Kirja, joka sai sinut itkemään / sai sinulle kylmät väreet?

Pieni tulitikkutyttö.

Viimeisin liikuttava kirja oli En man som heter Ove. Ei niinkään kauhea tai itkuvirsi, mutta kosketta kertomus. Ensin nauroin ja sitten itkin.

Niitä on paljonkin, mutta eräs viimeisimmistä oli Laura Saven Paljain jaloin. Paikoitellen ihan riipaisevan surullinen.

Ulla-Lena Lundbergin Jää. Ja tietty Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, kuukausia.

Me kolme ja jengi aivan ihana kirja itkin )':

Viikkoja, kuukausia ja Ensimmäinen kesä. 

ensimmäinen jonka muistan itkettäneen oli Bim mustakorva, kirjailijaa en nyt muista. viimeksi itkin kun luin Jonathan Dafran Foerin eläinten syömisestä. Olin todella järkyttynyt.

Isän kanssa kahden (Mooses Mentula). Sen pienen yksinäisen pojan tragedia.

Onkohan tää nyt vähän nolo mutta kerron silti.

Harry Potter ja liekehtivä pikari

Eläydyin niin tuohon kirjaan että liikutuin kun Harrya kiusattiin siinä jossain kirjan puoli välin jälkeen.

Steve Sem-Sandbergin Lodzin kurjat. 

Lasi maitoa kiitos, Vaimo kävi lääkärissä ja tuo Bim Mustakorva on myös minulle tuttuja ja tosi surullisia itkettäneitä kirjoja.

Poikkeuksena positiiisella tavalla itkettänyt on Noidan rippi, kirjoittanut Susan Fletcher. Niin kauniisti kirjoitettua, että sydän itkee. Istuin kylppärin lattialla oven takana (haluan lukea yksin, en kestä perheen seuraa silloin ) ja pystyin lukemaan vain aukeaman kerrallaan, kun en kyyneliltä nähnyt enempää. Myös surullista, mutta osittain niin kaunista.

Myös Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan viimeinen osa Neidonkenkä on niin kaunista tekstiä, luonnon ja ihmismielen ylistys on siinä kuin runo tai kaunis maalaus, riipaisee sydämestä saakka ja itkut tulee.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2012 klo 21:15"]

Menin päiviksi tolaltani. Suosittelen todellakin lukemaan.

[/quote]

Täh? Minä totesin, että loppuihan tämä viimein, olipa typerä.

Lisa Genovan Edelleen Alice, lähinnä siksi, että läheiseni sairastaa Alzheimeria.

Olen lukenut Tuntemattoman sotilaan reilut 10 kertaa enkä kertaakaan selvinnyt itkemättä Hietasen kuolemasta. Ja olen nuori nainen enkä mikään sotaveteraani.

Sinuhe. Kun luin Minean kohtalosta, olin niin järkyttynyt, ettei kyynelillä ollut loppua. Näin entisenä uskovaisena kirjan sanoma uskonnon varjopuolista upposi jotenkin tosi voimakkaasti. Kirjan luettuani myös Juice Leskisen Minea-biisi avautui uusiin sfääreihin :)

Lauren Oliverin Delirium: rakkaus on harhaa.

Kirjan tarina sijoittuu tulevaisuuteen ja maailmaan, jossa rakkaus on rikoksista pahin. Kevyttä ja mukaansatempaavaa luettavaa, loppu sai minut tuijottamaan (lähes) shokissa seinään useita minuutteja. Suosittelen lukemaan, jos tarina kuolemattomasta rakkaudesta kiehtoo.

Heidi Tujunen: Kyllä minä sinua rakastan

Heidi Tujunen: Kyllä minä sinua rakastan

Suomalainen kirjailija, jonka nimeä en juuri nyt muista. Kirja kertoo kirjailijan lapsen taistelusta leukemiaa vastaan. Luin n. 10 vuotta sitten, en ole pystynyt lukemaan uudestaan.

Ei tietty koko kirja/sarja mutta jotkut kohdat.