Miten teistä huomaa että olette huonolla tuulella?

Minä en koskaan ole huonolla tuulella.

Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Olen kylmä, hiljainen. Katseestakin näkee että minulle ei silloin kannata puhua :D

Sitä ei voi olla huomaamatta.

Mitä sä tollasia kyselet saatana!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Pelottavaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen kylmä, hiljainen. Katseestakin näkee että minulle ei silloin kannata puhua :D

Tuohan on henkistä väkivaltaa. Toinen joutuu varomaan. Ei aikuisten ihmisten kuulu käyttäytyä edes huonolla tuulella ollessaan niin että toinen joutuu olemaan varpaisillaan ja varomaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Spooookyyy...

Ei mitenkään. En ole mikään drama queen tai huomionkipeä teini. Arvostan tasapainoisia, kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät anna henkilökohtaisen, pahan olon näkyä ulospäin. Vain ihmisen aito hätä kuuluu näkyä. Mielestäni valittajat, kitisijät ja draamailijat ovat usein niitä ihmisiä, joita ei kiinnosta muiden hätä tai paha olo. En ymmärrä esimerkiksi niitä, jotka ovat "kiukkuisia" nälkäisenä. Siis eikös siitä tule ennemminkin vain heikko/etova/väsynyt olo, jolloin ei ole mitenkään loogista kiukutella kanssaihmisille kuin mikäkin pikkulapsi?? Tai sitten on niitä ihmisiä, jotka ottavat herkästi itseensä, kun heitä vähänkin kritisoidaan ja mököttävät loppupäivän. Ääritapauksia ovat ne, joista ei edes tiedä, miksi mököttävät. Siis saattavat olla pahalla tuulella jostain ihan toisesta asiasta, mutta purkavat sitä sitten muihin ihmisiin mitään selittämättä. Tai sitten sellainen tyyppi, joka aina ruoskii itseään ja rypee itsesäälissä, kerjäten tietysti muilta ihmisiltä kehuja, lohdutusta ja huomiota. Ja nämä kaikki ihmistyypit tunnistaa kyllä jo aika nopeasti lyhyen tutustumisen jälkeen. Osaan jo vältellä ja blokata nämä ihmiset elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kylmä, hiljainen. Katseestakin näkee että minulle ei silloin kannata puhua :D

Tuohan on henkistä väkivaltaa. Toinen joutuu varomaan. Ei aikuisten ihmisten kuulu käyttäytyä edes huonolla tuulella ollessaan niin että toinen joutuu olemaan varpaisillaan ja varomaan.

Samaa mieltä. En vaan käsitä, miksi muiden ihmisten pitäisi kärsiä samalla ja arvuutella, että mikäköhän tuolla yhdellä nyt taas on ja mitä uskaltaa sanoa tai tehdä. Siis miten työyhteisössäkään pystyy olemaan tuollaisten kanssa vai ovatko nämä ihmiset muutenkin syrjäytyneitä ja välttelevät tiimityötä vaadittavia töitä? Ja parisuhteessa tuo on ihan kamalaa. Syyllistää kumppaniaan jollain, mihin kumppanilla ei ehkä ole edes osaa tai arpaa! Jos niin paljon kyrsii, miksi ei voi vain sanoa muille suoraan, että ei hitsi en muuten aukaisisi suutani asiasta, mutta nyt kyllä ärsyttää tämä ja tämä... Ja sitten jos tuntuu, että joutuisi koko ajan valittamaan ja aukaisemaan suutaan milloin mistäkin asiasta, voi mennä itseensä ja pohtia, ärsyynnytkö vain liian pienest ja helposti.

Haisen happamalta kilometrin päähän.

Mutta tosi harvoin oleen vee-käyrällä, onneksi, eli tyytyväinen yleensä 😊.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Pelottavaa!

Juu, niin mulle on sanottu. Nämä "oireet" tulee jos sattuu olemaan ns. huono päivä. Toisaalta sitä sattuu todella harvoin.

Raivostumisprosessi on mulla muutenkin omaperäinen. Toimin aikasytyttimellä. Jos joku henkilö saa mut toiminnallaan todella raivostumaan, niin ensin alan tuntea suunnatonta väsymystä ja halua mennä torkuille. Haukottelen ja olen silmät killissä parhaimmillaan melkein tunnin (sitä kauemmin mitä raivostuneemmaksi olen tulossa) ennen kuin se mahanpohjassa tuntuva tulikuuma pommi lopulta räjähtää ja olen hetkessä sitten aivan totaalisen virkeä.

Olen jo oppinut tunnistamaan nämä merkit ja tiedän etukäteen, että jaahas nyt multa menee kohta hermot. Olen asiakaspalveluhommissa ja siinä tästä ominaisuudesta on ollut suunnattomasti hyötyä :D

Oon hiljainen ja eristäydyn, mutten yleensä näytä sitä ulospäin koska lapsuudenkodissa sai selkäänsä tunteiden näyttämisestä, niin en uskalla vielä kolmekymppisenäkään.

Perheenjäsenille saatan sanoa olevani huonolla tuulella. Perheen ulkopuoliset eivät huomaa huonotuulisuuttani mistään. En näytä sitä kenellekään.

Vittuuntuneena hymyilen, suuttuneena kiroilen, ja raivostuneena puhun hiljaisella, matalalla ja hyvin myrkyllisellä äänellä. Pelkkä huono fiilis ei näy, ja harvoin on syytä olla vihainen.

Valitettavasti hyvä tuuleni näyttää huonolta tuulelta, kun on luonnostaan mutrusuu.

up

Täällä on ihan oikeasti ihan eri kriteerit miehille ja naisille. Tässä ketjussa vain naureskellaan kun naiset uhoaa miten muut "eivät muuten erehdy toista kertaa luulemaan jotain" ja "ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta että oon huonolla tuulella" jne.  Toisessa keskustelussa joku kuvasi miten hänen miehestään ilmenee että tämä on huonolla tuulella ja kommentit oli että mitenkään se ei saa näkyä ja jos näkyy niin mies on heti suunnilleen joku väkivaltainen narsisti.

Hmm. Haluan olla itsekseni, en halua puhua, haluan vain chillata tai keskittyä joihinkin omiin juttuihini. Ylipäätään hillitsen itseni kyllä aika hyvin silloinkin jos joudun olemaan jossain vasten tahtoani niissä fiiliksissä. Se on vaan väsyttävää.

Jos taasen on luottoseuraa siinä niin kanssani, niin huumorini muuttuu melko julmaksi ja törkeäksi, ainakin erittäin mustaksi mutta hei, jotenkinhan sitä pitää patoutumiaan purkaa! XD (Siis se ei muutu sitä luottoseuraa kohtaan vaan angstin aiheuttajia kohtaan minun puheissani. Ja silloin sitä on todellakin jo tilattu, en mä ihan turhasta viitsis.)