Työtön mutta haluaa töitä

Työttömyys on ollut täyttä helvettiä, ehkä pahinta mitä minulle on elämässäni tapahtunut. Ärsyttävintä tässä on ollut se, että kovan kilpailukyvyn vuoksi on vaikea saada itseänsä "erotettavasti näkyviin."

Olen 25-vuotias työtön mies Tampereelta. Yli vuoden työttömyys on alkanut ns. "syömään minua sisältä" Olen menettänyt kontrollin nukkumisen kanssa ja lähiaikoina on alkanut ilmenemään oireita, mitä en ole kokenut aiemmin. Välillä saan hysteerisiä paniikkikohtauksia jo pelkästään siksi kun pelkään, että en koskaan saa töitä, enkä eläkettä. Pelkään myös sitä, että tämä pelko muuttuu todeksi ja tulevaisuuteni tulee olemaan täydellinen katastrofi, mitä en koskaan toivonut. Olenkin nyt ollut hyvin pitkään masentunut ja itsemurha on alkanut vaikuttamaan hyvältä ratkaisulta.

Näen päivittäin kuinka monet muut ihmiset jatkavat omaa elämäänsä ja uraansa eteenpäin, mutta minusta tuntuu, että olen jumittunut paikoilleni. Pelkään joka päivä tulevaisuuteni puolesta, vaikka olen lähettänyt satoja työhakemuksia eri yrityksiin ja haen aktiivisesti työtä edelleen. Avopuolisolleni yritän puhua ongelmistani, mutta hän kertoo, että ei osaa olla suruuni avuksi. Olen harkinnut hakea apua terapiasta, kunnes tajusin, että minulla ei ole varaa kustantaa terapiaa, koska tulot on niin pienet.

Huumeita en ole koskaan käyttänyt ja koko ikäni olen ollut koko absolutisti, mutta nyt viina on alkanut maistua vähän paremmalta ihan pelkästään senkin vuoksi, että se tuo lohtua hetkeksi aikaa tähän tyhjään arkeeni ja tavallaan lohduttaa minua kertoen että, asiat voisivat olla huonommin. Muuten minulla menee suhteellisen hyvin elämässäni, harrastan musiikkia sekä liikun aktiivisesti lähes päivittäin jotta yleiskunto pysyy hyvänä, syön terveellisesti sekä hoidan kotityöt. Toivon kuitenkin joka päivä, että tänään saisin töitä.

Täällä on ainakin yksi ihminen joka ottaisi mielellään töitä, jos sitä hänelle vain suotaisiin. Valehtelematta voisin sanoa, että tulisin tanssien töihin.