Tässä sitä on vähitellen eristäytynyt ihmisistä.
Toisaalta töihin ei ole ikävä, koska aika pinnallista se tuttavuus siellä on - sosiaalisten kontaktien vähyys on toisaalta alkanut rassata.
Huomaan, että tästä tulee helposti syvenevä kierre. Alkaa masentaa ystävien puute. Toisaalta ei enää jaksa aktiivisesti vaivautuakaan ja siivotakin pitäisi, että ketään kehtaa kylään pyytääkään. Helpommalla pääsee, kun pyörittää vaan omaa rumbaansa...
Kolmas mukula tämä jo on, että konstit on tiedossa ja on on tästä ennenkin selvitty.
Taidan heittää minipillereillä lokkia, kun ne tekee ihmisen näin aikaansaamattomaksi. Jotainhan on kiva syyttää, muuta kuin itseään ?
Onko muilla vastaavia fiiliksiä ? Millä mieli maasta ja vauhtia masiinaan ?
Nyt kun olen monen vuoden jälkeen palannut töihin, ei voisi työkavereiden seura vähempää kiinnostaa. En jaksa käsittää esim. pikkujouluja; kukaan ei VOI vaatia että luopuisin vielä enemmästä omasta ajasta ja viettäisin vapaa-aikaakin työkavereiden kanssa.