

Jos sua häiritsee miehesi tietämättömyys ja sivistymättömyys jo nyt, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, muutaman vuoden kuluttua samat asiat varmasti saavat sut näkemään punaista.

Miehessä on varmasti paljon hyviä piirteitä ja hänestä tulee hyvä aviomies. Mutta ei ehkä sulle.

Ei ole välttämättä noin suoraviivaista. Tässä kannattaa tarkkaan tutkia itseään ja miettiä, että johtuuko se ärtymys sivistymättömyyteen ja tietämättömyyteen oikeasti omista arvoista, vaiko jostain pinnallisemmasta, esim. siitä että jotenkin nolottaisi näyttää sivistymätöntä miestä muille ihmisille tai ulkoisesta tuttavapiirin, vanhempien tms aivopesusta että älykäs puoliso on arvostettava. 

Jos oikeasti kaipaa itse miehestä vaikka syvällisten keskustelujen kumppania, niin sitten voi olla tosiaan niin että ei kannata sellaista puolisoa ottaa, jota ei kiinnosta sellainen. Mutta jos huomaakin, että kyse epämukavuuden tunteissa on paljolti siitä, että mitä muut ajattelee, niin semmoisen ei kannata antaa onneaan estää.

Vierailija kirjoitti:

itse olen naimisissä ns. 'sosiaallisesti tyhmän' kanssa. hän on siis muuten aika normaali eikä vaikuta muita tyhmemmältä mut sitten kun hän yrittää alkaa selittää jotain niin tuntuu kuin sanavarasto loppuis kesken. mie oon kysyny häneltä siitä et onko hänellä vaikka änkytystä ja sen takia puhe takeltelee mut hän vain sanoi siihen ettei hän vain puhuessaan enää muista miten se lause menikään. 

kuulostaa joo vähän oudolta ja ei ehkä vastaa samaa ku sun poikaystäväs mut oon kuitenki hyvi selvinny oman ukon kans kaikesta huolimatta. vaikka se välillä ärsyttääki ku on nii kovan työn takana saada hänet kertomaan jotain pidempää ja monimutkaisempaa asiaa

Ihan ohiksena huomautan, että tuollaisia oireita on kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Sitä ettei muista enää mitä oli selittämässä, joku keskeinen sana ei tule mieleen tai ei vain osaa selittää edes yksinkertaista asiaa.

Vähättelet ja mitätöit miestäsi jo nyt, kuten suomalaisen naisen kuuluukin tehdä.

Olette te suomalaiset naiset sellaisia helmiä, että oksat pois.

Ihan käsittämätöntä! Ootko nainen vai hiiri? Hiiri ilmeisesti kun pitää ylipäätään tällaisia ketjuja perustaa. En ikimaailmassa vois olla henkilön kanssa, jonka kanssa saa pyöritellä silmiä. Tän tyylisiä juttuja tällä palstalla sattunut silmiin ennenkin, mikä teitä vaivaa?

Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään, pitänee paikkansa myös aikuisten suhteen.

Kun tekee puolisostaan tommosen aloituksen keskustelupalstalle, olis parempi kun se oma käytös mietityttäis. Todella nöyryyttävää ja alistavaa.

Älykkyys ei ole kaikki kaikessa jos mies on muuten sinulle sopiva.

Ehkä miehelläsi on lukihäiriö, jota ei ole testattu. Tunnen yhden fiksun kaverin, jolla tämä ongelma oli ollut hoitamatta vuosikausia. Ja päätyi sitten yrittäjäksi ammattiin, jossa tarvitaan vähän numeroita ja tekstejä.

Minulla on kaveri josta voisin sanoa samaa. En kylläkään osaa nimetä miksi hän vaikuttaa jotenkin tyhmältä; ei ole sitä varmasti ääooltaan mutta ehkä on sellainen todella naiivi ja suurin kiinnostuksen kohde on omat ajatuksensa joten ei kiinnitä huomiota asioihin ympärillään. Siitä tulee vähän sellainen iso lapsi- vaikutelma ja en mitenkään voisi seurustella hänen kanssaan kun kaveruuskin aiheuttaa monia hetkiä kun täytyy purra huulta..mitäs sitten jos vaikka viiden vuoden päästä tämä miehesi pettää tai muuten vaan ei omaa enää niitä hyviäkään puoliaan jotka olet ikäänkuin ottanut osana sitä tyhmyyttä, silloin ainakin harmittaa. Itse en kyllä jaksaisi. (Joo, olen itse varmasti monen mielestä tyhmä mutta eipä heidän tarvitse minun kanssani seurustellakaan)

Jos halveksit häntä noin, lähde suhteesta ja anna miehellesi mahdollisuus kunnioittavaan kumppaniin. 

Yleissivistystaso on minusta yksi juttu, älykkyys toinen. Olen itse hyvin korkeastikoulutettu nainen ja miehelläni on keskiasteen koulutus. Ennen olin naimisissa yhtä korkeastikoulutetun kanssa kuin itse olen, eli voin verrata vaikka päätelmät eivät kovin yleispäteviä olekaan pienen otoksen vuoksi :) .

Ilman muuta tuo koulutusero näkyy joissain tilanteissa. Yleistiedossa ja sivistyssanojen käytössä on välillä takeltelua, kielitaito on rajoittunut ja joskus työympäristön erilaisuus näkyy mielipide-eroina. Mutta minusta tärkeämpää on yleinen älykkyys ja persoonien yhteensopivuus. Edellisessä liitossa kuulin jo tarpeeksi pitkiä esitelmiä asioiden tilasta, taustoista ja tarpeellisista korjauskeinoista ja nielin taidokasta ja älykästä kettuilua milloin mistäkin asiasta. Nyt nautin avoimuudesta, lämmöstä, toistemme arvostamisesta ja spontaanista keskustelusta ilman ääretöntä älyllistä kriittisyyttä. Ja sitä älykkyyttä varmaan on molemmilla yhtä paljon, nautimme toistemme oivalluksista hetkessä. Minun täytyy arvostaa miestä, kumppaniani, mutta tuo arvostus tulee älystä, luonteesta ja käytöksestä, ei koulutustaustasta.

Seurustelin 20-vuotiaana erään urheilupiireistä löytämäni samanikäisen miehen kanssa. Pitkän aikaa pelkkä urheilu (ja kahden nuoren ja kauniin urheilijan keskinäinen mahtava seksi) riitti kattamaan kanssakäymisen niin, etten ihastuksissani huomannut kumppanini käyvän vähän vajaalla. Hänestä oli vaikea saada selville, tiesikö hän asioista paljon, vähän vai ei mitään. Hyvin usein hän tyytyi sanomaan vaivautuneesti ja hieman alentuvasti, että "sitä on niin vaikea selittää". Totuus valkeni minulle, kun tapasin hänen vanhempansa: hän oli kuin kopio äidistään, joka oli kirjaimellisesti vaarallisen tyhmä, mutta niin puhelias, että huusi sen ilmoille heti kättelyssä. Hänen isänsä taas oli jo hyvin vanha mies, joka oli leskeksi jäätyään ottanut huomattavasti nuoremman mutta jo nelikymppisen ns. kikattavan vanhanpiian saman tehtaan koneelta hoitajakseen, kun siihen aikaan ei miesten sopinut siivota omaa kotiaan tai laittaa omaa ruokaansa. Tämä minun poikaystäväni oli iso yllätys ja iltatähti. Hänen isänsä naureskeli hiljakseen äiti-poika-parivaljakon joskus sketsimäiselle touhulle, mutta minä en siihen pystynyt.

Tuo urheilijanuorukainen löysi lopulta vaimokseen hyvin samanlaisen, nipin napin täysi-ikäisen naisen, ja käsittääkseni hänestä tuli ihan hyvä isä, vaikka onkin kuulemma nykyisin jo eronnut. Minä opin seurustelustamme sen, että jos kumppanin älynlahjat tai muut ominaisuudet alkavat ärsyttää oikein tosissaan, kannattaa miettiä, jaksaako niitä katsella, kunnes kuolema erottaa.

Tuut tuntemaan olos tosi yksinäiseksi tollasen kans, joka ei jaa samaa, edes hieman samaa maailmaa kanssas. Sellainen yksinkertainen tyyppi ei tule koskaan näkemään/ymmärtämään sua ja sun maailmaa. Älä tee sitä virhettä, et hukkaat omaa ja sen aikaa, mikäli haluut vakavampaa.

Oikeasti, onko jotenkin "vähälahjainen", jolle ei voi yhtään mitään, vai onko vain "sivistymätön", joka on korjattavissa oleva puute? Huomaa se, että mahdolliset yhteiset lapsenne saavat puolet perimästään isältään.

Mieti tosiaan sitä, voitko rakastamisen lisäksi myös kunnioittaa häntä.

Onko teillä muuten mitään yhteistä harrastusta tai muuta puuhailua, jos olette muuten kovin erilaisia? Yhteisen tekemisen puute on yksi yleinen eroon johtava syy, ja toisaalta hyvinkin hankalat liitot pysyvät kasassa yhteisten tekemisten varassa.

Seurustelin kuvailemasi naisen kanssa yli 10 vuotta ja hän on kaikenlisäksi maisteri. Perusmatikasta ei tajunnut hölkäsen pöläystä ja yleistieto oli melko heikko. Yhdessäoloa tuo ei kuitenkaan haitannut ja suhde kaatui aivan muihin seikkoihin.

Teidän liitolle en ennusta pitkää ikää, jos olette vasta alkumetreillä ja kiinnität asiaan noin paljon huomiota. Todennäköisesti se vain korostuu ajan myötä. Valitan...