En tajua, miksi lapsella pitäisi olla oikeus päiväkotihoitoon.

Rakas ap, iso osa vanhemmista ei ole niitä "normaaleja ihmisiä". Joidenkin lasten nyt vaan on parempi olla päiväkodissa. Se on nimenomaan lapsen oikeus, eikä vanhempien.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, iso osa vanhemmista ei ole niitä "normaaleja ihmisiä". Joidenkin lasten nyt vaan on parempi olla päiväkodissa. Se on nimenomaan lapsen oikeus, eikä vanhempien.

Jos niin on, varmaan myös parempi asuakin muualla.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, iso osa vanhemmista ei ole niitä "normaaleja ihmisiä". Joidenkin lasten nyt vaan on parempi olla päiväkodissa. Se on nimenomaan lapsen oikeus, eikä vanhempien.

No suurin osa on oikeasti ihan normaaleja ihmisiä, jotka nyt suu vaahdossa suoltavat kirosanoja, kun päivähoitoa rajataan osapäiväiseksi näiltä NORMAALEILTA aikuisilta. Edelleenkään ei olla viemässä kokopäiväpaikkoja niiltä, jotka todella sitä tarvitsevat. Kuten työssäkäyvät, opiskelijat ja vaikka ne harvat, harvat lapset, joille on parempi olla päiväkodissa kuin kotona. 

Lapsella on oikeus hyvään kotiin. Päiväkoti ei ole koti. Jos lapsella on parempi olla päiväkodissa kuin kotona, se ei ole päiväkodin ongelma, vaan lastensuojelun. Päiväkoti on hoitopaikka, ei varakoti tai kasvatuslaitos.

ap

Olen samaa mieltä. Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta pärjättiin varsin hyvin.En ymmärrä, miksi esim. vauvan synnyttyä isompi sisarus viedään päivähoitoon. Kuvittelevatko ihmiset, että lapsi menee "pilalle", jos se ei saa ammattilaisen tarjoamaa varhaiskasvatusta ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä? Ei yhteiskunnan kustannuksella tarvitsisi olla tuollaista, olipa ajat sitten hyvä tai huonot. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on lapsen hoitopäivän reaalihinta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi päiväkotihoidosta on tehty joku ihme oikeus? Jos ei vie lastaan päiväkotiin, epää lapselta jotain, niinkö? Varhaiskasvatustako? Mitä ihmettä te luulette, että päiväkoti tarjoaa sellaista, mitä normaali aikuinen ihminen ei voisi kotihoidolla tarjota?

En todellakaan tajua, miksi osapäivähoidosta ollaan tekemässä tällaista haloota ja nimenomaan kiljutaan tuosta lapsen oikeudesta. Päiväkoti on lasten hoitopaikka sille ajalle, kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat. Näiden lisäksi on olemassa myös muita syitä, mutta ne ovat oikeasti pieniä marginaaleja, on aivan turha vedota tuhansiin ja tuhansiin mielenterveyspotilasvanhempiin, alkoholisteihin, invalideihin tai muihin ryhmiin, joiden lapsille on hyötyä kokopäivähoidosta tai näiden lasten vanhemmilla olisi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selvitä lasten kanssa koko päivä yksinään. Myös maahanmuuttajat kielikylpyineen ovat todella pieni osa kaikista päiväkodissa olevista lapsista. Ja näille marginaaliryhmillekin riittää se osapäivähoito, joka on 20 tuntia viikossa.

Luuleeko nykyajan vanhemmat, että päiväkoti on joku esikoululaitos? Vähän kuin pikkukoulu? Menkää sinne päiväksi. 20 tuntia virikehoitoa riittää, jos todellista hoidontarvetta ei ole.

Ei mene millään kaaliin.

Ja äh, tuli heti virhe omaan kirjoitukseeni. Eli siis marginaaliryhmiltä ei olla viemässä kokopäivähoito-oikeutta pois. Tarkoitin, että MUILLE kuin marginaaliryhmille riittää se osapäivähoito, joka on 20 tuntia viikossa. 

ap

Kyllä iso osa päivähoitolapsista on siellä hoidossa vain ja ainoastaan vanhempiensa laiskuuden takia. Vanhemmat lohottaa kotona, kun lapsi on saamassa "virikkeitä". Tätä oikeutta käytetään niin kauan härskisti hyväksi, kun sellainen mahdollisuus tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, iso osa vanhemmista ei ole niitä "normaaleja ihmisiä". Joidenkin lasten nyt vaan on parempi olla päiväkodissa. Se on nimenomaan lapsen oikeus, eikä vanhempien.

No suurin osa on oikeasti ihan normaaleja ihmisiä, jotka nyt suu vaahdossa suoltavat kirosanoja, kun päivähoitoa rajataan osapäiväiseksi näiltä NORMAALEILTA aikuisilta. Edelleenkään ei olla viemässä kokopäiväpaikkoja niiltä, jotka todella sitä tarvitsevat. Kuten työssäkäyvät, opiskelijat ja vaikka ne harvat, harvat lapset, joille on parempi olla päiväkodissa kuin kotona. 

Lapsella on oikeus hyvään kotiin. Päiväkoti ei ole koti. Jos lapsella on parempi olla päiväkodissa kuin kotona, se ei ole päiväkodin ongelma, vaan lastensuojelun. Päiväkoti on hoitopaikka, ei varakoti tai kasvatuslaitos.

ap

Ja minne se lastensuojelu sitten nämä lapset laittaakaan? -päiväkotiin.

Ei mene kaaliin niin pakkoko sitä on väkisin sinne yrittää tunkeakaan? 

Minä tunnen monta vanhempaa, joille on iskostettu jostain ajatus, että kotihoito on huono asia ja vain päiväkodissa saa varhaiskasvatusta. Se, mitä se varhaiskasvatus on, eivät nämä vanhemmat osaa sanoa. Luulevat, että se on jotain sellaista, jota kotona ei tarjota tai oppia. 

Monelle vanhemmalle on tullut sellainen harhakäsitys, että lapsen koulunkäynti alkaa jo päiväkodista. On jotain taianomaista varhaiskasvatusta, esikoulu ja peruskoulu. Jos jää ilman varhaiskasvatusta (eli on vaikka kotona äidin kanssa, OMG!), jää jostain todella oleellisesta paitsi ja lapsesta tulee hirviö, hulttio tai vähintäänkin tyhmä.

Meille syntyi kolme lasta alle neljässä vuodessa. Oli rankkaa, eikä meillä takuulla piirrelty tai askarreltu yhtä paljon kuin mitä pyhässä päiväkodissa oltaisiin tehty. Hoidin lapset itse kotona kouluikään asti. Jostain täysin käsittämättömästä syystä näistä äidin kasvattamista lapsista tulikin normaaleja ihmisiä, hyvin menestyviä koululaisia, sosiaalisia ja kivoja. Senhän ei pitäisi olla mahdollista, koska minä ja miehemme emme olleet antaneet lapsillemme varhaiskasvatusta! 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta pärjättiin varsin hyvin.En ymmärrä, miksi esim. vauvan synnyttyä isompi sisarus viedään päivähoitoon. Kuvittelevatko ihmiset, että lapsi menee "pilalle", jos se ei saa ammattilaisen tarjoamaa varhaiskasvatusta ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä? Ei yhteiskunnan kustannuksella tarvitsisi olla tuollaista, olipa ajat sitten hyvä tai huonot. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on lapsen hoitopäivän reaalihinta. 

Jo useampi vuosi sitten muistan lukeneeni, että kuukauden hoitopaikan reaalihinta oli keskimäärin n.800 euroa/lapsi. Nyt varmasti menee tonni rikki.

Että kyllä se kotihoidontuki on vielä halpaa ja säästöä kunnille.

Olen 34-vuotias. Lähipiirini on siis täynnä pienten lasten vanhempia. Meillä kaveripiireissä puhutaan avoimesti hoitokuvioista ketään syyllistämättä. Olen oikeasti aidon hämmentynyt siitä, miten ystäväni vievät lapset päiväkotiin "saamaan varhaiskasvatusta", vaikka itse ovat nuoremman kanssa kotona. Kukaan ystävistäni ei ole siinä tilanteessa, että näitä 8-9-tuntisia päiväkotipäiviä tarvittaisiin. Ei vaan ole. Me kyläilemme toistemme luona, shoppailemme, käymme vaikkapa Ruotsin risteilyillä vauvoinemme, kun isommat ovat päiväkodissa ja isän hoivissa iltaisin. 

Isät vievät isommat lapset päiväkotiin aamulla, kun äiti ja pienempi köllivät kotona. Iltapäivällä äidit hakevat isommat puoli viiden, viiden aikaan kotiin. 

En ymmärrä. Tätäkö on lapsen oikeus?

Tietyissä tilanteissa on hyvä, ettei lapsi menetä tuttua ja turvallista päiväkotipaikkaa. Oma tilanteeni oli hankala, kun tein lähes koko ajan pätkätöitä ja aina jotain löytyi ja usein nopeastikin olemassa oleva päiväkotipaikka ratkaisi työn saanninkin kerran. Aina otin kyllä lomien ajaksi pois, jos ei päiväkodista toivottu, että saisivat olla paikalla. Mutta yleensä mullakin ne lomat sattuivat joulun yhteyteen. 

Ystäväpiiristäni kaksi tapausta: molemmissa perheissä 3v isosisarus ja kohta 1v pikkusisarus. Isommat tuodaan joka päivä päiväkotiin ja äidit ovat pienempien kanssa kotona. Ovat tuttuja keskenään ja usein tuovat isommat samaan aikaan päiväkotiin ja ovat myös hakemassa samaan aikaan päiväkodista. Äidit viettävät päivän aikana aikaa joskus keskenään näiden pienten leikkiessä. Molemmat isommat sisarukset tuodaan päiväkotiin noin klo 8 ja haetaan 16-16.30. Heillä on siis 8-8,5 tunnin hoitopäivä, joka päivä.

Kumpikaan perhe ei todellakaan tarvitse hoitopaikkaa isommalle sisarukselle. He voisivat aivan hyvin viettää aikaa keskenään myös näiden isompien ollessa paikalla. Näin päiväkodista vapautuisi kaksi kokonaista päivähoitopaikkaa tarvitseville.

Onhan se nyt kuitenkin tosi kätevää, kun tarvitsee olla vain yhden kanssa. Kaksi lasta olisikin varmaan täyskaaos nykyvanhemmalle. Onneksi on päiväkoti, jonne kaikki nämä ylimääräiset lapset voidaan tunkea!

On ihmisiä, jotka ovat itse niin laitostuneita, että eivät osaa elää elämäänsä ilman että isoveli valvoo. He vaan eivät tiedä, mitä tehdä elämällä jos ei ole joku paikka minne aamulla mennä ja jossa joku sanoo mitä tehdään. Sellaista sisältä tulevaa itseohjautumista ei ole olemassakaan, on vaan ulkoapäin tulevien tavoitteiden täyttämistä. Ja kun tällainen ihminen saa lapsen, hän pärjää sen vauvavuoden. Lukee lehdistä ja netistä miten tätä objektia, vauvaa, pitää tässä hoitaa. Sen jälkeen ollaan ihan sormi suussa kun pitäisi osata itsekin tehdä jotain. Joten ei tehdä. Viedään lapsi päiväkotiin, laitokseen, laitostumaan. Ja kun saadaan toinen lapsi, äly ja kapasiteetti ja nimenomaan ne henkiset resurssit ei riitä siihen, että yhtäkkiä pitäisikin osata soveltaa sitä omaa tietoa ja osaamista lastenhoidosta, kun siinä on kaksi pientä hoidettavaa. Jolloin vauvaa ei voi hoitaa kuten esikoista pystyi. Esikoinen ulkoistetaan kuviosta että putkiaivoäiti voi hoitaa vauvaa kuin tämä olisi ainoa lapsi koska ei osaa enempää (ja on usein päättänyt tämän jo ennen kuin vauva syntyy, mikä on ihmeellistä).

Nämä äidit, jotka vievät esikoisen päiväkotiin, eivät yleensä kestä ristiriitoja, eivätkä halua tutustua siihen itseensä väsyneenä ja tuntea sitä riittämättömyyttä, mitä arki on jos yhden ihmisen pitää olla kahden ihmisen koko maailma.  Äiti kieltää itseltään ja koko perheeltä mahdollisuuden hurjaan itsetuntemuksen kasvuun, syrjäyttämällä perheestä sen pienen esikoisen, ihan omaa henkistä laiskuuttaan. On väärin maksattaa se oma mukavuudenhalu sillä pienellä ihmisellä, joka ei voi valita. 

Pienikin lapsi tajuaa, että niiden kanssa haluaa olla, joita rakastaa eniten. Niitten kanssa, joihin alkaa olla jo vähän kyllästynyt, voidaan olla illalla viiden ja kahdeksan välillä, paitsi että silloin äiti on jo NIIN väsynyt vauvanhoidosta, ettei taida enää jaksaa sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, iso osa vanhemmista ei ole niitä "normaaleja ihmisiä". Joidenkin lasten nyt vaan on parempi olla päiväkodissa. Se on nimenomaan lapsen oikeus, eikä vanhempien.

Miksei niille vanhemmille tehdä mitään? Silloin autettaisiin heitä itsejään, heidän lapsiaan ja tulevia lapsenlapsia, muuta sukua, läheisiä, työkavereita ja kaikkia muitakin, jotka joutuvat tämän porukan kanssa elämään. 

Lapset asuvat näiden ihmisten kanssa vuodesta toiseen 24/7, se että heidät otetaan suojahoitoon 8 h pv arkisin, ei korjaa itse ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 34-vuotias. Lähipiirini on siis täynnä pienten lasten vanhempia. Meillä kaveripiireissä puhutaan avoimesti hoitokuvioista ketään syyllistämättä. Olen oikeasti aidon hämmentynyt siitä, miten ystäväni vievät lapset päiväkotiin "saamaan varhaiskasvatusta", vaikka itse ovat nuoremman kanssa kotona. Kukaan ystävistäni ei ole siinä tilanteessa, että näitä 8-9-tuntisia päiväkotipäiviä tarvittaisiin. Ei vaan ole. Me kyläilemme toistemme luona, shoppailemme, käymme vaikkapa Ruotsin risteilyillä vauvoinemme, kun isommat ovat päiväkodissa ja isän hoivissa iltaisin. 

Isät vievät isommat lapset päiväkotiin aamulla, kun äiti ja pienempi köllivät kotona. Iltapäivällä äidit hakevat isommat puoli viiden, viiden aikaan kotiin. 

En ymmärrä. Tätäkö on lapsen oikeus?

Ilmiselvä provo. Ettäkö käytte vauvojen kanssa Ruotsin risteilyillä, kun isommat viedään päiväkotiin? Höpö höpö.

Harva useamman lapsen perhe käyttää kokopäivähoitoa, siis että lapsi on hoidossa yli 8h. Itse vein äitiyslomalla vauvan kanssa ollessani 4-v esikoisen aikoinaan hoitoon n. klo 9-14, koska hän halusi. Joo, lapsen halut ei määritä elämäämme, mutta tässä tapauksessa lapselle oli jo muotoutunut kiinteitä kaverisuhteita hoidossa, ja kotiin jääminen olisi katkaissut sosiaaliset suhteet ja ihana päivähoitopaikka olisi menetetty.

Söimme rauhassa aamiaisen kotona, jonka jälkeen lapsi pääsi päiväkotiin mm. leikkimään, luontoliikkumaan ja oppimaan porukassa toimimista. Lounaan jälkeen hoidossa oli päikkärit, ja yleensä olinkin jo sitten heti unilta heräävää poikaa hakemassa. Kotona 4-v ei olisi pystynyt nukkumaan, koska vauva ei toimi kuin kone, eikä rauhoitu kellon mukaan omille unilleen. Lähes poikkeuksetta lapsi olisi halunnut jäädä hoitoon leikkimään myös iltapäiväksi, joten mikään surkea "säilytyspaikka" päiväkoti ei todellakaan ollut. Välillä oli vapaapäiviä, välillä taas poika oli riemukseen pidempään päiväkodissa, jos vauvan kanssa oli jotain erityistä.

Maksoimme muuten kokopäivähoidosta maksimimaksun mukaan, koska emme saaneet mitään pienituloisten alennuksia. 20h viikossa oli tarkoittanut 4h päivässä, eli joko unilta kesken herätettyä lasta tai suoraan lounaalle vietyä lasta, missä ei minusta ollut mitään järkeä.

Olen lto ja kannatan lämpimästi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta. Mutta ongelma on se, että puolipäiväiset lapset lasketaan puolikkaina. Näin keskellä päivää ryhmäkoko voi olla vaikka kuinka suuri.

Alle 3-vuotiaiden kohdalla subjektiivisen ph-oikeuden voisi poistaa kokonaan, yksikään 2-vuotias ei ole onnellinen hoidossa jos äiti on kotona vauvan kanssa. Yli 3-vuotiaat ovat eri asia. 4-v. on saattanut olla päiväkodissa jo monta vuotta. Näissä tilanteissa mielestäni lapsen pitäisi saada jatkaa tutussa ryhmässä, mutta siitä päästäänkin tuohon laskennalliseen ongelmaan...

Kokonaan oma ryhmänsä ovat lapset, jotka aloittavat hoidon silloin kun pienempi sisarus syntyy. Heidät pitäisi ohjata suoraan kerhoihin.

Nyt suunnitelluissa rajauksissa ongelmana on, että säästöt ovat täysin teoreettisia. Päivähoidolla ei ole mahdollisuutta seurata vanhempien elämäntilannetta ja kun vastaava ministerikin on vakuuttanut, että byrokratia ei lisäänny ja hoidon tarve määritellään vanhempien ilmoituksen perusteella, soppa on valmis. Kokopäivähoitoa tulevat jatkossakin saamaan kaikki, jotka kehtaavat sitä vaatia. Valitettavasti epäilen, että ne, jotka sitä lapsilleen tarvitsisivat esim. omien mt-ongelmien takia, eivät sitä ehkä vaadi.

Lähinmä kyse on säästöistä ja siitä, millainen Pandoran lipas avataan, kun sallitaan kunnille oikeus tulkita asiaa omin päin.

Taidat ap olla aika nuori vielä? Minä olen viisikymppinen, ja muistan mainiosti, miten vaikeaa lapsille - siis ihan työssäkäyvien perheiden todellisessa hoidon tarpeessa oleville lapsille - oli kasvukunnissa saada hoitopaikkaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Kun kunnat saavat oikeuden päättää, ketkä ovat täysipäiväisen päivähoidon tarpeessa, ne kyllä leikkaavat heti ja kovalla kädellä päivähoidosta, turha kenenkään luulotella että säästyvät rahat palautettaisiin päivähoitoon laadun nostamiseksi!

Kohta kävisi niin, että ryhmät on vedetty taas niin tappiinsa täyteen, että jos vaikkapa olet työtön ja työllistyt, lapsesi ei pääsekään kokopäiväiseksi hoitoon siihen tuttuun päiväkotiinsa. Voi tulla "ei oo":ta tai ohjaus kaupungin toiselle puolelle päiväkotiin.

TOINEN peruste on, että byrokraatit tuntevat yksilöiden tilanteen aina huonommin kuin yksilöt itse. Haluatko antaa jollekin byrokraatille oikeuden päättää, onko joku asiakas oikeasti lastensuojelun perusteella oikeutettu saamaan lapsensa kokopäivähoitoon? Tai päättämään, onko diagnoosipaperi tarpeeksi selkeä suositus lapselle saada terapiasyistä päivähoitopaikan? Jos ja kun tosiaan näitä perustelluista syistä päivähoitoa tarvitsevia lapsia ON vähän - itsekin sen ap myönsit - niin mihin hittoon me tarvitaan tällaista säästövenkoilua? Säästöt jäävät minimaalisiksi varsinkin, kun kuntiin tarvitaan lisää virkamiehiä tarkistelemaan joka puolivuosittain, että päivähoidon lapset todella ovat perheistä, joiden vanhemmat ovat töissä tai opiskelemassa.

Ja kannattaa muuten tajuta, että jos tuollainen sääntö lätkäistään, että kokopäiväiseen päivähoitoon ovat oikeutettuja vain perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, siitä seuraa tosiaan se, että PERHEILTÄ VOIDAAN ALKAA VAATIA TIHEÄSTI TÖISSÄOLOTODISTUKSIA. Millä sitä muuten valvottaisiin, tilanteet kun voivat muuttua koska tahansa. Oisko kiva kiikutella vaikka tosiaan puolivuosittain papereita duunista tarhantädeille?

Minä kannatan vakaasti sitä, että annetaan perheiden itse päättää, mikä on heidän lapselleen parasta. He todennäkösesti pyrkivät kumminkin toimimaan lapsensa parhaaksi.

JA NE, JOTKA EIVÄT TOIMI LAPSENSA PARHAAKSI, heidän lapselleen se päivähoito todella onkin tärkeä, lastensuojelullisista syistä. Ihan sama, onko näitä perheitä paljon vai vähän, jokainen tapaus Eerika on liikaa. Eikö niin, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 34-vuotias. Lähipiirini on siis täynnä pienten lasten vanhempia. Meillä kaveripiireissä puhutaan avoimesti hoitokuvioista ketään syyllistämättä. Olen oikeasti aidon hämmentynyt siitä, miten ystäväni vievät lapset päiväkotiin "saamaan varhaiskasvatusta", vaikka itse ovat nuoremman kanssa kotona. Kukaan ystävistäni ei ole siinä tilanteessa, että näitä 8-9-tuntisia päiväkotipäiviä tarvittaisiin. Ei vaan ole. Me kyläilemme toistemme luona, shoppailemme, käymme vaikkapa Ruotsin risteilyillä vauvoinemme, kun isommat ovat päiväkodissa ja isän hoivissa iltaisin. 

Isät vievät isommat lapset päiväkotiin aamulla, kun äiti ja pienempi köllivät kotona. Iltapäivällä äidit hakevat isommat puoli viiden, viiden aikaan kotiin. 

En ymmärrä. Tätäkö on lapsen oikeus?

Ilmiselvä provo. Ettäkö käytte vauvojen kanssa Ruotsin risteilyillä, kun isommat viedään päiväkotiin? Höpö höpö.

Harva useamman lapsen perhe käyttää kokopäivähoitoa, siis että lapsi on hoidossa yli 8h. Itse vein äitiyslomalla vauvan kanssa ollessani 4-v esikoisen aikoinaan hoitoon n. klo 9-14, koska hän halusi. Joo, lapsen halut ei määritä elämäämme, mutta tässä tapauksessa lapselle oli jo muotoutunut kiinteitä kaverisuhteita hoidossa, ja kotiin jääminen olisi katkaissut sosiaaliset suhteet ja ihana päivähoitopaikka olisi menetetty.

Söimme rauhassa aamiaisen kotona, jonka jälkeen lapsi pääsi päiväkotiin mm. leikkimään, luontoliikkumaan ja oppimaan porukassa toimimista. Lounaan jälkeen hoidossa oli päikkärit, ja yleensä olinkin jo sitten heti unilta heräävää poikaa hakemassa. Kotona 4-v ei olisi pystynyt nukkumaan, koska vauva ei toimi kuin kone, eikä rauhoitu kellon mukaan omille unilleen. Lähes poikkeuksetta lapsi olisi halunnut jäädä hoitoon leikkimään myös iltapäiväksi, joten mikään surkea "säilytyspaikka" päiväkoti ei todellakaan ollut. Välillä oli vapaapäiviä, välillä taas poika oli riemukseen pidempään päiväkodissa, jos vauvan kanssa oli jotain erityistä.

Maksoimme muuten kokopäivähoidosta maksimimaksun mukaan, koska emme saaneet mitään pienituloisten alennuksia. 20h viikossa oli tarkoittanut 4h päivässä, eli joko unilta kesken herätettyä lasta tai suoraan lounaalle vietyä lasta, missä ei minusta ollut mitään järkeä.

Mä tunnen monia tällaisia ruotsinristeilijä-äitejä, jotka vievät isommat (2-3v lapset) päiväkotiin ja ovat kotona vauvan tai 1-vuotiaan kanssa.

Kun odotin kuopusta, monet ikäiseni äidit sanoivat, että tottahan viet ison siskon ainakin puolipäivähoitoon, että saat olla rauhassa vauvan kanssa. No en todellakaan vienyt, kotona oltiin mukavasti kaikki ja oli ihana saada olla myös 3-vuotiaan kanssa päivät. Aamulla lojuttiin pitkään yöpaidoissa, puolilta päivin mentiin ulos ja asioille...ei mitään kiirettä mihinkään. Niin rauhallisia lapsia on tullut heistä.