Jaksamisesi salaisuus uraäiti?

Lyhyet työmatkat ja vähän huoltotöitä vaativa asunto. Jos on ajasta pulaa, niin sitä ei kannata tuhlata työmatkaan.



Me emme asu myöskään omakotitalossa sen vuoksi, että puutarha olisi taas yksi lisähomma.

Valmistan kokonaan tai hyvin valmiiksi seuraavan päivän ruoan. Perjantaisin käymme perheen kanssa ulkona syömässä. Lauantaisin saatan tehdä isommat satsit seuraavalle viikolle tai pakasteeseen valmiiksi. Sunnuntaisin keskityn ulkoiluun perheen kanssa, enkä hössötä kodinhoitoasioita.

Tavoitteeni on tehdä ruoka alusta loppuun itse, koska se tulee halvemmaksi, mutta se jää usein vain kauniiksi ajatukseksi ja turvaudun puolivalmistesiin. Olen hellä itselleni, enkä piiskaa itseäni henkisesti.

Nakitan ruoavalmistusvuoroja myös miehelle. Olen huomannu, että se osaa kyllä tehdä ihan normaalia ruokaa ohjeiden mukaan, jos eivät ole liian vaativia. Pirkasta ja Yhteishyvästä löytyy hänen valmistettavakseen sopivia ohjeita eli ihan normaalia kotiruokaa. Tai jos minä laitan ruoan, pyykkivuorot ovat sitten hänellä tai joku muu esim. imurointi tai tiskaus.

ihana puoliso ja parivuotias poika,oma tupa oma lupa,isovanhemmat ja koko suku samalla paikkakunnalla ja kaikki 15 km säteellä.NOU HÄTÄ

Eli, meille tulee joka aamu aivan, ihana, valloittava hoitaja, joka pistaa tuulemaan. Vie lapset tarhaan, hakee ne, siivoaa, tekee ruokaa, mita milloinkin.

Hanen paatehtavansa toki on lapsista huolehtiminen. Lapset ovat tarhassa noin 5-6 tuntia paivassa.

Miehen kanssa tulemme sitten kuuteen/seitsemaan mennessa kotiin.

Meilla on siis yksi ylimaarainen aikuinen.

on IHANA ja aikaansaava mies.



Mies joustaa, tekee, hoitaa ihan siinä missä minäkin - ja tekee myös uraa. Siivojaa olen palkkaamassa ja lastenhoitoapua etsimässä, tarve kyllä aika satunnainen. Jotenkin vaan paletti pyörii, ainakin toistaiseksi ihan mukavasti.



Hankalimpia tilanteita ovat lapsen äkilliset sairastumiset.

Siis lapset viikon päivähoidossa ja viikonloppuna palkatun hoitajan kanssa? Milloin itse näet heitä?

ja silloin on vitsit ja niksit vähissä...

Mutta auttaa kun saan välillä ihan omaa aikaa. Mies painuu lasten kanssa jonnekin ja minä vain olen.



Välillä syödään valmisruoka ja kun ei niin tehdään myös pakastimeen.



Lasten kanssa makoilen paljon. Makaan lattialla kun pikkukakkonen tulee, makaan vieressä kun lapset leikkii ja lepuutan silmiäni. Ulkona lököilen lepotuolissa lasten leikkejä seuraillen.



Silti olen välillä tosi väsynyt.



Lapset 2,5v ja 5v ja syksystä saakka olen ollut taas töissä. Työ on haastavaa. Tahtoisin jotain leppoisampaa.

Erittäin kätevää!

-mutta meillä molemmat uravanhemmat hyödyntävät aina mahdollisuuksia pitää välillä palkatonta vapaata, ja elämme säästäväisesti niin että rahan puolesta niin voi välillä tehdä

-palkattomat vapaat kuluvat asioiden hoidossa ja kotitöissä, lapset ovat pääsääntöisesti päiväkodissa, mutta lyhyempää päivää. Kunnon lomat vietetään sitten lasten kanssa tietysti.

-sitten yksi isovanhemmista on sellainen, että haluaa nähdä muksuja kerran viikossa - hän usein ehdottaa iltaa (käy itsekin töissä ym) ja me sitten sille illalle ajoitetaan ylitöitä ja urheiluharrastuksia

maksoi noin 200 e koko homma...115 neliötä asunto

mies tekee uraa joka viikonloppu-

MLL:n maksullinen lastenhoitoapu takaa minulle 4-6 h/ kk omaa aikaa



T. uraäiti

- Hakeuduin sellaiseen työhön, jossa riittää 8-16, pääsääntöisesti. Ei matkustamista juurikaan.

- Käytän surutta eineksiä, syömme ulkona päähänpistojen mukaan

- Ostan vaatteita kerralla kasan tai tilaan postimyynnistä.

- Olen kotikeskeinen ihminen ja tykkään olla vain kotona, joten en koe ongelmalliseksi luopua lähes kaikesta muusta kuin työstä. (aikaavievät harrastukset, pitkät juoruilusessiot kavereiden kanssa jne.)

- Mieheni on täyskymppi: hänenkin työ on hienosta urasta huolimatta 8-16 ja tekee kotitöitä oma-aloitteisesti ja paljon. Meillä ei ole koskaan tapeltu kotitöistä vaan kaikki menee kuin vettä vaan.

- Lomat vietämme samaan aikaan, jotta saamme oikeasti aikaa olla keskenään ja se lomakin on parempi, kun on kahdet käsiparit tässä kotona.

- Teemme 1-2 viikon nollausmatkaa vuodessa perheen kesken: otamme luksushotellin täyshoidolla ja makaamme altaalla koko viikon. Lapset ui ja me lueskellaan siinä vierellä.... Nämä lomat on entiselle kulttuurimatkaajalle paras osa yhteiselämäämme nykyään. Vaikka lapset ovat joskus isoja, niin tullaan varmasti edelleen välillä harrastamaan näitä matkoja.

Meillä mies matkustaa paljon työkseen mutta kun on kotona vie lapsen tarhaan (minä puen ja haen), tekee arkena ruuan silloin kun ehtii ja pyytämättä auttaa siivouksessa viikonloppuna. Hän on näet ymmärtänyt että väsynyt äiti on myös väsynyt vaimo sängyssä;)



Tämän lisäksi viimeistelee rakentamaamme taloa minun kanssani, väsää puutarhaa ja jaksaa aina järkätä pikku ylläreitä minun ilokseni. Myös lapset osallistuvat kodinhoitoon meidän vanhempien apuna, leipovat jne.



Meillä ei turvauduta valmisruokaan kuin korkeintaan kerran viikossa (esim hernekeitto, mäkkäri tai pizza), viikonloppuna kun isot lapset tulee syömään niin herkutellaan pitkän kaavan mukaan. Silloin tekemiseen osallistuu kaikki.

Minä teen sunnuntaina alkuviikon ruoat valmiiksi. Ma ja ti syödään jotain laatikkoruokaa, jonka siis tein sunnuntaina.

keskiviikkona on einespäivä.

Torstaina taas kokkaan kahdeksi päiväksi.



Ja meillä käy siivooja joka toinen viikko.



Minä jaksan oikein hyvin.

Tein vajaa vuoden osittaista hoitovapaata pian jälkimmäiseltä hoitovapaalta palattuani. Hommien määrä ei käytännössä vähentynyt mihinkään ja ylitöitä tuli jonkin verran (huomasin, että 7-tuntiset päivät voisivat olla aika hyvä asia...) -> palasin 8-tunnin päiviin, koska stressaan näemmä kaikkein eniten tekemättömiä töitä. Jotenkin priorisointi tuona aikana kuitenkin hioutui huippuunsa ja nyt tuntuu, että 8 tunnin aikana saa aikaan vaikka mitä. Huomaa myös eron työtehossa, kun tuo 8 tuntia on tullut täyteen, ennen (ennen lapsia, kun tein paljon pitkiä päiviä) kun tuntui tasaisen pahalta ja puskin vain eteenpäin, vaikka välillä meinas itku tulla.



Olen myös nähnyt sen verran monta fuusiota, että olen monen muun kanssa samaa mieltä siitä, ettei työlle kannata uhrata kaikkea; tiukan paikan tullen olemme kaikki vain kustannuseriä, jotka potkitaan pellolle, jos ihmisisten lukumäärää pitää pienentää.



Mutta niitä selviytymiskeinoja:

Osallistuva mies, joka tekee varmasti useammin ruokaostoksia ja ruokaa kuin minä. Siivooja 1x/2 vk. Lapsilla ei harrastuksia.

Tässä minun keinojani:



- Herään hyvin aikaisin (!)

- Heitän aamuisin pyykit koneeseen ja laitan kuivumaan tullessani töistä (silitän tarvittaessa seuraavana aamuna ennen aamiaista.

- Mies hoitaa ruokaostokset

- Siivoan joka päivä ainakin 15 minuuttia aamuisin ja 15 minuuttia iltaisin.



Muuta en jaksakaan...

otamme viikonloput aina tosi lungisti: nukumme pitkään, löhöilemme yökkäreissä hyvinkin puoleenpäivään, jne.



Olen huomannut, että jos viikonloput ahdettu yhtä täyteen ohjelmaa kuin arkipäivät, olen maanantaisin paljon väsyneempi!



Ja koska lapsemme ei enää suostu nukkumaan päikkäreitä, hän saa katsoa pitkän lasten leffan sillä aikaa kun me vanhemmat nukumme :-)



Ystävien tapaaminen jää valitettavan vähälle, mutta yritän sentään Facebookin/ Skypen/ mailien välityksellä pitää jonkinlaista suhdetta yllä, ja osaa tapaan harrastusten (esim. golf) kautta, jolloin pystyn onnistuneesti saamaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla - jos nyt voi käyttää noin negaativissävytteistä sanontaa todella mukavasta asiasta!



t. pahapaha uraäiti

Uraäidillä on varaa maksaa ulkopuolisille palveluista esim. lastenhoidosta ja kodinhoidosta, siivoamisesta jne. Työssäkäyvän äidin pitää hoitaa ne yleensä itse, joten jaksamiskysymys on vähän toista luokkaa...

Vierailija:

Uraäidillä on varaa maksaa ulkopuolisille palveluista esim. lastenhoidosta ja kodinhoidosta, siivoamisesta jne. Työssäkäyvän äidin pitää hoitaa ne yleensä itse, joten jaksamiskysymys on vähän toista luokkaa...

Meillä käy jo siivoja, joten se on ok, mutta lastenhoitajaa on TODELLA vaikea löytää! Meillä on ollut ilmoituksia vaikka missä, mutta sellaista hoitajaa, joka todella sitoutuisi pidempään kuin muutaman kuukauden jaksoon ei vain kertakaikkian tunnu löytyvän :-(

Aupairia emme oikeastaan edes halua, ja lisäksi meillä ei ole tarpeeksi erillään olevaa ylimääräistä makkaria tarjolla. Isovanhempien apu olisi paras ratkaisu, mutta se ei ole meillä vaihtoehtona.

t. pahapaha uraäiti