Jättäydyn tarkoituksella pois parisuhdemarkkinoilta

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:09"]Aktiivinen parinhaku hiipui osaltani neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. m50 [/quote] Sullahan kauan kesti tajuta tilanne. :) No ei vaineskaan. Kyllähän sen huomaa jo yläasteella onko/tuleeko vientiä olemaan. Jos ei silloin ole kiinnostuneita, harvoin myöhemminkään meno muuttuu. Ja kun vielä sattuu olemaan nuori lama-aikaan ja kaikki on ympärillä synkkää ja maailmanloppua enteilevää, niin se tekee varovaiseksi. Naiset ja lapset ovat niin kalliita harrastuksia ettei ole tosikaan. Eli kaikessa lyhykäisyydessään, markkinoilta puuttuu sekä imu, että työntö. Ja aika huomaamattomasti ne vuodet vierii ja aikaikkuna parisuhteen ja perheleikkien osalta kutistuu vääjäämättömästi, kunnes sitä ei enää ole. m41 [/quote] No kyllä 40 vuotiaalla miehellä on vielä hyvät mahdollisuudet saada vaimo ja perhe. Jos yläasteella ei ole kelvannut niin 40 v voi olla jo ihan eri tilanne. Yläasteella usein tytöt tykkää niistä näteistä vilkkaista pojista, mutta ne hiljaisemmat pojat miehiksi tultuaan saattavat mennä ohi. Olen nähnyt pitkän tauon jälkeen juuri näitä yläaste aikaisia poikia/ miehiä ja ällistynyt kuinka miehekkäitä miehiä monista sellaisista on tullut, joita en silloin noteerannut.

[/quote]

Sä et tajua mitään(?) Kirjoitat naisena miehestä. Vaan kun mies ei ole NAINEN. Ne parhaat ajat ovat jo tuolloin takanapäin. Naisen seksuaalinen huippu saattaa tulla myöhemmin.

Valitsin sinkkuuden, sillä en saanut sitä miestä, jonka halusin. Kahteen päivään en ole mitään kuullut hänestä. Tosin emme ole vaihtaneet kuin s-posteja, mutta silti. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:07"]

Mitkä nuo puheet? Eihän tuo kirjoittaja halunnut edes seksiä.

[/quote]

Ne puheet missä hän luulee miesten kuolaavan hänen peräänsä. Hänen ikäiset miehet ovat jo kaiken nähneet, että ei siinä enää mitään tarjottavaakaan ole ja miehen seksuaalinen huippu on ohitettu jo aikapäivää sitten.

[/quote]Laitatko lainauksen siitä missä väitin kenenkään kuolaavan perääni :O Outoa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:29"]

Kyllä. Seuraa saisin ja saan, mutta aina nuorempaa ja heidän kanssa haluan vain seksiä. Ikäiseni miehet ovat ukkoja, unohtaneet itsensä. No, haluaisin kyllä löytää kumppanin ja olen valmis panostamaan, mutta ... Olen 60 vuotias, kuulema kaunis nainen. Ja vielä, en ole siiderivalas, raitis olen :/

[/quote]

Heh .. ei ihme, ettet tuolla asenteella saa parempia ;)

 
[/quote]

Mikä vika tuossa asenteessa oli? Ei mitään. Itsevarma ja ihana nainen
T. N46

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

Olen ihan tavallinen nainen, sisäisesti ja ulkoisesti. En ymmärrä miksi joku mies minut muka haluaisi, kun vapaina on aina kauniimpia ja luonteeltaan parempia naisia. Hullu tai helvetin epätoivoinen sellaisen miehen täytyy olla :-D

[/quote]

Miksi näin roimat alapeukut?

Ihan mahdoton yhtälö löytää yhtään ketään. Parisuhteeseen tai mihinkään muuhunkaan. Joo varattuja naisia on tarjolla, mutta ei jaksa sekoittaa pakkaa. 

Yksin varmaan mennään loppumatka, mutta kun on jo lapsiasiat hoidettu niin ei se edes tunnu kovin pahalta.

Olipas hyvä aloitus. On mieltä huojentavaa lukea, että on paljon muitakin, jotka ovat aivan itse valinneet olla itsekseen.

Minullakin on ollut hyvä olo yksin tai paremminkin lasten kanssa. En vaan ole edes jaksanut ajatella parisuhdetta. Ei siksi, että olisin väsynyt muuten vaan siksi, että ei vaan innosta oikein kukaan. 

Olen kaunis tai ainakin niin mulle on aina hehkutettu. Jos lähden yöelämään (tosin nykyisin äärimmäisen harvoin) niin ihan aina on useita yrittäjiä ympärillä. Jostain syystä ja valitettavasti minusta kiinnostuu melko nuoret miehet ja ihan tositarkoituksellakin vielä. Tämä on osasyy. Olen tullut siihen tulokseen, että ne raukat etsivät ns.äitihahmoa.

Jos taas vanhemmat miehet minusta kiinnostuu niin olen tehnyt tulkinnan, että ne on usein reppanoita. Hakeudutaan tälläisen hyvin itsenäisen ja samalla naisellisen naisen rinnalle, joka sitten hoivaisi heitäkin siinä lasten ohessa.

En siis kaipaa enää aikuista lasta vierelleni, vaikka nuo mieheksi itseään kutsuvatkin. Heillä saattaa jopa porakone pysyä kädessä ja ovat töissäkin, mutta sisimmiltään hakevat mamia.

Otsassani siis lukee "tervetuloa kaikki reppanat, mamma ottaa tissien väliin" 

Ei kiitos. Moni olisi näihin miehiin todella tyytyväinen. He olisivat mieluusti perustamassa perhettä, kävisivät kaupassa ja osallistuisivat kotitöihin. Liikkuvat ja harrastavat.

En vaan silti lämpene, vaikka omat lapsenikin olisi heille aivan ok. Jotenkin kuitenkin aina päädyn siihen tilanteeseen, että koen minun joutuvat kantamaan vastuu kaikista isoista asioista yksin. Kun tämän teen niin alan katsella miestä eri silmin. Näen hänet turhakkeena ja lisätyönä. Olen itsenäinen enkä ole kenenkään rahoja vailla ja aina maksanut kaiken siis itse ja jopa ehdokkaankin eväät. 

Ehkä nämä miehet erehtyvät minun suhteeni pahasti. He kuvittelevat minua yh:ksi joka on iloinen kun vaan saa jonkun rinnalleen ja että pieni rahasumma silloin tällöin tekee minut tyytyväiseksi. Kun he sitten huomaavat , että vastassa onkin itsenäinen ihminen, joka ei tarvitse ketään mihinkään vaan kyse olisi tasavertaisesta suhteesta niin olen liian voimakas. 

Sen jälkeen ihan pienikin ikävä piirre tai se, että en saa silloin harvoin tukea tai apua jos sitä tarvitsen niin koen, että samalla vaivalla pärjään yksinänikin ja saan sitten sen kaiken hyvänkin pitää yksinäni. Tämän seurauksena pyydän miestä poistumaan elämästäni.

En siis ole lainkaan valmis uuteen suhteeseen ja päädyin olemaan rauhassa keskenäni jo reilu vuosi sitten.

Jätän lähestymisyritykset huomiotta ja kaikenlaiset flirtit samoin. Olen kyllä nauravainen ja ystävällinen kaikille yleensä, mutta monet miehet luulevat tätä vissiin jonkinlaisena merkkinä siitä, että saa lähestyä. 

Suhteessakin tarvitsen tilaa. En riipu, enkä roiku, mutta vaadin toiselta kai sitten nyky mittapuun mukaan paljon, mutta tämä johtuu siitä, että olen aina itse joutunut tekemään ja yrittämään ja teen paljon. 

Myös silloin kun olen ollut hyvin kipeänä. Minulla on perusssairaus, mikä tekee minut kipeäksi ja tavalliset arkipäiväiset asiatkin on silloin haaste. Jos silloin toinen ei omaa tilannetajua vaan tulee viereen iniseen jostain varpaan kynnen halkeamasta niin kyllä se vetää hiljaiseksi. Sairauteni ei näy ulospäin, joten ehkä sitä on vaikea sisäistää kuinka paljon se haittaa. En kuitenkaan kaipaa mitään voivottelua tai sääliä, mutta en kivulta pysty silloin tukemaan toista varpaankyntensä kanssa ja tämä tulisi olla selvää. Se ei tarkoita ettenkö välittäisi tai kiinnosta, mutta en vaan sillä hetkellä kykene keskittymään kun siihen kipuun ja selviämiseen.

Teen kyllä kotona ollessani kaikki kotityöt ja huolehdin lapseni. Käyn kaupassa, vaikka minulla olisi mies jolla on auto niin en anele kyytiä kauppaan. Mutta, laitan kyllä merkille jos mies ei älyä tarjota mm. Sitä kyytiä kauppaan kun itsekin niitä ruokia syö ja varsinkin jos on tilanne, että en pysty kävelemään kunnolla.

Osaan kyllä keskustella ja olen sanonut, että apu olisi kiva. Tarvitsisin kyydin jne. Jotenkin näen sellaisen kuuluvan ihan peruksena suhteeseen, että osallistutaan varsinkin kun kaikki muu tuodaan valmiina eteen. Eli teen sen ruuan ja hoidan kodin ja pesen pyykit ym. Miehen on turha kuvitella, että ne hänen pyykkinsä pyörii siinä samassa kun lastenkin jos sitä pidetään itsestäänselvyytenä eikä muuta tartte tehdä.

Juurikin tuo sana "auttaminen" on minulle parisuhteessa vierasta. Minusta kyseessä ei ole silloin naisen auttaminen vaan oman osuuden tekeminen yhteisessä kodissa.

Olenkin laittanut merkille, että moni nainen menee tähän ns. Auttamisen lankaan. Ihan ydinperheissäkin. Puhutaan yhteisistä haaveista ja unelmista, jotka nainen tekee mahdolliseksi toiminnallaan. Eletään jossain kuplassa ja kuvitellaan, että kyseessä on yhteiset asiat ja yhdessä tekeminen. Mennään retkelle ja nainen tekee kotityöt ja eväät ja katsoo vaatteet lapsille, jotta päästään lähtemään eli tekee retkestä mahdollisen ja sitten niin kivasti mennään yhdessä retkelle. Eipä tuossa mitään jos se kelpaa ja ei huomaa siinä mitään epäreilua. 

TIEDÄN, että kyseessä on oma suhtautumiseni. Olen silti ihminen, joka tekee läheistensä eteen aivan kaikkensa, mutta loukkaan jos silloin harvoin kun tarvitsen vastapainoa ja en sitä saa niin se kalvaa. Siitä kertyy katkeruutta jos toinen ei edes keskustellen yritä tulla vastaan. Tästä syystä olen mieluummin yksin.

Ehkä jonain päivänä saatan kohdata aidosti itsenäisen miehen, jonka kanssa voisi tapailla ja olisi vakikumppani seksielämässä. Ei olisi pakko muuttaa yhteen tai perustaa perhettä, mutta tunneäly löytyisi kummaltakin (itseltäni myös ja sitä lohjennutta varpaankynttäkin kohtaan) eli jos toinen on, vaikkapa kuumeessa niin olisi kumppani kehen voi tarvittaessa tukeutua. Ei ole pakko pärjätä yksin puolin eikä toisin.

Ehkä sellaista toisen itsenäisyyden tukemista. Silloin saa täyden arvostukseni ja sitä kautta mieskin voi tuntea olevansa hyväksytty ja saan takaisin hyvää (hope so!) . 

Nyt minusta ei ole siihen enkä halua tuhlata aikaani sellaisen etsimiseen kun on hyvä olla näinkin. 

Takana on suhde ja avioliitto narsistin kanssa ja ymmärrän, että se on jättänyt minuun jälkensä. Pidän kynsin hampain kiinni kaikesta omastani. Minulta vietiin silloin kaikki. Ystävät, perhe, itsenäisyys...ihan kaikki. 

Tästä paraneminen vie aikansa ja olen päättänyt antaa itselleni aikaa ja armoa. Lupaa olla särkynyt ja en hae siihen ketään, joka joutuisi minut eheyttään. En halua viedä tätä sontaa uuteen suhteeseen vaan päästä tästä ensin yli.

Avioliittooni kuului väkivalta niin henkinen kun fyysinen. Kiristäminen ja nöyryyttäminen. Kaikkea mitä en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.

Nykyään olen saanut takaisin ystäväni ja paljon uusiakin. Samoin perheeni. Osaan olla onnellinen tavallisesta arjesta lasteni kanssa. 

Tulipas romaani, mutta kiitän jos jaksoit lukea. Ja ap:lle: oli kiva purkautua tähän ketjuun ja anna sinäkin itsellesi aikaa itsenäistyä. Oppia tuntemaan itsesi, jotta voit tietää mitä haluat suhteelta jos sellaisen löydät. Voisitko kuvitella tulevasi pari askelta vastaan jos löytyy nainen, joka on edes lähes täydellinen sinulle? Suhteessa kyse on kompromisseista. Missä asioissa olisit valmis joustamaan? Mistä olisit valmis luopumaan tai muuttumaan?

Ei me kai voida kuvitella, että vain olemalla tälläisiä kun olemme niin ollaan yksin ellei täydellistä palaa osu kohdalle? Kyllä meidän pitää jalostaa itseämme ja tulla vastaan jos haluamme parisuhteen.Ei vain olemalla voida kuvitella, että asiat järjestyy ja luovuttaa heti jos ei järjesty?

Sinulla on vielä henkiselle kasvulle aikaa kunnolet nuori. Sinulla on vielä aikaa jalostua ja opetella itsesi. Et ole vielä täysin valmis, joten jokin sinussa ja ajatuksissasi voi vielä muuttua tai löytää oikean uoman. Tästä voi seurata se, että kasvat aina vain lähemmäs valmiutta suhteeseen. Joten ole sinäkin armollinen itsellesi ja anna aikaa sekä tilaa. Ei sinun tarvitsekaan vielä olla valmis. Eikä se tarkoita sitä, että et olisi koskaan valmis ja eläisit yksin. Tsemppiä! :) 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:09"]

Aktiivinen parinhaku hiipui osaltani neljänkymmenen ikävuoden jälkeen.

m50

[/quote]

Täällä toinen viiskymppinen. Minä luovutin jo 20 vuotta sitten. Sitä ennen kaksi vakavampaa suhdetta, joista toisesta syntyi lapset. Kodissa, lapsissa, asuntolainassa ja uran luomisessa oli ihan riittävästi tekemistä enkä edes osannut kaivata siihen vielä lisäksi mitään parisuhdeongelmia. Pääsin helpommalla, kun en etsinytkään. Nyt on lapset maailmalla, asuntolainat maksettu, taloudellinen tilanne erinomainen ja ystäviä riittävästi täyttämään sosiaalisten kontaktien tarpeeni. Iän myötä musta on tullut entistä mukavuudenhaluisempi enkä halua ketään sekoittamaan mukavaa elämääni. Näin on hyvä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:59"]

No huhhuh mitä nynnyjä :D

[/quote]

Joo olen nynny, mitä sitten? Onko se sinulta pois?

En ole oikein koskaan uskaltanut lähestyä vastakkaista sukupuolta, ja nyt en edes enää halua lähestyä, koska tietää jo ihan etukäteen miten siinä käy. Aina sanotaan miten pitää jutella sadoille naisille, että tärppää. Mitä jos ei ole kiinnostunut kuin yhdestä naisesta? Ja toisekseen ei minun itsetunto ainakaan kestä satoja pakkeja, kyllähän siinä sinnikkäämpikin tapaus menettää itseluottamuksen kun huomaa olevansa kelpaamaton. Nuo satojen naisten jututtamiseen innostavat ovat joko tunteettomia tai sitten naisia joilla ei ole mitään hajua siitä miten vaikeaa tavallisenkin miehen on saada nainen. Nuoret naiset on oikeasti aika ilkeitä sellaisille miehille jotka eivät kelpaa heille. Se ei ainakaan paranna huonoa itsetuntoa kun saa kuulla toivotuksen helvettiin painumisesta, päin naamaa naurua tai sitten vaikka ihan perinteiset pakitkin. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Eikä koskaan tiedä kuka on varattu ja kuka ei. Ei kauheasti innosta mennä juttelemaan jollekin naiselle kun kohta jostain syöksyy paikalle joku Pelle Peloton nyrkit pystyssä puolustamaan reviiriään. 

AP

Itse päädyin tähän ratkaisuun, koska tuntuu ettei kukaan halua sellaista parisuhdetta kuin minä. Eli, että mennään naimisiin koska rakastetaan toisiamme. Ei katsella muita. Ei petetä. Seksi ei ole tärkein asia, vaikkakin tärkeä parisuhteessa. Ollaan yhdessä koska rakastetaan ja halutaan vain se yksi ja tietty.

Näitä ei tunnu löytyvän. Juurikin enimmäkseen sellaisia jotka haluaa vaan harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa, ei haluta sitoutua tai rakasteta vaan sitä yhtä.

Itse olen juuri tälläinen, joka haluaa vain sen yhden ja ainoan. :/

Jos nyt jostain löytyy tälläinen mies joka myös jakaa nämä ajatukset ja muutkin arvot, niin sitten. Mutta tällä hetkellä olen kyllä päättänyt olla yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 22:49"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:29"]

Kyllä. Seuraa saisin ja saan, mutta aina nuorempaa ja heidän kanssa haluan vain seksiä. Ikäiseni miehet ovat ukkoja, unohtaneet itsensä. No, haluaisin kyllä löytää kumppanin ja olen valmis panostamaan, mutta ... Olen 60 vuotias, kuulema kaunis nainen. Ja vielä, en ole siiderivalas, raitis olen :/

[/quote]

Heh .. ei ihme, ettet tuolla asenteella saa parempia ;)

[/quote]

Enpä taida sinua tavoittaa, mutta kysyn kuitenkin; kuinka niin parempia? Niitähän minä juuri olen saanut, seksiä tarpeeseen viriilien miesten kanssa, tasavertaisesti toisiamme kunnioittaen.  

Ikäisistäni miehistä en kumppania ole onnistunut löytämään, ovat joko karanneita varattuja tai itsensä hoitamisen täysin unohtaneita rassukoita. Ja kummastakaan ryhmästä tuleva ei minulle kelpaa!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:27"]

Miksi te ajattele/ koette, että teistä ei ole kumppaniksi tai ette kelpaa? Olen itse parisuhteessa, mutta mietin usein, että loppupeleissä taidan sisimmiltäni olla yksineläjä. Luulen. että jos suhteeni joskus loppuu, niin loppuelämän elelen yksin.

[/quote]

Olen ihan tavallinen nainen, sisäisesti ja ulkoisesti. En ymmärrä miksi joku mies minut muka haluaisi, kun vapaina on aina kauniimpia ja luonteeltaan parempia naisia. Hullu tai helvetin epätoivoinen sellaisen miehen täytyy olla :-D

[/quote]

Miksi näin roimat alapeukut?

[/quote]

Koska olet tyhmä. Noin yksinkertaisuudessaan. Tavallisella naisella ei ole mitään ongelmaa kumppanin saamisessa, koska kaikki ei tavoittele täydellistä kumppania. Ongelma on oikeasti niillä jotka ei ole edes tavallisen näköisiä vaan jopa rumasti sanottuna rumia eivätkä häikäise sisäisestikään.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:07"]

Missä ihmeessä voi edes tavata ihmisiä...Olen kuvitellut olevani ihan nätti ja mukava, mutta ei ole kukaan ikinä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta. Olen varmaankin sosiaalisesti täysin taitamaton, ja se ilmeisesti näkyy ja kauas. En halua tyrkyttää itseäni kenellekään tai tuottaa pettymystä, joten olen mieluummin yksin. N22

[/quote]

Taidat olla minun naispuolinen versio.

AP
[/quote]

Juurikin tuo ettei tahdo tyrkyttää itseään, vaan olla naisen itselleen hyväksi katsoma ja kelpuuttama ei ilmeisesti toimi. Em. yhdistettynä nuoruuteen sattuneeseen lamaan ja siitä seuranneesseen ylivarovaisuuteen - koskaan ei asiat ole tarpeeksi hyvin - ovat seikkoja jotka pitävät tehokkaasti ulkona markkinoilta.

m41

Kyllä, en jaksanut enää olla ihminen, joka ensisijaisesti etsii parisuhdetta ja jonka pitäisi aina selitellä ja sanoa, että "olen tällä hetkellä sinkku" tms. Neljä pidempää seurustelusuhdetta takana, nyt riitti, loppuelämän keskityin muihin asioihin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:40"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:09"]Aktiivinen parinhaku hiipui osaltani neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. m50 [/quote] Sullahan kauan kesti tajuta tilanne. :) No ei vaineskaan. Kyllähän sen huomaa jo yläasteella onko/tuleeko vientiä olemaan. Jos ei silloin ole kiinnostuneita, harvoin myöhemminkään meno muuttuu. Ja kun vielä sattuu olemaan nuori lama-aikaan ja kaikki on ympärillä synkkää ja maailmanloppua enteilevää, niin se tekee varovaiseksi. Naiset ja lapset ovat niin kalliita harrastuksia ettei ole tosikaan. Eli kaikessa lyhykäisyydessään, markkinoilta puuttuu sekä imu, että työntö. Ja aika huomaamattomasti ne vuodet vierii ja aikaikkuna parisuhteen ja perheleikkien osalta kutistuu vääjäämättömästi, kunnes sitä ei enää ole. m41

[/quote]

90-luvun lama tosiaan hankaloitti näitäkin asioita. En kuitenkaan usko että tämä olisi minun osaltani vaikuttanut mitenkään ratkaisevasti asiaan koska sittemmin olen onnistunut etenemään työelämässä, jopa jonkinlaiseen uraputkeenkin.

Asioita vain joko tapahtuu tai ei tapahdu, ja tuntuu ettei niihin itse voi paljoakaan vaikuttaa.

m50
[/quote]
Niin. Tapahtuu tai ei tapahdu. Etupäässä ei. Lamahan se vei paljon elämästä. Rahatonna ei baareja kierrellä ja siellähän ne tytöt olisi olleet. Töitäkin löytyi vasta ysärin lopulla, joten aika monta hyvää vuotta treffailu mielessä jäi väliin. Liian pitkä takamatka kiinni kurottavaksi ja jossain vaiheessa sitä alkoi tuntea itsensä liian vanhaksi koko touhuun.

m41

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:53"]

Olen eronnut 36 vuotias kolmen lapsen äiti. Kaksi lapsista on erityislapsia. Kumpaakin erityisyyttä esiintyy exän suvussa. Exä ei ota vastuuta ajallisesti, eikä rahallisesti. Valehtelee olevansa töissä, vaikkei ole. En jaksa uutta suhdetta, enkä kaipaa edes seksiä. En myöskään aio sitä harrastaa sen takia, että joku mies kokee vääräksi, että naisia on enemmän kuin miehiä, ja miehillä on voimakkaat halut... Minun aikani menee töissä (6h/pvä) ja lasten vahtimisessa. Toinen erityislapsista on todella vaikea ja vaatii paljon. Hän myös nukkuu luonnostaan vähän (n 6h) , joten en pysty nukkumaan enempää yössä. Toinen on erityisyydestään huolimatta helppo, mutta häntäkin pitää kuskata kuntoutukseen ja puheterapiaan. Isä on viime aikoina kieltäytynyt tapaamisista. Hän ei suostu ottamaan vanhinta lasta, koska ei saa kuulema olla koskaan rauhassa hänen kanssaan. Minä olen sanonut hänelle, että jos ei yksi kelpaa, niin ei tule muutkaan. Vanhin tuntee muutenkin itsensä huonommaksi kuin muut.

Tulipa kirjoitettua aiheen vierestä, mutta ainakin tuli selväksi miksi olen markkinoiden ulkopuolella :)

[/quote]

Sä olet kuule jo seksiin ikäloppu, että unohda nuo puheet. Ne on tarkoitettu 20-30 vuotiaille naisille.

[/quote]Mitkä nuo puheet? Eihän tuo kirjoittaja halunnut edes seksiä.

Ps. Mun vanhemmatkin harrastavat seksiä, vaikka ovat seitsemänkymmenen.

Itsehän en edes ole koskaan seurustellut, joten en tiedä voinko "jättäytyä" pois. Olen jo jäänyt. Kylmä fakta on se, että kukaan oikeasti järjissään oleva nainen ei minua kauaa katsele, tiedän kyllä että muutama olisi ollut kiinnostunut, mutta tiedän ihan tarkkaan sen, että ei niistä olisi mitään tullut. Joku kohta uikuttaa, että "Et sinä sitä voi tietää". Kyllä voin, jotkut asiat vain tietää ja enköhän minä itseni parhaiten tunne. Päädyin vaan siihen tulokseen, että jos joku päästään vialla oleva sokea nainen minusta kiinnostuu niin en aio antaa mitään vastakaikua, sillä en halua tuottaa pettymystä.

AP

AP:n viesti kuin omalta näppikseltä, sillä erotuksella ettei kukaan ole koskaan osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan. En ole koskaan seurustellut, joten en myöskään tiedä voinko varsinaisesti jättäytyä pois. Olen vain kuin itsestään jäänyt pois. Kukaan ei huoli minua edes ystäväkseen, joten faktaa on ettei kukaan tasan tarkkaan huoli minua myös kumppanikseen.

Yksinäistähän tämä elämä on, mutta se on vain hyväksyttävä. Eipä tässä muutakaan voi.

Parisuhteen voisi kyllä uskaltaa ottaa iisimminkin. Se ei pelaa joka pelkää, sanotaan. Pelotta päin vain ja arki sujuu ok. Yhteisiä tavoitteita ja onnea siitä kun elämä kulkee oikeaan suuntaan. Toista ei voi muuttaa, joten täytyy vain oppia sietämään. Sietäminen ei ole kovin raskasta. Käyttäytyy vain normaalisti ja ottaa tarvitsemansa tilan haltuunsa.

Olen juuri eronnut enkä todellakaan enää lähde etsimään uutta kumppania. Jos eteen putoaa niin sitten ok.