Kirja, joka sai sinut itkemään / sai sinulle kylmät väreet?

Tuhat loistavaa aurinkoa on ehkä ykkösjärkyttäjä. Luin samaan putkeen Leijapojan, joka on myöskin järkyttävä muttei silti saanut aikaan sellaista vyöryä kuin tuo ensin mainittu. Lisäksi opin ymmärtämään kovin paljon sellaista Afganistanin tilanteesta (ja oikeastaan ennemminkin selvittämään lisää) jota en ollut aikaisemmin juurikaan ajatellut.



Anja Snellmanin Parvekejumalat on myös itkettävä ja kammottava kirja, en silti pidä sitä mitenkään kauhean hyvänä kirjana.



En ole uskaltanut lukea tuota Viikkoja, kuukausia, koska tiedän että se on kamala - Reko omaa ikäluokkaani ja samastuisin varmasti liikaa kohtaloon. Samoin lasten kuolemasta kertovat (esim. joku sellainen jossa pikkupoika saa aivoverenvuodon ja kuolee sairaalassa, poika muistaakseni Eino). Ei, en voi lukea.

http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Poikani+on+hirvi%C3%B6/13…



Poikani Kevin elokuvasta/ kirjasta.

Rakas Mikael. Luin siis sen joskus teini-iässä, ja nuortenkirja se onkin. Mutta ainoa, joka on saanut itkemään, oli todella koskettava.

Tämä oli myös minun ehdotukseni. Ainoa joka on saanut itkemään ja jonka olen lukenut varmaan kymmenesti. Nyt itse äitinä en enää uskalla, siitä itkusta ei varmaan tulisi loppua.

En ole kärsinyt itse lapsettomuudesta, mutta tuo kirja oli vaan jotenkin niin koskettava. Olen monesti miettinyt mitä perheelle nyt kuuluu.

Johanna Ervast: Jäähyväiset Einolle.

Laura Honkasalo

mitkä tässä ketjussa mainituista ovat sellaisia että niiden lukeminen oli kuitenkin suositeltava, elämänhalua lisäävä elämys, ja mitkä sellaisia että niistä masentuu ja alkaa vihata ihmiskuntaa?

t. masennukseen taipuvainen kirjallisuudenystävä

Lasi maitoa, kiitos on ehkä eniten vihaamani kirja maailmassa. Lukemisesta tuli vain ja ainoastaan paha mieli, unet häiriintyivät pitkäksi aikaa. Inhorealistiset kohtaukset ovat hirveitä ja vaivoin pystyn tästä edes kirjoittamaan.

Torey Haydenit ovat tyypillistä Valitut Palat -moskaa kauhistelua kaipaaville, Khosseinin kirjat joistakin laskelmoituja viihdekirjoja, mutta minua koskettivat aidosti. Sama pätee kirjaan Poika sinivalkoraidallisessa pyjamassa, joitakin naiivius ärsyttää, minua ei.

Totta ei koskettanut erikoisesti, ihan hyvä kirja, mutta jo unohtunutkin.

Varauksetta suosittelen kirjaa Viikkoja, kuukausia. Kirja on surullinen, enkä ole koskaan mitään kirjaa lukiessa itkenyt yhtä paljon. Siitä tulee kuitenkin sellainen olo, että haluaa rutistaa läheisiään ja arvostaa elämisen lahjaa. Ei ole sentimentaalinen tai mässäilevä.

mutta pakko lisätä listaan Veljeni Leijonamieli.

Ainakin tämä on yksi niistä, jotka on saaneet mut todella ajattelemaan : En suostu vihaamaan, Izzeldin Abuelaish

"Gazalainen lääkäri Izzeldin Adualaish on joutunut omakohtaisesti kokemaan kaiken sen kärsimyksen, mitä palestiinalaisalueiden miehitys, sekä Israelin ja palestiinalaisten välinen sota on siviiliväestölle aiheuttanut".

Siis saamaan todellakin ajattelemaan ihmisten hulluutta ja sitä, miksei ihmiset muka osaisi olla tappamatta toisiaan. Sama teema on tuossa kirjassa.

Haudankaivajan tyttären (Oates Joyce Carol) jälkeen itkin ihan valtoimenaan. Jestas kun otti tunteisiin. Toinen mikä tulee heti mieleen on Kaikki mitä rakastin (Hustvedt Siri). Oli liikuttava ja yksi parhaista lukukokemuksista muutenkin.

Mitä tässä ketjussa aiemmin mainittuihin kirjoihin tulee, niin mm. Khaled Hosseinin kirjat olen kokenut liikuttavina, mutta itkenyt en kyllä ole. Samoin Lundanien Viikkoja, kuukausia oli liikuttava, mutta en itkenyt. Sitten taas Poikani Kevin ei iskenyt edes kirjana mitenkään. Enkä pidä Torey Haydenin kirjoista. Niitä lukiessa lähinnä pohtii, että kuinka hän kehtaa kirjoittaa noita juttuja. Onko siis korrektia kertoa koko maailmalle potilaidensa tarinoita ja tahkota rahaa noiden lapsien kohtaloilla.

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja kosketti, järkytti, itketti ja sai minut entistä enemmän vihaamaan natsi-Saksaa. Monelle Anne Frankin päiväkirja on tuttu, mutta kertauksen vuoksi se on oikeasti eläneen juutalaisen päiväkirja toisen maailmansodan ajalta.

Carolly Erickson: Tsaarin tytär kertoo Venäjän viimeisestä tsaariperheestä, päähenkilö on suuriruhtinatar Tatjana. Kirja antoi uuden näkökulman Venäjän vallankumoukseen ja ennen kaikkea paljon parjattuun tsaari Nikolai II:een. Kirjan lopussa itkukin pääsi. Bolsevikit tappoivat koko tsaariperheen ja heidän palvelijat. Kirjassa suuriruhtinatar Tatjana selviytyy teloituksesta, mutta todellisuudessa yksikään ei selviytynyt Jekaterinburgin verilöylystä.

Helen Rappaport: Jekaterinburg- Romanovien viimeiset päivät. Tsaarin tytär ei riittänyt minulle vaan luin jälleen Venäjän viimeisestä tsaariperheestä kertovan kirjan (tällä kertaa faktaan perustuva teos). Nimensä mukaisesti kirja kuvaa tsaariperheen elämää vankeudessa, kuvaa heidän luonteitaan ja kertoo tarkasti heidän teloituksestaan. Tämän kirjan luettuani en voi enää olla säälimättä Venäjän viimeistä tsaariperhettä (olisivat bolsevikit voineet säästää edes palvelijat ja tsaarin lapset).

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja kosketti, järkytti, itketti ja sai minut entistä enemmän vihaamaan natsi-Saksaa. Monelle Anne Frankin päiväkirja on tuttu, mutta kertauksen vuoksi se on oikeasti eläneen juutalaisen päiväkirja toisen maailmansodan ajalta.

Carolly Erickson: Tsaarin tytär kertoo Venäjän viimeisestä tsaariperheestä, päähenkilö on suuriruhtinatar Tatjana. Kirja antoi uuden näkökulman Venäjän vallankumoukseen ja ennen kaikkea paljon parjattuun tsaari Nikolai II:een. Kirjan lopussa itkukin pääsi. Bolsevikit tappoivat koko tsaariperheen ja heidän palvelijat. Kirjassa suuriruhtinatar Tatjana selviytyy teloituksesta, mutta todellisuudessa yksikään ei selviytynyt Jekaterinburgin verilöylystä.

Helen Rappaport: Jekaterinburg- Romanovien viimeiset päivät. Tsaarin tytär ei riittänyt minulle vaan luin jälleen Venäjän viimeisestä tsaariperheestä kertovan kirjan (tällä kertaa faktaan perustuva teos). Nimensä mukaisesti kirja kuvaa tsaariperheen elämää vankeudessa, kuvaa heidän luonteitaan ja kertoo tarkasti heidän teloituksestaan. Tämän kirjan luettuani en voi enää olla säälimättä Venäjän viimeistä tsaariperhettä (olisivat bolsevikit voineet säästää edes palvelijat ja tsaarin lapset).

Täällä pohjan tähden alla.

Jokainen kirja itkettää.

 Tiedätkö että kirja on kirjoitettu Eppu Normaalin solistin isoisästä?

Viikkoja, kuukausia varmaan eniten ikinä. Muita itkettäjiä poikani kevin, eropaperit ja kiltin yön lahjat.

Betty Schimmelin Kunnes kohdataan.

Elämänkerta holokaustin ajalta, en unohda tuota koskaan.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:03"]

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja kosketti, järkytti, itketti ja sai minut entistä enemmän vihaamaan natsi-Saksaa. Monelle Anne Frankin päiväkirja on tuttu, mutta kertauksen vuoksi se on oikeasti eläneen juutalaisen päiväkirja toisen maailmansodan ajalta.

Carolly Erickson: Tsaarin tytär kertoo Venäjän viimeisestä tsaariperheestä, päähenkilö on suuriruhtinatar Tatjana. Kirja antoi uuden näkökulman Venäjän vallankumoukseen ja ennen kaikkea paljon parjattuun tsaari Nikolai II:een. Kirjan lopussa itkukin pääsi. Bolsevikit tappoivat koko tsaariperheen ja heidän palvelijat. Kirjassa suuriruhtinatar Tatjana selviytyy teloituksesta, mutta todellisuudessa yksikään ei selviytynyt Jekaterinburgin verilöylystä.

Helen Rappaport: Jekaterinburg- Romanovien viimeiset päivät. Tsaarin tytär ei riittänyt minulle vaan luin jälleen Venäjän viimeisestä tsaariperheestä kertovan kirjan (tällä kertaa faktaan perustuva teos). Nimensä mukaisesti kirja kuvaa tsaariperheen elämää vankeudessa, kuvaa heidän luonteitaan ja kertoo tarkasti heidän teloituksestaan. Tämän kirjan luettuani en voi enää olla säälimättä Venäjän viimeistä tsaariperhettä (olisivat bolsevikit voineet säästää edes palvelijat ja tsaarin lapset).

[/quote]

Komppi tälle. Lapsia kuolee nälkään ja ihmisiä kaatuu sodissa ja menehtyy luonnononnettomuuksissa koko ajan miljoonittain, joten siihen nähden yhdet tsaarinlapset ovat ihan pölyhiukkanen historian kokonaisuudessa. Silti itseänikin on aina järkyttänyt niiden teinityttöjen ja -pojan kohtalo ja karmea loppu. Ei tsaarikaan tietenkään ansainnut tuollaista laitonta teloitusta, mutta lapset joka tapauksessa olivat täysin syyttömiä.

Laura Saven Paljain jaloin itketti, järkytti ja vei yöunet. Myös Viikkoja, kuukausia sai surulliseksi, mutta lähes ikäiseni eli kolmekymppisen, syöpään kuolevan pienen lapsen äidin tarina oli minulle liikaa.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:05"]

Täällä pohjan tähden alla.

Jokainen kirja itkettää.

 Tiedätkö että kirja on kirjoitettu Eppu Normaalin solistin isoisästä?

[/quote]

Sekotatkohan nyt vähän? Tarkoitat varmaan Juho Syrjää (joka on Martti Syrjän isoisä)? Hänestä kertova kirjasarja on nimeltään Juho, ja sen on kirjoittanut Juhon poika (eli Martin setä) Juhani Syrjä. Kyllä Juhokin eli noita samoja aikoja ja kohtaloita, mutta ei hän kyllä Linnan kirjassa kai suoranaisesti esiinny?

suosittelen Curious Incident of a dog in the Night-time (suomennettu kaiketi Yöllisen koiran merkillinen tapaus) - Mark Haddonin kirja. Kertoo autistisesta pojasta ja hänen fantasiamaailmastaan ja elämän karuista asioista mitä erilaiset ihmiset joutuvat kohtaamaan.

Joyce Carol Oates: Daddy Love. Luin enkuksi, ei taida olla vielä suomennettu. Kertoo sadistisesta pedofiilistä, sen kidnappaamasta pojasta ja vanhempien yrityksistä löytää poikansa. Siis ihan fiktiivinen tarina. Ehdottomasti karmein lukemani kirja mutta sen verran vetävästi kirjoitettu, että pakko oli lukea, kun tuli aloitettua.