Miehen iltavuorot on syvältä

Vuorotyössä on etunsa.

Jospa lapset kiukuttelisi vähemmän jos itse muuttaisit asennettasi miehen iltavuoroviikoilla. Arjensuunnittelua ei sen kummosempaa.

On se harmillista. No eihän sitä tarvi kun yt-neuvottelut miehes työpaikalle niin ollaan aika lähellä ratkaisua siinä vaiheessa, että mies voi jäädä kokopäiväiseksi kotiin lasten kanssa, niin pääset sitten harrastuksiin. :)

Miksei mies voisi käydä kauppareissun, jos tarvitaan, ja sitten tehdä teille päivällisruoan valmiiksi jääkaappiin odottamaan? Söisi itsekin siitä lounaaksi ennen töihinlähtöään. Sinun ei tarvitsisi kuin mikrossa lämmittää itsellesi ja lapsille.

Joo niin se tekeekin iltaruuan valmiiksi, kun olen tiukasti vaatinut tekemään. Jotkut pihvit nopsaan paistaa ja makaronit keittää, sitten teen salaattia iltasella mitä mies ei viitsi..

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:51"]

Joo niin se tekeekin iltaruuan valmiiksi, kun olen tiukasti vaatinut tekemään. Jotkut pihvit nopsaan paistaa ja makaronit keittää, sitten teen salaattia iltasella mitä mies ei viitsi..

[/quote]

Ja valitat, kun on rankkaa lasten kanssa???

Ööh, mihin harrastuksiin se mies sitten ehtii iltavuoroviikoillaan? Niinpä, ei varmaan mihinkään. Kyllä mä hiukan ihmettelen, miksi miehen aika yksin kotona lasten kanssa on niin leppoisaa, mutta sulla täyttä helvettiä. Olisikohan  omalla asenteella ja tekemisillä jotain tekemistä asian kanssa?

Meillä aika sama kuvio. Miehellä noin puolet ajasta iltavuoroa, jolloin ei paljoa arkeen osallistu. Aluksi olin tosi katkera asiasta, mutta sitten sovittiin muutamat pelisäännöt. Mies esim. aamulla ja päivällä ulkoiluttaa koirat ja ruokkii ne. Nämä säännölliset jutut on helpottaneet arkea, ja sitten jos tarvii jotain sen lisäksi hoitaa, niin sovitaan siitä sitten erikseen.

Yritän ymmärtää häntä myös, kun illalla tulee vasta n. 1-2 aikaa yöllä kotiin, ja ei heti saa unta. Koko päivä menee vähän piloille, ja joutuu vaan tuijottamaan kelloa, koska täytyy taas töihin lähteä. Säännölliseen työaikaan tottumattomana ei ymmärrä miten vuorotyö rasittaa kroppaa ja unikin on aika katkonaista, ruokailut epäsäännöllisiä.

Mutta kyllä sitä miestä kaipaisi illalla kotiin, mutta näillä mennään. Tsemppiä!

(korjaus edelliseen; siis säännölliseen työaikaan tottuneena, ei ymmärrä...)

Mies ehtii esim. uimaan ja kuntosalille, käy joka päivä 1½h ennen töihin menoa kun iltavuorossa. No onhan se helppoa, kun mies laittaa lapset katsomaan 1½h lastenohjelmia ja sen ajan heräilee itse, juo kahvia ja makoilee sohvalla, sitten vie päiväkotiin. Illalla lapset haluavat ulkoilua tai pyydetään kavereita meille tai askarrellaan tms. en viitsi laittaa katsomaan enää televisiota kun mies pistää ne telkkarin eteen jo niin pitkäksi aikaa. Uhmiksella on iltariehumiset ja kiukkuilut. ap

Iltavuorot on perseestä, ei silloin saa tehtyä juuri muuta kuin työnsä. Aamupäivä menee kelloa vilkuillessa ja illalla ei saa heti unta kun tulee kotiin.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:37"]

Iltavuorot on perseestä, ei silloin saa tehtyä juuri muuta kuin työnsä. Aamupäivä menee kelloa vilkuillessa ja illalla ei saa heti unta kun tulee kotiin.

[/quote]

Joo no nämä samat mun mieskin sanoo. Tiedän ja tunnistan kyllä lapsellisuuteni tässä minäkin..mutten voi tunteilleni mitään ja täällä on ok purkautua ;) ap

Et sentää yksin pyöritä arkea...

hoh hoijaa! et kaikesta sitä jaksetaan valittaa... voi äiti reppana! joutuu jopa omien lapsiensa kanssa jotain tekemään. työtönkö miehen pitäis olla ja hoitaa lapset ja kodin...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:55"]

hoh hoijaa! et kaikesta sitä jaksetaan valittaa... voi äiti reppana! joutuu jopa omien lapsiensa kanssa jotain tekemään. työtönkö miehen pitäis olla ja hoitaa lapset ja kodin...

[/quote]

Niinpä. Äitinä voisit myös iloita siitä, että lapsilla on noilla viikoilla lyhyempi hoitopäivä ja rennompi aamu, kun ei tarvitse juosta tukka putkella päiväkotiin. Ei sekään välttämättä ole helppoa, jos kumpikin tekee ns. toimistotyöaikaa. Silloin lapset ovat aina pitempään päiväkodissa ja aamulla on kiire hoitoon, illalla kiire kauppaan ja ruoanlaittoon, eikä ole tuommoista rentoa mahdollisuutta kotona oloon,

Minä olen meillä se joka tekee vuorotyötä. Tosin meidän lapset jo koululaisia.

Vuorotyössä on myös puolensa, aina on joku lähettämässä lapset kouluun. Päivällä on myös aikaa kotihommiin, pyykkään ja teen joskus välipalaa valmiiksi (teen sämpylöitä tms).

Ymmärrän kyllä ap:ta, koska tottahan se on että arjen pyöritys on rankempaa kun toisella on vuorotyö. Itsellänikin on tavallaan enemmän omaa aikaa kuin miehellä, ja mies joutuu auttamaan läksyissä, kuskaamaan harrastuksiin jne. Meillä onneksi lapset jo koululaisia, niin on jo helpompaa kuin leikki-ikäisten kanssa.

Vuorotyölle ei voi kuitenkaan mitään, sen kanssa on opittava elämään. Joskus harmittaa koska näen lapsia vähemmän, mutta sitten mulla on kyllä arkivapaita. Ne vähän helpottaa ;).

Ja 9 lisää, että vuorotöissä on se hyvä puoli, että välillä on arkivapaita. Silloin meillä pidetään isä-tytär-päivää. :) Täytyy vain yrittää ajatella niitä hyviä puolia, ja olla kiitollinen, kun edes on töitä.

Joo täällä mies kanssa tekee paljon iltavuoroa. Vittu miten rasittavaa :/ Ne kerrat kun koko perhe on yhtäaikaa pöydän ääressä syömässä illallista vuoden aikana voi laskea yhdellä kädellä.

Vuorotyö mahdollisti  meillä lyhyet hoitopäivät (6-7h), kiireettömät aamut ja tosiaan ne arkivapaat. Ja nyt kun ovat jo koululaisia niin aina joku on aamulla kotona. T.17

Ap, etkö anna arvoa sille, että miehen iltaviikoilla saat lähteä rauhassa töihin? Joka- aamuinen lasten herättely, valmistautuminen ja päikkyyn vientikin rassaa koko perhettä.

Ja vielä; niin moni tekee tuota ihan yksinkin. Monen puoliso joutuu matkustamaan työssään todella paljon. Itse muistan, että mieheni pisin työreissu kesti 5 viikkoa.

En vähättele harmistumistasi, mutta älä anna sen viedä sinulta arkielämän iloa. Ota rennompi ote lasten kanssa ja yritä ottaa omaa aikaa miehen aamuviikoilla.