Lue keskustelun säännöt.
Kun 70- ja 80-luvulla oli niin lepsua se lastenhoito, niin millaisissa tilanteissa kuitenkin lastensuojelu puuttui asiaan?
26.01.2016 |
Nyt kun miettii, niin varmaan nykypäivän kriteereillä joka ikisestä 70- ja 80-luvun perheestä olis tehty lastensuojeluilmoitus jostain asiasta.
Niinpä kysyn, että mitä oikein piti tapahtua, että lastensuojelu puuttui? Onko teillä tarinoita jaettavaksi mitä kaikkea tapahtui, eikä kukaan puuttunut asiaan (mutta tänä päivänä taatusti siis puututtaisiin)? Omakohtaisia, kavereiden tai naapureiden sattumuksia.
Itse olen siis 80-luvun lapsi (70-luvun loppupuolella syntynyt).
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun miettii, niin varmaan nykypäivän kriteereillä joka ikisestä 70- ja 80-luvun perheestä olis tehty lastensuojeluilmoitus jostain asiasta.
Niinpä kysyn, että mitä oikein piti tapahtua, että lastensuojelu puuttui? Onko teillä tarinoita jaettavaksi mitä kaikkea tapahtui, eikä kukaan puuttunut asiaan (mutta tänä päivänä taatusti siis puututtaisiin)? Omakohtaisia, kavereiden tai naapureiden sattumuksia.
Itse olen siis 80-luvun lapsi (70-luvun loppupuolella syntynyt).
Pienillä paikkakunnilla ei edes ollu lastenvalvojaa 80- luvulla, kun niissä kunnissa oli lasten ongelmia oli niin pajon ettei niihin virkoihin saanut ketään. Ne lapset oli naapureiden ja sukulaisten suojelussa jos oli hyvää mieltä aikuisilla tarpeeksi.
Mutta 60- 70 luvulla vielä vähemmän puututiin perheiden ongelmiin. Lapsia sai kohdella miten milloinkin kohdeltiin. Fyysinen väkivalta (enkä tarkoita tukistamista) oli ihan normaalia arkea lasten kasvatuksessa. Silloin oli sanonta "se lastaan vihaa joka vitsaa säästää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frederikin lapsuus:
"Hurjin muisto varhaislapsuudestaan Frederikillä liittyy Pohjanmaalta tulleeseen piikaan Ilmiin. Ilmi houkutteli alta nelivuotiaan naskalin polttamaan pilliklubia. Oksennus lensi, mutta poika kertoo oppineensa. Kun Ilkka-poika aloitti koulun kuusivuotiaana, äiti evästi lastaan kehottamalla, ettet viitsisi polttaa kadulla. Tulevat tädit taas sanomaan. Kolmekymppisenä hän lopetti.
Ilkka seisoi pihalla melkein yhtä paljon kuin vietti aikaa luokkahuoneessa. Pari kertaa hänet erotettiinkin. Hän oli vilkas. Himaolot sekaisin. Isä oli alkoholisti, joka katosi välillä retkilleen ja kotiin tultuaan riehui.
Ilkka oli häirikkö, joka osasi repiä opettajan hermot palasiksi. Viisasten kerhon vetäjä, opettaja Kauko Saarentaus, veti Ilkan hiuspehkosta koulun portaita alas ja heitti pihalle.
15-vuotiaana hän pisti tunnilla tupakaksi, haistatteli opettajalle ja ilmoitti suorittaneensa oppivelvollisuutensa.
Äiti teki kahta työtä isän kuoltua viinaan. Koulu antoi Reetun äidille vaihtoehdot: poika koulukotiin tai lääkärille. Psykiatri totesi lausunnossaan, että poikaa ei vaivaa mikään, ja äiti on mukava. Sen tein äiti muutti poikansa kanssa lääkärin luo Huvilakadulle. Reetu sai isäpuolen ja turvallisen kodin.
Ilkka kuului kymmenvuotiaasta Kaisaniemen ja Steissin jengiin, jotka tappelivat Krunikan ja Skattan jengejä vastaan"
Mä pystyin 90-luvun alussa lintsaamaan lähes puolet yläasteen tunneista, ei kyselty juurikaan poissaolojen perään ja ne mitä kysyttiin, pystyttiin kuittaamaan väärennetyillä poissaololapuilla. Joskus vanhemmat kirjoitti poissaololappuja. Kukaan ei koskaan puuttunu runsaisiin poissaoloihin.
Itsekin kasvoin alkoholistin perheessä ja muista juuri tuon voivottelun. "Voi voi, kyllä se on kovaa hommaa siivota oksennuksia noin nuorena!" Kukaan ei puuttunut asiaan, ei todellakaan ollut tapana siihen aikaan eikä vielä myöhemminkään. Hyvä jos asiat on nykyään paremmin. Olen syntynyt 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Omakohtainen kokemus. Äitini on henkisesti jälkeenjäänyt ja päihderiippuvainen (pääosin alkoholi, mutta aina kun kuvioissa oli mies joka käytti muita aineita, käytti kaikkia huumeitakin mitä sai). Yksinhuoltajana äiti minua kasvatti, eikä kukaan koskaan puuttunut, vaikka jos hajusta olisi pitänyt tajuta ettei kaikki ole hyvin. Meillä kotona oli kuin kaatopaikalla, ja haisi kissankuselta, viemättömiltä roskiksilta ja vanhalta viinalta ja ties miltä. Koulussa minua kiusattiin hajusta ja likaisista nuhraisista vaatteista. mutta ei siihen kukaan aikuinen koskaan puuttunut. Pienempänä muistan joskus naapurien voivotelleen osaani, kun alle kouluikäisenä raahasin kauppakasseja kotiin, kun äiti oli niin tillin tallin ettei päässyt kauppaan, mutta ei nekään muuta kuin vain voivottelivat: "voi voi, kova on sinunkin osa, mutta sellaista elämä on". Olen syntynyt 1974.
Aivan. Ei edes opettajat puuttuneet. Saattoivat jopa osallistua lasten kanssa kiusaamiseen. Opettaja saattoi moittia vaatteita luokan kuullen (nimitellä räsypekaksi) tai sitten jopa haisemisesta. Hyi kun haiset pahalle. Mutta ei tehnyt mitään sen eteen että ei olisi haissu. Köyhyys oli valtavaa ja sosiaaliturva heikkoa. Kyllä tällä hetkellä saa sanoa, että sosiaaliturva on todella erinomainen ja jää vielä sittenkin vaikka sitä supistettaisiinkin.
Nyt väitän jopa että sosiaaliturva on liiankin hyvä. Enää ihmiset ei haluakkaan töihin kun kaikkia etuuksia on niin paljon että ei tarvitse lähteä töihin. Ei sen pitäs olla niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ala-astekavereista haisi niin vahvalle tupakalle, kun pelmahtivat aamuisin luokkaan. Vanhempansa polttivat siis sisällä. En tiedä puututaanko tuohon nykypäivänä? Silloin 80-luvulla ei todellakaan.
90-luvun alussa pystyi 15-vuotias kaverini ostaa alkosta vaivatta alkoholia, kaupasta sai todella moni alaikäinen itse ostettua kaljaa ja tupakkaa ilman henkkareiden kysymistä yms. Onhan näitä tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frederikin lapsuus:
"Hurjin muisto varhaislapsuudestaan Frederikillä liittyy Pohjanmaalta tulleeseen piikaan Ilmiin. Ilmi houkutteli alta nelivuotiaan naskalin polttamaan pilliklubia. Oksennus lensi, mutta poika kertoo oppineensa. Kun Ilkka-poika aloitti koulun kuusivuotiaana, äiti evästi lastaan kehottamalla, ettet viitsisi polttaa kadulla. Tulevat tädit taas sanomaan. Kolmekymppisenä hän lopetti.
Ilkka seisoi pihalla melkein yhtä paljon kuin vietti aikaa luokkahuoneessa. Pari kertaa hänet erotettiinkin. Hän oli vilkas. Himaolot sekaisin. Isä oli alkoholisti, joka katosi välillä retkilleen ja kotiin tultuaan riehui.
Ilkka oli häirikkö, joka osasi repiä opettajan hermot palasiksi. Viisasten kerhon vetäjä, opettaja Kauko Saarentaus, veti Ilkan hiuspehkosta koulun portaita alas ja heitti pihalle.
15-vuotiaana hän pisti tunnilla tupakaksi, haistatteli opettajalle ja ilmoitti suorittaneensa oppivelvollisuutensa.
Äiti teki kahta työtä isän kuoltua viinaan. Koulu antoi Reetun äidille vaihtoehdot: poika koulukotiin tai lääkärille. Psykiatri totesi lausunnossaan, että poikaa ei vaivaa mikään, ja äiti on mukava. Sen tein äiti muutti poikansa kanssa lääkärin luo Huvilakadulle. Reetu sai isäpuolen ja turvallisen kodin.
Ilkka kuului kymmenvuotiaasta Kaisaniemen ja Steissin jengiin, jotka tappelivat Krunikan ja Skattan jengejä vastaan"
Frederik alkoi polttaa tupakkaa jo 4-vuotiaana. Tänä päivänä varmaan huostaanotettais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frederikin lapsuus:
"Hurjin muisto varhaislapsuudestaan Frederikillä liittyy Pohjanmaalta tulleeseen piikaan Ilmiin. Ilmi houkutteli alta nelivuotiaan naskalin polttamaan pilliklubia. Oksennus lensi, mutta poika kertoo oppineensa. Kun Ilkka-poika aloitti koulun kuusivuotiaana, äiti evästi lastaan kehottamalla, ettet viitsisi polttaa kadulla. Tulevat tädit taas sanomaan. Kolmekymppisenä hän lopetti.
Ilkka seisoi pihalla melkein yhtä paljon kuin vietti aikaa luokkahuoneessa. Pari kertaa hänet erotettiinkin. Hän oli vilkas. Himaolot sekaisin. Isä oli alkoholisti, joka katosi välillä retkilleen ja kotiin tultuaan riehui.
Ilkka oli häirikkö, joka osasi repiä opettajan hermot palasiksi. Viisasten kerhon vetäjä, opettaja Kauko Saarentaus, veti Ilkan hiuspehkosta koulun portaita alas ja heitti pihalle.
15-vuotiaana hän pisti tunnilla tupakaksi, haistatteli opettajalle ja ilmoitti suorittaneensa oppivelvollisuutensa.
Äiti teki kahta työtä isän kuoltua viinaan. Koulu antoi Reetun äidille vaihtoehdot: poika koulukotiin tai lääkärille. Psykiatri totesi lausunnossaan, että poikaa ei vaivaa mikään, ja äiti on mukava. Sen tein äiti muutti poikansa kanssa lääkärin luo Huvilakadulle. Reetu sai isäpuolen ja turvallisen kodin.
Ilkka kuului kymmenvuotiaasta Kaisaniemen ja Steissin jengiin, jotka tappelivat Krunikan ja Skattan jengejä vastaan"
.
Frederik alkoi polttaa tupakkaa jo 4-vuotiaana. Tänä päivänä varmaan huostaanotettais
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frederik alkoi polttaa tupakkaa jo 4-vuotiaana. Tänä päivänä varmaan huostaanotettais tai ainakin lasun paikka!
Vierailija kirjoitti:
Osa ala-astekavereista haisi niin vahvalle tupakalle, kun pelmahtivat aamuisin luokkaan. Vanhempansa polttivat siis sisällä. En tiedä puututaanko tuohon nykypäivänä? Silloin 80-luvulla ei todellakaan.
Vähän vaikea ehkä puuttua nykyäänkään. Mikään laki ei taida kieltää kotona tupakointia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri myi huonekaluja osta-ja-myynti-liikkeeseen, että sai ruokaa. Vanhemmat ryyppyreissuilla tai jossain.
70-luvulla vanhempien valta lapsiinsa oli vielä tosi vahva. Ei menty helposti puuttumaan. Eikä uskottu siihen, että laitos olisi sen parempi.
Oliko koko lastensuojelua olemassa samalla tavalla kuin nyt?
Oli jonkinlainen sosiaalihuolto, josta sai apua, jos itse haki. Sitten tietysti ihan poliisi oli, jos lasta hakattiin henkihieveriin alvariinsa. Ruumillinen kuritshan sinänsä ei ollut kiellettyä ja monet kaverini saivatkin ihan remmistä milloin mistäkin syystä.
Mutta laiminlyönteihin hoidossa ja huolenpidossa tuskin puututtiin. Minunkin naapurissa hengaili kuusivuotias päivät pitkät yksikseen, kun yh-äiti oli töissä. Lapsi lämmitti itse ruuan liedellä. Olin vuotta vanhempi ja oltiin kavereita, oli paljon meillä syömässä ja muutenkin. Eli vanhempani olivat tietoisia asiasta, mutta ei puhettakaan, että asialle olisi jotain tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frederikin lapsuus:
"Hurjin muisto varhaislapsuudestaan Frederikillä liittyy Pohjanmaalta tulleeseen piikaan Ilmiin. Ilmi houkutteli alta nelivuotiaan naskalin polttamaan pilliklubia. Oksennus lensi, mutta poika kertoo oppineensa. Kun Ilkka-poika aloitti koulun kuusivuotiaana, äiti evästi lastaan kehottamalla, ettet viitsisi polttaa kadulla. Tulevat tädit taas sanomaan. Kolmekymppisenä hän lopetti.
Ilkka seisoi pihalla melkein yhtä paljon kuin vietti aikaa luokkahuoneessa. Pari kertaa hänet erotettiinkin. Hän oli vilkas. Himaolot sekaisin. Isä oli alkoholisti, joka katosi välillä retkilleen ja kotiin tultuaan riehui.
Ilkka oli häirikkö, joka osasi repiä opettajan hermot palasiksi. Viisasten kerhon vetäjä, opettaja Kauko Saarentaus, veti Ilkan hiuspehkosta koulun portaita alas ja heitti pihalle.
15-vuotiaana hän pisti tunnilla tupakaksi, haistatteli opettajalle ja ilmoitti suorittaneensa oppivelvollisuutensa.
Äiti teki kahta työtä isän kuoltua viinaan. Koulu antoi Reetun äidille vaihtoehdot: poika koulukotiin tai lääkärille. Psykiatri totesi lausunnossaan, että poikaa ei vaivaa mikään, ja äiti on mukava. Sen tein äiti muutti poikansa kanssa lääkärin luo Huvilakadulle. Reetu sai isäpuolen ja turvallisen kodin.
Ilkka kuului kymmenvuotiaasta Kaisaniemen ja Steissin jengiin, jotka tappelivat Krunikan ja Skattan jengejä vastaan"
Frederin on syntynyt vuonna 1945 että hän nyt ei lapsuuttaan kyllä elänyt 70- 80 -luvulla, vaan 50-luvulla. Ettei nyt ihan sentään liioteltaisi.
Maailma oli toki erilainen 70-80 luvulla, mutta kyllä ainakin itse elin tosi turvallisen lapsuuden, vaikka olinkin avainkaulalapsi.Molemmat vanhemmat olivat töissä, joten koulun jälkeen oltiin keskenämme. Minulla tosin asui mummi ja avari aivan lähellä ja noin periaatteessa minun olisi pitänyt mennä sinne koulun jälkeen, mutta käytöntö muokkautui sellaiseksi, että soitin heille, että olen päässyt turvallisesti kotiin ja haluan olla kavereiden kanssa ja se sopi. Koulukin oli n. 200 m. päässä, silloin niitä oli vielä tuhkatiheässä. Äiti oli aina tehnyt välipalaleivät valmiiksi, muistan vieläkin Oululaisen jälkiuunileivän, jossa oli päällä maksamakkaraa ja kurkkua.
Pihapiirissä oli joitakin kotiäitejä, mutta jostain syystä he kaikki olivat jotenkin pikkuisen sekopäisiä (ehkä syy, että olivat jääneet kotiäideiksi?), heistä ei ainakaan turvaa ollut, jos joku sellaista olisi tarvinnut. Mutta niinhän se on av:n mukaan nytkin, että hädässä olevaa lasta ei auteta, koska "mulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa kuin omat lapseni", vaan soitetaan mieluummin lastensuojeluun, eli ei heissä varmaan ollut sen erikoisempaa. Muistan vaan, että olivat pelottavia ja puhuivat pahaa kaikista talon asukkaista. Mutta noita noita-akkoja lukuunottamatta oli kyllä enemmän sellaista yhteisöllisyyttä, kavereiden vanhemmat auttoivat ja antoivat välipalaa ja oma vaarini oli jostain syystä ihan jonkinlainen sankari talomme kakaroiden keskuudessa, toi omenia mökiltä koko jengille ja opetti nelimaalia/pesistä.
Avaimen jääminen kotiin oli aivan tavallista, talkkari asui samassa talossa ja tuli avaamaan oven tai antoi yleisavaimen joka palautettiin nätisti heti kun oli pääsy kotiin.Olin itse tässä aivan erityisen tohelo, onneksi talkkari asui meidän yläkerrassa.
Pihaleikkejä leikittiin aivan mielettömän paljon joka päivä oli kirkkistä, rosvoa ja poliisia, kymmentä tikkua laudalla jne. Aina sillä porukalla, joka kulloinkin oli kotosalla. Kaverit haettiin kotoa käsin tai huutamalla ikkunan alla "Reetta tuu ikkunan, täällä huutaa Minna". Ei olisi tullut mieleenkään soittaa kaverille, vaan mentiin hakemaan. Vanhemmat tunnettiin ja vanhemmat tunsivat toisensa.
Olin aivan innoissani, kun ulkomailla asuessamme lapset leikkivät tuota rosvoa ja poliisia ihan entiseen malliin, koko asuinalueen lapset yli koulurajojen olivat mukana, parhaimmilaan reippaasti yli kymmenen lasta. Pimeän tullen olivat taskulamppujen kanssa. Suomessa ei taideta enää leikkiä pihaleikkejä ollenkaan, mikä on harmillista. Ehkä siksi, että lapset eivät saa olla ulkona yksinään ennen kouluikää, tai naapurin äiti soittaa sossuun ja sitten sellaisen porukalla pelaamisen kulttuuria ei enää synny, vaan lapset käyvät maksullisissa harrastuksissa. Näin siis myös meillä (tosin lapset ovat saaneet ulkoilla yksinään jo 4-5 vuotiaina, mutta eihän siellä pihalla ollut koskaan ketään), eli en ole yhtään sen parempi tässä.
Koulussamme oli sisarukset, jotka asuivat lastenkodissa, mutta muistelen, että heillä oli molemmat vanhemmat kuolleet, eli ei liittynyt mihinkään lastensuojeluun. Ihan tavalliset sisarukset, tiedän että tytöstä tuli aikuisena lastenlääkäri, pojasta en tiedä.
Muistoja 80-luvulta. Yhdessä perheessä oli apuluokkaa käynyt poika, jolle ei annettu kotona ollenkaan ruokaa. Sai koulussa ylimääräisen aterian. Siinä kaikki. Toisessa perheessä alkoholismia ja väkivaltaa. Vaimo aina mustelmilla. Lapset kevyissä vaatteissa talvisinkin. Ei sanottu koskaan mitään koulussa. Liikunnanopettaja joskus haukkui lapset.
Lastensuojelu ei tainnut puuttua silloin mihinkään?! Kenelläkään ei kokemuksia, tietoa??
Aiemmin joku mainitsi, että opettaja saattoi osallistua lasten kiusaamiseen sen sijaan että olisi puuttunut ongelmiin. Tämä on aivan totta. Meillä ala-asteen ensimmäisillä luokilla oli vanha naisopettaja, jonka raivokohtauksia ja piikittelyä pelkäsimme kaikki. Hänellä oli pari silmätikkua, vähävaraisempien perheiden lapsia, joiden vaatetusta ja siisteyttä hän jaksoi joka viikko ivallisesti kommentoida. 70-luvulla tämä ei ollut kovin ihmeellistä, eikä opettaja joutunut tästä harjoittamastaan henkisestä väkivallasta mitenkään vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Osa ala-astekavereista haisi niin vahvalle tupakalle, kun pelmahtivat aamuisin luokkaan. Vanhempansa polttivat siis sisällä. En tiedä puututaanko tuohon nykypäivänä? Silloin 80-luvulla ei todellakaan.
Ja tässä ei sosiekonomisella asemalla ollut mitään merkitystä. Isäni ja äitini olivat maisterisihmisiä ja yhtä lailla meillä poltettiin sisällä kuin "huonommissa" piireissä. Ei sitä silloin edes ajateltu (70-luku).
Kertoo paljon asioiden muutoksesta. Nythän se on mitä paheksutuinta, mutta vieläkään sitä ei katsota lasun arvoiseksi asiaksi kuitenkaan. Ei terve lapsi siitä varsinaisesti kärsi, ellei sitten joskus tulevaisuudessa ole tullut jotain passivisen tupakoinnin haittoja.
Mutta vaikeahan se on tietää, mitä kaikkea esim. sydän- ja verisuonitautien taustalla on. Mikä osuus on ajan ruokavaliolla esim.
Minun vanhempani jättivät minut aina yksin kotiin kun lähtivät baariin, ihan vauvasta asti. Tosin ollessani 1,5 v. vanhempani erosivat. Olin muutaman kk äidilläni, joka jätti minut öiksi yksin kotiin, ja pariksi päiväksikin, mummini minut sieltä haki ja vei isälleni. Isänikin kävi baareissa, johon otti minut mukaan ihan 6-vuotiaaksi asti. Välillä joku tuntematon nainen vei minut kotiinsa, ruokki ja pisti nukkumaan, minusta se oli mukavaa. Kukaan ei koskaan ilmoittanut mihinkään.
Isäni haki minut usein päiväkodista kännissä polkupyörällä, kerran toinen kenkäkin unohtui sisälle, ja tarhantäti sen meille kiikutti. Joskus jätti kokonaan hakematta, mutta sieltäkään ei ilmoitettu mihinkään.
Isäni löi ja riepotteli minua usein kännissä, ihan siitä 1,5 -vuotiaasta asti, kun jouduin hänen luokseen asumaan. Meillä oli usein kännistä porukkaa ryyppäämässä, kerran yksi mies käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Myös isäni teki niin monesti. Kerran minua heiteltiin kaljapullolla, ja polteltiin tupakoilla. Jäljet näkyivät, mutta kukaan ei taaskaan ilmoittanut mihinkään.
Kärsin vuosia masennuksesta ja ahdistuksesta, lisäksi minulla on edelleen huono itsetunto. Olen käynyt vuosikausia terapiassa ja syönyt vuosikausia masennuslääkkeitä.
Olen vihainen, koska kukaan ei välittänyt. Ihan sairasta, niin moni näki mitä minulle tapahtuu, jopa päiväkodin henkilökunta ja ihmiset baareissa, mutta ketään ei kiinnostanut.
On se hyvä että nykyään kiinnostaa, ja lapsista huolehditaan. Ei mulla muuta, piti vaan päästä kertomaan tämä.
Omakohtainen kokemus. Äitini on henkisesti jälkeenjäänyt ja päihderiippuvainen (pääosin alkoholi, mutta aina kun kuvioissa oli mies joka käytti muita aineita, käytti kaikkia huumeitakin mitä sai). Yksinhuoltajana äiti minua kasvatti, eikä kukaan koskaan puuttunut, vaikka jos hajusta olisi pitänyt tajuta ettei kaikki ole hyvin. Meillä kotona oli kuin kaatopaikalla, ja haisi kissankuselta, viemättömiltä roskiksilta ja vanhalta viinalta ja ties miltä. Koulussa minua kiusattiin hajusta ja likaisista nuhraisista vaatteista. mutta ei siihen kukaan aikuinen koskaan puuttunut. Pienempänä muistan joskus naapurien voivotelleen osaani, kun alle kouluikäisenä raahasin kauppakasseja kotiin, kun äiti oli niin tillin tallin ettei päässyt kauppaan, mutta ei nekään muuta kuin vain voivottelivat: "voi voi, kova on sinunkin osa, mutta sellaista elämä on". Olen syntynyt 1974.