Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin haluta tyttölasta?
27.10.2015 |
Suunnittelemme lasten tekemistä ja tahtoisin hirveästi tytön. Tuntuu, etten vain osaisi olla pojan kanssa eikä se tuntuisi omalta. Kai siihen tietenkin tottuisi, mutta onko väärin haluta tyttöä?
Kommentit (52)
Muista silti, että lopulta lapsi ei välttämättä olisi tyttömäinen tyttö. Tai välttämättä sukupuoli-identiltään tyttö ollenkaan. Ei siis kannata ladata liikaa odotuksia sukupuoleen. Minä en myöskään kannata "sukupuoleen kasvattamista". Ei siis tietenkään pidä hyssytellä skp-asioista (=vetää kaikkea neutraaliksi lapsen omista mielipiteistä välittämättä) mutta ei myöskään tunkea lasta johonkin tiettyyn rooliin, johon hän ei välttämättä sovi.
Tämä näin muunsukupuolisen näkökulmasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki
Meillä oli suoranainen pyrkimys kasvattaa kaksi ensimmäistä lasta ilman sukupuolisten käytäntöjen ja mallien tuputtamista. Prinsessatyttöjä heistä kuitenkin kasvoi.
Minusta sukupuolen korostamattomuus menee nykyään pahasti yli, koska kyllähän se niin tuppaa olemaan, että viimeistään kouluiässä tai kaiken viimeksi yläasteella sukupuolileima on jo hyvin vahva.
Jotenkin olen ruvennut miettimään, olisiko sittenkin parempi, että lapsi kasvatetaan siihen oletettuun sukupuoleen kuin että hänen annetaan "itse päättää". Mitä jos siitä lapsen "vapaudesta" seuraa vain turvattomuutta ja ristiriitaa? Kun tarvitseehan se lapsi rajat kuitenkin.
Sukupuoli on aina yksilön kokemuksesta kiinni. Nyt kannattaakin miettiä tarkasti mistä oikeastaan puhut. Mitä tekemistä vaikkapa pinkillä värillä on sukupuolen kanssa? Entä prinsessamekolla? Ajatellaan vaikka meitä kaikkia naisia, jotka kirjoitamme täällä vauva-palstalla. Onko meillä kaikilla pitkät hiukset? Korkokengät? Käytämmekö hameita? Meikkaammeko? Olemmeko kaikki sairaanhoitajia tai kampaajia? Pukeudummeko kaikki pinkkiin? Olemmeko tosiaan, edes suurin osa, puristettavissa noihin stereotypioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki
Meillä oli suoranainen pyrkimys kasvattaa kaksi ensimmäistä lasta ilman sukupuolisten käytäntöjen ja mallien tuputtamista. Prinsessatyttöjä heistä kuitenkin kasvoi.
Minusta sukupuolen korostamattomuus menee nykyään pahasti yli, koska kyllähän se niin tuppaa olemaan, että viimeistään kouluiässä tai kaiken viimeksi yläasteella sukupuolileima on jo hyvin vahva.
Jotenkin olen ruvennut miettimään, olisiko sittenkin parempi, että lapsi kasvatetaan siihen oletettuun sukupuoleen kuin että hänen annetaan "itse päättää". Mitä jos siitä lapsen "vapaudesta" seuraa vain turvattomuutta ja ristiriitaa? Kun tarvitseehan se lapsi rajat kuitenkin.
Eli jos antaa lapsen itse päättää, millä leluilla leikkiä, mitä leikkejä jne. lapsi tuntee olonsa turvattomaksi? Ja mitään "traumoja" ei jää kun mahdollisesti jopa pakotetaan siihen tiettyyn sukupuolirooliin? Pojat leikkivät vain autoilla ja monstereilla, viis siitä että se nukkekoti olisi lapsen mieleen. Tai tytön on leikittävä nätisti kotileikkejä vaikka miekat, kilvet yms. olisivat mukavampia leluja.
Mulla kanssa särähti silmään toi "suunnittelemme lasten tekemistä". Totuus on että te voitte suunnitella ja tehdä vaiko 20 vuotta ettekä saa tyttöä ettekä poikaa. Lapsi voi saada alkunsa seuraavasta kierrosta tai 1000 kierron kuluttua tai ei ollenkaan.
Toivon teille kaikkea hyvää mutta myös nöyryyttä ymmärtää että lapsi on ihme ja sellaisenaan rakas ja täydellinen.
Mitä se sukupuoleen kasvattaminen oikein on? Mistä tyttö saa pitää ja mistä poika? Miten pojan tulee leikkiä ja miten tytön? Entä mihin ikään mennessä tyttö ja poika saa itse päättää, jos sukupuoleen kasvatetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sukupuoleen kasvattaminen oikein on?
Sitä että lapsi saa matkia vanhempiensa sukupuolirooleja niin, etteivät vanhemmat tuputa lapselle jotain sellaista, jota he eivät itse ole.
Mun mies on melko perinteinen jörrikkä. Ei paljon tunteistaan puhu eikä ämmien asioihin sotkeudu. Hyvän miehenmallin tuo on minusta kuitenkin pojalleni tarjonnut. Pojastani on kasvanut poikamainen, mutta myös empaattinen ja vastuuntuntoinen. Metsällekin pääsi jo viisi vuotiaana ja paria vuotta myöhemmin sai ampua itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Jos koet pienen lapsen maailman noin sukupuolittuneeksi, että poliisi ja rosvo -leikki on jomman kumman sukupuolen leikki
Meillä oli suoranainen pyrkimys kasvattaa kaksi ensimmäistä lasta ilman sukupuolisten käytäntöjen ja mallien tuputtamista. Prinsessatyttöjä heistä kuitenkin kasvoi.
Minusta sukupuolen korostamattomuus menee nykyään pahasti yli, koska kyllähän se niin tuppaa olemaan, että viimeistään kouluiässä tai kaiken viimeksi yläasteella sukupuolileima on jo hyvin vahva.
Jotenkin olen ruvennut miettimään, olisiko sittenkin parempi, että lapsi kasvatetaan siihen oletettuun sukupuoleen kuin että hänen annetaan "itse päättää". Mitä jos siitä lapsen "vapaudesta" seuraa vain turvattomuutta ja ristiriitaa? Kun tarvitseehan se lapsi rajat kuitenkin.
Eli jos antaa lapsen itse päättää, millä leluilla leikkiä, mitä leikkejä jne. lapsi tuntee olonsa turvattomaksi? Ja mitään "traumoja" ei jää kun mahdollisesti jopa pakotetaan siihen tiettyyn sukupuolirooliin? Pojat leikkivät vain autoilla ja monstereilla, viis siitä että se nukkekoti olisi lapsen mieleen. Tai tytön on leikittävä nätisti kotileikkejä vaikka miekat, kilvet yms. olisivat mukavampia leluja.
Minulla oli tuollainen lapsuus. Vanhemmat ohjasivat vahvasti tytöille suunnattujen juttujen pariin. Olen siitä nyt kolmekymppisenä katkera. Identiteettini ei koskaan saanut kehittyä vapaasti, aina piti olla joku muu kuin olin. Nyt kärsin siitä, että minulla ei ole mielenkiinnon kohteita, ei ihanaa harrastusta tai mitään mistä olisin innoissani. Töissä käyn kun ihmisen nyt vaan pitää. Töiden jälkeen väsyneenä hoidan kotona kaiken pakollisen ja pian onkin nukkumaan menon aika. Elämässä ei ole mitään mistä erityisesti syttyisin, mitään omaa juttua. Ei kai, kun kaikki mistä vähänkin lapsena innostuin oli väärän sukupuolen juttuja ja aina ohjattiin sen tyttöjutun pariin.
Nimimerkillä jääkiekosta taitoluisteluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sukupuoleen kasvattaminen oikein on?
Sitä että lapsi saa matkia vanhempiensa sukupuolirooleja niin, etteivät vanhemmat tuputa lapselle jotain sellaista, jota he eivät itse ole.
Mun mies on melko perinteinen jörrikkä. Ei paljon tunteistaan puhu eikä ämmien asioihin sotkeudu. Hyvän miehenmallin tuo on minusta kuitenkin pojalleni tarjonnut. Pojastani on kasvanut poikamainen, mutta myös empaattinen ja vastuuntuntoinen. Metsällekin pääsi jo viisi vuotiaana ja paria vuotta myöhemmin sai ampua itse.
Ymmärräthän, että monissa muissa perheissä vanhempien roolit ovat hyvin erilaisia. Meillä mies oli lapsen kanssa kotona paljon minua pidempään ja töihin palattuuaan teki osa-aikaista jonkin aikaa. Kai poikamme saa samastua tähän? Minä työskentelen teknisellä alalla. Eikö poikani saa samastua siihen, koska se on äidin juttu?
En siis edelleen ymmärrä mitä on sukupuoleen kasvattaminen nykypäivänä? Mihin sukupuoleen kuuluu toimittajan, juustotiskin myyjän, Hesarin jakajan, lääkärin tai vaikkapa tarjoilijan työ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sukupuoleen kasvattaminen oikein on?
Sitä että lapsi saa matkia vanhempiensa sukupuolirooleja niin, etteivät vanhemmat tuputa lapselle jotain sellaista, jota he eivät itse ole.
Mun mies on melko perinteinen jörrikkä. Ei paljon tunteistaan puhu eikä ämmien asioihin sotkeudu. Hyvän miehenmallin tuo on minusta kuitenkin pojalleni tarjonnut. Pojastani on kasvanut poikamainen, mutta myös empaattinen ja vastuuntuntoinen. Metsällekin pääsi jo viisi vuotiaana ja paria vuotta myöhemmin sai ampua itse.
Saa matkia mutta ei ole pakko. Siihen minä ja mies ollaan pyritty.
Esimerkiksi meillä mies on innokas kalastaja. Poikaa asia ei voi vähempää kiinnostaa, lukee mieluummin kirjoja. Mutta tyttö rakastaa kalastamista eikä muuta tekisikään (ja mieluiten isänsä kanssa).
Kaikki lähtee nimenomaan lapsen kiinnostuksen kohteista. Pakottamalla ("koska olet tyttö" tai "koska olet poika") ei saa aikaiseksi kuin katkeria aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siis edelleen ymmärrä mitä on sukupuoleen kasvattaminen nykypäivänä?
Kuten totesin, sitä, että lapsi saa seurata vanhempiensa mallia, eikä hänestä yritetä väkisin vääntää jotain muuta.
Ihanko oikeasti kuvittelette, ettei maailma ole sukupuolittunut? Katsokaapa ammattien jakautumista. Katsokaa, millaisia lehtiä tilaavat miehet ja naiset.
Ei minua häiritse, jos lapseni tahtoo mennä taitoluistelemaan eikä pelaamaan jääkiekkoa, mutta sitä en oikein ymmärrä, että sukupuolittunut maailma pyritään kieltämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis edelleen ymmärrä mitä on sukupuoleen kasvattaminen nykypäivänä?
Kuten totesin, sitä, että lapsi saa seurata vanhempiensa mallia, eikä hänestä yritetä väkisin vääntää jotain muuta.
Ihanko oikeasti kuvittelette, ettei maailma ole sukupuolittunut? Katsokaapa ammattien jakautumista. Katsokaa, millaisia lehtiä tilaavat miehet ja naiset.
Ei minua häiritse, jos lapseni tahtoo mennä taitoluistelemaan eikä pelaamaan jääkiekkoa, mutta sitä en oikein ymmärrä, että sukupuolittunut maailma pyritään kieltämään.
En ole missään törmännyt ajatukseen, että sukupuolittunut maailma oltaisiin kieltämässä tai edes pyrkimässä siihen. Lähinnä lapsille halutaan vapaus valita.
Hyvä esimerkki on uutinen Jenkeistä, joissa isä oli rakentanut pojalle leikkikeittiön koska lapsi moista halusi. Mikä oli lopputulos? Haukkumista, syyttelyä siitä että isä haluaa lapsestaan selvästi homon. Että poika opetetaan tekemään "akkojen hommia".
http://www.hs.fi/kaupunki/a1434855331878 Tuo artikkeli on kyllä maahanmuuttajista mutta pätee kaikkiin tyttöihin.Tyttöjä kannustetaan ja ohjataan edelleen perinteisille naisten aloille, poikia taasen muualle vaikka mielenkiinnon kohteet olisivat muualla. Edelleen miespuolinen sairaanhoitaja on melko harvinainen näky eikä varmasti vähiten asenteiden takia. Pakko olla jotain vikaa jos on tuollaisella alalla, homoko mies on. Näin esimerkkinä.
Näin yhteenvetona sanoisin vielä, että tytöille annetaan omasta mielestäni huomattavasti enemmän liikkumatilaa jo lapsina. Tytön on ok leikkiä niin autoilla kuin nukeillakin kun taas kotileikeistä tykkäävää poikaa naljaillaan "selvästi tuleva tossu tai homo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole missään törmännyt ajatukseen, että sukupuolittunut maailma oltaisiin kieltämässä tai edes pyrkimässä siihen.
Jos minun poikani tahtoisi leikkiä prinsessaa, ostaisin hänelle prinsessakuteet. Mutta kun ei tahdo. Ja minua ärsyttää, ettei poikani saa olla sellainen kuin on, vaan että koko ajan ulkopuolelta tyrkytetään mallia, jossa poikien pitäisi leikkiä myös tyttöjen leikkejä ja tyttöjen myös poikien leikkejä.
Minusta tällaisessa ei ole mitään sukupuolineutraalia, vaan kysymys on poliittisesta pyrkimyksestä hämärtää olemassa olevat sukupuoliroolit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:En siis edelleen ymmärrä mitä on sukupuoleen kasvattaminen nykypäivänä?
Kuten totesin, sitä, että lapsi saa seurata vanhempiensa mallia, eikä hänestä yritetä väkisin vääntää jotain muuta.
Ihanko oikeasti kuvittelette, ettei maailma ole sukupuolittunut? Katsokaapa ammattien jakautumista. Katsokaa, millaisia lehtiä tilaavat miehet ja naiset.
Ei minua häiritse, jos lapseni tahtoo mennä taitoluistelemaan eikä pelaamaan jääkiekkoa, mutta sitä en oikein ymmärrä, että sukupuolittunut maailma pyritään kieltämään.
En ole missään törmännyt ajatukseen, että sukupuolittunut maailma oltaisiin kieltämässä tai edes pyrkimässä siihen. Lähinnä lapsille halutaan vapaus valita.
Hyvä esimerkki on uutinen Jenkeistä, joissa isä oli rakentanut pojalle leikkikeittiön koska lapsi moista halusi. Mikä oli lopputulos? Haukkumista, syyttelyä siitä että isä haluaa lapsestaan selvästi homon. Että poika opetetaan tekemään "akkojen hommia".
http://www.hs.fi/kaupunki/a1434855331878 Tuo artikkeli on kyllä maahanmuuttajista mutta pätee kaikkiin tyttöihin.Tyttöjä kannustetaan ja ohjataan edelleen perinteisille naisten aloille, poikia taasen muualle vaikka mielenkiinnon kohteet olisivat muualla. Edelleen miespuolinen sairaanhoitaja on melko harvinainen näky eikä varmasti vähiten asenteiden takia. Pakko olla jotain vikaa jos on tuollaisella alalla, homoko mies on. Näin esimerkkinä.
Näin yhteenvetona sanoisin vielä, että tytöille annetaan omasta mielestäni huomattavasti enemmän liikkumatilaa jo lapsina. Tytön on ok leikkiä niin autoilla kuin nukeillakin kun taas kotileikeistä tykkäävää poikaa naljaillaan "selvästi tuleva tossu tai homo".
Mulla on kaksi kotileikeistä pitävää poikaa, eikä ole kukaan ikinä naljaillut tossuksi tai homoksi! Missä maailmassa sinä oikein elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole väärin haluta tyttöä. Niin halusin itsekkin tytön, ja esikoisemme oli tyttö, kuten toivoinkin. Kaikkein tärkeintä on tietenkin, että lapsi on terve.
Kuitenkin olin tosi onnekas, kun sain vielä toisenkin tyttösen, ja nyt kun he ovat jo aikuisia, niin on mukavaa kun tyttärillämme on lämmin sisaruussuhde. Sisko on aina sisko. Samaa sukupuolta olevat sisarukset kuitenkin ymmärtävät toisiaan toisella tapaa kuin sisko ja hänen veljensä keskenään.
En edes tahtonut poikaa perheeseemme, ja hyvä niin, ettei poikaa tullutkaan. Miehenikään ei ole välittänyt siitä, että hän on saanut kaksi kaunista tytärtä, eikä komeita poikia. Mieheni on aina sanonut, että poikien kasvatus olisi ollut aivan erilaista tietyiltä osin, ja esimerkiksi poikien harrastuksetkin ovat yleensä kalliimpia kuin tyttöjen. Mieheksi kasvaminen voi muutoinkin olla rankempaa nykyaikaisessa kilpailuyhteiskunnassa. Etenkin urheilussa pitäisi olla pärjäävä, eikä taiteellisia ja herkkiä poikia oikein vieläkään arvosteta sillä tavalla kuin urheilullisia poikia ja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään törmännyt ajatukseen, että sukupuolittunut maailma oltaisiin kieltämässä tai edes pyrkimässä siihen.
Jos minun poikani tahtoisi leikkiä prinsessaa, ostaisin hänelle prinsessakuteet. Mutta kun ei tahdo. Ja minua ärsyttää, ettei poikani saa olla sellainen kuin on, vaan että koko ajan ulkopuolelta tyrkytetään mallia, jossa poikien pitäisi leikkiä myös tyttöjen leikkejä ja tyttöjen myös poikien leikkejä.
Minusta tällaisessa ei ole mitään sukupuolineutraalia, vaan kysymys on poliittisesta pyrkimyksestä hämärtää olemassa olevat sukupuoliroolit.
Mistähän ulkopuolelta poikaasi estetään olemasta sellainen kuin hän on? Minun nähdäkseni valtamedia, varhaiskasvattajat ja leluteollisuus antavat poikien leikkiä melko rauhassa poikien leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole väärin haluta tyttöä. Niin halusin itsekkin tytön, ja esikoisemme oli tyttö, kuten toivoinkin. Kaikkein tärkeintä on tietenkin, että lapsi on terve.
Kuitenkin olin tosi onnekas, kun sain vielä toisenkin tyttösen, ja nyt kun he ovat jo aikuisia, niin on mukavaa kun tyttärillämme on lämmin sisaruussuhde. Sisko on aina sisko. Samaa sukupuolta olevat sisarukset kuitenkin ymmärtävät toisiaan toisella tapaa kuin sisko ja hänen veljensä keskenään.
En edes tahtonut poikaa perheeseemme, ja hyvä niin, ettei poikaa tullutkaan. Miehenikään ei ole välittänyt siitä, että hän on saanut kaksi kaunista tytärtä, eikä komeita poikia. Mieheni on aina sanonut, että poikien kasvatus olisi ollut aivan erilaista tietyiltä osin, ja esimerkiksi poikien harrastuksetkin ovat yleensä kalliimpia kuin tyttöjen. Mieheksi kasvaminen voi muutoinkin olla rankempaa nykyaikaisessa kilpailuyhteiskunnassa. Etenkin urheilussa pitäisi olla pärjäävä, eikä taiteellisia ja herkkiä poikia oikein vieläkään arvosteta sillä tavalla kuin urheilullisia poikia ja miehiä.
Eikö arvosteta? Minun kaksi taiteellista, herkkää poikaani ovat saaneet mielestäni aina arvostusta osakseen. Ehkä nyt sekoitat omat arvosi ja yhteiskunnan arvot keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ulkopuolelta poikaasi estetään olemasta sellainen kuin hän on?
Jatkuvasti näkee artikkeleita sukupuolineutraalista kasvatuksesta, joka osoittautuu sukupuolen kieltäväksi kasvatukseksi eikä sukupuolineutraaliksi kasvatukseksi.
Kun ei ole enää edes poikaa ja tyttöä ja isää ja äitiä vaan Kettu ja Susi ja Ruu.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/ei-tytto-eika-poika-vai…
"
- Sukupuolettomassa kasvatuksessa ei ole mitään järkeä, vastaa Iltasanomien Kysy Keijolta -palstalla psykologi Keijo Tahkokallio sukupuolettomasta kasvatuksesta kysyvälle (14.3.).
- On ihan reilua kutsua poikaa pojaksi ja tyttöä tytöksi heti vauvasta pitäen.Olen kuitenkin huomannut, että keskustelu sukupuolettomasta kasvatuksesta sotketaan toisinaan sen kaltaisiin asioihin kuin voiko pojalle pukea punaiset vaatteet ja tytölle siniset, mikä on kokonaan toisen tyypin kysymys, Tahkokallio jatkaa.
Sukupuolettomalla kasvatuksella ja vaatteiden värillä ei ole tosiaan mitään tekemistä toistensa kanssa. 1970-luvun alkupuolella vauvojen vaatetuksessa olivat muodissa maanläheiset värit. Ruskeaan, vihreään ja oranssiin puettiin niin tyttö- kuin poikavauvojakin. Vaaleanpunaista ja vaaleansinistä vaatetusta ei näkynyt ollenkaan.
Sukupuoli on biologinen ominaisuus. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa, että jos sukupuolisuus häivytetään, häivytetään samalla iso osa ihmisen persoonallisuudesta eikä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mielestä ole mitään pahaa siinä, että pikkulapsen sukupuoli korostuu pukeutumisessa tai leikeissä (Helsingin Sanomat 16.3.)."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ulkopuolelta poikaasi estetään olemasta sellainen kuin hän on?
Jatkuvasti näkee artikkeleita sukupuolineutraalista kasvatuksesta, joka osoittautuu sukupuolen kieltäväksi kasvatukseksi eikä sukupuolineutraaliksi kasvatukseksi.
Kun ei ole enää edes poikaa ja tyttöä ja isää ja äitiä vaan Kettu ja Susi ja Ruu.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/ei-tytto-eika-poika-vain...
"
- Sukupuolettomassa kasvatuksessa ei ole mitään järkeä, vastaa Iltasanomien Kysy Keijolta -palstalla psykologi Keijo Tahkokallio sukupuolettomasta kasvatuksesta kysyvälle (14.3.).
- On ihan reilua kutsua poikaa pojaksi ja tyttöä tytöksi heti vauvasta pitäen.Olen kuitenkin huomannut, että keskustelu sukupuolettomasta kasvatuksesta sotketaan toisinaan sen kaltaisiin asioihin kuin voiko pojalle pukea punaiset vaatteet ja tytölle siniset, mikä on kokonaan toisen tyypin kysymys, Tahkokallio jatkaa.
Sukupuolettomalla kasvatuksella ja vaatteiden värillä ei ole tosiaan mitään tekemistä toistensa kanssa. 1970-luvun alkupuolella vauvojen vaatetuksessa olivat muodissa maanläheiset värit. Ruskeaan, vihreään ja oranssiin puettiin niin tyttö- kuin poikavauvojakin. Vaaleanpunaista ja vaaleansinistä vaatetusta ei näkynyt ollenkaan.
Sukupuoli on biologinen ominaisuus. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa, että jos sukupuolisuus häivytetään, häivytetään samalla iso osa ihmisen persoonallisuudesta eikä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mielestä ole mitään pahaa siinä, että pikkulapsen sukupuoli korostuu pukeutumisessa tai leikeissä (Helsingin Sanomat 16.3.)."
Yllä on kolmen eri asiantuntijan suulla, että sukupuolen korostaminen on jees, ja silti sinä koet että juuri sinun lastasi painostetaan sukupuolineutraaliuteen. Jotenkin tulee mieleen nämä valkoiset heteromiehet, joita koko ajan sorretaan...
Vierailija kirjoitti:
Yllä on kolmen eri asiantuntijan suulla, että sukupuolen korostaminen on jees, ja silti sinä koet että juuri sinun lastasi painostetaan sukupuolineutraaliuteen.
Niin, kun kukaan ei kuuntele asiantuntijoita, vaan sukupuolen häivyttäminen tuodaan yhä uudestaan esiin.
Milloin olette nähneet naistenlehdessä jutun, jossa suorasanaisesti kerrotaan, että pojista on kasvatettava poikia ja tytöistä tyttöjä, mikä on asiantuntijoiden näkemys. Eivät naistenlehdet sellaisesta kirjoita, vaan ne suoltavat ulos feminististä hömppää, jolla ei ole mitään tekemistä psykologian asiantuntijuuden kanssa.
Tässäkin ketjussa on puolustettu kasvatusmalleja, joissa pojista ei kasvateta poikia, vaikka asiantuntijat pitävät tärkeinä sukupuolen korostamista.
Lisään vielä, että tästähän mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut, että pitäisi ehkä sittenkin kasvattaa sukupuoleen.
Taitavat nämä kasvatusohjeet tulla nykyään useammin feministien kynistä kuin psykologian asiantuntijoilta.