Jättäydyn tarkoituksella pois parisuhdemarkkinoilta

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:07"]

Missä ihmeessä voi edes tavata ihmisiä...Olen kuvitellut olevani ihan nätti ja mukava, mutta ei ole kukaan ikinä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta. Olen varmaankin sosiaalisesti täysin taitamaton, ja se ilmeisesti näkyy ja kauas. En halua tyrkyttää itseäni kenellekään tai tuottaa pettymystä, joten olen mieluummin yksin. N22

[/quote]

Mene baariin. Siellä niitä miehiä on. M26

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:59"] No huhhuh mitä nynnyjä :D [/quote] Miksi se on nynnyyttä olla rehellinen omasta epäkelpoisuudestaan? [/quote] Samaa ihmettelen minäkin. Päinvastoin on rohkeaa tunnustaa, ettei itsestä ole parisuhteeseen sen sijaan että eläisi jossakin nykypäivän "kyllä kaikille on joku Se Oikea näin löydät hänet ja kaikki on hattaraa <33333"- utopiassa. Kaikista ei ole ihmissuhteisiin. [/quote] Aivan. Sitä paitsi standardit ja rima kumppanin suhteen on nykyään niin korkealla monilla ihmisillä, niillä rumilla ja tyhmilläkin. Ne haluu tavoitella "parasta", jotain fantasiaa jota ei ole olemassakaan. Itse syyllistyn myös tähän. Ne jotka ovat tyytyneet tasoiseensa kumppaniin ovat löytäneet onnen. Me muut hylkiöt kierretään samaa kehää vuodesta toiseen sallimatta itsellemme onnea...

[/quote]

Kyllä sitä parempaakin voi saada (olen saanut) :) Kannattaa vaan käyttää hyväksi niitä tilanteita, missä on mahdollisuus rupatella tyttöjen kanssa. Monet naiset kiihottuvat jo siitä, kun niiden kanssa alkaa vaikka jutella niiden lempimusiikista, kulttuurista, elokuvista yms.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:15"]

Kummasti ihmiset kaipaavat asiaa jotka näivettävät heidän oman elämänsä ja vapautensa. Meinaan ei todellakaan ole herkkua olla ns kunnon mies & perheenpää. Jos olisin tiennyt tämän silloin kauan sitten, väliin olisi jäänyt koko sontahomma...että odotan päivää kun nuorin on muuttanut kämpästä, häivyn itse jokseenkin samalla ovenavauksela ja otan elämäni takaisin.

[/quote]

Miksi odottaa huomiseen sen minkä voit tehdä jo tänään?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:59"] No huhhuh mitä nynnyjä :D [/quote] Miksi se on nynnyyttä olla rehellinen omasta epäkelpoisuudestaan? [/quote] Samaa ihmettelen minäkin. Päinvastoin on rohkeaa tunnustaa, ettei itsestä ole parisuhteeseen sen sijaan että eläisi jossakin nykypäivän "kyllä kaikille on joku Se Oikea näin löydät hänet ja kaikki on hattaraa <33333"- utopiassa. Kaikista ei ole ihmissuhteisiin. [/quote] Aivan. Sitä paitsi standardit ja rima kumppanin suhteen on nykyään niin korkealla monilla ihmisillä, niillä rumilla ja tyhmilläkin. Ne haluu tavoitella "parasta", jotain fantasiaa jota ei ole olemassakaan. Itse syyllistyn myös tähän. Ne jotka ovat tyytyneet tasoiseensa kumppaniin ovat löytäneet onnen. Me muut hylkiöt kierretään samaa kehää vuodesta toiseen sallimatta itsellemme onnea...

[/quote]

Kyllä sitä parempaakin voi saada (olen saanut) :) Kannattaa vaan käyttää hyväksi niitä tilanteita, missä on mahdollisuus rupatella tyttöjen kanssa. Monet naiset kiihottuvat jo siitä, kun niiden kanssa alkaa vaikka jutella niiden lempimusiikista, kulttuurista, elokuvista yms.

[/quote]

Väärä ketju. Noita tylsäilyketjuja on kaikki täynnä, pitääkö tämäkin muuttaa sellaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:53"]

Olen eronnut 36 vuotias kolmen lapsen äiti. Kaksi lapsista on erityislapsia. Kumpaakin erityisyyttä esiintyy exän suvussa. Exä ei ota vastuuta ajallisesti, eikä rahallisesti. Valehtelee olevansa töissä, vaikkei ole. En jaksa uutta suhdetta, enkä kaipaa edes seksiä. En myöskään aio sitä harrastaa sen takia, että joku mies kokee vääräksi, että naisia on enemmän kuin miehiä, ja miehillä on voimakkaat halut... Minun aikani menee töissä (6h/pvä) ja lasten vahtimisessa. Toinen erityislapsista on todella vaikea ja vaatii paljon. Hän myös nukkuu luonnostaan vähän (n 6h) , joten en pysty nukkumaan enempää yössä. Toinen on erityisyydestään huolimatta helppo, mutta häntäkin pitää kuskata kuntoutukseen ja puheterapiaan. Isä on viime aikoina kieltäytynyt tapaamisista. Hän ei suostu ottamaan vanhinta lasta, koska ei saa kuulema olla koskaan rauhassa hänen kanssaan. Minä olen sanonut hänelle, että jos ei yksi kelpaa, niin ei tule muutkaan. Vanhin tuntee muutenkin itsensä huonommaksi kuin muut.

Tulipa kirjoitettua aiheen vierestä, mutta ainakin tuli selväksi miksi olen markkinoiden ulkopuolella :)

[/quote]

Sä olet kuule jo seksiin ikäloppu, että unohda nuo puheet. Ne on tarkoitettu 20-30 vuotiaille naisille.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

Olen ihan tavallinen nainen, sisäisesti ja ulkoisesti. En ymmärrä miksi joku mies minut muka haluaisi, kun vapaina on aina kauniimpia ja luonteeltaan parempia naisia. Hullu tai helvetin epätoivoinen sellaisen miehen täytyy olla :-D

[/quote]

Miksi näin roimat alapeukut?

[/quote]

Koska olet tyhmä. Noin yksinkertaisuudessaan. Tavallisella naisella ei ole mitään ongelmaa kumppanin saamisessa, koska kaikki ei tavoittele täydellistä kumppania. Ongelma on oikeasti niillä jotka ei ole edes tavallisen näköisiä vaan jopa rumasti sanottuna rumia eivätkä häikäise sisäisestikään.

[/quote]

Ei ongelmana ole "saaminen" vaan se, että jos joku mies tyytyy mun tasoiseen naiseen niin se kertoo miehestä aika pöyristyttäviä asioita ja täten otan oikeuden luokitella hänet jotenkin omituiseksi.

En ole kaunis, en mukava, en mitenkään parempi tai tavoittelemisen arvoinen kellekään, vaan liki kaikki naiset ovat minua jollain tavalla parempia. 

Miten niin seksiin ikäloppu 36 v. nainen? Ei ole kauaakaan, kun jossain jutussa lääkäri totesi että monelle 60 v. vireälle naiselle sopisi parikymmentä vuotta nuorempi mies, että olisivat seksuaalisesti yhtä hyvässä vireessä. Jo 50 v. miehillä kun alkaa halut ja kyvyt loppua. Vain puhetta riittää siitä, mistä puute.

Kyllä. Seuraa saisin ja saan, mutta aina nuorempaa ja heidän kanssa haluan vain seksiä. Ikäiseni miehet ovat ukkoja, unohtaneet itsensä.
No, haluaisin kyllä löytää kumppanin ja olen valmis panostamaan, mutta ... Olen 60 vuotias, kuulema kaunis nainen. Ja vielä, en ole siiderivalas, raitis olen :/

Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, joista toinen, jonka piti olla loppuiän rakkaustarina, päättyi pettämiseen. Mies, joka rakasti ja lupasi olla aina uskollisena rinnallani, teki rumaa jälkeä. Joskus aiemmin tuon suhteen aikana mietin, että jos mies kuolee ennen minua, en halua enää koskaan uutta suhdetta. Hän sai minussa aikaan rakastaa elämää ja nähdä pienetkin asiat suurina, hyvässä mielessä. Huolehdin itsestäni, miehet katsovat minua, vastaan kohteliaasti. Se on siinä. En halua enää koskaan kokea särjetyksi tulemista ja nöyryytystä. Näin on helpompaa. Jatkossa luotan vain itseeni, suunnittelen omat matkani ja ohjelmani ja pidän niistä kiinni. Irtosuhteita en tahdo, se olisi epäkunnioittavaa itseäni kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:09"]

Aktiivinen parinhaku hiipui osaltani neljänkymmenen ikävuoden jälkeen.

m50

[/quote]

Parikymppisenä pojankollina treffailin muutamia kertoja itseäni kymmenen vuotta vanhempaa yksinhuoltajaa. Olin niin kakara vielä ettei tästä tullut valmista.

Reilusti yli kolmekymppisenä muutaman vuoden etäsuhde ulkomaalaisen naisen kanssa. Erosimme yhteisestä päätöksestä. Sen jälkeen ei mitään.

m50

Oliko edes mitään tapahtumia ennen neljääkymppiä?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:59"]

No huhhuh mitä nynnyjä :D

[/quote]

Joo olen nynny, mitä sitten? Onko se sinulta pois?

En ole oikein koskaan uskaltanut lähestyä vastakkaista sukupuolta, ja nyt en edes enää halua lähestyä, koska tietää jo ihan etukäteen miten siinä käy. Aina sanotaan miten pitää jutella sadoille naisille, että tärppää. Mitä jos ei ole kiinnostunut kuin yhdestä naisesta? Ja toisekseen ei minun itsetunto ainakaan kestä satoja pakkeja, kyllähän siinä sinnikkäämpikin tapaus menettää itseluottamuksen kun huomaa olevansa kelpaamaton. Nuo satojen naisten jututtamiseen innostavat ovat joko tunteettomia tai sitten naisia joilla ei ole mitään hajua siitä miten vaikeaa tavallisenkin miehen on saada nainen. Nuoret naiset on oikeasti aika ilkeitä sellaisille miehille jotka eivät kelpaa heille. Se ei ainakaan paranna huonoa itsetuntoa kun saa kuulla toivotuksen helvettiin painumisesta, päin naamaa naurua tai sitten vaikka ihan perinteiset pakitkin. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Eikä koskaan tiedä kuka on varattu ja kuka ei. Ei kauheasti innosta mennä juttelemaan jollekin naiselle kun kohta jostain syöksyy paikalle joku Pelle Peloton nyrkit pystyssä puolustamaan reviiriään. 

AP

[/quote]

Tuossa satojen naisten jututtamisessa ei varmaankaan ollut ideana kestää satoja pakkeja vaan tutustua uusiin ihmisiin rennosti ja ehkä jopa pitää hauskaa. Joskus saa pakit, joskus antaa pakit, joskus todetaan yhdessä että ei tästä tule kaveruutta kummempaa.

En ole koskaan nauranut tai kironnut miehelle joka lähestyy, en edes sille keski-ikäiselle juopporetkulle. En tiedä ketään naista joka noin tekisi enkä ole koskaan tuota nähnyt. Näitä juttuja kertoilevat miehet, jotka eivät ole eläessään yrittäneet lähestyä naista.

Toki parisuhdemarkkinoilta voi vetäytyä enkä yritä ketään estää. Kunhan huomautan että ei se deittailu niin kamalaa ole.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:07"]

Missä ihmeessä voi edes tavata ihmisiä...Olen kuvitellut olevani ihan nätti ja mukava, mutta ei ole kukaan ikinä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta. Olen varmaankin sosiaalisesti täysin taitamaton, ja se ilmeisesti näkyy ja kauas. En halua tyrkyttää itseäni kenellekään tai tuottaa pettymystä, joten olen mieluummin yksin. N22

[/quote]

Taidat olla minun naispuolinen versio.

AP

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 12:04"]

Itse päädyin tähän ratkaisuun, koska tuntuu ettei kukaan halua sellaista parisuhdetta kuin minä. Eli, että mennään naimisiin koska rakastetaan toisiamme. Ei katsella muita. Ei petetä. Seksi ei ole tärkein asia, vaikkakin tärkeä parisuhteessa. Ollaan yhdessä koska rakastetaan ja halutaan vain se yksi ja tietty. Näitä ei tunnu löytyvän. Juurikin enimmäkseen sellaisia jotka haluaa vaan harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa, ei haluta sitoutua tai rakasteta vaan sitä yhtä. Itse olen juuri tälläinen, joka haluaa vain sen yhden ja ainoan. :/ Jos nyt jostain löytyy tälläinen mies joka myös jakaa nämä ajatukset ja muutkin arvot, niin sitten. Mutta tällä hetkellä olen kyllä päättänyt olla yksin.

[/quote]

Minä olen sellainen mies jolle riittäisi ihan se yksikin nainen, mutta ongelma on se, että minä en riitä sille yhdellekään naiselle. Siis jos se ei ole Thaimaasta, ja sinne minulla ei ole varaa matkustaa ja kai se thaimaalainenkin seksiä tahtoo.

AP

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:17"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:59"] No huhhuh mitä nynnyjä :D [/quote] Miksi se on nynnyyttä olla rehellinen omasta epäkelpoisuudestaan? [/quote] Samaa ihmettelen minäkin. Päinvastoin on rohkeaa tunnustaa, ettei itsestä ole parisuhteeseen sen sijaan että eläisi jossakin nykypäivän "kyllä kaikille on joku Se Oikea näin löydät hänet ja kaikki on hattaraa <33333"- utopiassa. Kaikista ei ole ihmissuhteisiin. [/quote] Aivan. Sitä paitsi standardit ja rima kumppanin suhteen on nykyään niin korkealla monilla ihmisillä, niillä rumilla ja tyhmilläkin. Ne haluu tavoitella "parasta", jotain fantasiaa jota ei ole olemassakaan. Itse syyllistyn myös tähän. Ne jotka ovat tyytyneet tasoiseensa kumppaniin ovat löytäneet onnen. Me muut hylkiöt kierretään samaa kehää vuodesta toiseen sallimatta itsellemme onnea...

[/quote]

Kyllä sitä parempaakin voi saada (olen saanut) :) Kannattaa vaan käyttää hyväksi niitä tilanteita, missä on mahdollisuus rupatella tyttöjen kanssa. Monet naiset kiihottuvat jo siitä, kun niiden kanssa alkaa vaikka jutella niiden lempimusiikista, kulttuurista, elokuvista yms.

 
[/quote]

Niin. Mutta mä olenkin nainen, enkä edes kaunis tai nuori sellainen. Miehille vähän eri juttu kun voivat luottaa vain karismaansa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:09"]Aktiivinen parinhaku hiipui osaltani neljänkymmenen ikävuoden jälkeen.

m50
[/quote]

Sullahan kauan kesti tajuta tilanne. :) No ei vaineskaan. Kyllähän sen huomaa jo yläasteella onko/tuleeko vientiä olemaan. Jos ei silloin ole kiinnostuneita, harvoin myöhemminkään meno muuttuu.
Ja kun vielä sattuu olemaan nuori lama-aikaan ja kaikki on ympärillä synkkää ja maailmanloppua enteilevää, niin se tekee varovaiseksi. Naiset ja lapset ovat niin kalliita harrastuksia ettei ole tosikaan.

Eli kaikessa lyhykäisyydessään, markkinoilta puuttuu sekä imu, että työntö. Ja aika huomaamattomasti ne vuodet vierii ja aikaikkuna parisuhteen ja perheleikkien osalta kutistuu vääjäämättömästi, kunnes sitä ei enää ole.

m41

[/quote]

No kyllä 40 vuotiaalla miehellä on vielä hyvät mahdollisuudet saada vaimo ja perhe.
Jos yläasteella ei ole kelvannut niin 40 v voi olla jo ihan eri tilanne.
Yläasteella usein tytöt tykkää niistä näteistä vilkkaista pojista, mutta ne hiljaisemmat pojat miehiksi tultuaan saattavat mennä ohi.
Olen nähnyt pitkän tauon jälkeen juuri näitä yläaste aikaisia poikia/ miehiä ja ällistynyt kuinka miehekkäitä miehiä monista sellaisista on tullut, joita en silloin noteerannut.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:15"]Kummasti ihmiset kaipaavat asiaa jotka näivettävät heidän oman elämänsä ja vapautensa. Meinaan ei todellakaan ole herkkua olla ns kunnon mies & perheenpää. Jos olisin tiennyt tämän silloin kauan sitten, väliin olisi jäänyt koko sontahomma...että odotan päivää kun nuorin on muuttanut kämpästä, häivyn itse jokseenkin samalla ovenavauksela ja otan elämäni takaisin.
[/quote]

Meillä miehen kanssa alkoi elämä yhdessä uudestaan kun nuorempi lähti.
Rakastuttiin uudestaan, seksikin sujuu vielä hienosti.
Ollaan vapaita yhdessä ja myös omissa harrastuksissa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:47"]

Olipas hyvä aloitus. On mieltä huojentavaa lukea, että on paljon muitakin, jotka ovat aivan itse valinneet olla itsekseen.

Minullakin on ollut hyvä olo yksin tai paremminkin lasten kanssa. En vaan ole edes jaksanut ajatella parisuhdetta. Ei siksi, että olisin väsynyt muuten vaan siksi, että ei vaan innosta oikein kukaan. 

Olen kaunis tai ainakin niin mulle on aina hehkutettu. Jos lähden yöelämään (tosin nykyisin äärimmäisen harvoin) niin ihan aina on useita yrittäjiä ympärillä. Jostain syystä ja valitettavasti minusta kiinnostuu melko nuoret miehet ja ihan tositarkoituksellakin vielä. Tämä on osasyy. Olen tullut siihen tulokseen, että ne raukat etsivät ns.äitihahmoa.

Jos taas vanhemmat miehet minusta kiinnostuu niin olen tehnyt tulkinnan, että ne on usein reppanoita. Hakeudutaan tälläisen hyvin itsenäisen ja samalla naisellisen naisen rinnalle, joka sitten hoivaisi heitäkin siinä lasten ohessa.

En siis kaipaa enää aikuista lasta vierelleni, vaikka nuo mieheksi itseään kutsuvatkin. Heillä saattaa jopa porakone pysyä kädessä ja ovat töissäkin, mutta sisimmiltään hakevat mamia.

Otsassani siis lukee "tervetuloa kaikki reppanat, mamma ottaa tissien väliin" 

Ei kiitos. Moni olisi näihin miehiin todella tyytyväinen. He olisivat mieluusti perustamassa perhettä, kävisivät kaupassa ja osallistuisivat kotitöihin. Liikkuvat ja harrastavat.

En vaan silti lämpene, vaikka omat lapsenikin olisi heille aivan ok. Jotenkin kuitenkin aina päädyn siihen tilanteeseen, että koen minun joutuvat kantamaan vastuu kaikista isoista asioista yksin. Kun tämän teen niin alan katsella miestä eri silmin. Näen hänet turhakkeena ja lisätyönä. Olen itsenäinen enkä ole kenenkään rahoja vailla ja aina maksanut kaiken siis itse ja jopa ehdokkaankin eväät. 

Ehkä nämä miehet erehtyvät minun suhteeni pahasti. He kuvittelevat minua yh:ksi joka on iloinen kun vaan saa jonkun rinnalleen ja että pieni rahasumma silloin tällöin tekee minut tyytyväiseksi. Kun he sitten huomaavat , että vastassa onkin itsenäinen ihminen, joka ei tarvitse ketään mihinkään vaan kyse olisi tasavertaisesta suhteesta niin olen liian voimakas. 

Sen jälkeen ihan pienikin ikävä piirre tai se, että en saa silloin harvoin tukea tai apua jos sitä tarvitsen niin koen, että samalla vaivalla pärjään yksinänikin ja saan sitten sen kaiken hyvänkin pitää yksinäni. Tämän seurauksena pyydän miestä poistumaan elämästäni.

En siis ole lainkaan valmis uuteen suhteeseen ja päädyin olemaan rauhassa keskenäni jo reilu vuosi sitten.

Jätän lähestymisyritykset huomiotta ja kaikenlaiset flirtit samoin. Olen kyllä nauravainen ja ystävällinen kaikille yleensä, mutta monet miehet luulevat tätä vissiin jonkinlaisena merkkinä siitä, että saa lähestyä. 

Suhteessakin tarvitsen tilaa. En riipu, enkä roiku, mutta vaadin toiselta kai sitten nyky mittapuun mukaan paljon, mutta tämä johtuu siitä, että olen aina itse joutunut tekemään ja yrittämään ja teen paljon. 

Myös silloin kun olen ollut hyvin kipeänä. Minulla on perusssairaus, mikä tekee minut kipeäksi ja tavalliset arkipäiväiset asiatkin on silloin haaste. Jos silloin toinen ei omaa tilannetajua vaan tulee viereen iniseen jostain varpaan kynnen halkeamasta niin kyllä se vetää hiljaiseksi. Sairauteni ei näy ulospäin, joten ehkä sitä on vaikea sisäistää kuinka paljon se haittaa. En kuitenkaan kaipaa mitään voivottelua tai sääliä, mutta en kivulta pysty silloin tukemaan toista varpaankyntensä kanssa ja tämä tulisi olla selvää. Se ei tarkoita ettenkö välittäisi tai kiinnosta, mutta en vaan sillä hetkellä kykene keskittymään kun siihen kipuun ja selviämiseen.

Teen kyllä kotona ollessani kaikki kotityöt ja huolehdin lapseni. Käyn kaupassa, vaikka minulla olisi mies jolla on auto niin en anele kyytiä kauppaan. Mutta, laitan kyllä merkille jos mies ei älyä tarjota mm. Sitä kyytiä kauppaan kun itsekin niitä ruokia syö ja varsinkin jos on tilanne, että en pysty kävelemään kunnolla.

Osaan kyllä keskustella ja olen sanonut, että apu olisi kiva. Tarvitsisin kyydin jne. Jotenkin näen sellaisen kuuluvan ihan peruksena suhteeseen, että osallistutaan varsinkin kun kaikki muu tuodaan valmiina eteen. Eli teen sen ruuan ja hoidan kodin ja pesen pyykit ym. Miehen on turha kuvitella, että ne hänen pyykkinsä pyörii siinä samassa kun lastenkin jos sitä pidetään itsestäänselvyytenä eikä muuta tartte tehdä.

Juurikin tuo sana "auttaminen" on minulle parisuhteessa vierasta. Minusta kyseessä ei ole silloin naisen auttaminen vaan oman osuuden tekeminen yhteisessä kodissa.

Olenkin laittanut merkille, että moni nainen menee tähän ns. Auttamisen lankaan. Ihan ydinperheissäkin. Puhutaan yhteisistä haaveista ja unelmista, jotka nainen tekee mahdolliseksi toiminnallaan. Eletään jossain kuplassa ja kuvitellaan, että kyseessä on yhteiset asiat ja yhdessä tekeminen. Mennään retkelle ja nainen tekee kotityöt ja eväät ja katsoo vaatteet lapsille, jotta päästään lähtemään eli tekee retkestä mahdollisen ja sitten niin kivasti mennään yhdessä retkelle. Eipä tuossa mitään jos se kelpaa ja ei huomaa siinä mitään epäreilua. 

TIEDÄN, että kyseessä on oma suhtautumiseni. Olen silti ihminen, joka tekee läheistensä eteen aivan kaikkensa, mutta loukkaan jos silloin harvoin kun tarvitsen vastapainoa ja en sitä saa niin se kalvaa. Siitä kertyy katkeruutta jos toinen ei edes keskustellen yritä tulla vastaan. Tästä syystä olen mieluummin yksin.

Ehkä jonain päivänä saatan kohdata aidosti itsenäisen miehen, jonka kanssa voisi tapailla ja olisi vakikumppani seksielämässä. Ei olisi pakko muuttaa yhteen tai perustaa perhettä, mutta tunneäly löytyisi kummaltakin (itseltäni myös ja sitä lohjennutta varpaankynttäkin kohtaan) eli jos toinen on, vaikkapa kuumeessa niin olisi kumppani kehen voi tarvittaessa tukeutua. Ei ole pakko pärjätä yksin puolin eikä toisin.

Ehkä sellaista toisen itsenäisyyden tukemista. Silloin saa täyden arvostukseni ja sitä kautta mieskin voi tuntea olevansa hyväksytty ja saan takaisin hyvää (hope so!) . 

Nyt minusta ei ole siihen enkä halua tuhlata aikaani sellaisen etsimiseen kun on hyvä olla näinkin. 

Takana on suhde ja avioliitto narsistin kanssa ja ymmärrän, että se on jättänyt minuun jälkensä. Pidän kynsin hampain kiinni kaikesta omastani. Minulta vietiin silloin kaikki. Ystävät, perhe, itsenäisyys...ihan kaikki. 

Tästä paraneminen vie aikansa ja olen päättänyt antaa itselleni aikaa ja armoa. Lupaa olla särkynyt ja en hae siihen ketään, joka joutuisi minut eheyttään. En halua viedä tätä sontaa uuteen suhteeseen vaan päästä tästä ensin yli.

Avioliittooni kuului väkivalta niin henkinen kun fyysinen. Kiristäminen ja nöyryyttäminen. Kaikkea mitä en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.

Nykyään olen saanut takaisin ystäväni ja paljon uusiakin. Samoin perheeni. Osaan olla onnellinen tavallisesta arjesta lasteni kanssa. 

Tulipas romaani, mutta kiitän jos jaksoit lukea. Ja ap:lle: oli kiva purkautua tähän ketjuun ja anna sinäkin itsellesi aikaa itsenäistyä. Oppia tuntemaan itsesi, jotta voit tietää mitä haluat suhteelta jos sellaisen löydät. Voisitko kuvitella tulevasi pari askelta vastaan jos löytyy nainen, joka on edes lähes täydellinen sinulle? Suhteessa kyse on kompromisseista. Missä asioissa olisit valmis joustamaan? Mistä olisit valmis luopumaan tai muuttumaan?

Ei me kai voida kuvitella, että vain olemalla tälläisiä kun olemme niin ollaan yksin ellei täydellistä palaa osu kohdalle? Kyllä meidän pitää jalostaa itseämme ja tulla vastaan jos haluamme parisuhteen.Ei vain olemalla voida kuvitella, että asiat järjestyy ja luovuttaa heti jos ei järjesty?

Sinulla on vielä henkiselle kasvulle aikaa kunnolet nuori. Sinulla on vielä aikaa jalostua ja opetella itsesi. Et ole vielä täysin valmis, joten jokin sinussa ja ajatuksissasi voi vielä muuttua tai löytää oikean uoman. Tästä voi seurata se, että kasvat aina vain lähemmäs valmiutta suhteeseen. Joten ole sinäkin armollinen itsellesi ja anna aikaa sekä tilaa. Ei sinun tarvitsekaan vielä olla valmis. Eikä se tarkoita sitä, että et olisi koskaan valmis ja eläisit yksin. Tsemppiä! :) 

[/quote]

Kuin minun tarinani pienin muutoksin !

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:28"]

Miten niin seksiin ikäloppu 36 v. nainen? Ei ole kauaakaan, kun jossain jutussa lääkäri totesi että monelle 60 v. vireälle naiselle sopisi parikymmentä vuotta nuorempi mies, että olisivat seksuaalisesti yhtä hyvässä vireessä. Jo 50 v. miehillä kun alkaa halut ja kyvyt loppua. Vain puhetta riittää siitä, mistä puute.

[/quote]

Juuri näin! 36 vuotias on jo dinosaurus. Miesten paras aika seksuaalisesti on 15-35. Näin se vain on. Itse olen jo tuon iän ylittänyt mies ja tiedän mistä puhun. Tässä on jonkinlainen kohtaanto ongelma.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:29"]

Kyllä. Seuraa saisin ja saan, mutta aina nuorempaa ja heidän kanssa haluan vain seksiä. Ikäiseni miehet ovat ukkoja, unohtaneet itsensä. No, haluaisin kyllä löytää kumppanin ja olen valmis panostamaan, mutta ... Olen 60 vuotias, kuulema kaunis nainen. Ja vielä, en ole siiderivalas, raitis olen :/

[/quote]

Heh .. ei ihme, ettet tuolla asenteella saa parempia ;)

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:07"]

Mitkä nuo puheet? Eihän tuo kirjoittaja halunnut edes seksiä.

[/quote]

Ne puheet missä hän luulee miesten kuolaavan hänen peräänsä. Hänen ikäiset miehet ovat jo kaiken nähneet, että ei siinä enää mitään tarjottavaakaan ole ja miehen seksuaalinen huippu on ohitettu jo aikapäivää sitten.