Ei jumalauta! Mies huusi naukuvalla äänellä ruokaa laittaessaan

60, tästä tavaroiden löytämisestä on tehty joku tieteellinen tutkimuskin(!). Sen mukaan, yllätys yllätys, naiset löytävät kotona tavarat nopeammin kuin miehet.  

Mun miesystävä on suht hyvä kokkaamaan, mutta joskus hän tekee ihan kummallisia sekoituksia ja sotkuja. Eli ruoka-ainekset eivät sovi lainkaan toisiinsa. Tähän ehkä vaikuttaa se, että jääkaappiin on jäänyt jotain ruokaa pieni annos, niin hän sitten voi lisätä sen johonkin ihan toiseen ruokaan, ettei mene hukkaan (moni ruokahan on kyllä näin keksittykin, pizza, jambalaya, jotkut risotot, pyttipannu yms.). Usein mies kyllä sanoo itsekin, ettei nämä kyllä nyt oikein hyvin yhteen sovikaan. Nykyään kyselee multakin, että laittaako jotain mukaan.

Yksi asia, jota en hänen ruoanlaitossaan ymmärrä: laittaa usein erilaisiin ruokiin samanlaisia mausteita. Itselläni on selvät näkemykset siitä, mikä mauste sopii esim. possulle, naudalle, broilerille, kaloille jne...Lisäksi hänellä on tapana lisätä omaan annokseensa tuhti annos jotain tosi hottia maustekastiketta. Siis täh? Kaikki ruoat maistuvat samalle?

Itse joskus jopa loukkaannun, kun olen kokannut jotain tosi kallista ja aikaavievää ja hän lorauttaa desin maustekastiketta lautaselleen. Sehän peittää kaikki raaka-aineen omat mautkin...

Mutta näillä mennään, enää en valita miehen laittamasta ruoasta tai tuosta maustekastikeesta. Kiva, että kuitenkin kokkaa ja siivoaa jälkensäkin.

Mä en tykkää apukokin roolista lainkaan, ellei tehdä jotain isotöisempää ruokaa. En viitsi mennä avuksi yhtä sipulia pilkkomaan tai perunoita kuorimaan, kun ne on niin mitättömiä pikku juttuja.

Eri juttu, jos sovitaan yhdessä kokkaamisesta ja tehdään vaativampaa. Lähiaikoina on tehty kimpassa esim. kaalikääryleitä ja canneloneja.

http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/ketju/3982744/Ei_jumalauta!_Mies_huusi_naukuvalla_äänellä_ruokaa_laittaessaan

Mun mies laittaa aina ruuan kun on kotitoimistolla, ei tule edes puhetta etteikö onnistuisi:D Rakastaa muutenkin hyvää ruokaa ja ruuanlaittoa joten hänelle on kunnia asia tarjota perheelle ateriat mahdollisimman usein.

Meilläkin asuu maustekastikemies. Esimerkiks tuoreet hallista haetut kuhafileet on tosi jees kun siihen päälle kaataa pullollisen chilikastiketta. Ylipäänsä arvostelu menee asteikolla tulista = hyvää. Kaurapuuro, kalakeitto tai parsarisotto ei ole hyvää koska -aivan oikein- jätän niitä tehdessä sen chilikastikkeen pois. 

Heh heh, hauskoja juttuja. Olen siis mies ja entinen kokki. Yleensä se menee niin, että kysyn rouvalta, mitä hän haluaa illalla syödä. Käyn kaupassa ja alan tekemään ruokaa, niin arvon leidi saa sillä aikaa levätä. Ihan kaikki onnistuu, nou problem. Joskus otan rouvan keittiöön mukaan ja tehdään yhdessä.

Älykäs mies sinulla AP, nyt häärää keittiössä kerran parissa viikossa, pian saa vapautuksen koko hommasta:)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 17:28"]Onneni n ruuanlaitttaitoinen ja siivustaitoinen mies siis. Huh...

[/quote]

jee, niin mullakin :) mies tekee mieluummin itse ruuan.

En oikeasti tajua mistä löydätte näitä jämämiehiä. Itse en ottaisi ikinä miestä, joka ei perusruoanlaitosta selviä. Nämä asiathan tulevat jo seurustelun ekalla viikolla selväksi.

Meilläkin mies tekee hyvin harvoin ruokaa. Kun tekee, siihen menee vähintään kolme tuntia ja se ei tapahdu mitenkään vaivattomasti. HÄNEN tekemänsä ruoka on NIIN työlästä tehdä, että ainakin 3 erilaista leikkuulautaa tarvitaan, lisäksi survinta, kauhaa, nuolijaa, kapustaa, puuhaarukkaa ja mitä vielä. Pannuja on joka levyllä ja uuni laulaa. Kukaan ei saa/uskalla silloin astua keittiöön, koska sitä draamaa piisaa ja kolistelua & syvään huokailua ei vaan pysty vakavana katsomaan. Ei siinä mitään, laittaa ihan ok ruokaa ja siivoaa keittiön kyllä jälkeensä (ja pojat sitä siivottavaa piisaa).

Isoin ongelma hänen kokkauksessaan on se, että ei osaa yhtään joustaa ohjeesta jos esimerkiksi tekee 50% isomman annoksen kuin reseptissä, niin ei osaa maustaa oikein vaan tekee pääsääntöisesti silloin liian mautonta ruokaa... Toinen on määrä - välillä loppuu joku osa ruuasta kesken, kun hän ei yhtään osannut arvioida kuinka paljon nelihenkiselle perheelle keitetään spaghettia. Vaikka olen kyllä kertonut monasti, kuinka paljon pussista kannattaa laittaa kerralla. Kummasti unohtuu myös perunoiden keittoaika, se että pasta laitetaan suolattuun ja kiehuvaan veteen, vesi kannattaa kiehauttaa ensin vedenkeittimellä, ruokien aloitusjärjestys. Välillä pasta klimppiintyy siivilässä, kun herra aloittelee vasta kastikkeen tekoa. Mutta ymmärrän kyllä nyt, mihin esim. spaghettimitta on kehitetty - miehille!

Usein meillä syödään miehen ruokavuorolla puolieineksiä, koska hän selviää niistä helpommin. Olen kuitenkin ajatellut, että perhesopu on tärkeämpää ja yritän hänen antaa touhuta omiaan sen kerran viikossa, mitä ruokaa laittaa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 22:15"]Hah, aivan kuin mun mieheni pari vuotta sitten! Kasvatin lehmänhermot, kieltäydyin näkemästä nakkisoosiräjähdystä seinillä ja annoin ukon opetella. Edelleen siellä keittiössä häärää kauhea draamakuningatar, joka ei löydä kaapeista mitään, sotkee jokaisen puhtaan astian ja kehuu äänekkäästi maiskutellen omia keitoksiaan. Mutta ruokaa se on oppinut laittamaan ihan hyvin, eikä joka kerran jälkeen keittiö näytä siltä kuin blenderistä olisi kansi karannut kesken kaiken.

eli kärsivällisyyttä mammat, kyllä ne oppii :)

[/quote]

Ei sitä miehiä turhaan lapsiksi sanota. Samanlainen meininki molemmilla. :D

Kiitos vaan helvetisti ap:lle tästä, lueskelin aloitusta bussissa ja repeilin ääneen. Mitä mahtoivat miettiä muut matkustajat, kun oli pieni vauvakin mukana vaunuissa?! Ehkäpä jopa että olen pilvessä ja kohta pukkaa ls-ilmoa! Mieti ensi kerralla ennen enterin painamista, miten värikkäästi kuvailet miehesi selviytymisiä arkipuuhista, kun et voi tietää millaisissa tilanteissa muut av-mammat näitä postauksia lukevat!

*ei saa päästään mielikuvaa naukuvasta miehestä säntäilemässä ympäri keittiötä makaronien keitinveden kiehuessa samaan aikaan yli äyräiden*

:)

Up

Mun ihana mieheni kokkaa eniten meillä, ja oon oppinut, että pysyn aina silloin poissa keittiöstä. Juu, mies sotkee paljon, pilkkoo sipulin suunnilleen viiteen osaan ja tekee hyvin paljon jauheliharuokia. Mutta tajusin jossain vaiheessa, että jos alan valittaa, niin latistan mieheni kokkausinnon täysin ja samalla joudun itse kokkailemaan enemmän. Eli pidän suun supussa, kiitän joka kerta hyvästä ruoasta (jossa voisi olla enemmän mausteita) ja autan siivoamaan. Valmiiseen pöytään istuminen on aina vaan niin ihanaa sen jälkeen, kun on aiemmassa suhteessa ollut se kodin henki, joka tekee kaiken.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 16:36"]

Mä en kestä! Mies laittaa ehkä kerran kahdessa viikossa ruoan. Muutoin kokkailut on vastuullani. No, tänään hän alkoi väsäämään jauhelihakastiketta. Itse ajattelin kerrankin ottaa rennosti ja katsella tv:tä. Hetken kuluttua kuuluu ärsyyntynyt ja naukuva ääni: voitko tulla edes laittamaan makaronit kiehumaan kun käteni ovat sidotut jauhelihan ruskistamiseen. Vesi siinä kiehui jo yli äyräiden ja mies sinkoilee ympäri keittiötä. Olen myös joutunut sanomaan mikä kattila kastikkeelle sekä millä kastiketta voi sekoittaa kun kaikki lastat pesukoneessa. Ei jumalauta! 

Ja nyt se siis on kiukkuinen kun joutuu yksin tekemään koko ruoan. Ja ps. voitte vaan kuvitella missä kunnossa keittiö on ja kuka sen siivoaa. Hän on sentään laittanut ruokaa.

[/quote]

Tuollaista munkin "ruuanlaitto" on,sähläystä ja sotkemista.Siksi meillä onkin selkeä työjako:mies tekee aina ruuan.Minä taas hoidan aina esimerkiksi pyykit. Kieltämättä silti urpon kuuloinen mies AP:lla :D

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 13:09"]Apua, täällä on kivasti mulla kohtalotovereita :D

Miehen tuorein kokkailutuokio oli päätyä sairaalareissuun. Tilanne oli yhtä kaaosmainen kuin aloituksessa kuvasin. Pysyttelin visusti taka-alalla naukumisen välttämiseksi. Miten olikaan kaikki ruoka-ainekaappien ovet ammollaan (taas). Kiltillä tuulella ollessani suljen ovia vaivihkaa miehen perässä, nyt en välittänyt tuota tehdä. Ja kuinkas kävi; mies kumartui tiskikoneesta tavoittelemaan kiireessä jotain kapustaa. Ylösnoustessaan (vauhdilla) kolautti otsalohkonsa ovenkulmaan. Armoton vekki ja veri lensi.
Hiukan oli mies kärtsynä kun mä hirnun enkä saa koottua itseäni. ap
[/quote]

Joopa joo.

Kiitos nauruista! Mahtava ketju.

jo pelkkä otsikko sai minut hekottsmaan xD naukuvalla!!!!! xD

Eläpä räkytä. Minulla on kuule pikkasen enemmän elämänkokemusta ja tietoa miten asiat tulee hoitaa kuin kaltaisellasi tytönhupakolla.
-jamo52