Onko väärin haluta tyttölasta?

Ei tietyn sukupuolen toivominen ole väärin, mutta pitää myös ymmärtää että toive ei aina toteudu.

Kannattaa myös pohtia miksi koetbä että pojan kanssa olisi vaikeampaa olla? Oletko vielä kypsä vanhemmaksi? Koska jos tosissaan lasta haluaa, niin on valmis vastaanottamaan kumman tahansa. :)

Se on yhtä väärin kuin vaikkapa toivoa fiksua lasta. Tai lasta, joka pitäisi kirjoista. Eli ei ollenkaan väärin. Vääriä toiveita olisivat sellaiset, jotka tuottaisivat vahinkoa ja kärsimystä elollisille olennoille.

Mulla on 2+2. Pojat olivat pieninä paljon raisumpia, mutta murrosiässä suoranaisia enkeleitä tyttöihin verrattuna. Ryyppäsivät kyllä ja polttivat tupakkaa opetuksista ja kielloista huolimatta, mutta välit eivät menneet kertaakaan poikki ja aina oli sellainen reilu meininki tyyliin jos mokaa niin kärsii.

Tytöt olivat murrosiässäkin paljon kiltimpiä kuin pojat, mutta niin niin niin vaikeita, kun ei koskaan tiennyt, onko ovi jäänyt liikaa raolleen tai hiusvärissä väärä sävy. Että puolensa kummassakin.

Jos pelkäät poikien rajuutta, niin voihan se olla ihan mahdollista, mutta mä luulen, että pojat on keskimäärin helpompia kasvatettavia.

Jos ajatus on kovin voimakas, kannattaa miettiä mistä se tulee, ja onko taustalla ehkä jotain käsittelemätöntä. Ylipäätään lapsiperhe-elämä on aika toisenlaista kuin lapsettoman päiväunissa, ja suhteessa omaan lapseen on miljoona muuta tärkeämpää asiaa kuin lapsen sukupuoli.

Meillä on kolme poikaa ja yksi tyttö. Tyttö on kaikista rasittavin. Todella ihana ja rakas toki, mutta niin ovat pojatkin.

Saat toivoa mitä haluat, mutta totuus on (tai ainakin pitäisi olla), että oma lapsi on rakas ja "täydellinen" oli se sitten poika tai tyttö.

Eniten mua hirvittää sanavalinta "suunnittelemme lasten tekemistä"! Tuntuu susta nyt ehkä kaukaiselta ja epätodelliselta, mutta lapsia saadaan ja se oma poika on aivan yhtä rakas, kuin tyttökin. Nyt voi tyttö tuntua ehkä tutummalta ja turvallisemmalta, mutta jos ja kun saat oman lapsen, sillä sukupuolella ei ole enää väliä.

Kävisikö trans?

Siinä ei ole mitään väärää, että toivoo tiettyä sukupuolta. Kannattaa kyllä miettiä, että miksi näin on.  Sinun täytyy myös varautua siihen, että vaikka saisitkin tytön, niin hän ei välttämättä persoonaltaan ym. vastaa sitä tyttökuvaa, josta haaveilet.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä miettiä, että miksi näin on.

Kun musta tuntuu, etten mä osaisi leikkiä pojan kanssa enkä ymmärtäisi pojan maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä miettiä, että miksi näin on.

 

Kun musta tuntuu, etten mä osaisi leikkiä pojan kanssa enkä ymmärtäisi pojan maailmaa.

Kummasti sitä uppoaa lapsensa maailmaan oli se sitten dinosauruksia tai keijuja. Älä siitä huolehdi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä miettiä, että miksi näin on.

 

Kun musta tuntuu, etten mä osaisi leikkiä pojan kanssa enkä ymmärtäisi pojan maailmaa.

Se vauva on aluksi varsin sukupuoleton olento. Ajan myötä hän kasvaa toteuttamaan sukupuoleensa liittyviä kulttuurisia odotuksia (varsinkin päiväkodilla on tässä aika suuri osuus). Ja sinä vaiheessa lapsesi on sinulle jo hyvin tuttu ja ymmärrettävä.

Eli jos et ymmärrä pojan maailmaa, et ymmärrä tyttövauvasikaan maailmaa,

Kannattaa miettiä, että mitä itse asiassa toivot kun sanot toivovasi tyttölasta. Miten ajattelet tyttölapsen eroavan poikalapsesta? Millaisia ominaisuuksia liität tyttölapseen ja kuinka suurella todennäköisyydellä juuri sinun saamallasi yksilöllä olisi ne ominaisuudet.

Lisäksi kannattaa myös miettiä miten paljon tulet vahvojen toiveittesi kautta vaikuttamaan lapsesi minän kehitykseen. Lasta voi aika paljon ohjailla omilla odotuksilla ja vaikutteilla, mutta menettääkö lapsi siinä mahdollisuuden löytää oikeasti omat juttunsa. Se lapsikin on joku päivä aikuinen ihminen ja jokainen aikuinen tietää kuinka tärkeää on ollut löytää ne omat jutut ja mielenkiinnon kohteet, sillä ilman niitä elämä on aika tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä miettiä, että miksi näin on.

 

Kun musta tuntuu, etten mä osaisi leikkiä pojan kanssa enkä ymmärtäisi pojan maailmaa.

Vauvasi leikkii sinun kanssasi juuri niitä juttuja joita sinä hänen kanssaan leikit. Sinä ostat hänen lelunsa ja leikit hänen kanssaan. Ei kai sillä ole sukupuolen kanssa tekemistä. Mutta ihan mielenkiinnosta. Miten sinulle on helpompaa leikkiä hippaa kuin piilosta? Pallolla kuin duploilla? Xylofonilla kuin kirjoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, että mitä itse asiassa toivot kun sanot toivovasi tyttölasta.

Kai mä odotan sitä samaa, mitä oma lapsuus oli, sellasia perinteisiä tyttöjen juttuja. Kyllä mulle oli tarjolla kaikkia poikien juttujakin, mutta ei mua koskaan kiinnostanut, vaikka isä joskus oikein yritti leikkiä esimerkiksi rosvoa ja poliisia. Pelkäsin vain sitä nalliaseen ääntä. Jotenkin mun on vaikea kuvitella itseäni juoksemassa pojan perässä pihalla paukkuvan pyssyn kanssa.

Ja kun on kattonu sisarusten lapsia, niin aika lailla niilläkin jakautuu tytöt ja pojat. Mitä vanhempia, sitä selvemmin. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, että mitä itse asiassa toivot kun sanot toivovasi tyttölasta.

 

Kai mä odotan sitä samaa, mitä oma lapsuus oli, sellasia perinteisiä tyttöjen juttuja. Kyllä mulle oli tarjolla kaikkia poikien juttujakin, mutta ei mua koskaan kiinnostanut, vaikka isä joskus oikein yritti leikkiä esimerkiksi rosvoa ja poliisia. Pelkäsin vain sitä nalliaseen ääntä. Jotenkin mun on vaikea kuvitella itseäni juoksemassa pojan perässä pihalla paukkuvan pyssyn kanssa.

Ja kun on kattonu sisarusten lapsia, niin aika lailla niilläkin jakautuu tytöt ja pojat. Mitä vanhempia, sitä selvemmin. 

Kannattaa ottaa huomioon että kaikki tytöt eivät ole mitään pieniä prinsessoja rauhallisine leikkeineen. Eikä vastaavasti kaikkia poikia kiinnosta rajut leikit. Ja sitten on niitäkin lapsia, joita kiinnostaa kaikenlaiset leikit (uskaltaisin väittää, että ovat enemmistöä). Niin rauhalliset nukkeleikit kuin vaikkapa sitten rosvo ja poliisi-leikki.

Lapseen pitää suhtautua ensisijaisesti lapsena, ei sukupuolena.

terv. tytön ja pojan äiti 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, että mitä itse asiassa toivot kun sanot toivovasi tyttölasta.

 

Kai mä odotan sitä samaa, mitä oma lapsuus oli, sellasia perinteisiä tyttöjen juttuja. Kyllä mulle oli tarjolla kaikkia poikien juttujakin, mutta ei mua koskaan kiinnostanut, vaikka isä joskus oikein yritti leikkiä esimerkiksi rosvoa ja poliisia. Pelkäsin vain sitä nalliaseen ääntä. Jotenkin mun on vaikea kuvitella itseäni juoksemassa pojan perässä pihalla paukkuvan pyssyn kanssa.

Ja kun on kattonu sisarusten lapsia, niin aika lailla niilläkin jakautuu tytöt ja pojat. Mitä vanhempia, sitä selvemmin. 

Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki, et ehkä ole vielä kypsä vanhemmaksi. Jotain on ehkä jäänyt käsittelemättä oman lapsuutesi kanssa, jos tietyn sukupuolen lapsen kanssa tuntuu vaikealta olla ja juosta pihalla. 

Kuinka monta tyttöä te kaikki tiedätte, joka ei juoksisi pihalla, leikkisi poliisia ja rosvoa?

Minä olin satavarma ensimmäisestä, että tyttö..mutta ei, poika.. ja sitten tuli toinen poika. Kolmannen kohdalla minulta kysyttiin, että tyttöäkö rupesitte tekemään, siitä minä suutuin ja sanoinkin, että lasta ensin, mutta poika se on. 

Neljäs on tytär ja sitten niitä tuli vielä kolme lisää..hauskinta tilanteessa on, että miehenin sisarella on samanlainen sarja  ja ikäerotkin melkein samat..ei niitä tehdä, ne saadaan..

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, että mitä itse asiassa toivot kun sanot toivovasi tyttölasta.

 

Kai mä odotan sitä samaa, mitä oma lapsuus oli, sellasia perinteisiä tyttöjen juttuja. Kyllä mulle oli tarjolla kaikkia poikien juttujakin, mutta ei mua koskaan kiinnostanut, vaikka isä joskus oikein yritti leikkiä esimerkiksi rosvoa ja poliisia. Pelkäsin vain sitä nalliaseen ääntä. Jotenkin mun on vaikea kuvitella itseäni juoksemassa pojan perässä pihalla paukkuvan pyssyn kanssa.

Ja kun on kattonu sisarusten lapsia, niin aika lailla niilläkin jakautuu tytöt ja pojat. Mitä vanhempia, sitä selvemmin. 

Lapset tekevät niitä asioita joiden pariin heitä kannustetaan, jopa pienen pienin elein. Omalleni olen alusta saakka tarjonnut lelut sekä "tyttöjen" että "poikien" puolelta lelukauppaa ja molempiin on tarttunut ihan omien preferenssiensä mukaan. Viime Halloweenina oli päällä Superman-asu ja tänä vuonna tulee olemaan Elsa-mekko. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:Kannattaa miettiä, että mitä itse asiassa toivot kun sanot toivovasi tyttölasta.

Kai mä odotan sitä samaa, mitä oma lapsuus oli, sellasia perinteisiä tyttöjen juttuja. Kyllä mulle oli tarjolla kaikkia poikien juttujakin, mutta ei mua koskaan kiinnostanut, vaikka isä joskus oikein yritti leikkiä esimerkiksi rosvoa ja poliisia. Pelkäsin vain sitä nalliaseen ääntä. Jotenkin mun on vaikea kuvitella itseäni juoksemassa pojan perässä pihalla paukkuvan pyssyn kanssa.

Ja kun on kattonu sisarusten lapsia, niin aika lailla niilläkin jakautuu tytöt ja pojat. Mitä vanhempia, sitä selvemmin. 

 

 

Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki, et ehkä ole vielä kypsä vanhemmaksi. Jotain on ehkä jäänyt käsittelemättä oman lapsuutesi kanssa, jos tietyn sukupuolen lapsen kanssa tuntuu vaikealta olla ja juosta pihalla. 

Kuinka monta tyttöä te kaikki tiedätte, joka ei juoksisi pihalla, leikkisi poliisia ja rosvoa?

Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Selkeitä eroja leikeissä on alkanut tulla vasta siinä 10-11v ->  

Ja nuo ovat siis ihan omia huomioitani, ei mikään absoluuttinen totuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki

Meillä oli suoranainen pyrkimys kasvattaa kaksi ensimmäistä lasta ilman sukupuolisten käytäntöjen ja mallien tuputtamista. Prinsessatyttöjä heistä kuitenkin kasvoi.

Minusta sukupuolen korostamattomuus menee nykyään pahasti yli, koska kyllähän se niin tuppaa olemaan, että viimeistään kouluiässä tai kaiken viimeksi yläasteella sukupuolileima on jo hyvin vahva.

Jotenkin olen ruvennut miettimään, olisiko sittenkin parempi, että lapsi kasvatetaan siihen oletettuun sukupuoleen kuin että hänen annetaan "itse päättää". Mitä jos siitä lapsen "vapaudesta" seuraa vain turvattomuutta ja ristiriitaa? Kun tarvitseehan se lapsi rajat kuitenkin.