Kannatatko subjektiivista päivähoito-oikeutta?

Mielestäni se on etu nimenomaan sellaisille vanhemmille, jotka eivät kaipaisi sellaista " etua" vaan ennemminkin tukea vanhemmuuteensa. Eivät vanhemmuudesta laistamiseen.

joustavasti työmarkkinoiden käytössä. Esim. pätkätyöläiset. Ja mielestäni on suoranaista vääristelyä puhua taaperoista, jotka ovat joka päivä 8-9 tuntia hoidossa kun äiti on vauvan kanssa kotona. Epäilen vahvasti, että yleisimmin " virikelapset" käyvät tarhassa parina päivänä viikossa tai osapäiväisinä.

siksi, kun kotihoidon tukemiseen esim. kerhotoiminnan järjestämisellä ei panosteta.

En siis ymmärrä, miksi ihmeessä kotona oleva vanhempi saa viedä lapsen hoitoon ja viedä päivähoitopaikat meidän työssäkäyvien vanhempien lapsilta! Tämä on niin väääääärin. Hain hoitopaikkaa jo 4 kk ennen töiden alkua ja vastauksen paikasta sain 2 viikkoa ennen töiden alkua. Enpä saanut 5v. päiväkotiin vaan pp-hoitajalle, jolla muut lapset iältään 1-2v!!!! Ihan käsittämätöntä. Päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että heillä niin paljon lapsia hoidossa subjektiivisen oikeuden perusteella, että nytkin lapsia jo ylipaikoilla. Hävetkää luuserit, ihan oikeasti! Mä oon tosi vihainen, arrrgghhh!

Jos äiti on vauvan kanssa kotona, niin esikoinen on useimmiten tarhassa vain osa-aikaisesti.



Subjektiivinen päivähoito-oikeus on todellakin mielestäni saavutettu etu, nimenomaan NAISTEN etu, esim. työnhakuvaiheessa tai kun on väsynyt/masentunut tai VAARASSA sairastua masennukseen. En ymmärrä miksi ihminen ei saisi käyttää mahdollisuutta ehkäistä esim. masennuksen puhkeaminen hoito-oikeutta käyttämällä. Eikö ole paljon parempi, ettei koskaan todella sairastu, kun tuntee omat rajansa?

Alle kolmevuotiaat saisivat hakea tarhapaikkaa, mutta sitä ei olisi pakko mistään kehittää, jos niitä ei ole (niinkuin ennen vanhaan kaikkien paikkojen osalta olikin).

osapäiväinen virikelapsi ei veisi yhden paikkaa! Jos virikelapsi on hoidossa klo 9-14 niin hän vie sen ajan ja tuskin hänen paikallaan on ketään muuta klo 7-9 ja 14-17. Ootte naurettavia! Ehkä siis parempi että lapsenne ovat siellä virikehoidossa, ettei vain äidin tyhmyys tarttuisi lapseenkin.

Eiköhän se ole ihan yleinen käytäntö taata tulevaisuudessa paikka siitä tarhasta missä haluaa jatkaa hoitosuhdetta myöhemmin.

Ihmeellistä tämä puhe sairaista äideistä ja että niitä vasten pitäisi luoda kokonainen järjestelmä lakiin perustuen. uskon että jos ja kun äidillä on mielenterveysongelmia niin hän saa tarhapaikan lapsilleen vaikkei kaikilla maan terveiden äitien lapsilla olisikaan siihen mahdollisuutta.

Vierailija:

Jos äiti on vauvan kanssa kotona, niin esikoinen on useimmiten tarhassa vain osa-aikaisesti.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on todellakin mielestäni saavutettu etu, nimenomaan NAISTEN etu, esim. työnhakuvaiheessa tai kun on väsynyt/masentunut tai VAARASSA sairastua masennukseen. En ymmärrä miksi ihminen ei saisi käyttää mahdollisuutta ehkäistä esim. masennuksen puhkeaminen hoito-oikeutta käyttämällä. Eikö ole paljon parempi, ettei koskaan todella sairastu, kun tuntee omat rajansa?

Omassa tuttavapiirissäni kotona olevien lasten hoitoonviejien päällimmäinen motiivi on laiskuus ja uskon, että he ovat juurikin näitä " saavutetuista eduista" kitisijöitä.

Miksi he masentuvat, aiheuttaako lapsi siis olemassaolollaan äidin masennuksen? Ja sen ehkäisee lapsen hoitoon vieminen? Ja tämä on yleistäkin?

jos vanhempi lapsi viedään hoitoon nuoremman ollessa kotona äidin kanssa, että mitä se tekee sisarussuhteelle tai äiti-lapsi-suhteelle vanhemman lapsen osalta?

Vierailija:

vaan ennemminkin lapset ja heidän oikeutensa. Haluaisin ottaa kantaa tuolla päivähoito-oikeuden rajaamisella siihen, että nykyaikana perheen merkitys on laskenut todella alhaiselle tasolle. Eli päivähoidon sijaan panostusta kotihoidon tukemiseen ja päivähoitoa vain tarveharkinnalla.

vaikka kierrellä kaupungilla ilman uhmaikäistä. Kyllä siinä menee kaikki sisaruussuhteet ja äiti-lapsisuhteet ihan metikköön. Vasta kun on 24/7 lasten kanssa niin on omistautunut äiti.

Vierailija:

Eikö tuo ole aika naiivi yleistys väittää, että vanhemman hyvinvointi takaa lapsen hyvinvoinnin? Omasta mielestäni asia on pikemminkin päinvastoin. Aikuisen ihmisen on kyettävä tekemään uhrauksia lapsensa hyvinvoinnin hyväksi ja vieläpä niin, ettei koe sitä varsinaisesti uhrautumiseksi.

olen varma että mikäli tuo lakkautettaisiin, hoitopaikan saaminen työssäkäyvien lapsille olisi huomattavasti hankalampaa ja hitaampaa kuin nykyään.



Lisäksi kukaan ei tiedä toisen tilanteesta niin hyvin että voisi sen perusteella arvostella toisten hoidontarvetta. Harva edes haluaa kaikkea elämäänsä juoruilevan hoitohenkilökunnan ruodittavaksi (ja kavereille kerrottavaksi, kiva varmaan lukea tällaiselta palstalta tarinaansa).



Tiettyä rajausta kyllä tekisin niin että esim täyspivähoito olisi mahdollista vain erityisin syin, mutta osapäivähoitoa tarjottaisiin kaikille. Ja ideana on siis että sitä tarjotaan, ketään ei pakoteta siihen. Jokainen saa kyllä halutessaan hoitaa lapsensa kotona.

Enemmän tuo päivähoito-oikeus kertoo meidän yhteiskunnasta kuin sitä hyödyntävistä vanhemmista: mulle, mulle, kaikki nyt heti, minä, minä, minä...

Varakkailla perheillä oli lastenhoitajat (lastenpiiat) vaikka äiti oli kotona ja maaseudulla esim. mummot ja piiat yms. talonväki auttoi lastenhoidossa. 50-luvulla maalaistytyöt tulivat kaupunkiin lapsia hoitamaan jne. jne. Miksi yhtäkkiä on tullut tämä ajatus että pienikin ero äidistä musertaa lapsen? Miksi kerho on ok mutta yhtä kauan kestävä ospäivähoito pk:ssa ei?

masentuneiden äitien tukemiseksi. Mainitsin myös esim. työnhaun, joka on muuten kokopäivätyötä.



Enkä väitä, että äidit masentuvat, jos ei olisi mahdollisuutta viedä lasta hoitoon. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa äiti on yksinkertaisesti niin uupunut, syystä tai toisesta, että ei jaksa olla hyvä äiti lapsilleen, mutta tilanne muuttuisi heti, jos saisi hieman aikaa hengähtää. Esim. nukkua vauvan kanssa päiväunet silloin tällöin.



Soitin itse lääkärille hiljattain uupumukseni vuoksi ja kertomukseni kuultuaan hän ehdotti, että laittaisin esikoisen osa-aikasesti hoitoon. Sekä pitäisin huolta, että saan myös aikaa ihan vain itselleni, ilman lapsiani ja miestäni.



Tekeekö se minusta huonon äidin?



t. muistaakseni, nro 40.

sillä kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia.

Meillä lapsi on osa-aikaisena päiväkodissa tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä. Tilanteemme on sellainen että vaikka tuo oikeus poistettaisiin, uskoisin että saisimme pitää paikan.



Olen kuitenkin todella onnellinen tuosta oikeudesta ja siitä ettei meidän tarvitse elämäämme avata epäluotettavalle päiväkotihenkilökunnalle. Epäluotettavalla tarkoitan juuri sellaista juoruilevaan ihmistyyppiä jonka mielestä on kiva herkutella ja kauhistella toisten kertomuksilla, levitellä niitä myös salaisuuksina ulkopuolisille ja tiedätte miten siinä pienellä paikkakunnalla käy... Tunnen useita päiväkodissa työskenteleviä ja lähes jokaisella tuntuu olevan tätä taipumusta vaikka muuten mukavia ihmisiä ovatkin. Siis jos tuo oikeus lopetettaisiin, luulisin etä päätyisimme ottamaan lapsemme pois päiväkodista sen sijaan että hakisimme tuota paikkaa hänelle todistusten kera. Näin vaikka tiedämme hyvin hoidon lopettamisen olevan lapsellemme huono ratkaisu :/



Eli mielummin olen juoruilun kohde tavallisena laiskana ja uusavuttomana äitinä joka työntää esikoisen hoitoon uuden vauvan synnyttyä.