Kun 70- ja 80-luvulla oli niin lepsua se lastenhoito, niin millaisissa tilanteissa kuitenkin lastensuojelu puuttui asiaan?

Tiedän pari huostaanottotapausta 80-luvulta, joten kyllä niitäkin tehtiin. Toisen taustoja en tunne, mutta lapsuudenaikainen hyvä ystäväni 1980-luvun lopulta kasvoi sijaisperheessä. Hänet oli otettu huostaan jo alle kouluikäisenä, kun isä sai vankeustuomion osallisuudesta johonkin känniporukassa tapahtuneeseen henkirikokseen. Äidinkään ei katsottu olevan sopivan ystävästä huolehtimaa, koska hänkin ryyppäsi rajusti. Jännää kyllä, myöhemmin ystävä oli tekemisissä isänsä, muttei äitinsä kanssa. Isä saattoi pysyä selvänä kuukausiakin, ja oli tuolloin ilmeisen leppoisa ja filosofisen pohdiskeleva tyyppi, kaverini tuli tässä suhteessa isäänsä.

Mun äiti oli viinaanmenevä ja yh. Aina olin yksin kotona kun äiti oli juopottelureissuilla, ruokaa ei ollu juuri koskaan kaapissa. Onneksi koulussa sai. Koulussa kiusattiin juoposta äidistä ja sen vaihtuvista miehistä ja opettaja naureskeli näille jutuille. Lintsaamaan aloin jo ala-asteella, eikä siihen kukaan puuttunut. Sossut kävi kerran ja olin silloinkin yksin kotona, mutta ei asia edennyt mihinkään. Aikuisena sain tietää, että lääkäri oli tehny musta lasun: mulla sairaus, johon oli säännöllinen lääkitys, mutta äiti oli jättänyt säännöllisen lääkäriajan väliin.

Äidin juopottelukaverilla oli muakin nuorempi lapsi, joka oli yksin kotona tai sitten odotteli äitiänsä baarin ulkopuolella. Avaimia tällä lapsella ei kotiinsa ollut, oli kuulemma liian nuori ja hukkaisi ne kumminkin. Siellä se sitten talvipakkasillakin istui pissan kastelemassa haalarissa lumipenkassa, kun äitinsä ryysti kaljaa.  Oon joskus aikuisena miettiny tätä lapsiparkaa, mitenhän sille kävi, puuttuiko sossut siihenkään ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun miettii, niin varmaan nykypäivän kriteereillä joka ikisestä 70- ja 80-luvun perheestä olis tehty lastensuojeluilmoitus jostain asiasta.

Niinpä kysyn, että mitä oikein piti tapahtua, että lastensuojelu puuttui? Onko teillä tarinoita jaettavaksi mitä kaikkea tapahtui, eikä kukaan puuttunut asiaan (mutta tänä päivänä taatusti siis puututtaisiin)? Omakohtaisia, kavereiden tai naapureiden sattumuksia.

Itse olen siis 80-luvun lapsi (70-luvun loppupuolella syntynyt).

No ei 70-luvulla kyllä mistään lastensuojelusta mitään tiedetty. Kyllä kai vanhempien melkosia spurguja täytyi olla, jos lapsi lastenkotiin joutui. Väkisin tuskin ketään tultiin kotoa hakemaan, siis niin että vanhemmat olis pahemmin vastaan laittanut.

Silloinhan sai lasta kurittaa niin kuin tykkäsi. Se oli jokaisen perheen sisäinen asia, vetikö lasta turpaan joka päivä, vai edettiinkö vain luunapeilla ja tukistamisella. Minä sain selkääni kerran ja silloin vitsalla, joka oli itse käytävä metsästä hakemassa. Siskoni taas oli aika pahapäinen ja otti matsia isäni kanssa useampaankin kertaan ja taisi joskus nyrkistäkin saada.

Me siis olimme 70-luvun standardien mukaan ihan normiperhe, eli ei alkoholiongelmia. Faija nyt kävi hässimässä vieraita naisia ja äitikin sen tiesi, mutta nieli nöyrästi katkeruutensa ja nykyään ovat naimisissa edelleenkin ja ymmärtääkseni melko onnellisia.

Varsinainen lastensuojelulaki on käsittääkseni niinkin nuori kuin vuodelta 2007? Korjatkaa, jos olen väärässä. 

Sitä ennnen oli vain sosiaalihuoltolaki. 

Mielenkiintoinen aloitus ja ketju! Kiitos aloittajalle. 

Mun isäpuoli hakkas mutsia sillai, että musta silmä ei ollut harvinaista tai katkenneet kylkiluut. Molemmat joivat. Vieläkin ihmettelen miten on hengissä. Mutta kukaan ei puuttunut. Joskus muistan itse uhanneeni mutsia lasulla, että veisivät 10v nuoremmat sisarukseni pois, mutta juuri se pelko, ettei siellä ole sen parempaa ja kun kuitenkin rahattomina aikoina mutsi oli maailman paras äiti.

Suurin piirtein sisarusteni ikäiset serkut sen sijaan huostaanotettiin, kun äitinsä viihtyi paljan jaloin pultsariporukoissa, mutta serkkujen kertomukset huostaanotosta ovat aika karuja. Sanoivatkin, että voisi kirjan kirjoittaa niistä ajoista, kun toimittivat suurin piirtein koiran virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko koko lastensuojelua olemassa samalla tavalla kuin nyt? 

Oli jonkinlainen sosiaalihuolto, josta sai apua, jos itse haki. Sitten tietysti ihan poliisi oli, jos lasta hakattiin henkihieveriin alvariinsa. Ruumillinen kuritshan sinänsä ei ollut kiellettyä ja monet kaverini saivatkin ihan remmistä milloin mistäkin syystä. 

Mutta laiminlyönteihin hoidossa ja huolenpidossa tuskin puututtiin. Minunkin naapurissa hengaili kuusivuotias päivät pitkät yksikseen, kun yh-äiti oli töissä. Lapsi lämmitti itse ruuan liedellä. Olin vuotta vanhempi ja oltiin kavereita, oli paljon meillä syömässä ja muutenkin. Eli vanhempani olivat tietoisia asiasta, mutta ei puhettakaan, että asialle olisi jotain tehty. 

On lastensuojelujärjestelmä ollut Suomessa olemassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta toimintatavat ja ajan henki on tietenkin olleet erilaisia. Esim. lasten ruumiilliseen kuritukseen suhtauduttiin eri tavalla, kun se ei ollut laitontakaan ennen kuin 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä eskarilainen menee yksin päiväkotiin. Tosin matkaa on 200 metriä eikä yhtään varsinaista tienylitystä. On tällainen pihakatu, jossa kyllä kulkee harvakseltaa autoja. Nopeusrajoitus on 20 km/h. 

Ihan itse haluaa mennä. Mutta haetaan kyllä aina ja se on ihan lakiin kirjattu. Päiväkoti ei saa päästää ilman saattajaa lasta ulos. 

Jännää kyllä, että kun taksilla tuovat, niin kukaan ei tarkista onko joku kotona tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen lastensuojelulaki on käsittääkseni niinkin nuori kuin vuodelta 2007? Korjatkaa, jos olen väärässä. 

Sitä ennnen oli vain sosiaalihuoltolaki. 

Mielenkiintoinen aloitus ja ketju! Kiitos aloittajalle. 

Nyt voimassaoleva ehkä, mutta ainakin 1984 tuli voimaan edellinen lastensuojelulaki. Sitä aiemmasta en muista.

Jaa.

Ennen ei puututtu.

Nykyään puututaan.

Ja sanotaan, että lapset ja nuoret voivat nykyään pahemmin.

Minkälaisen johtopäätöksen tästä voi vetää...? Kontrolli lisää pahoinvointia?

Minulla on kaveri ja kaksoissisko vm 1970. Heillä oli kaksi nuorempaa sisarusta, neljä lasta siis yhteensä. Normaalista perheestä.

Kun nämä kaksoisiskot olivat 11-12 v, niin vanhemmat lähtivitä viikoksi työmatkalle ja lapset olivat sen ajan keskenään. Naapurin täti kävi päivittäin tsekkaamassa.

Ja oi niitä aikoja, kun ei ollut wilmaa... Minäkin lintsasin aivan järjettömiä määriä. Opettaja minusta tuli.... Ja ymmärrän hyvin, ettei joku koulussa viihdy.

Eka-tokaluokalla uokkakaverin piti hakea pikkusiskonsa- ja veljensä päiväkodista koulupäivän päätteeksi ja vahtia heitä siihen saakka että vanhemmat tulevat kotiin. (En tiedä miksi, vaikuttiko 80-luvulla hoitopäivän pitius hoitomaksuihin?). Tämän perheen isä hakkasi perheen hoiraa lapiolla meidän kaikkienlasten nähden kun koira haukui ohikulkijoita.

Toisen luokkakaverin vanhemmat olivat alkoholsteja. Opettajamme vei poikaa koulun jälkeen omaan kotiinsa syömään ja suihkuun, ja antoi kai tukiopetustakin vapaa-ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun miettii, niin varmaan nykypäivän kriteereillä joka ikisestä 70- ja 80-luvun perheestä olis tehty lastensuojeluilmoitus jostain asiasta.

Niinpä kysyn, että mitä oikein piti tapahtua, että lastensuojelu puuttui? Onko teillä tarinoita jaettavaksi mitä kaikkea tapahtui, eikä kukaan puuttunut asiaan (mutta tänä päivänä taatusti siis puututtaisiin)? Omakohtaisia, kavereiden tai naapureiden sattumuksia.

Itse olen siis 80-luvun lapsi (70-luvun loppupuolella syntynyt).

Nyt täytyy ensikskin tehdä selväksi se, että 70- ja 80-luku oli ihan eri maata tässä asiassa. 70-luvulla ei tiedetty vielä mitään lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, koska sellaista ei yksinkertaisesti ollut! Oli vain kurittamista ja siinä oli jokaisella suhteellisen vapaat kädet. Toki jos nyt lapsen teho-osastolle, tai hengettömäsi hakkasi, niin varmaan siihen olisi viranomaisetkin puuttuneet, mutta muuten voiman käyttö kurittamisessa oli melkolailla jokaisen vanhemman harkinnan varassa. 

Vasta 80-luvulla alettiin puhumaan lasten kurittamisesta negatiiviseen sävyyn ja silloin vasta kurittamisesta alettiin ensimmäisen kerran puhumaan väkivaltana. 80-luku siis oli tämä suhteen murrosaikaa. Alkupuolella varmaan mentiin vielä aikalailla 70-luvun malliin valtaosassa perheitä, mutta 80-luvun lopulla alettiin jo aika hyvin tiedostamaan, että lasten kurittaminen ei ole oikein. Minä sain ensimmäisen lapseni 90-luvun alussa ja kyllä silloin vielä jotain luunappia saatettiin pari kertaa käyttää ja muistaakseni kerran taisin vähän tukistaakin, mutta mistään selkäsaunoista ei ollut enää puhettakaan ja hyvä niin.

Itse 60-70 luvulla sain tukkapöllyä silloin tällöin ja piiskaa muistaakseni pari kertaa, eli varmaankin keskimääräistä vähemmän. Tosin ei kaveripiirissänikään ketään sellaisia ollut, jotka jatkuvasti olisisvat selkäänsä saaneet, en ainkaan muista ketään sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Eka-tokaluokalla uokkakaverin piti hakea pikkusiskonsa- ja veljensä päiväkodista koulupäivän päätteeksi ja vahtia heitä siihen saakka että vanhemmat tulevat kotiin. (En tiedä miksi, vaikuttiko 80-luvulla hoitopäivän pitius hoitomaksuihin?). .

Ei, vaan ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kokopäiväistä hoitopaikkaa ei välttämättä saanut. Esim. siskoni sai äitini äitiysloman loppuessa puolipäiväisen paikan ja jonotti kokopäiväpaikkaa n. puoli vuotta. Ei vaan ollut tilaa ja tilaksi ei muututtu. Mummi hoiti häntä iltapäivät. Ja siis todella pienenä mentiin tarhaan, äitiysloma oli reilusti alle vuoden. Tarhoissa oli seimi-osastot näille vauvoille.

Eli saattoi olla tällaisesta kyse.

Mutta kenen on vastuu?

5vuotiaina kaverin kanssa käytiin keskenään uimassa,liikuttiin milloin missäkin😁Ja siskoni muistaa lapsena hakeneensa pikkuveljen tarhasta ja ruokaostokset kävi kaupasta koko perheelle,oli siis alle kouluikäinen. Eihän nykyään edes annettaisi alaikäiselle sisarusta tarhasta mukaan. Kyllähän sitä silti on hengissä,olen kohta 50v. 

Pettäminen oli yleistä kuten nykyäänkin. Kaikki ei jää kiinni ja osa vaimoista ei välitä.

Menee 70-luvulle. Ekaluokalla oli yksi poika, jonka äiti oli huikentelevainen nuori nainen. Joulun alla hän lähti itseään melkein 30 vuotta vanhemman poliisimiesystävänsä kanssa ulkomaille pariksi viikoksi. Tämä koulukaveri ja hänen pari vuotta nuorempi pikkusiskonsa viettivät yöt kotona kahdestaan. Poika oli päivän koulussa ja pikkusisko jollakin naapurin mummolla hoidossa. Illat ja yöt he viettivät kahdestaan. Mikään lastensuojelu ei puuttunut asiaan.

Vierailija kirjoitti:

5vuotiaina kaverin kanssa käytiin keskenään uimassa,liikuttiin milloin missäkin😁Ja siskoni muistaa lapsena hakeneensa pikkuveljen tarhasta ja ruokaostokset kävi kaupasta koko perheelle,oli siis alle kouluikäinen. Eihän nykyään edes annettaisi alaikäiselle sisarusta tarhasta mukaan. Kyllähän sitä silti on hengissä,olen kohta 50v. 

Meillä ei normaali 16-vuotias saanut hakea veljeään iltapäiväkerhosta.

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen lastensuojelulaki on käsittääkseni niinkin nuori kuin vuodelta 2007? Korjatkaa, jos olen väärässä. 

Sitä ennnen oli vain sosiaalihuoltolaki. 

Mielenkiintoinen aloitus ja ketju! Kiitos aloittajalle. 

Olet väärässä. Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli voimaan vuonna 1936.