Miksi suomalainen nainen yrittää muuntautua ulkomaalaiseksi sen takia että hänellä on ulkomaalainen mies?

Vaikka se Pirjo vetäisikin afrikkalaisen koltun niskaan, niin sehän ei takaa sitä, että Pirjosta olisi tullut afrikkalainen myös muuten. Sisäinen muuttuminen vaatinee hieman enemmän aikaa ja vaivaa.



Miehelläni ei tuollaisia ' ulkoisia' merkkejä kuulumisesta omaan maahansa tai kulttuuriin ole ja muutkin maalaisensa pukeutuvat täällä ja kotonaan länsimaisesti farkkuihin ja t-paitaan/puseroon, niin eivät kai sitten ketään katukuvassa ärsytä senkään takia. Kai suomalaiset kuvittelevat, että he ovat omaksuneet länsimaisen kulttuurin, kun osaavat pukeutuakin noin ' suomalaisittain' ? Ainoastaan juhlapäivinä porukka vaeltaa kummallisiin asuihinsa pukeutuneina tuolla räntäsateessa...



Niin, sisäistä muuttumista onkin sitten vaikeampi huomata sekä muiden että itsensä. Mikä on sitä suomalaisuutta, jota täällä aina välillä niin kovasti hehkutetaan? Olisiko siinä iso ripaus muuta länsimaalaisuutta ja amerikkalaisuutta mukana...



Kai jokainen määrittelee sen itse, toiselle suomalaisuus on kesä järven rannalla luonnon keskellä ja hiljaisuudessa makkara toisessa kädessä ja toisessa kaljapullo, toiselle taas Espalla ihmisvilinässä kädessään se ainoa oikea nokia. Ja suurimmalle osalle jotain määrittelemätöntä tuosta väliltä.

se on aika pieni joukko, jota ap tässä tarkoittaa esimerkkinään, eikä kaikki ole aina tosiaan siltä miltä näyttää. ;) Itse olen joskus ärsyyntynytkin siitä kun pelkästään ulkonäön tai tyylin takia asenteellisesti laitetaan tiettyyn kategoriaan, voivotellen, heh. Olin hyvin samantyylinen kuin nytkin jo 12v. sitten, silloin olin nuori maailman matkaaja, nyt muutaman lapsen äiti. Miestä ei talostamme tällä hetkellä löydy, joten ihan oma itseni olen, sellainen mikä minusta on tullut vuosien kokemuksien jälkeen. Pidin tietystä musiikista ja tyyleistä, olin kasvissyöjä jo ennen kuin edes tapasin ensimmäisen poikaystävän. Ja siinä on melkoinen ero, vetääkö afrikkalaisen koltun päällensä vai onko elämän arvot olleet jo vuosia saman suuntaisia, ihan ilman puolisoakin, jolloin melko varmasti myös sen elämän kumppanin löytää parhaiten samanlaisia arvoja omaavasta!



Ja kuten joku jo kirjoittikin, mitä se suomaisuus itse kullekin on!? Itse arvostan eniten meillä vapautta, jonka ansiosta olen se kuka olen. Kun on matkustellut ja asunut ulkomailla koko nuoruuden, ei sitä voi kuvitella,että arvot elämässä on aivan samalaisia kuin toisella jota ei kiinnosta pätkääkään mitä muualla maailmassa tapahtuu.

Ei pitänyt ottaa kantaa tähän aloitukseen lainkaan, ¨koska se ei kosketa minua ollenkaan, minä olen tälläinen ' tavis' vaikka ulkomaalainen mies löytyykin taloudesta, mutta mieskin on ' tavis' ja nyt puhun juuri siitä ulkoisesta minästä, en sisäisestä. Sisäinen minä onkin sitten jo ihan eri juttu, mutta koskaan en ole tuonut itseäni ja ajatuksiani esiin pukeutumalla.



Mutta en usko, että ketään heikolla itsetunnolla varustettu pukee miehensä/vaimonsa maan kansallisasuja päälleen ja lähtee kaduille kävelemään ' Suomessa' Itse olen aina ihaillut mm. Suomalaisia muslimeja, koska heillä riittää itsetuntoa pukeutua juuri miten he ajattelevat. Hienoa. Ja yleensäkin kaikki erilaisuus on ihanaa, joten rohkeasti vain erilaisia vaatteita käyttämään, olipa se mies/vaimo ulkomaalainen tai suomalainen. Ja afrikkalaisten miesten suomalaiset vaimot ovat vain piriste katukuvassa.



Awan ja Shaolin kanssa olen samaa mieltä !!!

emmi

Mulla on afrikkalainen mies ja minulla on ollut letit päässä, mutta ei se minusta ole mitenkään afrikkalaista tehnyt. Olipahan erilainen kampaystyyli vaihteeksi eikä aina hiukset auki tai ponnarilla. Pitkät kun hiukset ovat...Enkä halua leikata lyhkäseksi. Mä niistä leteistä tykännyt jo ennen mun ukkoa...

niin kuin ei punaisessa värissä eikä sinisessä värissä?

Ehkä en oikein ymmärtänyt viestiäsi Linda? (Hitsi se ei enää ymmärrä edes suomea! ;) )



Kuten sanottu, niin kaikessa on puolensa ja jos viestini luit niin huomasit, että kotimaassa ja miehenmaassa on molemmissa jotain, mikä on minulle erityisen tärkeätä, eikä se ole toisessa maassa taas ollenkaan itsestään selvää.



En muuten kommentoinut sinun viestiäsi, vaan ylipäätään tuli mieleen makkarat, kaljat ja tuulipuvut, nehän ovat suomalaisia stereotypioita parhaimmillaan. Vaikka minunkaan lähipiiriini -johon kuuluu myös iso joukko ihan perussuomalaisia ;) ei kuulu yhtä ainutta ihmistä, joka käyttäisi tuulipukua, ja makkaran syöjät ja kaljanjuojat ovat aika lailla vähissä.

Jos suomalaisuus on jonkun mielestä yllämainittua ja minä olen jollain tapaa hylännyt suomalaisuuteni, niin minusta silloin maailmankatsomus kaipaisi aikamoista avarrusta.

Minkä ihmeen takia joku Harja jaksaa vaivautua siitä, että suomalainen nainen haluaa pukeutua " afrikkalaisittain" . Mikäs sitä suomalaista pukeutumista oikeastaan on? Tai sen puoleen " afrikkalaista" ? Jos muslimien pukeutumista tarkoitat niin eiköhän ole oikeutettua että myös suomalainen muslimi saa pukeutua kulttuurinsa mukaan ilman että häntä syytetään huonosta itsetunnosta! Ja mistä sinä tiedät kunkin pukeutujan taustoja, pukeudu itse miten " suomalaisesti" haluat, mutta älä ala yleistämään että esim. letitetyt hiukset olisivat afrikkalaista, kyllä niitä muuallakin käytetään. Anna ihmisten pukeutua ja olla niin kuin heistä parhaiten tuntuu, ei kaikkien tarvitse sulautua sinun massaasi.

Kivoja nämä " miksi suomalainen nainen sitä ja tätä" , ikäänkuin suomalainen nainen olisi jokin yhtenäinen käsite.



No nyt on nillitetty provosoivasta kysymyksenasettelusta, sitten asiaan :)



Aika monenlaisia mahdollisia motiiveja on esitettykin jo, mutta yksi syy saattaa olla se, että pukeutumisella halutaan kertoa omasta maailmankuvasta. Samanlainen ilmiö siis kuin niillä ihmisillä, jotka pukeutuvat suosikkilätkäjoukkueensa fanituotteisiin tai vaikka gooteilla, jotka kyllä erottuvat elämänkatsomuksineen katukuvasta. En tiedä, onko siinä sen kummemmasta kyse. Ja tietysti voi olla niin, että nämä henkilöt ovat ihan yksinkertaisesti tykästyneet niihin vaatteisiin. Joissain etnovaatteissa on tosi kivoja ja värikkäitä kuoseja, ja ne ovat mukavaa vaihtelua esimerkiksi tämän talven aika tummiin sesonkiväreihin.



Kyllä minäkin olen poiminut parhaat päältä ukkokullan pukeutumiskulttuurista. Lavalava oli aika käytännöllinen vaate viime kesän helteillä. :)

Minä olen sitä mieltä, että kysymys on yksinkertaisesti naisten ikiaikaisesta halusta leikitellä ulkonäöllään, ei sen kummempaa!



Aina on laitettu lettiä ja nutturaa, kiharaa ja suoristusta, värjäystä ja vaalennusta, hattua ja huivia. Kaikissa kulttuureissa joka puolella maailmaa.



Kuopiossa oli jo 70-luvulla INTIAN BASAARI, jossa myytiin niitä ihania ryppyisiä mekkoja, ja tuoksu oli huumaava. Eikä kaupungissa varmaan asunut silloin ensimmäistäkään intialaista, joka olisi ollut naisia manipuloimassa;P



Harja jatka vain tarkkailua, vielä löytyy luudallesi todellistakin työtä tässä maailmassa!

Heh..Voi olla ettei mun viesteistä kukaan saa selvää, ettei ihme ettet tajunnut mitään (sun suomenkielessä tuskin on mitään vikaa)...Itseasiassa luen aina teidän muiden viestejä, mutta harvoin itse kirjoitan palstalle mistään, jotenkin on vain vaikea tuottaa itse teksiä, muiden jutuista olen kuitenkin usein saanut mukavat naurut ja kommentoinut täällä ihan itsekseni.

Mä voin vielä vähän selventää, eli koska kysymyshän oli alunperin siitä, että miksi suomalainen Pirjo haluaa muuntautua esim.afrikkalaiseksi, rupeemalla myös itsekkin afrikkalaiseksi. (tässä on jo mennyt kyllä puurot ja vellit ja murot:kin sekaisin aiheesta...niinkuin joku jo mainitsikin)

Jokatapauksessa, olen välillä siis itsekkin huomannut, että jotkut ystäväpiiristämme on yrittänyt muuttua kovasti miehen kotimaan tapaiseksi, pukeutumalla samaan tyyliin, muuttamalla omaa uskontoa jne.. ja tästä yritin selventää, että kannattaisi jättää isestään jotain, ettei muutu ihan kokonaan eri ihmiseksi.

Ja se matti, teppo, makkara ja kalja, kertoi ihan itsestäni, olen (ihan niinkuin kaikki muutkin palstalla) saanut nauttia ulkomaalaisesta ihanasta miehestäni jo yli 10 vuotta...ja sen vuoksi välillä tuntuu, että vaikka arabimusiikki on todella ihanaa, tekisi mieli kuunnella mattia ja teppoa...tän selvemmin mä en osaa tätä selittää, toivottavasti ymmärrät mitä yritin selittää..

p.s enkä muuten syö edes makkaraa

-Linda-

voin käsi sydämellä sanoa että olen muuttanut itseäni paljonkin " ulkomaalaiseen" suuntaan. Olen oppinut ranskalaiselta ja italialaiselta ystävältäni monta hyvää reseptiä ja heidän ansiostaan ruokakulttuurini on nyt monipuolisempi. Minulle toki kelpaa makkarakastikekin :)

Miehenltänikin olen paljon oppinut, mutta silti olen vahvasti suomalainen.

Voin tunnustaa että sen jälkeen kun olen kiertänyt maailmaa (jo ennen mieheni tapaamista), olen alkanut inhoamaan tiettyjä piirteitä suomalaisessa kulttuurissa. Toisaalta myös tiettyjen asioiden arvostus on noussut.

Huomaan myös että mieheni on alkanut " suomalaistumaan" . Hän ei mene töihin puku päällä, vaan ihan tavallisen suomalaisen oloisesti farkuissa. Hän jopa saunookin nykyään ja syö makkaraa :)

Että minusta meihin kaikkiin vaikuttaa se missä elämme ja keitä tapaamme. Otamme ympäriltämme itsellemme ne ominaisuudet joista pidämme ja jotka katsomme omaksemme. En usko että monikaan muuttaa itseään ulkomaalaiseksi miehen takia (tai häntä miellyyttäkseen) vaan ihan siksi että jostain syystä se ominaisuus tuntuu omalta. Mitä enemmän ihminen katselee ympärilleen sen enemmän hän oppii uutta. Ja samoin kuin joku haluaa ne uudet muotisappaat niin joku ihastuu toisen kulttuurin tapaan pukeutua ja ottaa sen itselleen.

Minä olen ainakin vain tullut sisäisesti suomalaisemmaksi tai ainakin maan merkitys minulle on kasvanut vaikka monen asian teenkin eri tavalla kuin " tavallinen" suomalainen. Olen erittäin ylpeä kotimaastani, mutta en häpeä tunnustaa että jotkut asiat eivät ole niin ihania.

joitain tapoja ja juttuja toisesta kulttuurista jonka kanssa on läheisessä tekemisessä. Eli asuu maassa tai on parisuhteessa sellasen kanssa joka tulee toisesta kulttuurista. Jos ei niin käy,päinvastoin pitäisin sitä outona.



Minä mietin ja mietin mitähän minä osin voinut omia juuri mieheltäni ja vastaus on että empä juuri mitään olennaista. Kaikki mitä olen, olin jo oppinut ennenkuin hänet tapasin.



Sen sijaan olen oppinut erilaisia tapoja tehdä asioita eri maista joissa olen asunut ja olen myös oppinut sosiaalisuuttaa ja vieraanvaraisuutta, vaikka toisaalta uskon että ole aina ollut sellainen sisimmässäni. Mutta minun on vaan helpompi tuoda niitä esille niitä sellasen ihmisen kanssa joka on näissä asioissa samanlainen kuin minä.

Osaan arvostaa paaaaaljon enemmän suomalaisuuttani, meidän tapoja ja kulttuuria sen jälkeen kun olen tutustunut ulkomaalaisiin. Ulkomaalaisista voin laatia pitkän ärsytyslistan mitä en suomalaisista löydä " aina myöhässä, puhelimeen puhutaan huutaen, käyttäytymistapoja monella ei lainkaan.." (joojoo toki hyvääkin, en sitä sano).



Joskus ammoin kun en tuntenut ulkomaalaisia, niin en oikein tiennyt mitä suomalaisuus on. Ei löytynyt siis mihin verrata. Nyt kun tunnen ulkomaalaisia, heidän tapojaan ja heitä alkaa olla katukuvassa enemmän kuin silloin kun olin nuori (ensimmäiset ulkomaalaiset tapasin vasta yläasteiässä), niin ymmärrän suomalaisuutta ja olen kiitollinen suomalaisuudestani.



Olemme ihanaa rehellistä kansaa <3 <3



Kysyppä joltain ulkomaalaiselta " how are you" ja he vastaavat aika varmasti " im fine thanks, and you?" . Taasen kun suomalaiselta kysyttäessä " mitä kuuluu" , he kyllä vastaavat ihan todenmukaisesti esim " no itseasissa selkää kolottaa ihan hirveesti ja duunissakin menee ihan päin mäntyä" :)))



*heiluttaa sinivalkolippua myhäillen*

suhteessa elavat omaksuvat asioita puolison kulttuurista. Mina esim. pidan kovasti albanialaisesta musiikista, muttei se minusta albanialaista tee. Kattelen albanialaiset tuttavamme niin tavatessa kuin hyvastellessakin, kilistelen laseja heidan kanssaan vahan valia jne., koska nama kuuluvat hyviin tapoihin.



Olen toki suomalainen, mutta en mikaan " sinivalkolipun heiluttaja" . Meilla suomalaisilla kun olisi paljon opittavaa esim. kaytostavoista, perheen ja suvun tarkeydesta (moni vain tuijottaa omaan napaansa ja ajaa haikailematta omaa etuaan) ym., mutta kylla minuakin toisinaan arsyttaa, kun albanialaiset huutavat kannykoihinsa, puhuvat kaikki paallekkain ja utelevat ummet ja lammet. :) He kuitenkin elavat tata hetkea turhia murehtimatta.

Jos sinä tunnet vaan Suomessa asuvia ulkomaalaisia maahanmuuttajia, en tiedä voiko sanoa että sinä tunnet vieläkään ulkomaalaisia kauheen hyvin ?!



Minäen ikinä arvostele ihmisiä sen mukaan mistä maasta he ovat, vaan sen mukaan millaisia ihmisiä he ovat. Joka maasta löytyy ihmisiä jotka ovat rehellisiä ja joilla on hyvät tavat.



Päinvastoin kuin sinun kokemustesi mukaan, tälläsiä kohtelaita ihmisiä löytyy kyllä huomattavasti helpommin muualta. Suomalaisille on tyypillistä melankoolisuus, vetäytyneisyys, epäkohtelaisuus, ennakkoluuloisuus ja yltiöpäinen materialalistinen elämänkatsomus joka ainkin minua ärsyttää tosi paljon. Mutta siis HUOM kaikkihan täällä ei ole tälläsiä.



Esim. meillä töissä ei kaikki edes hyviä huomenia sano ja jos minulta kystytään että kuinka voit, niin vastaukseni riippuu kyllä vähän siitä kuka kysyy. Jos kyseessä on ystävä, niin kerron mitä kuuluu ja muille vastaan aina että " ihan hyvää kiitos" vaikka ois sitten vaikka 40 astetta kuumetta päällä. Mitä minun kuulumiset kaikille kuuluu?



Onhan näitä ihmisiä jotka työpaikka palavereissa ja lähikaupna kassalla selittää kaikki parisuhdeongelmansa puolioudoille ihmisille. Mikä on minusta siinä ei ole kyse mistään rehellisyydestä, vaan ihan jostain muusta, tahdittomuudesta lähinnä.



Sitten myöhästely, niinkuin jo aiemmin täällä kerroin, ei kyllä mitenkään sen enempää arabialaiseen kuin minkään muunkaan kultuurin arvoihin kuulu.

Meillä mies ei ole koskaan myöhässä mistään ja kun itse olin hänen maassaan vapaaehoistyössä koulussa, niin panin merkille ne lapset jotka myöhästeli koulusta harva se päivä, tulivat perheistä joissa oli paljon sosiaalisia ongelmia ja koulutusta ei juuri arvostettu muutenkaan.



Myöhästely ylipäätään viestii minun mielestäni arvostamattomuudesta ja huonoista opituista tavoista. Sitä kyllä on varmasti muualla enempi kuin Suomessa, se myönnettäköön, mutta missään missä on vähänkään " fiksummista" ihmisistä kyse sitä ei pidetä hyvänä asiana.



Minun mies kanssa aiemmin huusi puhelimeen ja minä sanoin hänelle kuinka vastenmielistä se on tässä hiljaisten maassa, nii hän kyllä ymmärsi ja lopetti sen.

En tiedä, miten hyvin tunnen ulkomaalaisia - kaikkihan nämä ajatukset lähtevät ihan niistä satunnaisista kontakteista, joita meillä elämän varrella on. Kun tapaan saksalaisen, joka on ihan älyttömän järjestelmällinen, niin se vahvistaa käsitystäni järjestelmällisistä saksalaisista, vaikka hänen ystävänsä olisikin aivan toisenlainen.



No, mutta siis näistä lähtökohdista pari kommenttia näihin ikuisuuskysymyksiin: myöhästymisestä: opettaessani ulkomaalaisia aikuisia jouduin selittämään, miten tärkeää on tässä maassa se, että kursseille tullaan ajoissa (maksullisilla kursseilla tämä olikin itsestään selvää jo melkein jokaiselle alusta alkaen) - opettaessani suomalaisia nuoria tämä iskostetaan jokaiseen koululaiseen viimeistään yläasteikäisenä erilaisina sanktioina. Koulutustasoista ja muista lähtökohdista nyt ei sen enempää, mutta tiettyjä kansalaisuuksia voisin luetella, joiden edustajat olivat aina ajoissa ja päinvastoin. Ei varmaan myöhästely sinällään kuulu arvostettaviin ominaisuuksiin, mutta suhtautuminen ylipäätään aikaan on erilaista - hyväksyähän sitä ei tarvitse kenenkään, että joku on aina myöhässä. Suomalainen kaverini lopetti myöhästelynsä, kun kerran vain sanoin, että en jaksa sitä, että hän on aina myöhässä.



Ja sitten tuosta puhelimeen huutamisesta. Minäkin olen aina kovasti nolostunut, kun ukko huutaa puhelimeen julkisella paikalla, mutta koin sitten itse täysin loogisen selityksen tälle asialle kun sain kotimaassaan vierailevan mieheni langanpäähän. Ei paljon muu auttanut kuin huutaa sen minkä kurkusta ääntä lähti, että sain itseni jotenkin kuulluksi siellä maailman korkeimpien vuorten välissä. Senpä jälkeen en ole hirveästi valittanut, jos isälleen (vielä huono kuulokin) soittaessaan tuo ukko huutaa hieman. Kuuluvuus nyt vain ei ole hirveän hyvä kaikkialla.









Sitten myöhästely, niinkuin jo aiemmin täällä kerroin, ei kyllä mitenkään sen enempää arabialaiseen kuin minkään muunkaan kultuurin arvoihin kuulu.

Meillä mies ei ole koskaan myöhässä mistään ja kun itse olin hänen maassaan vapaaehoistyössä koulussa, niin panin merkille ne lapset jotka myöhästeli koulusta harva se päivä, tulivat perheistä joissa oli paljon sosiaalisia ongelmia ja koulutusta ei juuri arvostettu muutenkaan.



Myöhästely ylipäätään viestii minun mielestäni arvostamattomuudesta ja huonoista opituista tavoista. Sitä kyllä on varmasti muualla enempi kuin Suomessa, se myönnettäköön, mutta missään missä on vähänkään " fiksummista" ihmisistä kyse sitä ei pidetä hyvänä asiana.



Minun mies kanssa aiemmin huusi puhelimeen ja minä sanoin hänelle kuinka vastenmielistä se on tässä hiljaisten maassa, nii hän kyllä ymmärsi ja lopetti sen.

[/quote]

" No, mutta siis näistä lähtökohdista pari kommenttia näihin ikuisuuskysymyksiin: myöhästymisestä: opettaessani ulkomaalaisia aikuisia jouduin selittämään, miten tärkeää on tässä maassa se, että kursseille tullaan ajoissa (maksullisilla kursseilla tämä olikin itsestään selvää jo melkein jokaiselle alusta alkaen)"



- Niinpä, arvostus kysymys se on nimomaan, silloin ei myöhästelijäkään myöhästele kun joutuu itse maksamaan jostain!



- Meillä mies sanoo että myöhästely on huono tapa myös hänen maassaan, hän sanoo aina että sellaset ihmiset eivät muutenkaan ole skarpimmasta päästä, oliko niin? Hän on itse ennemmin etuajassa kuin myöhässä. Mutta niinkuin sanoin, joissakin maissa se varmaan on enempi tapa josta kannattas kyllä täällä asuessa opetella pois.





-Kyllä tiedän sen ettei ne linjat ole aina niin hyvät, ja kyllä hän silloin kun puhuu perheesä kanssa myös huutaa, mikä ei minua henk. koht kyllä häiritse tippaakaan.

Mutta mies kyllä huusi puhelimessa myös kun puhui suomalaisten ystävien kanssa ja monesti siis kun oltiin vaikka bussissa menossa tms. pakkohan siitä oli sanoo.

eli jokainen kulttuuri ja sen edustaja tunnistaa ' rahan arvon' ... Ja myös vähän vakavuutta, eli jos ystävyys/suhde on tarpeeksi tärkeä, niin niistä huonoista piirteistä pääsee eroon - olivat ne sitten kulttuurisia tai persoonaan liittyviä..