Kannatatko subjektiivista päivähoito-oikeutta?

Vain jos on oikea tarve niin sitten.

Minusta lastensuojelun kautta vain lapset tarhaan hoitoon kenellä jompi kumpi vanhempi nuoremman kanssa kotona.

Eli pitäisi käydä tsekkaa perheen tilanne ja sitten vasta hoitoon jos on OIKEA tarve.

Arvostelijat harvoin tietävät muiden perheiden tilanteen aivan tarkkaan ja toisaalta päivähoitopaikkkojen suhteellinen määrä ei subjektiivisen päivähoito-oikeuden lopettamisella lisäänny.

Itse hoidan kaikki kotona.

sosiaalisissa tapauksissa

eli sellaista kotihoidon tukea, jolla pienituloisenkin miehen puoliso voi jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi hoitamaan lasta. Nyt vain suurituloisten puolisoilla on mahdollisuus tähän herkkuun, koska kotihoidon tuki suurimmillaankin on TODELLA surkea ajatellen nykypäivän hintatasoa vuokrien ym suhteen. Itse olen hoitanut kaikki kolme lasta kotona vähintään kolme vuotta, esikoista itseasiassa eskariin asti, kun seuraava syntyi kun hänen hoitovapaansa oli loppusuoralla... Nyt nuorin on 2 v ja töitä alan etsiä vuoden lopulla kun 3 v päivä lähenee. Koko aika melkein 10 v on eletty todella tiukilla vuokrakaksiossa. Ei ole matkusteltu etelässä eikä edes kotimaassa. Huvipuistossa kerran kesässä on käyty, ja sekin on ylellisyyttä. Mutta lasten kanssa on voinut harrastaa ilmaisia asioita onneksi yllin kyllin ja aikaa on riittänyt olla heidän kanssaan! Sitä en kadu. Olisi silti ollut mukavaa, jos rahaa olisi joskus ollut vähän enemmän...johonkin pieneen extraan! Kun ja jos nyt sitten töitä lopulta saan syksyllä, niin toivomme saavamme isomman asunnon. Lapsilla (3 kpl) on yhteinen huone ja me nukutaan olkkarissa. Olisi kiva saada 1-2 huonetta lisää...

Lääkärin tai muulla lausunnolla.

Vierailija:

Pari päiväkodissa työskentelevää ystävääni ovat kertoneet, miten oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevia lapsia on jonossa kasapäin ja kotona olevat vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon, jotta pääsevät helpolla. Raivostuttavaa!!!

Ei se ole heidän, vaan kunnan vika. Kunnalla on _velvollisuus_ järjestää hoitopaikka _jokaiselle_ lapselle. Menee vähän moitteet väärään osoitteeseen nyt. Sääli, jos tuntemasi päiväkotihenkilökuntakin on noin urpoa...

mutta noh, kun sain työpaikan ja tuli hoitopaikkatarve niin minulle tarjottiin paikka jostain huitsin nevadasta. Palkkasin sitten hoitajan kotiin kunnes sain paikan suht läheltä. Eipä noita hoitopaikkojakaan kai voi pitää " tyhjänä" niin että niitä olisi sitten vapaana kun joku yhtäkkiä tarvii.

päiväkoteja ja henkilökuntaa pannaan pellolle.

Käytännössä tarveharkintainen päivähoito-oikeus saisi mm. masentuneet kotiäidit jäämään hiljaa kotiin esikoistensa kanssa koska jos päiväkotiin pääsee vain lääkärin/psykologin lausunnolla niin monelle olisi liian leimaavaa joutua ryhmän silmätikuksi.



Minusta reilumpi on tuo subjektiivinen oikeus missä jokainen pysyy tapauksissaan anonyymina ja täten tasavertaisina. En voi nähdä itse mitään eroavaisuutta työssäkäyvän tai kotona olevan äidin lapsen hoidon tärkeydessä. Jokaisella on syynsä ja lapsen etu ennen kaikkea otettava huomioon.



Kun on ehdoteltu muita virikemuotoja mm. kerhoja niin kerhot ovat vasta 3-vuotiaasta ylöspäin ja mistään varsinaisesta harrastustoiminnasta tuskin alle 3-vuotias innostuu eikä kaikilla ole varaa edes sellaiseen. Päiväkoti on ainoa mahdollisuus missä lapselle muodostuu tuttu rytmi vaikka olisikin osa-aikainen hoito. Yleensä vilkkaampi lapsi tarvitsee enemmän perustavalaatuista sosiaalisten taitojen opettelua ikäistensä lasten kanssa. Hiljaiselle ja ujolle lapselle voi olla parempi olla kotona turvallisessa ympäristössä. Puistoissakaan ei välttämättä aina satu kohdalle oman ikäluokan lapsia.



Tarkentaisin kysymystä vielä että: Rassaako tässä subjektiivisessa hoito-oikeudessa erityisesti se että alle 3-vuotiaita tuodaan hoitoon? Lieveneekö negatiivinen kanta jos yli 3v. lapsi päiväkodissa ja äiti kotona vauvan kanssa? Onko yli 3v virikelapsi paljon hyväksyttävämpi?

Tiedättekö, että subjektiivinen hoito-oikeuden poistaminen ei lisäisi yhtän paikkoja niille tarvitseville vaan enemmän jouduttaisiin vaikeuksiin yms. Miksi purkaa hyviä järjestelemiä muutaman virekelapsen vuoksi? Ja toisaalta, ulkomaillahan ei ole muita kuin virikelapsia, siellä leikkikoulu ja koulu aloitetaan usein jo 3-vuotiaana ja äiti on todellakin kotona.

että luulevat että paikkoja jotenkin enemmän olisi jos virikelapset olisivat poissa?



Ei sitten tule mieleen että niitä paikkoja lopetettaisiin samantien jos kysyntä vähenee?

vaan ennemminkin lapset ja heidän oikeutensa. Haluaisin ottaa kantaa tuolla päivähoito-oikeuden rajaamisella siihen, että nykyaikana perheen merkitys on laskenut todella alhaiselle tasolle. Eli päivähoidon sijaan panostusta kotihoidon tukemiseen ja päivähoitoa vain tarveharkinnalla.

isommat lapset kyselevät hoitajilta, miksi heidän pitää tulla hoitoon, kun vauva saa olla äidin kanssa kotona.

Kaunis ajatus mutta ei taida mennä niin. Mä epäilen että se johtais ainakin seuraaviin juttuihin:

- Päiväkotipaikkojen vähennys

- masentuneiden /syrjäytyneiden ahdinko, kun eivät jaksa /osaa byrokratiaa jotta lapsi pääsee tarhaan

- naisten aseman huononnus, ei voi esim. ottaa työtarjousta vastaan kun hoitopaikkaa ei ole saatavana nopealla aikataululla.

Myös uusin Opettaja-lehti 14-15/ 2007 (5.4.200) kannattaa subjektiivista päivähoito-oikeutta.

---



Mielestäni Se on juuri sitä oikeaa perhepolitiikkaa, joka muuten Suomessa kukoistaa poissaolollaan...

Siis nro:lle 31 vastaan

Naisen asema työnsaannin suhteen tuskin myöskään kokisi mitään muutoksia, säilyisihän kunnilla ja kaupungeilla edelleenkin velvollisuus osoittaa hoitopaikka lapselle vanhemman siirtyessä työhön.



Ja toki tarveharkintaprosessi ei saisi olla liian monimutkainen, vaan esim. niin, että hakuprosessi olisi sama kuin nykyään ja henkilökunta ottaisi sitten yhteyttä perheeseen ja selvittäisi hoidon tarpeen. Toki se lisäisi hieman työmäärää, mutta ehkäpä se vaikuttaisi siihen, ettei henkilökuntaa jäisi niin paljon työttömäksi, vaan heille voitaisiin osoittaa näitä uusia tehtäviä.

Saavutetuista eduista ei pidä luopua, hölmöt.

Eikö tuo ole aika naiivi yleistys väittää, että vanhemman hyvinvointi takaa lapsen hyvinvoinnin? Omasta mielestäni asia on pikemminkin päinvastoin. Aikuisen ihmisen on kyettävä tekemään uhrauksia lapsensa hyvinvoinnin hyväksi ja vieläpä niin, ettei koe sitä varsinaisesti uhrautumiseksi.