Lue keskustelun säännöt.
Hyvän ystävän käytös ihmetyttää..
17.12.2015 |
Ostimme tänään uuden omakotitalon. Saimme pankista sitä varten lainaa ja nyt teimme kaupat omakotitalosta. Kerroin sitten iloisesti puhelimessa, että nyt se on sitten vihdoin ja viimein totta, ostimme oman talon. Ystäväni siinä naurahti ilkeään sävyyn ja alkoi siinä sitten latelemaan kuinka meille ei omakotitalo sovi ja kuinka emme maksa velkojamme pois, emme hänen mielestä pärjää omakotitalossa. Hämmennyin todella ystäväni käytöksestä... Vaihdoinkin puheenaihetta meidän tulevaan muksuun ja sen kuulumisia, mitä neuvolassa on kerrottu.. Eipä sitä sekään enään kiinnostanut, oli vaan kamalan hiljainen, ainut mitä puhelimesta kuului, niin "Aha,selvä,joo.o"
Harmittaa koko puhelu. Heti kun minulla menee hyvin eikä huonosti, niin siltä tulee tämmöinen reagointi! Hieman ärsyttävää!
Kommentit (27)
Kyselitkö mitään hänen kuulumisistaan vai puhuitko vain omaasi? Entä jos jotain ikävää oli tapahtunut, ei silloin jaksa toisen puolesta hihkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö kaverin kuulumisia yhtään vai juttelitko vaan omia?
Kysyin tietenkin! Mut ei se omia juttuja kertonut kovin kauaa..
Oletko kenties unohtanut ystävän merkkipäivän tai jonkin muun tärkeän asian talohuumassa? Toinen vaihtoehto on, että on kateellinen. Mutta veikkaan ekaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyselitkö mitään hänen kuulumisistaan vai puhuitko vain omaasi? Entä jos jotain ikävää oli tapahtunut, ei silloin jaksa toisen puolesta hihkua.
Ei se mitään sanonut, että olisi jotain ikävää käynyt. Puhui omista saleiluistaan ja mies haaveistaan. Lopuks kertoi jotain ettei syö enää lihaa ollenkaan... Eli sellaisia normi juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan meillä yhteinen "ystävä" :D itselläni myös tällainen tapaus, kun on ihana niin on tosi ihana, mutta silloin kun alkaa tuo arvostelu niin sille ei näy loppua.. siis aivan sama onko kyse ruuanlaitosta tai hiustyylistä, tai sitten juurikin talonostosta. Täytyy aina muistaa olla pätemässä ja kertomassa kuinka olisi kannattanut tehdä tai että emme mieheni kanssa ole vielä niin valmiita kuin esim. he.
Niin että ärsyttääkö? Ja kyllä jutellaan tasapuolisesti molempien asioista, erona vain se että minä en piikittele enkä edes pysty yrittää neuvoa häntä missään, koska ainahan hän tietää paremmin. (Eikä kyllä oikeasti aina tiedä.)
Tähän on yksi selitys ja se on: kateus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kenties unohtanut ystävän merkkipäivän tai jonkin muun tärkeän asian talohuumassa? Toinen vaihtoehto on, että on kateellinen. Mutta veikkaan ekaa.
Hmm. Kyllä mä lahjat oon ostanu ajallaan. En kyllä tietääkseni ole. Emmä nyt niin hurahtanut oo siihen taloon ;D
Vierailija kirjoitti:
Onkohan meillä yhteinen "ystävä" :D itselläni myös tällainen tapaus, kun on ihana niin on tosi ihana, mutta silloin kun alkaa tuo arvostelu niin sille ei näy loppua.. siis aivan sama onko kyse ruuanlaitosta tai hiustyylistä, tai sitten juurikin talonostosta. Täytyy aina muistaa olla pätemässä ja kertomassa kuinka olisi kannattanut tehdä tai että emme mieheni kanssa ole vielä niin valmiita kuin esim. he.
Niin että ärsyttääkö? Ja kyllä jutellaan tasapuolisesti molempien asioista, erona vain se että minä en piikittele enkä edes pysty yrittää neuvoa häntä missään, koska ainahan hän tietää paremmin. (Eikä kyllä oikeasti aina tiedä.)
Voipi olla et on ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh, kyllähän merkkipäivän unohtaminen "talohuumassa" oikeuttaa tuollaiseen ilkeilyyn ap:n kaverilta... eka syynätään toki läpi kaikki vaihtoehdot että kyl tää on hei ap:n vika :D -ei AP
Jos asioita kerrotaan leuhkimalla, se voi ärsyttää. Se on eri asia kuin olla kateellinen. Leuhkiminen on todella inhottavaa ja jotta ei olisi itse yhtä asiaton, voi sanoa joo ja vaihtaa puheenaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin olen "osallistunut" ystävien iloisiin tapahtumiin (raskaus, asunnon/talon ostaminen, kihlat jnejne.) onnittelemalla ja olemalla aidosti kiinnostunut. Tarjoutunut siivous/remontti/muuttoavuksi ja ilmoittanut että "mää haluan nähdä teidän talon, kutsukaa mut kylään!" (niinkuin pilke silmäkulmassa tietenkin). Eikä kukaan ole pahalla näitä ottanut enkä itse ole mieltäni näistä pahoittanut.
Se on se kateus.
Äidilläni (syntynyt 60 -luvun alkupuolella) oli eräs hyvä ystävä, ja olivat oikein hyviä kavereita niinkauan kun me asuttiin kerrostalossa (heillä okt). Mutta samana kesänä kun vanhemmat ostivat omakotitalon, niin tää kaveri laittoi välit poikki. Valitettavasti tätä kaveria ehdittiin pyytämään siskoni kummiksi (juuri ennen tätä talonostoa). Tämä kummi -pariskunta ei kertaakaan tullut siskoni syntymäpäiville silloin kun käskettiin. Niillä oli aina jotain menoa ja sitten sovittelivat että kun ei tuo sunnuntai-iltapäivä nyt käy niin voidaanko tulla tiistaina? Aina ja joka kerta. Mikään päivä ei mitenkään sopinut. Rippi- ja yo-juhliinkin tulivat vasta sitten kun kaikki kahvit oli jo moneenkertaan juotu ja ruuat syöty.
Mullakin on ton tyylinen kaveri. Ymmärrän, että joskus on vaikea iloita toisen puolesta, esim. jos on juuri eronnut ja kuulee kaverin naimisiinmenosta tai, jos itselle on vaikeaa tai mahdotonta tulla raskaaksi ja kuulee toisalla raskausuutisia. Riippuu tietenkin tilanteesta, jos sulla on yleensä tapana papattaa vain omista asioista. Mutta en usko, että tässä siitäkään kyse, jos itsellä on vaikeaa, eikä pysty iloitsemaan toisen puolesta ei silti tarvitse laukoa ilkeitä kommentteja ja saada toisen iloa latistumaan.
Joittenkin ihmisten kanssa on helppoa olla tekmisissä silloin kun junnataan vain niissä syvissä vesissä ja jauhetaan ongelmista. Toisten ihmisten iloisista uutisista huomaa, ettää tälläiset negatiiviset ihmiset eivät edes itse halua positiivisuutta elämäänsä, kun heti kun toisella meneekin paremmin se on valtva takaisku.
Ehkä se on jotenkin katkeruutta ja katellisuutta, itsellä ei mene hyvin ja toivoisi ettei toisellakaan mene. Kyllä varmasti jokaisella on jossakin elämänvaiheessa jossakin määrin kateutta toisia ihmisiä kohtaan mutta silloin kun sen näyttää tuohon tapaan, että kommentoi ilkeästi kertoo se vain ja ainoastaan kommentoijan pahasta olosta, jolloin henkilön pitäisi tehdä jotain parantaakseen omaa elämänlaatuaan sen sijaan, että yrittää latistaa muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asioita kerrotaan leuhkimalla, se voi ärsyttää. Se on eri asia kuin olla kateellinen. Leuhkiminen on todella inhottavaa ja jotta ei olisi itse yhtä asiaton, voi sanoa joo ja vaihtaa puheenaihetta.
En minä mitään leuhkinut, kerroin asiat aina samalla tavalla niin kuin ennenkin. Olen aina jakanut kaiken ystäväni kanssa. Ilot sekä murheet. En todellakaan ole leuhka. Jos minulle tapahtuu jotain hyvää, niin haluan myös kertoa siitä rakkaalle ystävälleni. On se kuitenkin minulle sen verran tärkeä henkilö.
Tuohan nyt oli aivan klassinen kateellisuus tapaus.
Oikeestiko ihmiset ottaa noin herkästi nokkiinsa, jos ei joka kerta oman innon ja onnen takia muista kysyä vastapuolen kuulumisia, niin sitten saa olla naamalla väärällä pitkäänkin... Voi tsiisus. Voin kertoa, että mulla on vaan yksi kaveri joka kysyy ja haluaa kuulla kuulumiset. Muut läpättää omiansa tuntejakin, eikä häiritse.
Varmaan kateellinen, huono päivä, tunne että sinä pääset elämässä eteenpäin ja hän vain haaveilee siitä miehestä jos edes sen saisi..Tyhmää käytöstä silti.
Minun ystävä ollut vauvakuumeessa iäisyyden, hänen kihlattu taas ei. Minä sain lapsen, vauvakuumeissaan hän kävi innoissan pikkuista sylittelemässä ja hehkutti miehelleen vauvaa. Edelleenkään mies ei ole lämmennyt, eipä ole kaveri meillä kyläillytkään enään.. ymmärrän kyllä jos tekee pahaa tulla moikkaamaan kun itse ei saa kovasta kuumeesta huolimatta.
Joo no kyllä muakin tuollainen ärsyttäisi. Itse asiassa ärsyttää kun eräs tuttavani saa toisen muksun ja on niin saatanan innoissaan, että jakelee instanssa hänen vauvatavara ostoksiaan! Aarghh!Kiehun aina kun hänen kuvia katselen!!
Itselläni OLI tuon tapainen ystävä. Sama ostinko verkkarit tai laitoinko jotakin ruokaa aina siinä oli jotain huomautettavaa,kun hän itse teki, tai hankki jotakin se oli tietenkin maailman parasta ja kalliimpaa kuin kenelläkään.Aikani jaksoin sitten erään keran löin luurin korvaan.Tyhmää ehkä, mutta saanpa hyvällä mielellä nauttia asioistani.
Hieno kaveri. Toisen onni on itseltä pois.
Kysyitkö kaverin kuulumisia yhtään vai juttelitko vaan omia?