Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin haluta tyttölasta?
27.10.2015 |
Suunnittelemme lasten tekemistä ja tahtoisin hirveästi tytön. Tuntuu, etten vain osaisi olla pojan kanssa eikä se tuntuisi omalta. Kai siihen tietenkin tottuisi, mutta onko väärin haluta tyttöä?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllä on kolmen eri asiantuntijan suulla, että sukupuolen korostaminen on jees, ja silti sinä koet että juuri sinun lastasi painostetaan sukupuolineutraaliuteen.
Niin, kun kukaan ei kuuntele asiantuntijoita, vaan sukupuolen häivyttäminen tuodaan yhä uudestaan esiin.
Milloin olette nähneet naistenlehdessä jutun, jossa suorasanaisesti kerrotaan, että pojista on kasvatettava poikia ja tytöistä tyttöjä, mikä on asiantuntijoiden näkemys. Eivät naistenlehdet sellaisesta kirjoita, vaan ne suoltavat ulos feminististä hömppää, jolla ei ole mitään tekemistä psykologian asiantuntijuuden kanssa.
Tässäkin ketjussa on puolustettu kasvatusmalleja, joissa pojista ei kasvateta poikia, vaikka asiantuntijat pitävät tärkeinä sukupuolen korostamista.
Jos olet sitä mieltä, että nuo ihmiset ovat väärässä, kuinka ihmeessä annat heidän estää lastasi olemasta oma itsensä? Nyt vähän ryhtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllä on kolmen eri asiantuntijan suulla, että sukupuolen korostaminen on jees, ja silti sinä koet että juuri sinun lastasi painostetaan sukupuolineutraaliuteen.
Niin, kun kukaan ei kuuntele asiantuntijoita, vaan sukupuolen häivyttäminen tuodaan yhä uudestaan esiin.
Milloin olette nähneet naistenlehdessä jutun, jossa suorasanaisesti kerrotaan, että pojista on kasvatettava poikia ja tytöistä tyttöjä, mikä on asiantuntijoiden näkemys. Eivät naistenlehdet sellaisesta kirjoita, vaan ne suoltavat ulos feminististä hömppää, jolla ei ole mitään tekemistä psykologian asiantuntijuuden kanssa.
Tässäkin ketjussa on puolustettu kasvatusmalleja, joissa pojista ei kasvateta poikia, vaikka asiantuntijat pitävät tärkeinä sukupuolen korostamista.
Kai se nyt on vähän eri asia tietoisesti ja jopa väkisin "kasvattaa pojasta poika" (mitä ikinä se mahtaakaan tarkoittaa), kuin se, että sinun poikamainen poikasi ei halua leikkiä nukeilla.
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on vähän eri asia tietoisesti ja jopa väkisin "kasvattaa pojasta poika" (mitä ikinä se mahtaakaan tarkoittaa), kuin se, että sinun poikamainen poikasi ei halua leikkiä nukeilla.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun pojalle ostaa autoja tai pyssyn, niin joku mamma kyselee, miksi et ostanut balettitossuja ja nukkeja.
Miksi nykymaailmassa kaikesta täytyy tehdä ideologiaa? Eikö terveen järjen käyttö ole enää sallittua? Jos poikani haluaa balettiin, vien hänet ilman muuta balettiin ja kannustan häntä niinäkin hetkinä, kun häntä itseään ei oikein huvittaisi, mutta miksi en saa oletusarvoisesti kasvattaa pojastani poikaa?
Miksi mieheni ei saa olla pojalleni mies sellaisena kuin hän on eli vähän junttina ja mököttävänä mutta kuitenkin hyvin hellänä ja huolehtivana ja vastuuntuntoisen roolimallin tarjoavana?
Kai te mammat tulette seuraavaksi haukkumaan ukkoni, kun ei sekään ole mikään parkettien partaveitsi eikä koulutettu, kirvesmies koulutukseltaan, tekee työtä yksityisyrittäjänä.
Tuntuu siltä, että mitä enemmän tämä maa suoltaa yliopistokoulutettua porukkaa, sitä keinotekoisempaa kaikesta tulee.
Mitä luulette, että tuo mun kirvesmiesukkoni sanoo, jos menen puhumaan sille roolimalleista? Se ei kuulkaa ymmärrä sellaisesta mitään. Lapsiaan se kuitenkin totisesti rakastaa ja näyttää sen myös käytännössä sekä läsnäolollaan että hoitamalla kodin arkea.
Parinvalinnassa naiset suosivat miehekkäitä, määrätietoisia ja perinteisiä miehiä.
Minullekin mieluisin mies on sellainen perusmies, joka kuitenkin osaa puhua tunteistaan. En oikein syty naisellisista miehistä. Ei minulla mitään heitä vastaan ole, mutta en ehdoin tahdoin tahtoisi omista pojistani sellaisia kasvattaa, koska uskon, että biologia tekee heistä häviäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa naiset suosivat miehekkäitä, määrätietoisia ja perinteisiä miehiä.
Minullekin mieluisin mies on sellainen perusmies, joka kuitenkin osaa puhua tunteistaan. En oikein syty naisellisista miehistä. Ei minulla mitään heitä vastaan ole, mutta en ehdoin tahdoin tahtoisi omista pojistani sellaisia kasvattaa, koska uskon, että biologia tekee heistä häviäjiä.
Kulttuurievoluutiokin on evoluutiota. Nainen haluaa miehen, joka kykenee huolehtimaan perheestä. Tällä hetkellä siinä pärjää empaattinen, älykäs, tasa-arvoinen, kouluttautumaan kykenevä mies. Sellainen, joka ei räkytä netissä miten duunit karkas kiinaan ja mamut etuilee sossun jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurievoluutiokin on evoluutiota. Nainen haluaa miehen, joka kykenee huolehtimaan perheestä. Tällä hetkellä siinä pärjää empaattinen, älykäs, tasa-arvoinen, kouluttautumaan kykenevä mies.
Enpä tiedä. Pehmeät pätkätyöläishumanistit eivät pysty tarjoamaan naisilleen sellaista elämää kuin pystyi 70- tai 80-luvun perusjunttikirvesmies.
Edelleenkin työelämässä pärjää suoraviivaisuudella, teknisellä koulutuksella, asiakeskeisyydellä ja tunteiden sivuun työntämisellä.
Naiset kyllä kertovat arvostavansa pehmeitä, keskustelevia miehiä, mutta käytännön valinnat kertovat muusta. Kun pitäisi perustaa pesä, niin parinvalinnassa huomio kiinnittyy helposti muiden tallojiin, koska muiden tallojat pystyvät turvaamaan jälkeläisten resurssit.
Kyllä mä voin nyt myöntää että toivoin tyttöä. Silloin se tuntui musta kauhealta, ja häpesin sitä niin että väitin itsellenikin että mulle on ihan sama kumpi tulee, en kehdannut myöntää toivettani edes itselleni. Vieraille tietenkin sanoin aina että kumpikin on tervetullut. Kun sitten kuulin odottavani tyttöä, olin ikionnellinen :)
Nyt voin ihan todellisesti sanoa etten välitä kumpi toinen lapsi on, koska toivon kumpaakin joka toisena päivänä :D Siis yhtenä päivänä ajattelen että kun mulla nyt jo on tyttö niin olisi ihanaa saada myös poika, että olisi sitten kumpaakin. Lisäksi poikien kanssa ei ehkä tarvitse huolehtia niin paljon. Siis kun no, Suomessa nyt on tasa-arvo jo sillä tasolla ettei sen puoleen ole väliä onko tyttö vai poika mutta kyllähän naisia ryöstetään ja raiskataan huomattavasti useammin kuin miehiä, niin mä olen sitten varmaan aina sydän kurkussa kun tyttö teininä lähtee "ulos". Ehkä pojan kanssa voi olla vähän luottavaisemmin mielin :D
Seuraavana päivänä taas saatan toivoa tyttöä, koska olisihan se ihanaa jos olisi siskokset. Mä rakastan leikkiä tytön kanssa niitä prinsessaleikkejä ja letitellä tukkaa (tietenkin pojatkin voi olla kiinnostuneita samoista jutuista, mutta tytöt ehkä todennäköisemmin). Olisi ihanaa jos siskoksista tulisi hyvät ystävät keskenään, kun itse olen aina toivonut siskoa (mulla vain pikkuveli).
Nyt siis ihan sama kumpi seuraavaksi tulee mutta kyllä mäkin ekan lapsen kohdalla toivoin tyttöä, vaikken sitä myöntänytkään. Tietenkin poikakin olisi ollut tervetullut ja rakas :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole väärin haluta tyttöä. Niin halusin itsekkin tytön, ja esikoisemme oli tyttö, kuten toivoinkin. Kaikkein tärkeintä on tietenkin, että lapsi on terve.
Kuitenkin olin tosi onnekas, kun sain vielä toisenkin tyttösen, ja nyt kun he ovat jo aikuisia, niin on mukavaa kun tyttärillämme on lämmin sisaruussuhde. Sisko on aina sisko. Samaa sukupuolta olevat sisarukset kuitenkin ymmärtävät toisiaan toisella tapaa kuin sisko ja hänen veljensä keskenään.
En edes tahtonut poikaa perheeseemme, ja hyvä niin, ettei poikaa tullutkaan. Miehenikään ei ole välittänyt siitä, että hän on saanut kaksi kaunista tytärtä, eikä komeita poikia. Mieheni on aina sanonut, että poikien kasvatus olisi ollut aivan erilaista tietyiltä osin, ja esimerkiksi poikien harrastuksetkin ovat yleensä kalliimpia kuin tyttöjen. Mieheksi kasvaminen voi muutoinkin olla rankempaa nykyaikaisessa kilpailuyhteiskunnassa. Etenkin urheilussa pitäisi olla pärjäävä, eikä taiteellisia ja herkkiä poikia oikein vieläkään arvosteta sillä tavalla kuin urheilullisia poikia ja miehiä.
Eikö arvosteta? Minun kaksi taiteellista, herkkää poikaani ovat saaneet mielestäni aina arvostusta osakseen. Ehkä nyt sekoitat omat arvosi ja yhteiskunnan arvot keskenään.
Noh, en tiedä, omia arvostuksia tai ei, mutta totuushan on, että miesten tekniikan ymmärtämistä paremmin, ja fyysistä vahvuuttakin vaan jotenkin arvotetaan niin tärkeiksi ominaisuuksiksi miehessä kuin miehessä, mutta sellaista pehmeää ja taiteellista miestä pidetään hiukan nössynä ja naismaisena.
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa naiset suosivat miehekkäitä, määrätietoisia ja perinteisiä miehiä.
Minullekin mieluisin mies on sellainen perusmies, joka kuitenkin osaa puhua tunteistaan. En oikein syty naisellisista miehistä. Ei minulla mitään heitä vastaan ole, mutta en ehdoin tahdoin tahtoisi omista pojistani sellaisia kasvattaa, koska uskon, että biologia tekee heistä häviäjiä.
Olen aivan samaa mieltä, olen halunnut miehen, enkä mitään naismaista balettitanssijaa. Miehen pitää hallita tekniset jutut täydellisesti auton renkaiden vaihdosta lähtien jne. kuten kunnon mies hallitseekin, mutta esim. eräskin homomies ei osaa edes polkupyörän kumia vaihtaa, että se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:En siis edelleen ymmärrä mitä on sukupuoleen kasvattaminen nykypäivänä?
Kuten totesin, sitä, että lapsi saa seurata vanhempiensa mallia, eikä hänestä yritetä väkisin vääntää jotain muuta.
Ihanko oikeasti kuvittelette, ettei maailma ole sukupuolittunut? Katsokaapa ammattien jakautumista. Katsokaa, millaisia lehtiä tilaavat miehet ja naiset.
Ei minua häiritse, jos lapseni tahtoo mennä taitoluistelemaan eikä pelaamaan jääkiekkoa, mutta sitä en oikein ymmärrä, että sukupuolittunut maailma pyritään kieltämään.
En ole missään törmännyt ajatukseen, että sukupuolittunut maailma oltaisiin kieltämässä tai edes pyrkimässä siihen. Lähinnä lapsille halutaan vapaus valita.
Hyvä esimerkki on uutinen Jenkeistä, joissa isä oli rakentanut pojalle leikkikeittiön koska lapsi moista halusi. Mikä oli lopputulos? Haukkumista, syyttelyä siitä että isä haluaa lapsestaan selvästi homon. Että poika opetetaan tekemään "akkojen hommia".
http://www.hs.fi/kaupunki/a1434855331878 Tuo artikkeli on kyllä maahanmuuttajista mutta pätee kaikkiin tyttöihin.Tyttöjä kannustetaan ja ohjataan edelleen perinteisille naisten aloille, poikia taasen muualle vaikka mielenkiinnon kohteet olisivat muualla. Edelleen miespuolinen sairaanhoitaja on melko harvinainen näky eikä varmasti vähiten asenteiden takia. Pakko olla jotain vikaa jos on tuollaisella alalla, homoko mies on. Näin esimerkkinä.
Näin yhteenvetona sanoisin vielä, että tytöille annetaan omasta mielestäni huomattavasti enemmän liikkumatilaa jo lapsina. Tytön on ok leikkiä niin autoilla kuin nukeillakin kun taas kotileikeistä tykkäävää poikaa naljaillaan "selvästi tuleva tossu tai homo".
Mulla on kaksi kotileikeistä pitävää poikaa, eikä ole kukaan ikinä naljaillut tossuksi tai homoksi! Missä maailmassa sinä oikein elät?
itse olen viettänyt lapsuusvuoteni 60-luvulla ja kyllä silloinkin pojat osallistuivat kotileikkeihin, mutta niissä poikien rooli oli juurikin se perinteinen miehen rooli. Esittivät siis miestä puutikku röökinä huulillaan, pistivät isänsä lippalakin päähänsä ja leikisti menivät töihin esim. metsähommiin tai veturinkuljettajaksi, jne., ei siihen aikaan poikalapsi leikkimökkileikeissäkään osallistunut vauvanuken hoitohommiin, eikä puuroa keitellyt leikkimökin liedellä "leikisti". niinh:D Nykyajan pikkunassikat varmaan leikkivätkin naapurin tyttölapsien kanssa varmaankin aivan erilaisissa rooleissa kuin ennen vanhaan, jolloin mies oli mies ja nainen nainen, eikä mitään homoja ja lesboja ollut näkyvissäkään, vaan ne oli piilotettu kaappeihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki
Meillä oli suoranainen pyrkimys kasvattaa kaksi ensimmäistä lasta ilman sukupuolisten käytäntöjen ja mallien tuputtamista. Prinsessatyttöjä heistä kuitenkin kasvoi.
Minusta sukupuolen korostamattomuus menee nykyään pahasti yli, koska kyllähän se niin tuppaa olemaan, että viimeistään kouluiässä tai kaiken viimeksi yläasteella sukupuolileima on jo hyvin vahva.
Jotenkin olen ruvennut miettimään, olisiko sittenkin parempi, että lapsi kasvatetaan siihen oletettuun sukupuoleen kuin että hänen annetaan "itse päättää". Mitä jos siitä lapsen "vapaudesta" seuraa vain turvattomuutta ja ristiriitaa? Kun tarvitseehan se lapsi rajat kuitenkin.
En oikein ymmärrä, mitä tällä "sukupuoleen kasvattamisella" tarkoitetaan.
Olen omille lapsilleni tarjonnut mahdollisuuden leikkiä kaikenlaisilla leluilla ja kaikenlaisia leikkejä.
He ovat kyllä ihan itse päättäneet, mistä tykkäävät ja mistä eivät.
Minusta kasvattaminen tässä yhteyseddä kuulostaa siltä kuin oltaisiin tekemässä jotain suunniteluta tuotetta.
Kuten Madonnakin laulaa What it feels like for a girl-laulussa, on enemmän ok haluta tehdä poikamaisia juttuja, vaikka olet tyttö kuin tehdä tyttömäisiä juttuja, jos olet poika. "tyttömäisiä" piirteitä ylenkatsotaan vieläkin..