Miksi suomalainen nainen yrittää muuntautua ulkomaalaiseksi sen takia että hänellä on ulkomaalainen mies?

kasva ja opi ihmissuhteessa, oli se suhde sitten monikulttuurinen tai ihan supisuomalainen. Ja niin syvällisiä kuin pinnallisia asioitakin. Ymmärrän kyllä aloittajan pointin, olen itsekin törmännyt (usein aika nuoriin) naisiin, jotka niin palavasti puolustavat miehensä/poikaystävänsä (pahoja) tekemisiä ja kulttuuria samalla suomalaista sorvaten ja rajusti. Siinä minusta on identiteetti hukassa kyllä.



Se että mun mies tykkää makkarasta tosissaan eikä saunastakaan kieltäydy ei kyllä liity hänen identiteettinsä mitenkään. Musta se vaan kertoo, että uusia juttuja voi kokeilla ja niistä mistä pitää voi jopa ottaa tavaksi. No makkara ei pitkällä tähtäimellä liene erinomaisen terveellinen tapa kylläkään! :)



Eilen yksin keskustassa kävellessäni sain about KAIKILTA tummaihoisilta vienoja hymyjä, otin nääs Nairobissa just ennen tänne tuloa päätämyöden menevät letit... En sitten tiedä olivatko ne niitä jonkun mainitsemia säälihymyjä. Mä itse ajattelin niin, että tällainen kampaus kertoo aika selvästi että olen jollakin tapaa monikultuurinen, mutta tiedä sitten. Niih ja ensimmäiset pitkät lettini otatin kyllä kauan ennen mieheni tapaamista... Ihan vaan siitä syystä, että teki mieli kokeilla jotain erilaista. Ei sen kummempaa. Ihan yhtä pirttihirmu matami mä letit päässänikin olen! ;) Monta Kangaa ja kikoita olen myös kotiini Keniasta ja Tansaniasta raahannut, mutta juu, en mä niitä vyötärölle köytä kun täällä ulos lähden. Ei ole ihan tarkoituksen mukaista.



Mutta siis, luulen ymmärtäväni aloittajan pointin, mutta sanoisin, että se pätee vain murto-osaan monikulttuurisessa elävistä naisista. Mulle on pari uutta tuttua vähän pettyen jopa todennut, että ai sä / teidän koti oletkin noin tavallinen...

siiri09:

Aichalle: Jos sinä tunnet vaan Suomessa asuvia ulkomaalaisia maahanmuuttajia, en tiedä voiko sanoa että sinä tunnet vieläkään ulkomaalaisia kauheen hyvin ?!

Ulkopuolisena tähän sen verran, että Aicha on kyllä asunut ulkomailla pitemmänkin tovin entisen miehensä kanssa ja ymmärtääkseni matkannut aika lailla muutenkin. Ei kai miestä kukaan toista kulttuuria täydellisesti tunne, kun en tunneta omaakaan. Mutta tosiaan, muiden kulttuurien kautta sitä oppii näkemään niin hyvät kuin huonot puoletkin omassaan.

Vaikka mies täällä joskus valittaa suomalaisista jutuista, eikä oikein kestä kritiikkiä Keniasta, niin korvat punaisena kuuntelin Keniassa hänen suustaan muille kuinka hyvä paikka Suomi on asua ja plaa plaa plaa hommat toimii... Eli toimii toisin päinkin.

Jomar:

Ulkopuolisena tähän sen verran, että Aicha on kyllä asunut ulkomailla pitemmänkin tovin entisen miehensä kanssa ja ymmärtääkseni matkannut aika lailla muutenkin.

No aika raakaa yleistämistä Aicha harrastaa jos kerta tuntee kulttuuria ja ihmettelen kuinka erinomaisen hyvänä hän näkee juuri tämän kultuurin! Ehkä se hänelle on sitten se ainoa oikea kulttuuri, en tiedä.

Mutta minä olen asunut muissa maissa toistakymmentä vuotta yhteensä ja lisäksi viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla, ja päinvastoin minusta taasen mitä enempi olen tutustunut muihin kultuureihin, sitä selvimmin olen nähnyt tämän kultuurin huonot ( ja hyvät) puolet.

Voisin edelleenkin kuvitella muuttavani ihan mihin tahansa rauhalliseen, turvalliseen ja ilmastoltaan minulle sopivaan maahan (en pidä kuumuudesta.)

Minä en pidä mitään kulttuuria selkeesti parempana kuin toista. Jokaisessa kulttuurissa on omat huonot ja hyvät puolet.

Minun mies ei ikinä kyllä mitenkään morkkaa Suomea eikä suomalaisia,

minusta ois tosi rasittavaa ja ikävää jos hän ei viihtyis eikä olisi soputunut tänne.

Kai jokainen ihminen saa itse valita, mitä syø tai päällensä pukee ! ANTAA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA - maailmaan kyllä mahtuu sekä tyylejä että ruokia ! Minun tyttäreni sai Irakilaiselta ystävättäreltään sikäläisiä vaatteita ja rakastaa kulkea niissä, koska ne ovat hänen mielestään hienoja ! Pitäisikö minun nyt kertoa lapselleni, että on väärin " yrittää olla Irakilainen" , kun et sitä ole. Tyttø kun tuskin on kadottamassa juuriaan, vaikka näissä vaatteissa viihtyykin. Minulla ei ole afrikkalaista miestä, mutta olen matkannut maailmalla, ihastunut makuihin ja kerännyt reseptejä, minkä seurauksena meillä laitetaan milloin minkäkin maalaista ruokaa, tänään ehkä kreikkalaista, huomenna makkarasoppaa.

Mielestäni kaikki se, joka rikastuttaa helmenharmaata arkipäivää on tervetullutta elämään, enkä voi ymmärtää miksi muiden ihmisten valinnat, vaatteet ja patojen sisältö voivat tuottaa jollekin niin suurta päänvaivaa. Elä ja anna muidenkin elää !!!! Eikö vain?

" Ulkopuolisena tähän sen verran, että Aicha on kyllä asunut ulkomailla pitemmänkin tovin entisen miehensä kanssa ja ymmärtääkseni matkannut aika lailla muutenkin. "



täh? Ehkä olet Jomar erehtynyt Aichasta (meitä on aika paljon, yleinen nimi). Multa ei nimittäin löydy entistä miestä eikä minkäänlaista matkailukokemusta. En tunne ulkomaalaisten tapoja, muuta kuin Suomessa asuvien siis. Mun matkailut ulottuu eksoottiseen Tallinnaan :D *reps* ja jos se lasketaan, että kävin joskus Kolmårdenin eläintarhassa lapsena ja eksyin sinne.. hih.



Osaan vaan sanoa mielipiteeni asioista, jotka ovat minulle kävelleet vastaan ja kokemukseni ulottuu tosiaan täysin tähän pohjolaan.

Puhuttiin sitten MISTÄ asiasta tahansa, niin kaiiiiiikki ihmiset ja asiat ovat yksilöllisiä. Tottakai. Mutta kun tiivistän omat kokemukseni, niin ne ovat juuri sitä mitä kirjoitinkin. Olkoon sitten muilla muut mielipiteensä, nämä ovat minun :) Enkä voi niitä muuttaa ennen kuin valtaosa kokemuksistani ovat toisenlaisia.

Anteeksi kaikki Aichat, sekoitin tosiaan ilmeisesti nimimerkkejä!



Mutta joo, en mä kyllä silti Aicha-HKIn teksteissä mitään punaista Siirin tavoin näe. Kyllä Suomessa ja suomalaisissa on paljon hyvääkin, ei sitä aina tarvitse meidän huonoista puolista vaan valittaa. Samoin tietysti muunmaalaisten kanssa. Kaikilla asioilla on puolensa.



EI se nyt voi niin mennä että jos pukeudut tai kampaat hiuksesi täällä oudolla tyylillä, olet muuttumassa muunmaalaiseksi ja jos taas pidät kotimaastasi ja sen tyylistä niin et pidä muiden maiden kulttuureista.



Höpsis.



TOISAALTA tänäänkin taas sain pari jonkin sortin yritystä tummilta miehiltä kun poikaa lettipäisenä työnsin (mitä en siis yleensä saa), en sitten tiedä onko tällaisillä päätä myöden menevillä leteillä joku inulle tuntematon piiloviesti. No, aivan sama, mun pää joka tapauksessa!

ettei ole kovin järkevää muodostaa käsitystä toisesta kulttuurista pelkän oman kokemuksen perusteella.



Esim. minulla on ainoastaan negatiivisia kokemuksia somaleista, mutta enpä kuitenkaan pidä automaattisesti jokaista vastaantulevaa somalimiestä ahdistelijana, se ois jo luonnonvastaista huomioiden sen kuinka vähän olen näitä ihmisiä tavannut.



Samaten lähespä kaikista tapaamistani mustista ja monesta arabistakin minulla on hyvin epämiellyttäviä kokemuksia.



Mutta silti.. en missään tapauksessa luule että kaikki ao. maitten edustajat ovat paskasakkia. Olisin todellakin vain ja ainoastaan itse sellanen jos sellasta kuvittelisin.



Minulla on severran näkemystä näihin asioihin etten ikinä tuomitse ketään muutaman heikon yksilön perusteella.

kuulostaa siltä, kun olisin sanonut jotain pahempaakin joistain tietynmaalaisista :o En halua mitään rasistin kuvaa itsestäni kuitenkaan :) Piti ihan mennä katsomaan, että mitä mä olen kirjoittanut, kun saan näin kovaa kommenttia.

Tuota ap:n aloitusta ja siitä kehkeytynyttä keskustelua lukiessani, mieleeni tulee monesti, että onko kaikille niin itsestäänselvyys, että se tietty suomalaisuus ja sillä tietyllä tavalla on kaikissa suomalaisissa yhtä vahvana ja jos ei ole, pitää päässä tai ainakin arvoissa olla jotain vikaa?! Jos tykkää jostain muunlaisesta, -maalaisesta, asiasta enemmän, heti oletetaan että ei se iki-ihana suomalainen KELPAA..

Ja jos ei ole niin kuin suomalaisena " pitäisi" olla, joku älypää keksii kysyä jopa, miksi ei sitten lähde pois täältä, heh. Kuten joku sanoikin, viestittäväthän gootitkin yms. pukeutumisellaan ja muilla tavoillansa elämänarvonsa, mutta heitä ei sen enempiä jatkuvasti ihmetellä... Se tuntuu aina olevan tämä joku ulkomaalaisuuteen viittaava, joka saa jotkut ärsyyntymään. Ja kuten tästäkin aloituksesta hehkui se " voi voi näitä hupsuja naisia" , hohhoijaa...



Ja tuo ap:n viittaus " ne afrikkalaiset kyllä oikein nauravat näille ihmisille jotka yrittävät olla kuin he" jo nyt kuvasti, mitä ap:n kaltaiset näillä avauksillaan haluavat viestittää.. Ystäväni, afrikkalainen , toi minulle juuri vaatteita Afrikasta -väkisinkin tuli tämä keskustelu täällä mieleen : ) -voi jestas, ystäväni taitaa nyt pilailla kustannuksellani! ; ) Juuri viime päivinä olen ystävien ja rakkaani kanssa pohtinut paljon asioita, elämästä Suomessa ja Afrikassa...eri tavoista, niiden ymmärtämisestä yms. yms. Minun kotini on siellä missä sydämeni, enkä tarkoita tällä todellakaan vain sitä miestä! Minä en sovi mitenkään tuohon ap:n mama africa -muottiin, vaan se on minussa paljon syvemmällä. Se ei ole mitään, mitä jatkuvasti korostan tai tuon esiin, en ole mitenkään hukassa itseni kanssa, en häpeä suomalaisuuttani, enkä kalpeaa ihoani! ; ) Viimeksi eilen pyörittelin silmiäni kun mies esitteli minut ja korosti, että minulle pitää sitten puhua kuin afrikkalaiselle, eikä sekään hänelle mikään vitsi ollut, koska se on paremminkin ollut melkoinen päänsärky monesti.. ; ) Minäkin olen sanonut hänelle, että hänkin on oppinut turhan paljon joitain ärsyttäviä " tyypillisiä" suomalaisia tapoja! ; )



Kuten joku sanoi, eiköhän tässä maailmassa ole kaiken näköisille ja -laisille ihmisille tilaa olla se oma itsensä, joka haluaa olla, mitäpä sitä muut turhia ihmettelmään.

perhekulttuuri suomalaisessakin suvussa voi poiketa valtaväestöstä.



Esim omassa perheessäni kursailu olisi todella epäkohteliasta, tai se ettei katsota silmiin, tai se että kaadetaan kysyttäessä kaikki murheet toisen niskaan. Myöskin itse koen hiljaa puhumisen enemmän epäystävällisenä ja umpimielisenä kuin kohteliaana eleenä.

Tuollaisissa tapauksissa kyse on varmaan heikosta itsetunnosta ja itsetuntemuksesta. Mutta toisaalta, omalta kohdaltani myönnän, että tietysti miehelläni on ollut vaikutusta muhun. Tykkään silloin tällöin käyttää vietnamilaisia vaatteita (joskin muoti sielläkin alkaa olla farkut + t-paita -tyyliä), koska ne ovat nättejä ja käytännöllisiä. Tykkään vietnamilaisesta ruoasta ja miehen takia sitä meillä paljon syödään. Mutta juuri eilen tein supisuomalaista maksalaatikkoa. Kylässä vietnamilaisessa perheessä käyttäydyn vähän eri tavalla, mutta meidän kotonamme olen just niin kuin huvittaa. Olen vietnamilaisen vaimo, vaan en vietnamilainen vaimo.

... eli ne, jotka niin tekevät, voivat itse kertoa. Syyt voivat olla monenlaiset. Jotkut ovat myos asuneet ulkomailla itse ja omaksuneet paikaillisia tapoja. Itse ja afrikkalainen mieheni olemme perus-suomityylilla kulkeneet, mita se sitten tarkoittaakin... eli emme vaatteiden perusteella erotu suuresta massasta, joskus ehka itse erotun kun mulla on omintakeinen kirppistyyli aina valilla, onko se sitten hyva tai huono asia ettemme eroa massasta, en tieda, mutta afrikkalaiset asut eivat ole koskaan kuuluneet tyyliimme, edes miehellani kotimaassaan... (tosin tykkaan sikalaisista varien kaytosta)

Olen kyllä pohjimmiltani se sama nainen, kuin ennenkuin tapasin mieheni.

Toki olen muuttunut iän myötä, vaikka nuori olen vieläkin :D, ja tottakai aviopuoliso ja perhe vaikuttaa ihmiseen omalta osaltaan:) ja hyvä niin, mutta noin niinkuin pääpiirteittäin olen se sama suomalainen nainen kuin ennen miestänikin, vaikka hän afrikkalainen onkin. :) Toki maailmankatsomus on avartunut yms.

Ehkä meidän tapauksessamme on niin, että mieheni on ottanut enemmän vaikutteita suomalaisuudesta kuin minä hänen maastaan. :)

Ja luulenpa, että oli pari mikä ja minkämaalainen tahansa, niin kyllä sitä väkistenkin puolin ja toisin vaikutteita toisesta ja toisen maasta ja kulttuurista saadaan.:)

Kyllä olen joskus itsekkin miettinyt samaa..? Luulen, että useimmilla ulkomaalaisten miesten vaimoilla on tapana " hurahtaa" samaan kulttuuriin, tapoihin tms..siitä vaan tulee niin " me" olo.

Näin käy myös helposti jos pari on tuntenut vasta vähän aikaa, on jännää ja uutta tutustua toisen uuteen kulttuuriin, vaatteisiin, letteihin, tapoihin ym.

Kun tarpeeksi kauan katsoo toisen kulttuuria, musiikkia, luonnetta sun muuta, tekee välillä laittaa sterkat täysille Mattia ja Teppoa, syödä sinistä lenkkiä ja juoda pullo kaljaa.

Ihanne olisi mielestäni se, että kunnioittaa toisen kotimaata ja kulttuuria, väheksymättä kuitenkaan omia suomalaisia juuriaan, ja välittää nämä arvot myös lapsilleen. Molemmat maat ja kulttuurit hyviä, kumpikaan ei toista parempi. Siihen pyrin :)



Omalla kohdallani voin kyllä sanoa, että suomalaisuuteni ja ylpeyteni siitä, että olen nimenomaan suomalainen, on vain kasvanut niinä vuosina kun asuin Turkissa, ja sinä aikana kun olen ollut avoliitossa/naimisissa turkkilaisen kanssa (vuodesta 2001). Kuuntelen kyllä paljon esim. turkkilaista poppia, mutta pidin siitä heti ensikuulemalta, en ole alkanut kuunnella sitä vasta tavattuani mieheni (suomenkielistä musiikkia en ole kuunnellut oikeastaan koskaan). Ja meillä syödään paljon turkkilaista ruokaa, mutta syödään meillä italialaistakin, meksikolaista, thairuokaa...ja ihan supisuomalaista makaronilaatikkoakin joskus :) Mutta en siltikään koe olevani, enkä halua olla, yhtään vähemmän suomalainen kuin ne kanssasisareni joilla on suomalainen mies.



Tiedän kyllä myös sellaisia ulkomaalaisten vaimoja, jotka tosiaan pukeutuvat kuten miehen kulttuurissa on tapana, vaikka eivät olisi koskaan sielläpäin käyneetkään, ja viittaavat itseensä esimerkiksi sanoilla " me marokkolaiset" vaikka nainen on niin suomalainen kuin olla voi, ja lapsille jankataan että " me ollaan marokkolaisia" (siis nimenomaan suomalaisen äidin toimesta!) vaikka nämä ovat Suomessa syntyneitä ja asuvia Suomen kansalaisia, joilla vain sattuu olemaan marokkolainen isä. Se on mielestäni suorastaan outoa.



Mutta ehkä siinä on kyse jonkinasteisesta uutuudenviehätyksestä tai huonosta itsetunnosta. Nämä tuntemani tapaukset ovat meinaan joko aika tuoreita pareja, tai sitten pidempään yhdessä olleita, mutta vaimolla on takanaan eroon päättynyt liitto suomalaisen miehen kanssa, jossa oli väkivaltaa, pettämistä yms, mikä tottakai vaikuttaa itsetuntoon ja uuteen parisuhteeseen edes jollain lailla. Kun uusi, ulkomaalainen mies kohteleekin hyvin, helposti yhdistää sen kulttuuriin kuuluvaksi, vaikka tosiasiassa kyse on vain yksilöiden välisistä eroista. Analyysi amatööripsykologilta ;)



Ja ehkä alussa, yhteiselon ensimetreillä rakastumisen huumassa, kaikki (myös se puolison kulttuuri) tuntuu uudelta ja kiehtovalta, ja halutaan omaksua siitä mahdollisimman paljon. Mutta on minulla sellaisiakin ystäviä, joilla on ihan suomalainen mies, ja jotka ovat suhteen alettua kiinnostuneet esim. kalastuksesta tai animesta miehen myötä ja puhuvat niistä koko ajan, vaikka aikaisemmin ko. jutut eivät heitä kiinnostaneet. Eli ei tämä taidakaan olla vain ulkkisten vaimojen juttu.

Miksi ulkomaalaiset jotka tulevat tänne alkavat heti olla niin eurooppalaista kuin vaan osataan. Naiset luopuvat huivistaan, miehet alkavat ravata diskoissa ja juoda alkoholia ja käyttäydytään aivan erilailla kuin omassa maassa. Vuosia sitten keskustelin erään ulkomaalaisen miehen kanssa tästä asiasta ja hän häveten myönsi, ettei IKIMAAILMASSA tekisi samoja asioita kotimaassaan kuin täällä, eikä perhe siellä tiedä hänen käyttäytyvän täällä miten käyttäytyy. Täällä hän vetää roolia, on eri ihminen, on " eurooppalainen" . On näemmä menettänyt identiteettinsä kovien paineiden alla yrittäen päteä ja pärjätä täällä yhteiskunnassa, joka tahtoo että " Suomessa suomalaisittain tai ei tarvi tulla tänne" . (Ketä tästä sitten syyttää, hihi..)



Hassuinta mielestäni on se, että olen huomannut useiden esim. somalityttöjen puhuvan keskenään suureen ääneen suomea (huonosti murtaen, joten ei siis kyse alkuperäisasukkaista), ihan kuin tahtoisivat sulautua massaan paremmin, ettei heitä oman kielensä takia tuijotella tai arvostella.



Että näin sitten toisinpäinkin asia voi olla.

En ole paljon mieheni kulttuurista omaksunut ruokaa lukuun ottamatta (se nyt vain on parempaa ja maistuvampaa kuin suomalainen peruna ja porkkana). Mutta tuohon aichan kommenttiin sen verran, että itse ulkomailla asuessa omaksuin tosi helposti ulkoiset puitteet - aloin käyttää huomattavasti naisellisempia vaatteita ja kiinnittää huomiota ulkonäköön niin kuin ko. maan naisten tapana oli. Joten musta on ihan luonnollista, että se maa, jossa asuu, vaikuttaa ihmiseen. vähän omituista olisi, jos yhtäkkiä alkaisin pukeutua miehen kulttuurin asuihin täällä Suomessa....

Minä käytän vaatteita, joita näkee miehen kotimaan katukuvassa. Käytin jo ennen kuin olin tietoinen mieheni olemassaolostakaan.

Kotona käytän usein ihan " suomalaisia" vaatteita, mieheni pitää niistä eniten. Tai sitten käytän somalialaisia, en siksi, ettäkö olisin wannabe-somali, vaan siksi, että (somalialaiset)ystävät ovat niitä antaneet ja ne ovat kovin mukavia päällä. Kyllä minä vakaasti uskon, että ne on annettu lahjana, eikä siksi, että minulle voitaisiin nauraa selän takana. Ei kai kukaan rahaansa sellaiseen tuhlaa;) vaikka aika valjulta niissä näytänkin, vaikka nimeni ei Pirjo olekaan.



Meidän perheen kulttuuri on islam ja lapset tässä perheessä ovat äidinmaalaisia ja isänmaalaisia. Eivät puoliksi toista ja toista tai eivät ollenkaan toista, vaan molempia. Ensisijaisesti muslimeja ja omia itsejään ja sitten etniseltä taustaltaan molempia.



Minulle tärkeätä suomalaisuudessa ovat koulutus ja yhteiskunnassa toimimisen mahdollisuus. Miehenmaan kulttuurissa yhteisöllisyys ja uskonto.

Suomessa ollessa poljen jalkaa jälkimmäisten puolesta, miehenmaassa aiemmin mainittujen.



Minulle suomalaisuus/pohjoismaalaisuus/eurooppalaisuus/länsimaisuus on jotain ihan muuta kuin kaljaa, makkaraa ja tuulipukuja. Tai suomihittejä.

Minulle se on ollut sitä että olen saanut koulutuksen ja elintason, joka on antanut minulle mahdollisuuden valita mitä olen itse valinnut. Sitä että näistä lähtökohdista minusta on tullut nainen, joka kehtaa ja uskaltaa polkea jalkaa täällä, ja miehenmaassa.



Kaljaa, makkaraa tai tuulipukuja en muuten harrastanut ennen muslimiksi kääntymistäni tai mieheni tapaamistakaan, eli lienenkö sitten kadottanut suomalaisuuden ytimen jo ennen kuin sitä olen löytänytkään? Vai olisiko se suomalaisuus kuitenkin ihan jotain muuta?



Uskonnon lisäksi, joka minulle tietysti on elämän kantava voima ja tärkein asia, minulle elämässä ja ihmisissä on tärkeätä se, että ihmiset itse tuntevat olonsa hyväksi. Itseään ei toki kannata mennä hukkaamaan, mutta onni ei ihan välttämättä kaurapuurosta löydy, vaikka se ihan hyvää onkin.

Kaljaa, makkaraa tai tuulipukuja en muuten harrastanut ennen muslimiksi kääntymistäni tai mieheni tapaamistakaan, eli lienenkö sitten kadottanut suomalaisuuden ytimen jo ennen kuin sitä olen löytänytkään? Vai olisiko se suomalaisuus kuitenkin ihan jotain muuta?



Matti, teppo, makkara ja kalja oli lähinnä vertauskuva. Eikö sua ole koskaan ärsyttänyt ulkomaalaisuudessa mikään ?

Luulisi, että monilla monikulttuuriperheillä on paljonkin yhteensovittamista monissakin asioissa, kuten mm. uskonnossa, kulttuurissa, elämässä yleensä, ei se aina ole niiiiin aurinkoista..



Jokainen tietty tekee elämässä mitä haluaa, mutta kannattaa tosiaan jättää jotain itsestäänkin, ettei muutu ihan toiseksi ihmiseksi kokonaan.