Keinot vähissä masentuneen teinin kanssa - vertaisapu olisi nyt tarpeen!

Mä patistaisin. Ei se lapsen masennus kotiinjäämälöä parane, helposti vaan pahentaa yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteita. Hyvä, että hoitopolku jatkuu, lapsesi tarvitsee terapiaa. Voimia!

Voisko se kirjoittaa mietteitä paperille? Anna sille työkaluja selvitä tuosta.

Aivan varmasti miettii syntyjään syviä jos isänsä sairastanut syövän, ehkä pelkää sitä että tulee itsellekin?! Terapia auttaisi. Sinä kuuntelet, olet tukena ja huolehdit että teinillä on hyvä olla(puhtaus, ruoka, tuet sosiaalisuutta)

Kiusataanko koulussa?

Onko yksinäisyys koulussa vain yksinäisyyttä vai liittyisikö siihen kuitenkin kiusaamista? Onko kavereita kuitenkin ollut joskus? Eristäminenhän on yksi kiusaamisen muoto, ja usein nuoret eivät halua kertoa kokemastaan kiusaamisesta vaan se tulee esille esim. niin, että nuori jää koulussa yksin. Auttaisiko koulun vaihtaminen, jos saisi kavereita toisesta koulusta?

Hei!

Hyvä, että teillä on hoitokontakti. Lapsesi voi olla jo siinä jamassa, että tarvitsee osastohoitoa. Ei kannata kaunistella tilannetta. Osastolla pyritään saamaan unirytmi kuntoon ja sitä kautta muitakin asioita selvitellään. Ehkäpä nuori tarvitsee lääkehoidon tuekseen. Tsemppiä teidän perheeseen!!

Ehdottomasti laitat kouluun. Sovi vaikka lyhyemmät päivät koulun kanssa jos ei mikään muu toimi. Pahemmaksi tilanne menee jos jää pitkäksi aikaa pois koulusta ja jää jälkeen. Älkää kaunistelko tapaamisilla lapsen oloa jotta saatte kunnon hoitoa.

osta lapsellesi päiväkirja, saa kirjoittaa  tuntemuksiaan ylös mutta niitä ei tarvitse kenellekään näyttää ! :)

Ainakin minun oli ja on vieläkin helpompi kirjoittaa ajatukseni ylös. Jos hankkisit teinille päiväkirjan? Jos yhtään tykkää kirjoittaa.

Nukkuuko teini öisin vai olisiko tarvetta unilääkitykselle? Itse en kovin mielelläni pumppaisi teiniä täyteen lääkkeitä, mutta itse en pystynyt nukkumaan ilman niitä, enkä pysty vieläkään.

En tiedä mikä auttaisi teiniäsi, mutta minulle se oli se, että sain kirjoittaa. Pääsin psykologille. Sain unilääkkeet. Ja koko masennuksen ajan olin masennuksesta huolimatta tärkeä ja rakas äidilleni, muista kertoa se.

N17

Mun masennus ei ainakaan parantunut sillä, että äiti patisti mut kouluun niinäkin päivinä kun teki mieli vain kävellä matkalla auton alle ja heitteli säännöllisesti "No mutta eihän tossa ole mitään järkeä, sulla on asiat tosi hyvin, ei sulla ole mitään syytä olla masentunut."-tyylisiä juttuja.

Mä olen entinen masentunut nuori. Masennus alkoi ysiluokalla, jolloin tavaksi tuli lintsaaminen (jäin kotiin nukkumaan.) Muutin omilleni, jolloin toisen asteen koulutuksen saaminen venyi, koska en vain aina jaksanut.

Mun neuvo on, että kotiin jääminen EI todellakaan auta. Koulutuksesta jääminen syrjäyttää ja pitkittää masennusta vuosikausilla. Työttömänä persaukisena kotona makaamalla oma olo vain pahenee seuratessa, kun oma ikäluokka etenee elämässä.

Itseäni olisi auttanut monesti esimerkiksi opon tapaaminen, jolloin joku olisi auttanut rästihommien kanssa. Masentunut ei jaksa suunnitella, ja voi hävetä avun pyytämistä liikaa. Opon kanssa voi tehdä sellaisen lukujärjestyksen, jonka mukaan jaksaa.

Suosittelen menemään ihan erikoislääkärille. Voi puhua jo vakavasta masennuksesta, jos arjen perusrutiinit tuottavat suoriutumisvaikeuksia. 

Sanoisin toisin kuin toiset, että älä patista nyt yhtään mihinkään. Masennus on sairaus, ei se parane äidin kannustavalla puheella. Lapsesi tarvitsee terapiaa ja mahdollisesti lääkityksen sitä tukemaan. 

Toimi nopeasti!

Kotiin jääminen EI auta, mutta toisaalta masentuneen voi olla todella vaikea mennä sinne kouluun, se voi olla ylitsepääsemätöntä! Ei se sitä tahallaan tee. Kerro totuus nuorisopsykiatriselle hoitotiimille, ne on asiantuntijoita ehkä enemmän kuin koulupsykologi. Kuulostaa sille, että osastojakso voisi olla paikallaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ; uni, syöminen ..

Vierailija kirjoitti:

Mä olen entinen masentunut nuori. Masennus alkoi ysiluokalla, jolloin tavaksi tuli lintsaaminen (jäin kotiin nukkumaan.) Muutin omilleni, jolloin toisen asteen koulutuksen saaminen venyi, koska en vain aina jaksanut.

Mun neuvo on, että kotiin jääminen EI todellakaan auta. Koulutuksesta jääminen syrjäyttää ja pitkittää masennusta vuosikausilla. Työttömänä persaukisena kotona makaamalla oma olo vain pahenee seuratessa, kun oma ikäluokka etenee elämässä.

Itseäni olisi auttanut monesti esimerkiksi opon tapaaminen, jolloin joku olisi auttanut rästihommien kanssa. Masentunut ei jaksa suunnitella, ja voi hävetä avun pyytämistä liikaa. Opon kanssa voi tehdä sellaisen lukujärjestyksen, jonka mukaan jaksaa.

Kas vaan,  taas yksi jälkiviisas nero lisää. Esität että sinut olisi pitänyt pakottaa tekemään jotain mitä et halunnut tehdä. Varmaan kaikki teki parhaansa mutta olit jääräpää etkä noudattanut hyviä neuvoja. 

Tee niin että otat itse vastuun tekemisistäsi. Halusit nuorena lintsata koulusta= Lintsasit koulusta. Halusi venyttää toisen asteen koulutuksen saamista = Teit niin.

Löytyykö 50 euroa ylimääräistä? Käykää akupunktiossa, saat sen kaiken pois kerralla. 

Kun sinne asiantuntijan vastaanotolle menette, niin sinä äiti et sitten tunge mukaan sinne vastaanottohuoneeseen! Vaikka teillä olisikin luottamukselliset välit, niin siitä huolimatta nuorella voi olla sellaisia ajatuksia, joita hän ei halua kertoa äidin kuullen, ettei pelästyttäisi tai loukkaisi mammaansa. Sinä äitinä pidät huolen, että kotona ulkoiset olot ovat kunnossa (ravinto, puhtaus jne.), mutta et rupea terapoimaan. Anna asiantuntijoiden, ammattilaisten hoitaa se puoli, äläkä tenttaa vastaanoton tai terapiaistunnon jälkeen, mistä puhuttiin ja mitä nuori kertoi. Se ei kuulu sinulle.

lääkäri antaa sellaiset mömmöt ettei paluuta ole. tyttärestäsi tulee narkkis. Lue ensin miten kohtalotovereille on käynyt. 

Minä patistaisin myös kouluun, ainakin pääosin. Itselläni on kohta täysi-ikäinen keskivaikeasta masennuksesta kärsivä nuori. Koko teini-ikä on mennyt sairauden kourissa ja vasta nyt olen saanut hänet hoitoon. Ongelma on ollut se, että nuori on ollut kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, ettei pakkohoito ole ollut perusteltua, eikä nuori itse ole vapaaehtoisesti halunnut hoitoon. Kävi vuosia koulupsykologien luona, kunnes viimein huomasi nuoruutensa lipuvan ohi, jos ei jotain tapahdu.

Nyt nuorella on siis diagnoosi, lääkitys ja terapia. Käy lukiota kohtuullisella motivaatiolla, poissaoloja on, mutta ei vielä liikaa.

Näillä kokemuksilla suosittelen toimimaan mahdollisimman nopeasti ja suostuttelemaan nuori hoitoon. Ja ehdottomasti kouluun, minkä vain pystyy!

Löytyisikö liikuntalajia, jota voisitte harrastaa yhdessä? Liikuntasuosituksille aina naureskellaan, mutta monella liikunta auttaa ihan oikeasti ja tutkitusti masennusoireisiin. Jos saisit hänet jotenkin houkuteltua kanssasi liikkumaan?

Asuuko siis kyseinen isä teillä samassa talossa, onko kyseinen isä edelleen naimisissa kanssasi AP? Jotenkin aloitusviestin nyansseista sain vaikutelman että kyseinen mies on lapsesi isä ja tällä oli syöpä yms. mutta uusio/eroperheenä asia ei sinua pahemmin liikuta eikä mielestäsi lastasikaan pitäisi liikuttaa.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Ensisijaisesti terapiaa, magneettihoidosta voi olla apua. Kannattaa hakea apua nyt, muuten masennus voi olla seurana koko loppuiänkin kuten itselläni. Lääkkeitä en suosittele.

Vierailija kirjoitti:

lääkäri antaa sellaiset mömmöt ettei paluuta ole. tyttärestäsi tulee narkkis. Lue ensin miten kohtalotovereille on käynyt. 

Onko sinulla kenties kokemusta? Lääkkeitä ei tosiaan napsita ihan huvin vuoksi (yleensä). Joskus masennukseen oikeasti tarvitaan lääkettä jotta aivokemiat saadaan kuntoon. Masennuslääkkeet lisäävät toimintakykyä, eivät anna mitään trippejä mitä narkkarit hakevat.