Lue keskustelun säännöt.
ADHD:t + muut oppimis/opiskeluvaikeuksista kärsineet: Miten olette pärjänneet (yliopistossa) opiskelussa?
27.02.2016 |
Opiskelen yliopistossa toista vuotta uuteen ammattiin, eikä tästä tunnu tulevan mitään. En jaksa. Opintopisteitä ei ole nimeksikään,vaikka motivaatiota olisi. Käytännössä kurssien suorittaminen on vain ajatuksen tasolla. Vaikealta ei tunnu ja ne harvat kurssit joita olen onnistunut suorittamaan olen suorittanut täysillä pisteillä, mutta se aikaan saaminen.. Concertta on auttanut hieman, mutta koko ajan vähemmän.
En haluaisi vielä luovuttaa, mutta en oikein tiedä miten pääsisin vauhtiin opinnoissa.
Miten te muut olette pärjänneet? Oletteo hakeneet/ saaneet jostakin apua opinnoista selviämiseen?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki vastaajat. Teen otsikon aiheesta juuri gradua! Toiveena olisi tuoda esille arkea ja selviytymiskeinoja. Erityisesti minua kiinnostavat henkilöt, jotka eivät ole hankkineet jostain syystä virallista diagnoosia.
Aineiston keruu olisi kohta edessä ja postia laitan varmasti virallisille listoille kevään aikana. Jos teillä olisi aikaa niin olisi mahtava jos voisitte ilmottautua nyt jo mukaan ja kirjoittaa vapaasti viestiä: Yolukijat (a) outlook.com
Jos kiinnostaa voisin laittaa vaikka takaisin minkälaista apua yliopistoilta pitäisi saada. Mielestäni nykyisin aiheesta ei kauheana puhuta, vaikka monella ongelmia on. Liekkö taustalla pelko että leimautuisi "huonommaksi"?
Pituusrajoituksia vuodatuksiin ei ole. Olisi mielenkiintoista kuulla kuitenkin: 1. Sukupuoli, ikä 2. Oletko saanut diagnoosin (milloin/mikä/miksi et ole hankkinut)? 3. Miten olet kokenut yliopiston (helppoa/hankalaa)? 4. Miten olet pärjännyt opistolla verraten aiempiin opintoihin (peruskoulu, lukio...)? 5. Mitä kaipaat yliopistoltasi (parhaiten sopivat oppimiskeinot)?
Käy lukemassa mun gradu Hki valt.kirjastossa.
Ja mulla ei siis ollut oppimusvaikeuksia itselläni, mutta gradu käsitteli aikuisten adhd:ta. Itse henk.koht rakastin akateemista vapautta ja laajoja tenttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki vastaajat. Teen otsikon aiheesta juuri gradua! Toiveena olisi tuoda esille arkea ja selviytymiskeinoja. Erityisesti minua kiinnostavat henkilöt, jotka eivät ole hankkineet jostain syystä virallista diagnoosia.
Aineiston keruu olisi kohta edessä ja postia laitan varmasti virallisille listoille kevään aikana. Jos teillä olisi aikaa niin olisi mahtava jos voisitte ilmottautua nyt jo mukaan ja kirjoittaa vapaasti viestiä: Yolukijat (a) outlook.com
Jos kiinnostaa voisin laittaa vaikka takaisin minkälaista apua yliopistoilta pitäisi saada. Mielestäni nykyisin aiheesta ei kauheana puhuta, vaikka monella ongelmia on. Liekkö taustalla pelko että leimautuisi "huonommaksi"?
Pituusrajoituksia vuodatuksiin ei ole. Olisi mielenkiintoista kuulla kuitenkin: 1. Sukupuoli, ikä 2. Oletko saanut diagnoosin (milloin/mikä/miksi et ole hankkinut)? 3. Miten olet kokenut yliopiston (helppoa/hankalaa)? 4. Miten olet pärjännyt opistolla verraten aiempiin opintoihin (peruskoulu, lukio...)? 5. Mitä kaipaat yliopistoltasi (parhaiten sopivat oppimiskeinot)?
Etsitkö siis henkilöitä jotka ovat löytäneet avun ongelmiinsa vai avun tarpeessa olevia?
Itseäni kiinnostaisi vielä kuulla sellaisia joiden opiskelut eivät ole ottaneet tuulta alleen vuodessa parissa. Löytyikö jostakin keinoja selvitä vai johtiko opinnoissa takeltelu opiskelun lopettamiseen?
Ap
Te ADHD:t ja ADD:t. Ootteko oikealla alalla, jos opiskelu ei suju? En siis tarkoita sitä, että ala olisi liian vaativa, vaan sitä, että kiinnostaako se todella riittävästi. Itse olen ADD ja opiskelu oli tuskaa siihen asti, että vaihdoin alalle, joka kiinnostaa minua palavasti. Toki joitain vaikeuksia on, mutta ne eivät ainakaan enää turhauta niin paljoa. Uppoudun välillä tenttikirjoihin turhankin pitkäksi aikaa, vaikka pitäisi jotain muutakin tehdä... :D
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiinnostaisi vielä kuulla sellaisia joiden opiskelut eivät ole ottaneet tuulta alleen vuodessa parissa. Löytyikö jostakin keinoja selvitä vai johtiko opinnoissa takeltelu opiskelun lopettamiseen?
Ap
Muakin kiinnostaa tämä!
- 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Minä en ole tutkija, journalisti tai muukaan koulutettu virallinen henkilö. Olen jo hiukkasen vanhempi diagnosoitu tapaus. Itse en valmistunut koskaan mihinkään viralliseen tutkintoon, vaikka aloitin kaikkiaan kuusi erilaista korkeakoulutason koulutusta.
Nykyisin olen yrittäjä, työllistän muita ihmisiä. Kun lueskelen näitä viestejä täällä, minusta tuntuu, että haluaisin olla mukana ainakin yhdessä epämuodollisessa keskustelussa, jossa voisin jakaa omia kokemuksiani ja tapojani selviytyä, ja kuunnella myös muiden kokemuksia.
Jos tähän ketjuun kirjoittaneita kiinnostaa tämäntyyppinen täysin epävirallinen keskusteluryhmä arki-iltana pääkaupunkiseudulla, järjestän ekan istunnon. Sitten ehkä jään pois, koska olen teitä muita selvästi vanhempi. Jos sähköpostiosoitteeseen tukipuhe@gmail.com kirjoittaa vähintään kolme ihmistä, lupaan järjestää ekan tapaamisen ja toimia käynnistyksessä mentorina.
Aikaa vastata jokunen päivä, tarkistan tuon sähköpostin viimeisen kerran 2.3.
Karsin joukosta julmasti kaikki tutkijat, journalistit ja sekalaiset kiinnostuneet.
Vierailija kirjoitti:
Te ADHD:t ja ADD:t. Ootteko oikealla alalla, jos opiskelu ei suju? En siis tarkoita sitä, että ala olisi liian vaativa, vaan sitä, että kiinnostaako se todella riittävästi. Itse olen ADD ja opiskelu oli tuskaa siihen asti, että vaihdoin alalle, joka kiinnostaa minua palavasti. Toki joitain vaikeuksia on, mutta ne eivät ainakaan enää turhauta niin paljoa. Uppoudun välillä tenttikirjoihin turhankin pitkäksi aikaa, vaikka pitäisi jotain muutakin tehdä... :D
Itse kouluttauduin ensin alalle, joka "ei tuntunut niin pahalle" , peruskoulun päättötodistuksella kun ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Pääsin amiksen ihan kunnialla läpi, siellä kun ei mitään vaadittukkaan. Nyt opiskelen alaa joka oikeasti kiinnostaa ja aiemmin ajattelinkin että kiinnostuksella pääsisi jo pitkälle, mutta eipä ole auttanut. Luennot ovat usein kiinnostavia ja kirjallisuus ajatuksia herättävää, mutta tehtävien tekeminen ei vain luonnistu, tai mikään mikä vaatisi yhtään oma aloitteisuutta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei.
Minä en ole tutkija, journalisti tai muukaan koulutettu virallinen henkilö. Olen jo hiukkasen vanhempi diagnosoitu tapaus. Itse en valmistunut koskaan mihinkään viralliseen tutkintoon, vaikka aloitin kaikkiaan kuusi erilaista korkeakoulutason koulutusta.
Nykyisin olen yrittäjä, työllistän muita ihmisiä. Kun lueskelen näitä viestejä täällä, minusta tuntuu, että haluaisin olla mukana ainakin yhdessä epämuodollisessa keskustelussa, jossa voisin jakaa omia kokemuksiani ja tapojani selviytyä, ja kuunnella myös muiden kokemuksia.
Jos tähän ketjuun kirjoittaneita kiinnostaa tämäntyyppinen täysin epävirallinen keskusteluryhmä arki-iltana pääkaupunkiseudulla, järjestän ekan istunnon. Sitten ehkä jään pois, koska olen teitä muita selvästi vanhempi. Jos sähköpostiosoitteeseen tukipuhe@gmail.com kirjoittaa vähintään kolme ihmistä, lupaan järjestää ekan tapaamisen ja toimia käynnistyksessä mentorina.
Aikaa vastata jokunen päivä, tarkistan tuon sähköpostin viimeisen kerran 2.3.
Karsin joukosta julmasti kaikki tutkijat, journalistit ja sekalaiset kiinnostuneet.
Ihan mukava idea, ikävä vain että asun melko kaukana pk-seudusta :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ADHD:t ja ADD:t. Ootteko oikealla alalla, jos opiskelu ei suju? En siis tarkoita sitä, että ala olisi liian vaativa, vaan sitä, että kiinnostaako se todella riittävästi. Itse olen ADD ja opiskelu oli tuskaa siihen asti, että vaihdoin alalle, joka kiinnostaa minua palavasti. Toki joitain vaikeuksia on, mutta ne eivät ainakaan enää turhauta niin paljoa. Uppoudun välillä tenttikirjoihin turhankin pitkäksi aikaa, vaikka pitäisi jotain muutakin tehdä... :D
Itse kouluttauduin ensin alalle, joka "ei tuntunut niin pahalle" , peruskoulun päättötodistuksella kun ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Pääsin amiksen ihan kunnialla läpi, siellä kun ei mitään vaadittukkaan. Nyt opiskelen alaa joka oikeasti kiinnostaa ja aiemmin ajattelinkin että kiinnostuksella pääsisi jo pitkälle, mutta eipä ole auttanut. Luennot ovat usein kiinnostavia ja kirjallisuus ajatuksia herättävää, mutta tehtävien tekeminen ei vain luonnistu, tai mikään mikä vaatisi yhtään oma aloitteisuutta.
AP
Ihan tismalleen sama homma täällä! Opiskelin aikaisemmin alaa, joka EI kiinnostanut ja siitähän ei nyt sitten tullut yhtään mitään. Jotenkin sain luettua yliopiston pääsykokeisiin ja onnistuin pääsemään sisään alalle, joka kiinnostaa. Mutta ei tuo kiinnostavuus auta tehtävien tekemisessä, ahdistus ja vaikeudet alkavat siitä, kun tietoa pitäisi alkaa jäsentämään ja prossesoimaan ja tuottamaan itse tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ADHD:t ja ADD:t. Ootteko oikealla alalla, jos opiskelu ei suju? En siis tarkoita sitä, että ala olisi liian vaativa, vaan sitä, että kiinnostaako se todella riittävästi. Itse olen ADD ja opiskelu oli tuskaa siihen asti, että vaihdoin alalle, joka kiinnostaa minua palavasti. Toki joitain vaikeuksia on, mutta ne eivät ainakaan enää turhauta niin paljoa. Uppoudun välillä tenttikirjoihin turhankin pitkäksi aikaa, vaikka pitäisi jotain muutakin tehdä... :D
Itse kouluttauduin ensin alalle, joka "ei tuntunut niin pahalle" , peruskoulun päättötodistuksella kun ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Pääsin amiksen ihan kunnialla läpi, siellä kun ei mitään vaadittukkaan. Nyt opiskelen alaa joka oikeasti kiinnostaa ja aiemmin ajattelinkin että kiinnostuksella pääsisi jo pitkälle, mutta eipä ole auttanut. Luennot ovat usein kiinnostavia ja kirjallisuus ajatuksia herättävää, mutta tehtävien tekeminen ei vain luonnistu, tai mikään mikä vaatisi yhtään oma aloitteisuutta.
AP
Ihan tismalleen sama homma täällä! Opiskelin aikaisemmin alaa, joka EI kiinnostanut ja siitähän ei nyt sitten tullut yhtään mitään. Jotenkin sain luettua yliopiston pääsykokeisiin ja onnistuin pääsemään sisään alalle, joka kiinnostaa. Mutta ei tuo kiinnostavuus auta tehtävien tekemisessä, ahdistus ja vaikeudet alkavat siitä, kun tietoa pitäisi alkaa jäsentämään ja prossesoimaan ja tuottamaan itse tekstiä.
Huoh, vaikka tilanne ei olekaan kiva, on kuitenkin lohduttavaa tietää, että muitakin on samassa tilanteessa.
Jos olisin yhtään aikaan saavampi yrittäisin varmaankin kerätä kasaan jonkinlaisen tukiryhmän opiskelua varten, mutta kun en ole niin tyydyn odottelemaan, että joku muu viitsisi perustaa jonkinlaisen essee-klubin saamattomille :D AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, haluatko kertoa mitä alaa opiskelet? :)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiinnostaisi vielä kuulla sellaisia joiden opiskelut eivät ole ottaneet tuulta alleen vuodessa parissa. Löytyikö jostakin keinoja selvitä vai johtiko opinnoissa takeltelu opiskelun lopettamiseen?
Ap
Itse lopetin opiskelun kahden vuoden jälkeen. Ala kiinnosti mutta opiskelu oli niin raskasta että ahdisti koko ajan. Esseitä kirjoitin itkien enkä saanut suurinta osaa palautettua. Kaikista kursseista sain 4 tai 5 vaikken uskonut pääseväni niistä edes läpi. Mulle se pänttääminen, lukeminen ja kirjoittaminen oli liian vaikeaa eikä helpottanut lääkkeillä eikä keskusteluavulla, ei auttanut lukemisen rytmitys eikä mikään. Vaihdoin alaa täysin ja opiskelen nyt itsekseni omaksi huvikseni noita yliopistolla opiskelemiani asioita eikä ahdista. Musta ei ole neurologisten piirteideni takia yliopisto-opiskelijaksi enkä voi sille mitään, joten en jaksa enää pakottaa itseäni siihen lokeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen omalla tavallani (puuhaan monta asiaa yhtä aikaa), teen asioita viime tingassa, nukahtelen tylsissä tilaisuuksissa... ja väittelin tohtoriksi. Minulle riittää, että saan tehdä asiaa mistä tykkään, ja silloin olen motivoitunut. Jonkinlaisesta ulkoisesta kontrollista (deadlinet eri asioiden suorittamiseen) on hyötyä. Lääkkeitä en ole kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiinnostaisi vielä kuulla sellaisia joiden opiskelut eivät ole ottaneet tuulta alleen vuodessa parissa. Löytyikö jostakin keinoja selvitä vai johtiko opinnoissa takeltelu opiskelun lopettamiseen?
Ap
Itse lopetin opiskelun kahden vuoden jälkeen. Ala kiinnosti mutta opiskelu oli niin raskasta että ahdisti koko ajan. Esseitä kirjoitin itkien enkä saanut suurinta osaa palautettua. Kaikista kursseista sain 4 tai 5 vaikken uskonut pääseväni niistä edes läpi. Mulle se pänttääminen, lukeminen ja kirjoittaminen oli liian vaikeaa eikä helpottanut lääkkeillä eikä keskusteluavulla, ei auttanut lukemisen rytmitys eikä mikään. Vaihdoin alaa täysin ja opiskelen nyt itsekseni omaksi huvikseni noita yliopistolla opiskelemiani asioita eikä ahdista. Musta ei ole neurologisten piirteideni takia yliopisto-opiskelijaksi enkä voi sille mitään, joten en jaksa enää pakottaa itseäni siihen lokeroon.
Pelkään että tämä on itsellänikin edessä. Mitä sitten teet tällä hetkellä? Jos en itse pysty keksimään miten selviän opinnoista, en tiedä mitä sitten tekisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, haluatko kertoa mitä alaa opiskelet? :)
En viitsi, pelkään että pian tunnistetaan kun olen jo valmiiksi kertonut niin paljon. AP
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin opiskelun kahden vuoden jälkeen. Ala kiinnosti mutta opiskelu oli niin raskasta että ahdisti koko ajan. Esseitä kirjoitin itkien enkä saanut suurinta osaa palautettua. Kaikista kursseista sain 4 tai 5 vaikken uskonut pääseväni niistä edes läpi. Mulle se pänttääminen, lukeminen ja kirjoittaminen oli liian vaikeaa eikä helpottanut lääkkeillä eikä keskusteluavulla, ei auttanut lukemisen rytmitys eikä mikään. Vaihdoin alaa täysin ja opiskelen nyt itsekseni omaksi huvikseni noita yliopistolla opiskelemiani asioita eikä ahdista. Musta ei ole neurologisten piirteideni takia yliopisto-opiskelijaksi enkä voi sille mitään, joten en jaksa enää pakottaa itseäni siihen lokeroon.
Voi ei, ikävä kuulla tällaisia kokemuksia :(. Itseäni hirvittää tuleva kolmas vuosi, pakolliset kielikurssit, muutama muu työläs ja haastava kurssi ja tietenkin kandi... Maisterivaihetta en edes uskalla ajatella tällä hetkellä.
Voi apua, en ole varmaan koskaan lukenut mistään näin samaistuttavia kertomuksia liittyen opiskeluun ja opiskeluvaikeuksiin. Itselläni ei ole diagnoosia ADD:stä tai muusta keskittymishäiriöstä, mutta olen epäillyt jo pitkään, että jostain sellaisesta voisi olla kyse. Olen siis ikuisuusopiskelija, yliopisto-opintoja takana tänä vuonna 10 vuotta, useampaa alaa kokeiltu ja maisterivaiheeseen selviydytty järkyttävien vaikeuksien kautta. Tällä hetkellä opinnot ovat kuitenkin määrittelemättömällä tauolla, olen työtön ja suoraan sanoen melko hukassa elämässäni.
Omat ongelmani liittyvät nimenomaan tekstintuottamiseen ja jonkinlaiseen "hitauteen" ja ajatuksien hajanaisuuteen. Tutulta kuulostaa itkemiset tietokoneen äärellä neljältä aamuyöllä, kun muutaman sivun esseen vääntäminen tuntuu kuin gradua kirjoittaisi, ja kun kurssit jäävät kesken, vaikka aloittaa tehtävien teon hyvissä ajoin ja käyttää lähes kaiken vapaa-aikansa opiskeluun ja nukkumiseen... Tähän kun lisää vielä hankalahkon fyysisen sairauden, niin voin kyllä sanoa, että opiskelu on ollut ajoittain helvetillistä. Yliopistolla opettajat, luennoitsijat, proffat ym. on olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta itsellä on alusta asti hävettänyt aivan valtavasti esseiden ym. palauttaminen myöhässä ja lisäajan pyytäminen, ja osittain tästäkin syystä en enää jaksanut jatkaa opintoja ja häpeässä kärvistelyä.
Apua hain opintopsykologilta ja YTHS:n mielenterveyspuolelta, kävin jopa terapiassakin, mutta eipä näistä oikeastaan mitään apua ole ollut. Missään vaiheessa en ole kokeillut muuta lääkitystä kuin SSRI-lääkitystä, jota varmaan tyrkätään kouraan kaikille mieleen liittyvistä ongelmista valittaville opiskelijoille. Ei ollut apua siis niistäkään. Liikunnat, terveelliset, säännölliset elämäntavat on kokeiltu, tosin esimerkiksi erilaisille mindfulness-tekniikoille pitäisi varmaan vielä antaa parempi mahdollisuus ja enemmän aikaa. Olen miettinyt, että ehkä en vaan osannut ottaa apua vastaan tai sitten en vain ole oikeanlainen ihmistyyppi yliopisto-opintoihin. Opintojen alkaessa ajattelin, niin kuin joku ylempänäkin mainitsi, että opintojen alussa on aivan normaalia, että asiat tuntuu todella haastavilta. Kuitenkin kun vaatimukset luonnollisesti kasvoivat opintojen edetessä, kaikki tuntui vain koko ajan vaikeammalta ja aikaa meni aivan suhteettoman paljon pienimpiinkin juttuihin, ymmärsin, että jotain on vialla.
Tässä nyt muutamia ajatuksia mitä tämä aloitus toi mieleeni. Olisi mahtava kuulla, jos joku on saanut apua ja millaista apua tämän tyyppisiin ongelmiin. Ap:lle sanoisin, että kannattaa hakea apua kaikista mahdollisista paikoista ennen kuin luovuttaa. Mstä sitä ikinä tietää mikä itse kullekin sopii ja mikä lopulta voisi tuoda helpotusta. Ja tosiaan se motivaatio ja oikea ala on todella tärkeässä asemassa.
Minulla ei myöskään ole diagnoosia, mutta joku valtaisa ahdistus liittynyt aina opintoihin. Olen aloittanut opinnot neljässä eri yliopistossa, viidessä eri pääaineessa. Viime vuonna, nelikymppisenä, sain opinnot pakettiin ja valmistuin maisteriksi. En todellakaan tiedä mikä vika minussa on ollut. En ole perfektionisti lainkaan, eli kyse ei ole siitäkään, että vaatisin liikaa itseltäni. Periaatteessa luotan itseeni ja tiedän olevani hyvä, mutta jokin kuristava ahdistus on aina estänyt opintojani. En osaa edes selittää, miten loppujen lopuksi sain opinnot valmiiksi. Työelämässä olen ollut jo vuosia ja työssäni pärjään hyvin. Mitä stressaavampi tilanne töissä, sitä motivoituneempi ja innostuneempi olen. Eli ei mitään logiikkaa....
Käy lukemassa mun gradu Hki valt.kirjastossa.