ADHD:t + muut oppimis/opiskeluvaikeuksista kärsineet: Miten olette pärjänneet (yliopistossa) opiskelussa?

Vierailija kirjoitti:

Voi apua, en ole varmaan koskaan lukenut mistään näin samaistuttavia kertomuksia liittyen opiskeluun ja opiskeluvaikeuksiin. Itselläni ei ole diagnoosia ADD:stä tai muusta keskittymishäiriöstä, mutta olen epäillyt jo pitkään, että jostain sellaisesta voisi olla kyse. Olen siis ikuisuusopiskelija, yliopisto-opintoja takana tänä vuonna 10 vuotta, useampaa alaa kokeiltu ja maisterivaiheeseen selviydytty järkyttävien vaikeuksien kautta. Tällä hetkellä opinnot ovat kuitenkin määrittelemättömällä tauolla, olen työtön ja suoraan sanoen melko hukassa elämässäni.

Omat ongelmani liittyvät nimenomaan tekstintuottamiseen ja jonkinlaiseen "hitauteen" ja ajatuksien hajanaisuuteen. Tutulta kuulostaa itkemiset tietokoneen äärellä neljältä aamuyöllä, kun muutaman sivun esseen vääntäminen tuntuu kuin gradua kirjoittaisi, ja kun kurssit jäävät kesken, vaikka aloittaa tehtävien teon hyvissä ajoin ja käyttää lähes kaiken vapaa-aikansa opiskeluun ja nukkumiseen... Tähän kun lisää vielä hankalahkon fyysisen sairauden, niin voin kyllä sanoa, että opiskelu on ollut ajoittain helvetillistä. Yliopistolla opettajat, luennoitsijat, proffat ym. on olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta itsellä on alusta asti hävettänyt aivan valtavasti esseiden ym. palauttaminen myöhässä ja lisäajan pyytäminen, ja osittain tästäkin syystä en enää jaksanut jatkaa opintoja ja häpeässä kärvistelyä.

Apua hain opintopsykologilta ja YTHS:n mielenterveyspuolelta, kävin jopa terapiassakin, mutta eipä näistä oikeastaan mitään apua ole ollut. Missään vaiheessa en ole kokeillut muuta lääkitystä kuin SSRI-lääkitystä, jota varmaan tyrkätään kouraan kaikille mieleen liittyvistä ongelmista valittaville opiskelijoille. Ei ollut apua siis niistäkään. Liikunnat, terveelliset, säännölliset elämäntavat on kokeiltu, tosin esimerkiksi erilaisille mindfulness-tekniikoille pitäisi varmaan vielä antaa parempi mahdollisuus ja enemmän aikaa. Olen miettinyt, että ehkä en vaan osannut ottaa apua vastaan tai sitten en vain ole oikeanlainen ihmistyyppi yliopisto-opintoihin. Opintojen alkaessa ajattelin, niin kuin joku ylempänäkin mainitsi, että opintojen alussa on aivan normaalia, että asiat tuntuu todella haastavilta. Kuitenkin kun vaatimukset luonnollisesti kasvoivat opintojen edetessä, kaikki tuntui vain koko ajan vaikeammalta ja aikaa meni aivan suhteettoman paljon pienimpiinkin juttuihin, ymmärsin, että jotain on vialla.

Tässä nyt muutamia ajatuksia mitä tämä aloitus toi mieleeni. Olisi mahtava kuulla, jos joku on saanut apua ja millaista apua tämän tyyppisiin ongelmiin. Ap:lle sanoisin, että kannattaa hakea apua kaikista mahdollisista paikoista ennen kuin luovuttaa. Mstä sitä ikinä tietää mikä itse kullekin sopii ja mikä lopulta voisi tuoda helpotusta. Ja tosiaan se motivaatio ja oikea ala on todella tärkeässä asemassa.

Samalta kuulostaa! Itsekkin olen yrittänyt ruokailun ja liikunnan kautta saada puhtia opiskeluun, ilman tulosta. Liikunta on jopa tuntunut haittaavan entisestään, tuntuu että jos käyttää edes tunnin vaikkapa lenkkeilyyn niin päivä oli sitten siinä, muuta ei enää oikein jaksaisi.

En tosiaan keksi mistä sitä apua voisi vielä etsiä, YTHS:lta sain tosiaan lääkkeet ja pari kertaa kävin keskustelemassa ja viimeisellä kerralla psykologi ainoastaan kysyi ovatko yliopisto-opinnot kuitenkaan itseäni varten. En todellakaan tiedä, mutta en ole keksinyt mikä sitten olisi. Pelkään että jos nyt jätän opinnot, on tulevaisuus sitten siinä ainakin työllistymisen suhteen. 

Harmittaa vietävästi se, että tiedän pärjääväni työlämässä, eikä opiskelujen sujumattomuus ole todellakaan älystä kiinni. Ap

Kuulostaa niin tutulta, onpa lohduttavaa lukea näitä! Itselläni on diagnosoitu adhd ja toinen yritys yliopistossa. Luulin, että olisin jotenkin kasvanut siitä, kun aloitin ensimmäisen tutkintoni, joka siis jäi kesken jo kauan ennen kandia. Mutta ei tämä opiskelu suju nytkään. Suurin ongelmani on ajanhallinta, en hahmota ajankulua. Saatan kuvitella, että johonkin deadlineen on vielä viikkoja ja yhtäkkiä huomaan että sehän on ihan kohta. Tentti- ja kurssi-ilmottaumiset unohdan myös. En ole ollenkaan varma, onko yliopisto minua varten, mutten tiedä mitä muutakaan tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta, onpa lohduttavaa lukea näitä! Itselläni on diagnosoitu adhd ja toinen yritys yliopistossa. Luulin, että olisin jotenkin kasvanut siitä, kun aloitin ensimmäisen tutkintoni, joka siis jäi kesken jo kauan ennen kandia. Mutta ei tämä opiskelu suju nytkään. Suurin ongelmani on ajanhallinta, en hahmota ajankulua. Saatan kuvitella, että johonkin deadlineen on vielä viikkoja ja yhtäkkiä huomaan että sehän on ihan kohta. Tentti- ja kurssi-ilmottaumiset unohdan myös. En ole ollenkaan varma, onko yliopisto minua varten, mutten tiedä mitä muutakaan tekisin.

Lohduttavaa kyllä, ajankäytön hallinta on todellakin yksi isoimpia haasteita. Myös aiemmin mainittu nolous siitä, että joutuu jatkuvasti pyytämään lisäaikaa ja lopulta ei enää kehtaa on liian tuttua. 

Toivottavasti ketjuun eksyisi vielä joku, joka olisi lytänyt jostakin apua ketjussa oleviin ongelmiin.. :/

AP

Itselläni on vähän auttanut se, että aloitan ajoissa ja luen esim. tenttikirjaa täysillä keskittyen vaikka 20min/jonkun pienen osuuden vaikka joka aamu ennen mitään muuta. Teen tästä vielä mahdollisimman nautinnollista, keitän kahvia jne. :) Tulee myös jonkinlainen pieni suoriutumisen tunne  jo aamusta, mikä toivon mukaan motivoi muutenkin päivään :D Tai no, kai sitä muutenkin suositellaan opiskelemaan tauottaen niin kuin joku jo mainitsikin.

up, lisää opiskeluvinkkejä?

Olisiko kenelläkään ketjun ongelmista kärsivillä kiinnostusta/uskallusta tavata opiskelun merkeissä mikäli opiskelukaupungit täsmää? 

Käytännössä siis ihan vain sovittaisiin aika ja paikka, ilmaannuttaisiin paikalle ja luettaisiin tai tehtäisiin muita tehtäviä kukin tahollamme? 

Saisi vähän rutiinia itsenäiseen työskentelyyn, plus hyvällä tuurilla voisi motivaatiokin nousta "kun muutkin tekee". 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on vähän auttanut se, että aloitan ajoissa ja luen esim. tenttikirjaa täysillä keskittyen vaikka 20min/jonkun pienen osuuden vaikka joka aamu ennen mitään muuta. Teen tästä vielä mahdollisimman nautinnollista, keitän kahvia jne. :) Tulee myös jonkinlainen pieni suoriutumisen tunne  jo aamusta, mikä toivon mukaan motivoi muutenkin päivään :D Tai no, kai sitä muutenkin suositellaan opiskelemaan tauottaen niin kuin joku jo mainitsikin.

Olen itsekkin huomannut, että aamun käynnistyminen heti auttaa hieman. Ongelmallista on vain se, että tenttikirjoja ei tarvitse paljoakaan lukea, koska lähes tulkoon kaikki pakolliset kurssit suoritetaan jotenkin muuten kuin tenttimällä, jolloin pitää vähintäänkin avata se tietokone ja etsiä netistä materiaalit.. Ja siinä sitten taas ollaan vielä iltapäivälläkin ilman, että mitään tähdellistä olisi saanut aikaan. AP

Vierailija kirjoitti:

up, lisää opiskeluvinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

up, lisää opiskeluvinkkejä?

Yliopistojen sivuilta löytyviä opiskeluohjeita, esim.

https://into.aalto.fi/display/fiopiskelutaidot/Opiskelutaidot

http://www.utu.fi/fi/Opiskelu/opiskelu-yliopistossa/opiskelutaidot/Sivu…

Itselläni on keskivaikea lukihäiriö ja ADD. Välillä löydän itsekkin itseni pohtimassa, että mikä hitto on saanut mut nimenomaan halkemaan yliopistoon. Omalla alalla ei onneksi kauheasti ole tenttejä, (taideala), mutta ne vähäisetkin mitä on ollut ovat menneet nippa nappa läpi, jotkut vasta useamman yrittämisen jälkeen. Kaikessa muussa tekemisessä kun iskee draivi päälle pystyn suorittamaan ja tekemään kursseja hirveällä tahdilla ja sen takia varmaan olen jotenkuten onnistunut pysymään opiskelutahdissa mukana. Pari kurssia tosin on jäänyt vuosiksi roikkumaan sen takia kun en ole esimerkiksi saanut yhtä esseetä kirjoitettua. Ihan kauhulla odotan millaista gradun kirjoittaminen tulee olemaan.

Tästä ei nyt varmaan ollut AP:lle mitään apua, mutta vertaistuki mielessä halusin vuodattaa oman kokemukseni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toisen vuoden opiskelija eikä mulla ole mitään oppimishäiriötä tms., mutta opiskelu on muuten vain hankalaa. Ahdistun todella helposti, keskittyminen on ajoittain todella hankalaa enkä esimerkiksi pysty mitenkään valmistautumaan samaan aikaan kahteen eri tenttiin. Opiskelualani on sinällään "helppo", mutta sekään ei auta jos keskittyminen on surkeaa ja pienetkin hommat ahdistaa. Lopulta kyllä saan hommat tehtyä, mutta on todella kuluttavaa elää kaiken sen stressin ja ahdistuksen kanssa. Tiedän kyllä, että opiskelu stressaa kaikkia tai ainakin suurinta osaa, mutta itse saan ihan fyysisiä ahdistusoireita, kun pitäisi aloittaa joku kurssitehtävän tekeminen, vaikkei se olisi mitenkään iso tai vaativa homma. Ahdistumisen myötä tosin helpotkin tehtävät muuttuvat hankaliksi, kun ajattelen liian monimutkaisesti ja vaativasti. 

Esimerkkinä tässä viimeisimpänä piti tehdä 5 sivun (!) oppimistehtävä eräälle peruskurssille käyttäen kolmea eri lähdettä, ei siis todellakaan mitään maata mullistava homma. Stressin ja ahdistuksen alkaessa ajatukseni ei pysynyt kasassa lähdemateriaaleihin tutustuessa, epäilin omaa ymmärrystäni ja etsin hirveästi tietoa netistä tueksi (ehkä vain sekotti enemmän) ja kirjoittamisen aloittaminen oli todella vaikeaa, kun tuntui etten tiedä mistä kirjoitan. Lopulta pakotin itseni kirjoittamaan sivun per päivä, tuntui naurettavalta istua n. 5 h kirjastolla tuhertamassa pientä tekstin pätkää, mutta näin mulle lopulta aina käy. Selailen lähdemateriaaleja uudestaan ja uudestaan, ajatus ei pysy kasassa ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti. Kirjoitan, pyyhin pois, alotan alusta. Nuo päivät ovat ihan hirveitä, istun ahdistuneena sydän hakaten, kurkkua kuristaen ja kynsiä purren väkisin tekemässä hommia. 

Tulipahan avauduttua... Toisaalta olen tyytyväinen, että olen edennyt kutakuinkin aikataulussa ja arvosanatkin ovat olleet ihan hyviä, mutta tämä henkinen kuormitus alkaa käymään liian raskaaksi. Yliopistollamme ei ole edes opintopsykologia ja mietin pitäisikö yrittää saada apua YTHS:n kautta. Alan ymmärtää, etten voi jatkaa näin koko opiskeluaikaa. Ensi vuonna pitäisi tehdä kandi ja hirvittää jo valmiiksi, miten ihmeessä saan hallittua ahdistuksen ja saan kirjoitusprosessin etenemään...

Tämä kuulostaa nyt todella tutulta, pahimmillaan olen vääntänyt monta päivää jotakin sivun esseetä, jossa lähteenä pari lyhyttä artikkelia.  Poikkeuksena vain se, että itselläni monet kurssit jäävät kesken. Itse kävin YTHS:n psykologilla joka tarjosi ainoastaan lääkkeet. Yritin kysellä olisiko jotakin konkreettisempaa apua tarjolla, mutta ei kuulema ole. Välillä ajattelen, että itseäni voisi helpottaa sekin että saisi edes jonkun porukan koottua, jonka kanssa voisi samaan aikaan tehdä tehtäviä, niin että tulisi lähdettyä johonkin ja sitä kautta asennoitua, että nyt helvetti teen nämä esseet tässä ajassa. Vertaistukikaan ei olisi pahitteeksi. 

AP 

Anteeksi, jos seuraavat ovat tyhmiä neuvoja.

- Tee aina ideakartta esseestäsi. Keskellä aihe/kysymys. Ympärille siihen liittyviä teemoja (näistä saat esseeseen kappaleet/luvut/otsikot), sitten niihin teemoihin vielä jatkat ideakarttaa.

- Kuvittele, että puhuisit ja selittäisit asiaa ystävällesi. Lue lähdemateriaali rauhassa, älä panikoi. Sitten kerrot ideakartan teemoista, kuin puhuisit ystävälle. Selitä mielessäsi asiaa hyvälle ystävälle tai puolisollesi. Kirjoita se siten kuin selitit! Älä siis stressaile suotta!!! Kuvittele, että puhut puolisollesi.

Ihana kuulla tällaisesta asiasta, vaikka tuskallista. Kumpikin pojistani on päässyt korkeakouluun, ja vielä suunnilleen haluamilleen aloille, mutta kummallakin on vaikeuksia. Toinen valittaa keskittymiskyvyn puutetta, ei pysty istumaan ja lukemaan, ja ajatus harhailee ja punainen lanka katoaa ja kirjoittaminen on hirveää tuskaa. Mikään pakertaminen ei sovi. Pelaaminen onnistuu hyvin, eli räiskimiseen pystyy keskittymään tuntitolkulla. Sosiaalinen kanssakäyminen on myös aika tukalaa. - Toinen ei taas vain pysty pitämään minkäänlaista aikataulua. Yöt venyvät, asiat unohtuvat ja tenttipäivät tömähtävät eteen aivan liian pian. Alkaminen on vaikeaa kummallekin. Sitten kun osuu nappiin, saavat ihan kohtuullisia arvosanoja ja älyssä en usko olevan mitään vikaa. Mitä kummaa tämä tällainen on? Ensimmäinen epäilee jotain ADD:tä, mutta ei halua lääkkeitä. Olisi ihanaa, jos näitä opiskelijoita joku pystyisi auttamaan. Menee paljon potentiaalia hukkaan ja aiheuttaa kovaa kärsimystä äidillekin nähdä, että kaikki ei vain ole kohdallaan. Kertokaa lisää edes jotain vinkkejänne, jotta voin välittää eteenpäin!

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla tällaisesta asiasta, vaikka tuskallista. Kumpikin pojistani on päässyt korkeakouluun, ja vielä suunnilleen haluamilleen aloille, mutta kummallakin on vaikeuksia. Toinen valittaa keskittymiskyvyn puutetta, ei pysty istumaan ja lukemaan, ja ajatus harhailee ja punainen lanka katoaa ja kirjoittaminen on hirveää tuskaa. Mikään pakertaminen ei sovi. Pelaaminen onnistuu hyvin, eli räiskimiseen pystyy keskittymään tuntitolkulla. Sosiaalinen kanssakäyminen on myös aika tukalaa. - Toinen ei taas vain pysty pitämään minkäänlaista aikataulua. Yöt venyvät, asiat unohtuvat ja tenttipäivät tömähtävät eteen aivan liian pian. Alkaminen on vaikeaa kummallekin. Sitten kun osuu nappiin, saavat ihan kohtuullisia arvosanoja ja älyssä en usko olevan mitään vikaa. Mitä kummaa tämä tällainen on? Ensimmäinen epäilee jotain ADD:tä, mutta ei halua lääkkeitä. Olisi ihanaa, jos näitä opiskelijoita joku pystyisi auttamaan. Menee paljon potentiaalia hukkaan ja aiheuttaa kovaa kärsimystä äidillekin nähdä, että kaikki ei vain ole kohdallaan. Kertokaa lisää edes jotain vinkkejänne, jotta voin välittää eteenpäin!

Itselläni on adhd:seen lääkitys ja se on auttanut hieman. Mitään ihmeitä lääkitys ei kuitenkaan tee. Kiitos viestistäsi, toivottavasti jokin ratkaisu löytyisi. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toisen vuoden opiskelija eikä mulla ole mitään oppimishäiriötä tms., mutta opiskelu on muuten vain hankalaa. Ahdistun todella helposti, keskittyminen on ajoittain todella hankalaa enkä esimerkiksi pysty mitenkään valmistautumaan samaan aikaan kahteen eri tenttiin. Opiskelualani on sinällään "helppo", mutta sekään ei auta jos keskittyminen on surkeaa ja pienetkin hommat ahdistaa. Lopulta kyllä saan hommat tehtyä, mutta on todella kuluttavaa elää kaiken sen stressin ja ahdistuksen kanssa. Tiedän kyllä, että opiskelu stressaa kaikkia tai ainakin suurinta osaa, mutta itse saan ihan fyysisiä ahdistusoireita, kun pitäisi aloittaa joku kurssitehtävän tekeminen, vaikkei se olisi mitenkään iso tai vaativa homma. Ahdistumisen myötä tosin helpotkin tehtävät muuttuvat hankaliksi, kun ajattelen liian monimutkaisesti ja vaativasti. 

Esimerkkinä tässä viimeisimpänä piti tehdä 5 sivun (!) oppimistehtävä eräälle peruskurssille käyttäen kolmea eri lähdettä, ei siis todellakaan mitään maata mullistava homma. Stressin ja ahdistuksen alkaessa ajatukseni ei pysynyt kasassa lähdemateriaaleihin tutustuessa, epäilin omaa ymmärrystäni ja etsin hirveästi tietoa netistä tueksi (ehkä vain sekotti enemmän) ja kirjoittamisen aloittaminen oli todella vaikeaa, kun tuntui etten tiedä mistä kirjoitan. Lopulta pakotin itseni kirjoittamaan sivun per päivä, tuntui naurettavalta istua n. 5 h kirjastolla tuhertamassa pientä tekstin pätkää, mutta näin mulle lopulta aina käy. Selailen lähdemateriaaleja uudestaan ja uudestaan, ajatus ei pysy kasassa ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti. Kirjoitan, pyyhin pois, alotan alusta. Nuo päivät ovat ihan hirveitä, istun ahdistuneena sydän hakaten, kurkkua kuristaen ja kynsiä purren väkisin tekemässä hommia. 

Tulipahan avauduttua... Toisaalta olen tyytyväinen, että olen edennyt kutakuinkin aikataulussa ja arvosanatkin ovat olleet ihan hyviä, mutta tämä henkinen kuormitus alkaa käymään liian raskaaksi. Yliopistollamme ei ole edes opintopsykologia ja mietin pitäisikö yrittää saada apua YTHS:n kautta. Alan ymmärtää, etten voi jatkaa näin koko opiskeluaikaa. Ensi vuonna pitäisi tehdä kandi ja hirvittää jo valmiiksi, miten ihmeessä saan hallittua ahdistuksen ja saan kirjoitusprosessin etenemään...

Tämä kuulostaa nyt todella tutulta, pahimmillaan olen vääntänyt monta päivää jotakin sivun esseetä, jossa lähteenä pari lyhyttä artikkelia.  Poikkeuksena vain se, että itselläni monet kurssit jäävät kesken. Itse kävin YTHS:n psykologilla joka tarjosi ainoastaan lääkkeet. Yritin kysellä olisiko jotakin konkreettisempaa apua tarjolla, mutta ei kuulema ole. Välillä ajattelen, että itseäni voisi helpottaa sekin että saisi edes jonkun porukan koottua, jonka kanssa voisi samaan aikaan tehdä tehtäviä, niin että tulisi lähdettyä johonkin ja sitä kautta asennoitua, että nyt helvetti teen nämä esseet tässä ajassa. Vertaistukikaan ei olisi pahitteeksi. 

AP 

Anteeksi, jos seuraavat ovat tyhmiä neuvoja.

- Tee aina ideakartta esseestäsi. Keskellä aihe/kysymys. Ympärille siihen liittyviä teemoja (näistä saat esseeseen kappaleet/luvut/otsikot), sitten niihin teemoihin vielä jatkat ideakarttaa.

- Kuvittele, että puhuisit ja selittäisit asiaa ystävällesi. Lue lähdemateriaali rauhassa, älä panikoi. Sitten kerrot ideakartan teemoista, kuin puhuisit ystävälle. Selitä mielessäsi asiaa hyvälle ystävälle tai puolisollesi. Kirjoita se siten kuin selitit! Älä siis stressaile suotta!!! Kuvittele, että puhut puolisollesi.

Mitkään neuvot eivät ole tyhmiä! Toivottavasti joku löytää apua tästä :) Itselläni on päässäni yleensä aika selvää se, että mitä haluan kirjoittaa ja mistä näkkulmasta, mutta paperille en saa oikein mitään ylös. Tulee jonkinlainen henkinenblokki, ei vaan pysty. En edes tiedä että ajattelenko vain liikaa, mutta lopulta se vetää itsni niin solmuun, että en saa kirrjoitettua edes sitäjotain vaikka tietoisesti kyllä tajuan, että se "jokin" riittäisi aivan hyvin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on adhd:seen lääkitys ja se on auttanut hieman. Mitään ihmeitä lääkitys ei kuitenkaan tee. Kiitos viestistäsi, toivottavasti jokin ratkaisu löytyisi. AP

Saako udella mitä kautta olet saanut diagnoosin ja miten helposti lääkityksen sai? Olen itse miettinyt pitkään onko mulla kenties ADD, mutta toistaiseksi ajattelut ettei diagnoosi kuitenkaan muuttaisi elämääni mitenkään. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään olisiko näihin ongelmiin edes pientä apua lääkityksestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on adhd:seen lääkitys ja se on auttanut hieman. Mitään ihmeitä lääkitys ei kuitenkaan tee. Kiitos viestistäsi, toivottavasti jokin ratkaisu löytyisi. AP

Saako udella mitä kautta olet saanut diagnoosin ja miten helposti lääkityksen sai? Olen itse miettinyt pitkään onko mulla kenties ADD, mutta toistaiseksi ajattelut ettei diagnoosi kuitenkaan muuttaisi elämääni mitenkään. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään olisiko näihin ongelmiin edes pientä apua lääkityksestä...

Vaikka mulle on tehty jo lapsena diagnoosi, ei ollut kovinkaan helppoa uusia sitä, kun en ole siis saanut lääkitystä aiemmin. Eli otin yhteyttä ihan terveyskeskukseen ja sain sieltä lähetteen psykiatriselle, jossa tehtiin testit. Tähän kaikkeen meni lähemmäs pari /kolme vuotta (tämä meni ensin jonkun shn keskusteluavun kautta, sitten taas lääkärille, sitten odotusta mt:lle jne) ja koska sain muitakin oheisdiagnooseja lääkäri ei halunnut kirjoittaa minulle reseptiä adhd:n hoitoon. Eli käytännössä sain lääkkeet maseunnukseen yms. Jonka seurauksena lihoin parissa kuukaudessa reilut 20kg (olen aina ollut hoikka) ja menetn mielenkiinnon lähes kaikkeen.  Voi olla että joillakin menee helpommin, osa lääkäreistä kuitenkin haluaa että lapsuudessa on jo tehty adhd/add/mbd diagnoosi, kosk muuten se pitäisi varmentaa paitsi asiakkaan oman kertoman perusteella, myös mielellään joidenkin läheisten kuten vanhempien kertoman perusteella. Mutta tässä saattaa olla tosiaan eroja eri lääkäreiden/ terveysasemien välillä. 

Itseäni kyllä harmitti erityisesti nuo "oheisdiagnoosit" jotka olisi myös psykologin mukaan voinut laskea adhd piirteisiin, mutta jostakin syystä ne haluttiin silti 

mukaan dg:iin. Joten kärvitelin sitten ilman. Kun pääsin yliopistoon ja YTHS:lle sain  sieltä oikean lääkityksen ilman ongelmia. 

Silloin kun its hakeuduin tutkimuksiin ajattelin myös, että diagnoosista olisi apua. Lopulta ei siitä kuitenkaan  juuri ollut, ehkä ainoana hyötynä on se, että on tajunnut sen, ettei tarvitse tehdä asioita samalla tavalla kuin "kaikki muut", että vaikka joku asia yleensä toimii muihin, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että koen jonkun muun tavan (yeensä ulkopuolisten silmin vaikeamman) itselleni parempana vaihtohtona. Vähän huonosti selitetty :D Tämän tietysti pitäisi olla muillekin kuin dg tapauksille ihan selvää. Toivoin kai että olisi jokin aukoton keino millä saisin asiat onnistumaan kun on diagnoosi ja sitä kautta sitten keinoja. Mutta eipä ole, vaikka tietyt asiat ovat keskittymishäiriöisille samoja on jokainen kuitenkin aivan yhtä paljon oma tapauksensa kuin kaikki muutkin ja toimivat keinotkin yksilöllisiä. 

Mutta jos jaksaa lähteä tuohon dg rumbaan mukaan, niin hyvässä lykyssä voi tosiaan saada lääkityksen, josta voi olla hyötyä. AP

Vielä edelliseen, oli vähän huonosti selitetty.. Eli adhd lääkitykseen suhtautuminen vaihtelee ilmeisesti kovastikkin lääkärien välillä, osa ei halua myöntää ainakaan aikuiselle sitä millään. Ja itseni kohdalla lääkäri käytti lääkityksen myöntämättömyyteen syynä sitä, että sain muitakin diagnooseja, joiden kanssa adhd-lääkitys ei sovi Siitäkin huolimatta, että ne muut diagnoosit olisivat selittyneet lääkäreidenkin mukaan ihan adhd:lla, eli.. AP