ADHD:t + muut oppimis/opiskeluvaikeuksista kärsineet: Miten olette pärjänneet (yliopistossa) opiskelussa?

UP!

Tenttiin lukeminen on todella vaikeaa.En pysty lukemaan 1-2 tietoakaan putkeen.Selailen tenttikirjoja pintapuolisesti läpi ja luen tärppejä.Istun luennoilla tunnollisesti.Näillä konsteilla saan arvosanaksi kolmosta ja esseen laatimalla joskus jopa nelosta.Muutama ykkönen on tullut,mutta en ole antanut häiritä.Mulla on pari pakollista vaikeaa kurssia ollut,joiden osalta olen neuvotellut lisätehtävän kun tentit ei vaan ole menneet läpi.Gradua sain kirjoiteltua max 2-3 sivua päivä ja erityisesti sen teoria-osuus on tosi surkea.Arvosanaksi sain gradusta cumun.Mulla ei siis ole mitään virallista diagnoosia,mutta näitä keskittymisvaikeuksia havaittiin jo ala-asteella.Opiskelussa rankinta oli pääsykoe.Selvisin 3:lla yrityksellä.Nyt sitten valmistumassa aika keskinkertaisesti.Sulle neuvoisin,että alenna rimaa ja pidä tahtia suorittamisessa yllä.

Heippa,

Täältä löytyy keskivaikeaa lukihäiriö, kolmas vuosi meneillään. Noppia tulee mukavaa tahtia, 2-4 suurinosa arvosanoista, eli sinänsä ihan kivasti. Ainoa este, mihin olen törmännyt on kuintenkin se, että 5:saa ei tule, ihan sama kuinka paljon aikaa käytän opiskeluun - epäilen tämän johtuvan siitä, että en vain esseevastauksissa osaa muotoilla ajatuksia tarpeeksi "hyvin".

Apua olen saanut esimerkiksi kielissä: virkamiesruotsin esseissä ei rokotettu kirjoitusvirheistä. Tämän lisäksi minulla oli ihana kandiohjaaja, joka jaksoi erityisen tarkkaan korjailla virheitäni. Myös itse kypsäriin sain apua äidinkielen opettajalta (rajatapaus: aluksi hylättiin, mutta ongelmani takia minun ei tarvinnut tehdä koko kypsäriä uudestaan, vaan sain korjata virheeni jälkikäteen kotona.

Kannattaa jaksaa yrittää! Vaikka toki itseänikin ärsyttää, että keskiarvoni on selkeästi muita huonompi, vaikka joudun näkemään enemmän vaivaa kun muut, ainakin tiedän että olen paikkani ansainnut :) Tsemppiä siis sinnekin! Tällästen ongelmien kanssa pitää vain yrittää opetella olemaan itselle armollisempi, ja nautti niistä suorituksista, joita ongelmista huolimatta saa.

Vierailija kirjoitti:

Tenttiin lukeminen on todella vaikeaa.En pysty lukemaan 1-2 tietoakaan putkeen.Selailen tenttikirjoja pintapuolisesti läpi ja luen tärppejä.Istun luennoilla tunnollisesti.Näillä konsteilla saan arvosanaksi kolmosta ja esseen laatimalla joskus jopa nelosta.Muutama ykkönen on tullut,mutta en ole antanut häiritä.Mulla on pari pakollista vaikeaa kurssia ollut,joiden osalta olen neuvotellut lisätehtävän kun tentit ei vaan ole menneet läpi.Gradua sain kirjoiteltua max 2-3 sivua päivä ja erityisesti sen teoria-osuus on tosi surkea.Arvosanaksi sain gradusta cumun.Mulla ei siis ole mitään virallista diagnoosia,mutta näitä keskittymisvaikeuksia havaittiin jo ala-asteella.Opiskelussa rankinta oli pääsykoe.Selvisin 3:lla yrityksellä.Nyt sitten valmistumassa aika keskinkertaisesti.Sulle neuvoisin,että alenna rimaa ja pidä tahtia suorittamisessa yllä.

Kiitos vastauksesta. Luennoilla ja vastaavilla olen käynyt tunnollisesti, mutta monet pakolliset kurssit vaativat useita esseitä yms. suoritukseen. Teoriassa pitäisi olla aivan helppoa kirjoittaa vain jotakin ja läpäistä kurssit edes kolmosella, tuntuu kuitenkin aivan mahdottomalta. 

Oletko kuitenkin valmistumassa aikataulussa?

AP

Vierailija kirjoitti:

Tenttiin lukeminen on todella vaikeaa.En pysty lukemaan 1-2 tietoakaan putkeen.Selailen tenttikirjoja pintapuolisesti läpi ja luen tärppejä.Istun luennoilla tunnollisesti.Näillä konsteilla saan arvosanaksi kolmosta ja esseen laatimalla joskus jopa nelosta.Muutama ykkönen on tullut,mutta en ole antanut häiritä.Mulla on pari pakollista vaikeaa kurssia ollut,joiden osalta olen neuvotellut lisätehtävän kun tentit ei vaan ole menneet läpi.Gradua sain kirjoiteltua max 2-3 sivua päivä ja erityisesti sen teoria-osuus on tosi surkea.Arvosanaksi sain gradusta cumun.Mulla ei siis ole mitään virallista diagnoosia,mutta näitä keskittymisvaikeuksia havaittiin jo ala-asteella.Opiskelussa rankinta oli pääsykoe.Selvisin 3:lla yrityksellä.Nyt sitten valmistumassa aika keskinkertaisesti.Sulle neuvoisin,että alenna rimaa ja pidä tahtia suorittamisessa yllä.

Oikeastaan tästä tulikin mieleen! Vaikka mulla ei keskittymisongelmia olekaan, niin lukeminen on yhtälailla tosi kuluttavaa enkä sitä pitkiä aikoja jaksa tehdä. Tässä kuintenkin mulla auttaa paljon rytmitys: pieniä pätkiä usein ja välissä taukoja. Lue siis vähän joka välissä, ennemmin kuin pakolla pitkiä 6 tuntisia jaksoja. Itseasiassa tutkimuksissa tää on todettu myös "normaaleille" oppijoille paremmaksi opiskelumetodiksi ;)

-3

Vierailija kirjoitti:

Heippa,

Täältä löytyy keskivaikeaa lukihäiriö, kolmas vuosi meneillään. Noppia tulee mukavaa tahtia, 2-4 suurinosa arvosanoista, eli sinänsä ihan kivasti. Ainoa este, mihin olen törmännyt on kuintenkin se, että 5:saa ei tule, ihan sama kuinka paljon aikaa käytän opiskeluun - epäilen tämän johtuvan siitä, että en vain esseevastauksissa osaa muotoilla ajatuksia tarpeeksi "hyvin".

Apua olen saanut esimerkiksi kielissä: virkamiesruotsin esseissä ei rokotettu kirjoitusvirheistä. Tämän lisäksi minulla oli ihana kandiohjaaja, joka jaksoi erityisen tarkkaan korjailla virheitäni. Myös itse kypsäriin sain apua äidinkielen opettajalta (rajatapaus: aluksi hylättiin, mutta ongelmani takia minun ei tarvinnut tehdä koko kypsäriä uudestaan, vaan sain korjata virheeni jälkikäteen kotona.

Kannattaa jaksaa yrittää! Vaikka toki itseänikin ärsyttää, että keskiarvoni on selkeästi muita huonompi, vaikka joudun näkemään enemmän vaivaa kun muut, ainakin tiedän että olen paikkani ansainnut :) Tsemppiä siis sinnekin! Tällästen ongelmien kanssa pitää vain yrittää opetella olemaan itselle armollisempi, ja nautti niistä suorituksista, joita ongelmista huolimatta saa.

Kiiitos, itse olen saanut vitosiakin,  tosin vielä toistaiseksi kirjoitusvirheiden kanssa ollaan oltu armollisia (itselläni ei ole lukihäiriötä, mutta keskittyminen on mitä on). Mutta ei paljoa lohduta kun suorituksia on alle puolet vaaditusta vuodessa.. Mikä varmaankin on osasyy sille, että saan hyviä arvosanoja, käytän kaikkeen kohtuuttomasti aikaa. 

Ap

Minullakin on keskivaikea lukihäiriö ja diskalkulia ja olen kandivaiheen lopulla. Matematiikan kurssit ovat erityisen vaikeita ja saan ykköstä, vaikka kuinka yrittäisin! Muista kursseista tulee 2-4, mutten ole milloinkaan saanut täysiä pisteitä mistään tentistä, vaikka kuinka lukisin. Joillain kursseilla on tarjottu mahdollisuutta sanalliseen loppukuulusteluun ja silloin olen saanut arvosanaksi 5. Ongelmani on siis se, etten saa asioita järkevästi paperille, vaikka olisinkin opiskellut. Koen, että joudun tekemään hiukan enemmän töitä kuin muut opiskelijat, mutta olen pärjännyt mielestäni tarpeeksi hyvin. 

Pääsykokeet ottivat koville, mutta olin harjoitellut kirjoista kaiken tarpeellisen ulkoa, joten vastasin pääsykokeen kysymyksiin suoraan kirjasta kopioiduilla kappaleilla ja sävelsin omiani vain pakon edessä.

Olen toisen vuoden opiskelija eikä mulla ole mitään oppimishäiriötä tms., mutta opiskelu on muuten vain hankalaa. Ahdistun todella helposti, keskittyminen on ajoittain todella hankalaa enkä esimerkiksi pysty mitenkään valmistautumaan samaan aikaan kahteen eri tenttiin. Opiskelualani on sinällään "helppo", mutta sekään ei auta jos keskittyminen on surkeaa ja pienetkin hommat ahdistaa. Lopulta kyllä saan hommat tehtyä, mutta on todella kuluttavaa elää kaiken sen stressin ja ahdistuksen kanssa. Tiedän kyllä, että opiskelu stressaa kaikkia tai ainakin suurinta osaa, mutta itse saan ihan fyysisiä ahdistusoireita, kun pitäisi aloittaa joku kurssitehtävän tekeminen, vaikkei se olisi mitenkään iso tai vaativa homma. Ahdistumisen myötä tosin helpotkin tehtävät muuttuvat hankaliksi, kun ajattelen liian monimutkaisesti ja vaativasti. 

Esimerkkinä tässä viimeisimpänä piti tehdä 5 sivun (!) oppimistehtävä eräälle peruskurssille käyttäen kolmea eri lähdettä, ei siis todellakaan mitään maata mullistava homma. Stressin ja ahdistuksen alkaessa ajatukseni ei pysynyt kasassa lähdemateriaaleihin tutustuessa, epäilin omaa ymmärrystäni ja etsin hirveästi tietoa netistä tueksi (ehkä vain sekotti enemmän) ja kirjoittamisen aloittaminen oli todella vaikeaa, kun tuntui etten tiedä mistä kirjoitan. Lopulta pakotin itseni kirjoittamaan sivun per päivä, tuntui naurettavalta istua n. 5 h kirjastolla tuhertamassa pientä tekstin pätkää, mutta näin mulle lopulta aina käy. Selailen lähdemateriaaleja uudestaan ja uudestaan, ajatus ei pysy kasassa ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti. Kirjoitan, pyyhin pois, alotan alusta. Nuo päivät ovat ihan hirveitä, istun ahdistuneena sydän hakaten, kurkkua kuristaen ja kynsiä purren väkisin tekemässä hommia. 

Tulipahan avauduttua... Toisaalta olen tyytyväinen, että olen edennyt kutakuinkin aikataulussa ja arvosanatkin ovat olleet ihan hyviä, mutta tämä henkinen kuormitus alkaa käymään liian raskaaksi. Yliopistollamme ei ole edes opintopsykologia ja mietin pitäisikö yrittää saada apua YTHS:n kautta. Alan ymmärtää, etten voi jatkaa näin koko opiskeluaikaa. Ensi vuonna pitäisi tehdä kandi ja hirvittää jo valmiiksi, miten ihmeessä saan hallittua ahdistuksen ja saan kirjoitusprosessin etenemään...

Vierailija kirjoitti:

Olen toisen vuoden opiskelija eikä mulla ole mitään oppimishäiriötä tms., mutta opiskelu on muuten vain hankalaa. Ahdistun todella helposti, keskittyminen on ajoittain todella hankalaa enkä esimerkiksi pysty mitenkään valmistautumaan samaan aikaan kahteen eri tenttiin. Opiskelualani on sinällään "helppo", mutta sekään ei auta jos keskittyminen on surkeaa ja pienetkin hommat ahdistaa. Lopulta kyllä saan hommat tehtyä, mutta on todella kuluttavaa elää kaiken sen stressin ja ahdistuksen kanssa. Tiedän kyllä, että opiskelu stressaa kaikkia tai ainakin suurinta osaa, mutta itse saan ihan fyysisiä ahdistusoireita, kun pitäisi aloittaa joku kurssitehtävän tekeminen, vaikkei se olisi mitenkään iso tai vaativa homma. Ahdistumisen myötä tosin helpotkin tehtävät muuttuvat hankaliksi, kun ajattelen liian monimutkaisesti ja vaativasti. 

Esimerkkinä tässä viimeisimpänä piti tehdä 5 sivun (!) oppimistehtävä eräälle peruskurssille käyttäen kolmea eri lähdettä, ei siis todellakaan mitään maata mullistava homma. Stressin ja ahdistuksen alkaessa ajatukseni ei pysynyt kasassa lähdemateriaaleihin tutustuessa, epäilin omaa ymmärrystäni ja etsin hirveästi tietoa netistä tueksi (ehkä vain sekotti enemmän) ja kirjoittamisen aloittaminen oli todella vaikeaa, kun tuntui etten tiedä mistä kirjoitan. Lopulta pakotin itseni kirjoittamaan sivun per päivä, tuntui naurettavalta istua n. 5 h kirjastolla tuhertamassa pientä tekstin pätkää, mutta näin mulle lopulta aina käy. Selailen lähdemateriaaleja uudestaan ja uudestaan, ajatus ei pysy kasassa ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti. Kirjoitan, pyyhin pois, alotan alusta. Nuo päivät ovat ihan hirveitä, istun ahdistuneena sydän hakaten, kurkkua kuristaen ja kynsiä purren väkisin tekemässä hommia. 

Tulipahan avauduttua... Toisaalta olen tyytyväinen, että olen edennyt kutakuinkin aikataulussa ja arvosanatkin ovat olleet ihan hyviä, mutta tämä henkinen kuormitus alkaa käymään liian raskaaksi. Yliopistollamme ei ole edes opintopsykologia ja mietin pitäisikö yrittää saada apua YTHS:n kautta. Alan ymmärtää, etten voi jatkaa näin koko opiskeluaikaa. Ensi vuonna pitäisi tehdä kandi ja hirvittää jo valmiiksi, miten ihmeessä saan hallittua ahdistuksen ja saan kirjoitusprosessin etenemään...

Tämä kuulostaa nyt todella tutulta, pahimmillaan olen vääntänyt monta päivää jotakin sivun esseetä, jossa lähteenä pari lyhyttä artikkelia.  Poikkeuksena vain se, että itselläni monet kurssit jäävät kesken. Itse kävin YTHS:n psykologilla joka tarjosi ainoastaan lääkkeet. Yritin kysellä olisiko jotakin konkreettisempaa apua tarjolla, mutta ei kuulema ole. Välillä ajattelen, että itseäni voisi helpottaa sekin että saisi edes jonkun porukan koottua, jonka kanssa voisi samaan aikaan tehdä tehtäviä, niin että tulisi lähdettyä johonkin ja sitä kautta asennoitua, että nyt helvetti teen nämä esseet tässä ajassa. Vertaistukikaan ei olisi pahitteeksi. 

AP 

Mulle ei ollut ikinä se opiskelu sinänsä vaikeaa kun alkuun pääsin, mutta itsensä motivointi oli ihan kamalaa. En jotenkin koskaan päässyt yli siitä, että opiskellessa ei ollut tarkoituskaan oppia mitään tulevaisuutta varten vaan tavoite oli vaan saada ne paperit ulos. Jos opiskeltavat asiat olisivat liittyneet todellisuuteen jollain tavalla, ei opinnot olisi jumittaneet samalla tavalla. Keskittyminen oli hankalaa kun itselle oli vierasta itsetarkoituksellinen pänttääminen. Onneksi asiat kyllä tarttuu minulla päähän nopeasti - en olisi varmaankaan saanut mitään suoritettua jos olisin joutunut käyttämään opiskeluun yhtä pitkiä aikoja kuin monet opiskelukaverini.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa nyt todella tutulta, pahimmillaan olen vääntänyt monta päivää jotakin sivun esseetä, jossa lähteenä pari lyhyttä artikkelia.  Poikkeuksena vain se, että itselläni monet kurssit jäävät kesken. Itse kävin YTHS:n psykologilla joka tarjosi ainoastaan lääkkeet. Yritin kysellä olisiko jotakin konkreettisempaa apua tarjolla, mutta ei kuulema ole. Välillä ajattelen, että itseäni voisi helpottaa sekin että saisi edes jonkun porukan koottua, jonka kanssa voisi samaan aikaan tehdä tehtäviä, niin että tulisi lähdettyä johonkin ja sitä kautta asennoitua, että nyt helvetti teen nämä esseet tässä ajassa. Vertaistukikaan ei olisi pahitteeksi. 

AP 

Tuota juuri pelkäänkin, että tarjotaan vain lääkkeitä... Itse haluaisin enemminkin löytää syyt siihen, MIKSI ahdistun niin helposti, miksi reagoin jotenkin niin voimakkaasti pieniinkin asioihin. En ole siihen onnistunut syytä keksimään. Tarvitsisin keinoja hallita stressiä ja muuttaa omia toimintatapojani. Tuntuu, että olen ihan jumissa tämän asian kanssa. Opintojen alussa ajattelin, että  johtuu siitä, kun ei ollut vähään aikaan opiskellut ja lukiokin tuli tekaistua vähän vasemmalle kädellä, ja kuvittelin ongelmien vähenevän ajan kanssa. Mutta edelleen esseiden ja oppimistehtävien kirjoittaminen on ihan yhtä tuskallinen prosessi kuin ensimmäisen vuoden ensimmäinen essee. 

Tuo vertaistuki on kyllä hyvä ajatus. Itse olen ainakin huomannut häpeäväni tätä ongelmaa aikalailla enkä oikein enää kehtaa edes mainita opiskelukavereille miten mua ahdistaa niin pienetkin asiat ja kuinka raskasta on yrittää saada aikaiseksi kirjoitustehtäviä. Varmasti se kuulostaa monen korvaan aika naurettavalta enkä haluaisi saada yhtään niitä "älä stressaa niin paljon, alat vaan tekemään niin kyllä se siitä lähtee sujumaan"- kommentteja. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ollut ikinä se opiskelu sinänsä vaikeaa kun alkuun pääsin, mutta itsensä motivointi oli ihan kamalaa. En jotenkin koskaan päässyt yli siitä, että opiskellessa ei ollut tarkoituskaan oppia mitään tulevaisuutta varten vaan tavoite oli vaan saada ne paperit ulos. Jos opiskeltavat asiat olisivat liittyneet todellisuuteen jollain tavalla, ei opinnot olisi jumittaneet samalla tavalla. Keskittyminen oli hankalaa kun itselle oli vierasta itsetarkoituksellinen pänttääminen. Onneksi asiat kyllä tarttuu minulla päähän nopeasti - en olisi varmaankaan saanut mitään suoritettua jos olisin joutunut käyttämään opiskeluun yhtä pitkiä aikoja kuin monet opiskelukaverini.

Itsensä motivointi on todellakin kamalaa. Itse opiskelen käytännönläheistä alaa ja välillä ärsytyskynnys nousee jo pelkästään siitä, että teorian käytännöstä ei tunnu olevan kennelläkään sen suurempaa hajua. Toisaalta myös monien vanhentuneiden teorioiden yksityiskohtainen pänttäys tuntuu suhteellisen turhalta ja puuduttavalta.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa nyt todella tutulta, pahimmillaan olen vääntänyt monta päivää jotakin sivun esseetä, jossa lähteenä pari lyhyttä artikkelia.  Poikkeuksena vain se, että itselläni monet kurssit jäävät kesken. Itse kävin YTHS:n psykologilla joka tarjosi ainoastaan lääkkeet. Yritin kysellä olisiko jotakin konkreettisempaa apua tarjolla, mutta ei kuulema ole. Välillä ajattelen, että itseäni voisi helpottaa sekin että saisi edes jonkun porukan koottua, jonka kanssa voisi samaan aikaan tehdä tehtäviä, niin että tulisi lähdettyä johonkin ja sitä kautta asennoitua, että nyt helvetti teen nämä esseet tässä ajassa. Vertaistukikaan ei olisi pahitteeksi. 

AP 

Tuota juuri pelkäänkin, että tarjotaan vain lääkkeitä... Itse haluaisin enemminkin löytää syyt siihen, MIKSI ahdistun niin helposti, miksi reagoin jotenkin niin voimakkaasti pieniinkin asioihin. En ole siihen onnistunut syytä keksimään. Tarvitsisin keinoja hallita stressiä ja muuttaa omia toimintatapojani. Tuntuu, että olen ihan jumissa tämän asian kanssa. Opintojen alussa ajattelin, että  johtuu siitä, kun ei ollut vähään aikaan opiskellut ja lukiokin tuli tekaistua vähän vasemmalle kädellä, ja kuvittelin ongelmien vähenevän ajan kanssa. Mutta edelleen esseiden ja oppimistehtävien kirjoittaminen on ihan yhtä tuskallinen prosessi kuin ensimmäisen vuoden ensimmäinen essee. 

Tuo vertaistuki on kyllä hyvä ajatus. Itse olen ainakin huomannut häpeäväni tätä ongelmaa aikalailla enkä oikein enää kehtaa edes mainita opiskelukavereille miten mua ahdistaa niin pienetkin asiat ja kuinka raskasta on yrittää saada aikaiseksi kirjoitustehtäviä. Varmasti se kuulostaa monen korvaan aika naurettavalta enkä haluaisi saada yhtään niitä "älä stressaa niin paljon, alat vaan tekemään niin kyllä se siitä lähtee sujumaan"- kommentteja. 

Itsellänikin on kehtaamiskynnys suuri, toisaalta sekin että tämä on itselleni vieras paikkakunta, enkä ole onnistunut tutustumaan ihmisiin, ihan senkin takia että opiskelu vaatii sen verran suuria ponnistuksia, että käytännössä minnekkään kouluajan ulkopuolella lähteminen tuntuu mahdottomalta. 

Itselläni on tosiaan adhd diagnoosi, mutta sekään ei ole auttanut pätkänkään vertaa. Tiedän että ongelma on keskittymisessä, mutta se mitä sille tekisi on toinen asia. Olen kokeillut vähän kaikenlaista, mutta tuonkin diagnoosin kanssa on se ongelma, että ei ole mitään "yleispätevää" opiskelutekniikkaa, joka sopisi jokaiselle ko. diagnoosin saaneelle, vaan pitäisi vain itse keksiä mikä toimii ja motivoi :/

AP

Mä opiskelen hallintotieteitä eli paljon luettavaa ja onhan se epämiellyttävää mutta kun vaan jaksaa ja jaksaa lukea niin ihan normaaliin tahtiin etenen. Enkä edes yritä istua rauhassa kun luen.

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelen hallintotieteitä eli paljon luettavaa ja onhan se epämiellyttävää mutta kun vaan jaksaa ja jaksaa lukea niin ihan normaaliin tahtiin etenen. Enkä edes yritä istua rauhassa kun luen.

Pelkkä lukeminen olisikin helppoa. Omala alallani on aivan järkyttävän paljon läsnäolopakollisia kursseja, joiden sisältöön kuluu runsaasti erilaisia ryhmä- ja yksiltehtäviä. 

Ei sillä, tentittäviinkin kursseihin asennoituminen on haastavaa, ei selukeminen, vaan ylipäätään tentteihin ilmottautuminen. 

UP

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä lukeminen olisikin helppoa. Omala alallani on aivan järkyttävän paljon läsnäolopakollisia kursseja, joiden sisältöön kuluu runsaasti erilaisia ryhmä- ja yksiltehtäviä. 

Ei sillä, tentittäviinkin kursseihin asennoituminen on haastavaa, ei selukeminen, vaan ylipäätään tentteihin ilmottautuminen. 

Mulla vähän sama tilanne, meillä on lähes joka kurssilla jonkinlainen laaja ryhmätyö eikä tenttiä. Tavallaan pidän siitä, ettei tarvitse kaikkea pakertaa yksinään, mutta toisaalta otan myös ryhmätöistä lisäpaineita, koska pelkään oman osuuteni tai panokseni olevan huonompi kuin muiden. 

En ole kyllä mikään hyvä lukemaan tentteihinkään, etenkin jos on laaja alue ja monta kirjaa + tentissä vastausten kirjoittaminen on haastavaa, siis se ajatusten ja tietojen kokoaminen järkeväksi kokonaisuudeksi. Pari kertaa olen mennyt aivan solmuun tentin alkaessa ja jättänyt tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä lukeminen olisikin helppoa. Omala alallani on aivan järkyttävän paljon läsnäolopakollisia kursseja, joiden sisältöön kuluu runsaasti erilaisia ryhmä- ja yksiltehtäviä. 

Ei sillä, tentittäviinkin kursseihin asennoituminen on haastavaa, ei selukeminen, vaan ylipäätään tentteihin ilmottautuminen. 

Mulla vähän sama tilanne, meillä on lähes joka kurssilla jonkinlainen laaja ryhmätyö eikä tenttiä. Tavallaan pidän siitä, ettei tarvitse kaikkea pakertaa yksinään, mutta toisaalta otan myös ryhmätöistä lisäpaineita, koska pelkään oman osuuteni tai panokseni olevan huonompi kuin muiden. 

En ole kyllä mikään hyvä lukemaan tentteihinkään, etenkin jos on laaja alue ja monta kirjaa + tentissä vastausten kirjoittaminen on haastavaa, siis se ajatusten ja tietojen kokoaminen järkeväksi kokonaisuudeksi. Pari kertaa olen mennyt aivan solmuun tentin alkaessa ja jättänyt tekemättä. 

Joon ryhmätyöt on välillä helpottavia, varsinkin  jos ne pitää tehdä konkreettisesti yhdessä. Toisaalta taas sellaiset ryhmätyöt, jotka eivät vaadi ryhmäläisten näkemistä ja yhdessä kokoontumisia esim. Jokainen tekee tahollaan itsenäisesti  esseetä, joita sitten muokataan drivessa yhdessä- tuntuu vielä itsenäistäkin tyskentelyä ahdistavammalta, varsinkin kun on vaikea pysyä kiinni asetetuissa aikarajoissa. 

Onko kukaan teistä saanut ulkopuolista apua oppimishäiriöihin? Tai keksinyt itse mitään keinoa, josta olisi apua opiskeluun?  

Hei kaikki vastaajat. Teen otsikon aiheesta juuri gradua! Toiveena olisi tuoda esille arkea ja selviytymiskeinoja. Erityisesti minua kiinnostavat henkilöt, jotka eivät ole hankkineet jostain syystä virallista diagnoosia.

Aineiston keruu olisi kohta edessä ja postia laitan varmasti virallisille listoille kevään aikana. Jos teillä olisi aikaa niin olisi mahtava jos voisitte ilmottautua nyt jo mukaan ja kirjoittaa vapaasti viestiä:  Yolukijat (a) outlook.com

Jos kiinnostaa voisin laittaa vaikka takaisin minkälaista apua yliopistoilta pitäisi saada. Mielestäni nykyisin aiheesta ei kauheana puhuta, vaikka monella ongelmia on. Liekkö taustalla pelko että leimautuisi "huonommaksi"?

Pituusrajoituksia vuodatuksiin ei ole. Olisi mielenkiintoista kuulla kuitenkin: 1. Sukupuoli, ikä 2. Oletko saanut diagnoosin (milloin/mikä/miksi et ole hankkinut)? 3. Miten olet kokenut yliopiston (helppoa/hankalaa)? 4. Miten olet pärjännyt opistolla verraten aiempiin opintoihin (peruskoulu, lukio...)? 5. Mitä kaipaat yliopistoltasi (parhaiten sopivat oppimiskeinot)?