Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä on tuntunut käydä lapsuudenkodissanne vanhemman/vanhempien kuoleman jälkeen?
03.01.2016 |
Minusta on ruvennut tuntumaan siltä, että mitä vähemmän käyn edesmenneen isäni talossa, sitä parempi minulle. Ei se enää tunnu samalta paikalta kuin ennen. Itse asiassa minun ei tekisi mieli käydä edes koko siinä kylässä, missä isäni asui. Olisihan tämä tietysti joskus ollut totta, että hän on kuollut, mutta silti. Ehkä sinne olisi vähän helpompi mennä, jos häneltä olisi jäänyt jälkeen puoliso, mutta kuollessaan hän oli eronnut ja asui yksin, eli talo jäi tyhjilleen.
Kommentit (6)
Noin pääsääntöisesti kenellekään ei ole hybä jos taloja pidetään tyhjillään. Jos jättää itselle, esim kesämökiksi, kannattaa tehdä omat muutoksensa aika nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin pääsääntöisesti kenellekään ei ole hybä jos taloja pidetään tyhjillään. Jos jättää itselle, esim kesämökiksi, kannattaa tehdä omat muutoksensa aika nopeasti.
Meni nyt vähän aiheen vierestä, mutta minusta talon kyllä voisi myydä, mutta toinen sisaruksistani ei ainakaan toistaiseksi halua myydä.
Pahalta tuntui ja yritin aina saada jonkun mukaani. Nyt koti on jo myyty ja hyvä niin.
Eipä siellä kaupungin vuokrayksiössä paljon tule käytyä äidin kuoleman jälkeen. Siellä on uusi mummo asukkaana.
Ai puhe olikin lapsuudenkodista. No sielläkin VVO:n vuokrakolmiossa on muut asukkaat.
t. sama
Eihän sinun ole pakko siellä käydä, jos et halua. En tiedä, kauanko isäsi kuolemasta on aikaa, mutta jos ei vielä kovin kauan, niin voi olla että ajan myötä siellä on helpompi käydä.