Jättäydyn tarkoituksella pois parisuhdemarkkinoilta

Up

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:20"]

Itsehän en edes ole koskaan seurustellut, joten en tiedä voinko "jättäytyä" pois. Olen jo jäänyt. Kylmä fakta on se, että kukaan oikeasti järjissään oleva nainen ei minua kauaa katsele, tiedän kyllä että muutama olisi ollut kiinnostunut, mutta tiedän ihan tarkkaan sen, että ei niistä olisi mitään tullut. Joku kohta uikuttaa, että "Et sinä sitä voi tietää". Kyllä voin, jotkut asiat vain tietää ja enköhän minä itseni parhaiten tunne. Päädyin vaan siihen tulokseen, että jos joku päästään vialla oleva sokea nainen minusta kiinnostuu niin en aio antaa mitään vastakaikua, sillä en halua tuottaa pettymystä.

AP

[/quote]

Perusteltu ja oikeutettu syy jättäytyä parisuhdemarkkinoilta pois. Itsekin tiedän varmuudella ja kokemukseni perusteella olevani samassa pisteessä. Sellaisessa miehessä, joka minusta kiinnostuisi tai ihastuisi on pakko olla jotain massiivista vialla.

Itse olen antanut miehille vain viimeisen kahden vuoden aikana, samaa koko loppuelämä edessä.

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

Olen ihan tavallinen nainen, sisäisesti ja ulkoisesti. En ymmärrä miksi joku mies minut muka haluaisi, kun vapaina on aina kauniimpia ja luonteeltaan parempia naisia. Hullu tai helvetin epätoivoinen sellaisen miehen täytyy olla :-D

Jep. Edelliseen päättyi pelleillyt.

Minä. :) jotenkin tuntuu ettei minulla ole kenellekään eikä kenelläkään ole minulle tarpeeksi annettavaa että parisuhdemarkkinoilla olisi kannattavaa olla. En kaikenlisäksi usko oikein mihinkään avioliittoihin ja perheenperustamishössötyksiin, ne eivät vaan luonteeseeni sovi. Minua toisinaan lähestytään mutta en anna kamalasti mitään signaaleja takaisin, jolloin typerämpikin tyyppi tajuaa lähteä lähestymään jotain muuta eikä jatkaa. Minua on entiset lyhyehköt ja vähän pitempikin parisuhde lähinnä kuluttanut, haluan elää ja asua ihan yksikseni mieluiten. 

Minä myös luovutin. En ole näillä näkymin työllistymässä ja ihan turha etsiä naista työttömänä.

Joskus olen tuota harkinnut, mutta kyllä se markkinoilla pyöriminen välillä piristää. Toisaalta masentaakin. Alkaa olla näin neljäkymppisenä hyvät miehet varattu ja tarjolla kroonikkopettäjiä tyrkyttämässä seksiseuraa. Tai kyllä hyviäkin miehiä on, mutta ne on aivan toivottoman arkoja ja sitten sitä tuntee itsensä seksuaaliseksi ahdistelijaksi, jos yrittää halata tai flirtata. Kun toinen raukka seisoo tumput suorina eikä osaa reagoida mitenkään takaisin. Ei nainenkaan voi kaikkea työtä yksin tehdä, jos ei mieskään. Vähän pitää olla peliasennetta molemmilla.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

En oikein tiedä. Jostakin syystä ihmiset eivät vaan innostu minusta. Keskivertoihmisen mielestä olen liian kummallinen, kummallisten mielestä taas liian tavallinen. Koskaan en ole tarpeeksi.

Niitä ihmiskontakteja ja mahdollisia kaveruuksia kyllä on syntynyt koulu- ja työelämässä, mutta sitten se aina heidän osaltaan hiipuu pois. Viestiin vastaaminen unohtuu, on "kiireitä", "joo täytyy kattoo joskus" jne. En ole takertuja tai liian etäinen, joten siitä ei homma ole kiinni. Ihan kuin minussa vain olisi joku 'haju' tms. asia olemuksessa/luonteessa, jota ihmiset alitajuntaisesti luonnostaan karttaa. En usko että kukaan itsekään osaa sanoa mikä minussa mättää, se vain on sellainen 'no ei nyt jotenkin vaan niinku'. Koko yläasteen olin kiusattu, ja ne vähäiset ystävät mitä silloin vielä jäljellä oli ovat kaikonneet tiehensä. Olen esim. käynyt toisen ihmisen kanssa kahvilla viimeksi 6 vuotta sitten.

En ole eläessäni myöskään saanut huomiota romanttisessa mielessä vastakkaiselta sukupuolelta. En ole eläessäni suudellut, minua ei ole koskaan pyydetty ulos.

Ihan siis näiden seikkojen pohjalta vedän johtopäätökseni kelpaamattomuudestani. Jokin minussa vain mättää, jotakin on vialla niin että ihmiset karsastavat. Minkäs teet.

t. 4

Jo vain, visusti sinkkuna vuodesta -95

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:41"]

Joskus olen tuota harkinnut, mutta kyllä se markkinoilla pyöriminen välillä piristää. Toisaalta masentaakin. Alkaa olla näin neljäkymppisenä hyvät miehet varattu ja tarjolla kroonikkopettäjiä tyrkyttämässä seksiseuraa. Tai kyllä hyviäkin miehiä on, mutta ne on aivan toivottoman arkoja ja sitten sitä tuntee itsensä seksuaaliseksi ahdistelijaksi, jos yrittää halata tai flirtata. Kun toinen raukka seisoo tumput suorina eikä osaa reagoida mitenkään takaisin. Ei nainenkaan voi kaikkea työtä yksin tehdä, jos ei mieskään. Vähän pitää olla peliasennetta molemmilla.

[/quote]

Pelata pelejä 40 vuotiaana. Voi tsiisus.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:28"]Onko täällä muita jotka ovat päätyneet samaan ratkaisuun?
[/quote]

Joo. Menin naimisiin 3v sitten eli silloin pysyvästi jättäydyin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:20"]

Itsehän en edes ole koskaan seurustellut, joten en tiedä voinko "jättäytyä" pois. Olen jo jäänyt. Kylmä fakta on se, että kukaan oikeasti järjissään oleva nainen ei minua kauaa katsele, tiedän kyllä että muutama olisi ollut kiinnostunut, mutta tiedän ihan tarkkaan sen, että ei niistä olisi mitään tullut. Joku kohta uikuttaa, että "Et sinä sitä voi tietää". Kyllä voin, jotkut asiat vain tietää ja enköhän minä itseni parhaiten tunne. Päädyin vaan siihen tulokseen, että jos joku päästään vialla oleva sokea nainen minusta kiinnostuu niin en aio antaa mitään vastakaikua, sillä en halua tuottaa pettymystä.

AP

[/quote]

Perusteltu ja oikeutettu syy jättäytyä parisuhdemarkkinoilta pois. Itsekin tiedän varmuudella ja kokemukseni perusteella olevani samassa pisteessä. Sellaisessa miehessä, joka minusta kiinnostuisi tai ihastuisi on pakko olla jotain massiivista vialla.

Itse olen antanut miehille vain viimeisen kahden vuoden aikana, samaa koko loppuelämä edessä.
[/quote]

Tehän kuulostatte siltä että olette juuri sopivat toisillenne! :D

Mitä "parisuhdemarkkinoilla" olo sitten käytännössä tarkoittaa, jos niiltä voi jättäytyä pois?

Itse en ole hakenut seuraa, vaan kaikki kumppanit ovat löytyneet lähipiiristä, kun viehättävän ystävän kanssa onkin synkannut.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

No jos lähdetään tästä hetkestä niin olen 22v työtön, asun kotona (Tuskin koskaan muutan pois), en ole komea tai lihaksikas, sosiaalisesti ihan töhö tapaus. Noilla ei kauhean pitkälle pötkitä nuorten keskuudessa, ei varmaan vanhempienkaan jos tuo ulkonäköosuus jätetään pois. Tuohon soppaan kun lisätään ihan täydellinen kokemattomuuteni tyttöjen/naisten kanssa ja se etten ole kykenevä yhdyntään niin ei lujaa mene.

En ole koskaan ollut millään tavalla suosittu ja ne kaikki kaveritkin vain ovat kadonneet kuten edellä kirjoittaneellakin. En oikein usko, että pärjäisin mahdollisen naisystävän kanssa, koska olen aina saanut tehdä sitä mitä huvittaa silloin kun huvittaa, eikä minun ole tarvinnut olla vääntämässä menemisistäni kenenkään kanssa. Olisihan se ihan perseestä jos sinä ainoana hyvänä päivänä kun pääsisi vaikka kalalle tai jonnekin muuhun ulkotoimintaan, niin pitäisikin viettää iltaa naisen kanssa katsoen jotain paskaa rakkausleffaa suklaata syöden ja kyyneliä tihrustaen. Turhautuisin ihan heti.

Olen monella tapaa ihan poikanen ja ikäiseni naiset haluavat jonkun niin aikuisen ja vastuullisen miehen (oikeasti päätyvät niiden pintaliitäjien tai ongelmatapausten kumppaneiksi) Minä taas en haluaisi mitään nirppanokkaa jonka mielestä on aina oltava niin aikuista ja vakavaa.

Sitten kun pitää miettiä, että mitä annettavaa minulla on parisuhteeseen, niin se jää siihen elämän jakamiseen ja jonkinlaiseen läheisyyteen. Miksi kukaan haluaisi oikeasti minulta sellaista kun melkein kaikilta muilta saa enemmän? Ja aiemmin joku totesi hyvin, että on liian tavallinen oudoille ja liian outo tavallisille, itse taas olen liian outo niille oudoille.

AP

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

No jos lähdetään tästä hetkestä niin olen 22v työtön, asun kotona (Tuskin koskaan muutan pois), en ole komea tai lihaksikas, sosiaalisesti ihan töhö tapaus. Noilla ei kauhean pitkälle pötkitä nuorten keskuudessa, ei varmaan vanhempienkaan jos tuo ulkonäköosuus jätetään pois. Tuohon soppaan kun lisätään ihan täydellinen kokemattomuuteni tyttöjen/naisten kanssa ja se etten ole kykenevä yhdyntään niin ei lujaa mene.

En ole koskaan ollut millään tavalla suosittu ja ne kaikki kaveritkin vain ovat kadonneet kuten edellä kirjoittaneellakin. En oikein usko, että pärjäisin mahdollisen naisystävän kanssa, koska olen aina saanut tehdä sitä mitä huvittaa silloin kun huvittaa, eikä minun ole tarvinnut olla vääntämässä menemisistäni kenenkään kanssa. Olisihan se ihan perseestä jos sinä ainoana hyvänä päivänä kun pääsisi vaikka kalalle tai jonnekin muuhun ulkotoimintaan, niin pitäisikin viettää iltaa naisen kanssa katsoen jotain paskaa rakkausleffaa suklaata syöden ja kyyneliä tihrustaen. Turhautuisin ihan heti.

Olen monella tapaa ihan poikanen ja ikäiseni naiset haluavat jonkun niin aikuisen ja vastuullisen miehen (oikeasti päätyvät niiden pintaliitäjien tai ongelmatapausten kumppaneiksi) Minä taas en haluaisi mitään nirppanokkaa jonka mielestä on aina oltava niin aikuista ja vakavaa.

Sitten kun pitää miettiä, että mitä annettavaa minulla on parisuhteeseen, niin se jää siihen elämän jakamiseen ja jonkinlaiseen läheisyyteen. Miksi kukaan haluaisi oikeasti minulta sellaista kun melkein kaikilta muilta saa enemmän? Ja aiemmin joku totesi hyvin, että on liian tavallinen oudoille ja liian outo tavallisille, itse taas olen liian outo niille oudoille.

AP

[/quote]

Hyvä, että olet jo tuossa iässä käsittänyt tilanteesi toivottomuuden. Yleensä polkuriippuvuus elämässä takaa sen, että valittua suuntaa ei voisikaan enää edes muuttaa vaikka haluaisi. Ts. seksuaalinen kokemattomuus, huonot sosiaaliset taidot ja kelpaamattomuus tulevat vaikeuttamaan vuosien kuluessa entistä enemmän sen, että parisuhde ei ole eikä tule olemaan realistinen vaihtoehto sinulle.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:27"]

Parisuhteen voisi kyllä uskaltaa ottaa iisimminkin. Se ei pelaa joka pelkää, sanotaan. Pelotta päin vain ja arki sujuu ok. Yhteisiä tavoitteita ja onnea siitä kun elämä kulkee oikeaan suuntaan. Toista ei voi muuttaa, joten täytyy vain oppia sietämään. Sietäminen ei ole kovin raskasta. Käyttäytyy vain normaalisti ja ottaa tarvitsemansa tilan haltuunsa.

[/quote]

Kaikki ei uskalla

Jättäydyin pois, koska törmäsin tahtomattani treffeillä varattuihin miehiin. En jaksa näitä varattuja miinoja enää väistellä ja arvailla, mikä mies on miehiään puheistaan huolimatta. Ei ole sen arvoista. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

No jos lähdetään tästä hetkestä niin olen 22v työtön, asun kotona (Tuskin koskaan muutan pois), en ole komea tai lihaksikas, sosiaalisesti ihan töhö tapaus. Noilla ei kauhean pitkälle pötkitä nuorten keskuudessa, ei varmaan vanhempienkaan jos tuo ulkonäköosuus jätetään pois. Tuohon soppaan kun lisätään ihan täydellinen kokemattomuuteni tyttöjen/naisten kanssa ja se etten ole kykenevä yhdyntään niin ei lujaa mene.

En ole koskaan ollut millään tavalla suosittu ja ne kaikki kaveritkin vain ovat kadonneet kuten edellä kirjoittaneellakin. En oikein usko, että pärjäisin mahdollisen naisystävän kanssa, koska olen aina saanut tehdä sitä mitä huvittaa silloin kun huvittaa, eikä minun ole tarvinnut olla vääntämässä menemisistäni kenenkään kanssa. Olisihan se ihan perseestä jos sinä ainoana hyvänä päivänä kun pääsisi vaikka kalalle tai jonnekin muuhun ulkotoimintaan, niin pitäisikin viettää iltaa naisen kanssa katsoen jotain paskaa rakkausleffaa suklaata syöden ja kyyneliä tihrustaen. Turhautuisin ihan heti.

Olen monella tapaa ihan poikanen ja ikäiseni naiset haluavat jonkun niin aikuisen ja vastuullisen miehen (oikeasti päätyvät niiden pintaliitäjien tai ongelmatapausten kumppaneiksi) Minä taas en haluaisi mitään nirppanokkaa jonka mielestä on aina oltava niin aikuista ja vakavaa.

Sitten kun pitää miettiä, että mitä annettavaa minulla on parisuhteeseen, niin se jää siihen elämän jakamiseen ja jonkinlaiseen läheisyyteen. Miksi kukaan haluaisi oikeasti minulta sellaista kun melkein kaikilta muilta saa enemmän? Ja aiemmin joku totesi hyvin, että on liian tavallinen oudoille ja liian outo tavallisille, itse taas olen liian outo niille oudoille.

AP

[/quote]

Melkein kuin minä paitsi että olen vanhempi. Ihan uteliaisuudesta, miten 22-vuotias ei ole kykenevä yhdyntään?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

No jos lähdetään tästä hetkestä niin olen 22v työtön, asun kotona (Tuskin koskaan muutan pois), en ole komea tai lihaksikas, sosiaalisesti ihan töhö tapaus. Noilla ei kauhean pitkälle pötkitä nuorten keskuudessa, ei varmaan vanhempienkaan jos tuo ulkonäköosuus jätetään pois. Tuohon soppaan kun lisätään ihan täydellinen kokemattomuuteni tyttöjen/naisten kanssa ja se etten ole kykenevä yhdyntään niin ei lujaa mene.

En ole koskaan ollut millään tavalla suosittu ja ne kaikki kaveritkin vain ovat kadonneet kuten edellä kirjoittaneellakin. En oikein usko, että pärjäisin mahdollisen naisystävän kanssa, koska olen aina saanut tehdä sitä mitä huvittaa silloin kun huvittaa, eikä minun ole tarvinnut olla vääntämässä menemisistäni kenenkään kanssa. Olisihan se ihan perseestä jos sinä ainoana hyvänä päivänä kun pääsisi vaikka kalalle tai jonnekin muuhun ulkotoimintaan, niin pitäisikin viettää iltaa naisen kanssa katsoen jotain paskaa rakkausleffaa suklaata syöden ja kyyneliä tihrustaen. Turhautuisin ihan heti.

Olen monella tapaa ihan poikanen ja ikäiseni naiset haluavat jonkun niin aikuisen ja vastuullisen miehen (oikeasti päätyvät niiden pintaliitäjien tai ongelmatapausten kumppaneiksi) Minä taas en haluaisi mitään nirppanokkaa jonka mielestä on aina oltava niin aikuista ja vakavaa.

Sitten kun pitää miettiä, että mitä annettavaa minulla on parisuhteeseen, niin se jää siihen elämän jakamiseen ja jonkinlaiseen läheisyyteen. Miksi kukaan haluaisi oikeasti minulta sellaista kun melkein kaikilta muilta saa enemmän? Ja aiemmin joku totesi hyvin, että on liian tavallinen oudoille ja liian outo tavallisille, itse taas olen liian outo niille oudoille.

AP

[/quote]

Melkein kuin minä paitsi että olen vanhempi. Ihan uteliaisuudesta, miten 22-vuotias ei ole kykenevä yhdyntään?

[/quote]

No se nyt ei varsinaisesti kuulu aiheeseen ja en koe kovin tarpeelliseksi avata asiaa. Yhden syyn voin paljastaa ja se on se etten halua olla alasti kenenkään naisen seurassa, paljastan toisenkin asian se ei johdu liian pienestä peniksestä.

AP