Ensimmäinen imetys synnytyssalissa, kokemuksia, vinkkejä?
Oletteko onnistuneet imettämään vauvaa hyvin pian syntymän jälkeen vai onko vauva annettu hetkeksi rinnalle ja viety pian arvioitavaksi ja kylpyyn, kuten meillä kahdesti?
Olisi mukava imettää heti, mutta miten se onnistuisi ynnä uskaltaako sitä yrittääkään =), kun vauhti siellä on päällä... Äidin pitää synnyttää istukkaa ja epparia ommellaan ynnä muuta. Mä synnytän mielelläni puoli-istuvassa asennossa, mutta melkein selällään en kyllä osaa oikein imettää. Kyljellään kyllä, mutta ei moisessa asennossa oikein voi taas noitaa äitiä. Kertokaapa, miten onnistuisi. Sitähän sanotaan, että vauva on pirteimmillään tunnin ajan syntymästä, joten jos hoidoissa ja ties missä suihkussa menee toista tuntia, pirteys on jo mennyttä :( Viimeksi kieltäydyn koko suihkusta, sillä en tuntenut jaksavani sinne heti, kun joku tarjoutui auttamaan. Mies sitten auttoin myöhemmin, kun olimme kahden. Ei ollut helppoa, koska olen tosi kipeä sitten, enkä voi kävellä juurikaan. Ehkä ensi kerralla otan suihkuavun ilomielin vastaan. Mutta miten vauvalle ensi-imut säällisessä ajassa?
Kommentit (17)
Kerroin jo ennen synnytystä kätilölle, että haluan lapsen heti rinnalle (ja olin kuullut, että lapsi osaa itse " ryömiä" rinnalle). Lapsi nostettiin heti vatsani päälle ja lapsi todella " ryömi" rinnalle ja imi kauan. Vasta ruokailun jälkeen pestiin, punnittiin ja puettiin.
Tuota imemistä ja ruokailua sitten jatkoikin päivisin tunnin ja öisin parin tunnin välein seuraavat kukukaudet kun heti makuun pääsi..
Eli meillä homma meni niin, että sillä aikaa kun kätilö ompeli epparia, niin toinen kätilö mittasi ja putsaili vauvaa. Sitten vauva nostettiin rinnalle ja sain rauhassa imettää sitä. Sen jälkeen menin muistaakseni suihkuun ja siirryimme osastolle.
-Niina ja neiti kohta 6kk-
Itse ole molemmat synnyttänyt puolipystyssä asennossa. Heti kun vauva syntyi (molemmilla kerroilla) vauva sujautettiin paitani alle. Sitten syntyi istukka. Sitten ollaan ommeltu. Ei ole mielikuvaa imetinkö silloin samalla vai oliko vauva silloin punnituksessa (toisella kertaa vauva vain pyyhittiin, ei kylvetetty ollenkaan) ja sitten imetyksessä, ehkä molemmilla tavoin.
Kuten huomaat, mulla se imetys on mennyt siinä muiden toimintojen ohella ja kuten sanoin, en ollut koskaan edes ajatellut sitä " aikatauluttaa" . Ja luulet, että olen imettänyt molempia kahteenkin otteeseen siellä salissa jo.
Sairaalana NKL/Helsinki.
Miulla takana kaksi monestakin syystä varmaan johtuen erilaista synnytystä.
Ensimmäinen synnytys sattui sellaiseen päivään, kun osastolla oli KIIRE! Olimme paljon mieheni kanssa kahdestaan, kun kätilö joutui olemaan muissakin saleissa. Ei niin kiva juttu, varsinkaan kun oli eka synnytys. Kätilö oli topakka nainen, mutta ihan ok. Kun vauva oli syntynyt, sain hänet hetkeksi viereen ja sitten hänet vietiin pestäväksi+mitattavaksi. Sain hänet viereeni vasta pitkähkön ajan päästä, epparikin oli ommeltu, jolloin hän jo oli väsynyt eikä ensi-imetys onnistunut (miun mielestä, papereissa luki toisin..).
Toisen synnytyksen aikana osastolla oli hyvin rauhallista. Kätilö oli paljon meidän kanssa salissa. Synnytys oli tunnelmaltaan rauhallisempi ja kätilö ei ollut niin auktoritaarinen kuin ensimmäisessä synnytyksessä. Hän oli myös innokkaampi kokeilemaan erilaisia juttuja, mm. jumppapalloa (tosi hyvä). Empaattinen, mutta silti jämäkkä! Vauvan synnyttyä hän jäi heti viereen (kätilönkin mukaan ei ollut kiire mihinkään) ja oli vieressä kun jälkeiset tulivat. Tällä kertaa ei onneksi tehty epparia! Imetys onnistui nyt hienosti:) Vasta sitten vauva pestiin ja mitattiin ja sen jälkeen hän tuli uudestaan viereen! Niin ja mie menin vasta paljon myöhemmin sinne suihkuun; sillähän nyt ei ole kiire!!
Tuo imetyshetki heti synnytyksen jälkeen oli aivan ihana:) Vauva alkoi itse hapuilemaan tissiä kohti ja hyvin imi pitkän aikaa. Kannustan melkein " vaatimaan" vauvaa viereen heti syntymän jälkeen, jos ei nyt jostain syystä ihan pakko alkaa pesemään yms. Tosiaan vauvat ovat vain hetken aikaa virkkuja syntymän jälkeen ja sitten väsyvät eikä imetys kyllä silloin onnistu:(
Onnea synnytyksenn:)
tikru
Itsellä kokemusta vain yhdestä ensi-imetyksestä. Mutta minä kyllä imetin ihan puoli-istuvassa asennossa. Tai ehkä vähän enemmän makuulla kuin synnyttäessä mutta sen verran päätyä nostettiin ettei vauva ihan valunut kaulalle ;) Sitten meitä kumpaakin tuettiin tyynyillä jotta sain vauvan pidettyä rinnalla. Siinä sitten oltiin aikasta pitkä aika kun minua kursittiin kasaan, lähemmäs toista tuntia ja hyvin maistui rinta. Tosin sen verran hankala se imetysasento oli että kyseinen rinta tuli sitten tosi kipeäksi vaikkei rikki mennytkään. Mutta se nyt oli pikkujuttu sen rinnalla että sain viettää tuon muuten ikävähkön ompelun tutustuen tyttäreeni ;)
Kannattaa ehkä mainita toiveesta ennen vauvan syntymää, kyllä varmaan siellä voivat järjestää tuon imetyksen jos nyt ei ihan kauhea kiire ole. Sitä pitkää ihokontaktiahan kai nykyään suositellaan kuitenkin.
tuo meni niin että ekalla kertaa ponnistin puoli-istuvassa, imukuppia jouduttiin käyttämään ja ihan ekana taisi lääkäri katsoa vauvan kunnon kun epparia ommeltiin..jonkin ajan päästä vauva tuotiin siihe paidan alle ja kun minun ompelu yms. oli lopetettu niin sitten autettiin kyljelleen imettämään. En kyl kelloa katsonut, et miten pitkään tuossa meni, mutta kyllähän tuo vauva otti sen tissin ja imi.
Toisella kertaa ponnistin jakkaralla ja istukka piti sit mennä sängylle " synnyttää" . Sain vauvan paidan alle jo siinä heti kun sängylle menin, istukka ja ompelut hoidettiin siinä kun me vauvan kans kateltiin toisiamme. Sitten kun oltiin ommeltu niin sit taas käännettiin kyljelleen imettää vauvaa.
Esikoista ehdin imettämään vain vartin, ennekun hän joutui pesulle ja puntariin. Toista sain imettää tunnin, samalla ommeltiin eppari.
Jos kuopuksen hengittämisen kanssa ei olis ollut ongelmia, olisin pyytänyt, että pikkuinen saa etsiä itse rinnan. Tästä juureutumisesta lisää imetystukilistalla:
Tässä muutamia tapoja, joilla voidaan tehdä imetyksestä helppoa:
1. Vauvan tulisi saada olla rinnalla välittömästi syntymän jälkeen. Suurin osa vastasyntyneistä voi olla rinnalla minuuttien sisällä syntymästä. Tutkimus on osoittanut, että saadessaan mahdollisuuden monet vain minuuttien ikäiset vauvat ryömivät äitinsä vatsalta rinnoille, tarttuvat rintaan ja alkavat imemään. Tämä prosessi voi kestää tunnin tai pidempäänkin, mutta äidille ja vauvalle tulisi antaa aikaa tähän yhdessä toisistaan oppimiseen. Vauvat, jotka saavat tämän tehdä, selviävät imetyksestä vähemmillä ongelmilla. Prosessi ei vaadi äidiltä ponnistelua, joten on täysin pötypuhetta, ettei tätä voisi toteuttaa, koska äiti on väsynyt synnytyksen jälkeen. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että äidin ja vauvan ihokontakti pitää vauvan yhtä lämpimänä kuin keskoskaappi.
..on hatarat muistikuvat synnytyksen jälkeisestä ajasta synn.salissa. Mutta imettää taisin vastaa ekaa kertaa heti osastolle päästyäni, ja se sujui kyllä heti ihan ok. Maito tosin nousi vasta neljäntenä päivänä, kun olimme jo kotona, mutta onneksi itse imemisotteen kanssa ei ollut ongelmia. Jonkun kerran kätilö taisi käydä " survaisemassa" (siltä se ainakin tuntui :D) tissin vauvan suuhun, mutta en muista, että tämän kanssa mitään ongelmia olisi ollut. Vauva on saanut laitokselta asti myös lisämaitoa pullosta, koska maitoa ei tosiaan tullut enne neljättä päivää. (Tehtiin mm. syöttöpunnitus, kun eivät muuten minua uskoneet... Eli vaa' alle ennen syöttöä ja sen jälkeen, eikä paino ollut noussut grammaakaan.)
Itse olin ainakin salissa siinä kunnossa, että liekö olisin koko imetykseen vielä siellä pystynyt. Takana reilu 17h synnytys, joista viim. 10 h oksensin ponn.vaihetta lukuunottamatta koko ajan, ponn.vaihe 56min, imukupin avulla lopulta syntyi. Olin niin poikki, että jaksoin vain raottaa toista silmää nähdäkseni pienen suloisen käärön siinä masun päällä ennen pesulle viemistä.
Mutta siis summa summarum, imetin vasta osastolla, ja kaikki sujui silti hyvin. :)
melkein tulee surullinen mieli itselle kun lukee noita tarinoita. Mutta hienoa että imetys noinkin pian on onnistunut monilta.
Itsellä ei kyllä ole minkäänlaisia imetyskokemuksia salista. Esikoinen oli rinnalla ehkä puoli minuuttia, sitten vietiin jo pois, jouduttiin imemään lapsivettä mahasta ym..Oli tarkkailussa n.4-5h, joten imetin ekan kerran vasta usean tunnin kuluttua. Maito ei kyllä noussut kunnolla kuin n. viikon kuluttua, eikä silloinkaan mitenkään " pursuamalla" tullut tosiaan.
Toinen lapsi taas kiikutettiin välittömästi teholle, näin vain pienen vilauksen..(eka imetysyritys n. 2kk ikäisenä, aina vaan " paranee" , ei taida kolmatta lasta uskaltaa yrittääkään.. ;/ )
Lapset syntyneet samassa sairaalassa joten nämä tavat taitaa olla siellä rutiini, ihana sellainen!
Vauva on synnyttyään päässyt heti mun paidan alle, tuhissut siinä ja etsinyt rintaa (imenyt myös jos onnistunut kys. asennossa) istukansyntymisen ja mahdollisen ompelun ajan. Vauva ollut paidan alla myös, kun olen noussut jakkaralta sängylle. Saanut sitten imeä kumpaakin rintaa rauhassa, ainakin tunnin, kelloa ei ole katsottu.
Sen jälkeen vauva ja isä ovat saaneet tutustua rauhassa sylikkäin toisiinsa sen ajan , kun minä olen käynyt suihkussa. VASTA sitten olemme menneet kätilön kanssa mittailemaan vauvaa ja isä on kylvettänyt.
Tää on aivan ihana ja rauhallinen tapa ja olen todella kiitollinen tällaisesta alusta sairaalalle! Nyt jo osaisin itsekin vaatia tätä, mutta esikoisen kanssa en olisi paremmasta tiennyt, jos jollain toisella tapaa olisi mennyt, esim. että vauva olisi heti viety pesulle ym.
SUOSITTELEN esittämään tämäntapaisen toiveen synnyttämään mentäessä =) Onnea matkaan!
Mamitus ja muut - teillä on aivan mahtavia ensi imetyskokemuksia! =) Hieman kade jopa oon... nimittäin, itsellä meni kaikki ihan plörinäksi mallisynnyksen jälkeen.
Vauva pääsi heti rinnalle salissa ja kovasti hamuili rintaa mutta ei omin avuin onnistunut saamaan sitä suuhun. Kätilöllä ja lääkäreillä oli touhu päällä kun jälkeiset eivät lähteneet syntymään millään. En itse tiennyt olisiko vauvaa pitänyt jotenkin auttaa tms ja yritin kysyä mutta kaikilla oli vain kova kiire yrittää irrottaa istukkaa eikä kukaan edes huomioinut mun kysymyksiä mitenkään. Koska kyseessä oli myös esikoinen, en tiennyt miten asioiden olisi pitänyt mennä. Vauva huusi koko ajan ja vajaan tunnin runtelun jälkeen mut päätettiin viedä leikkaussaliin istukan käsin irrotukseen. Vähän jo tätä ennen vauva otettiin pestäväksi eikä siis ollut saanut rintaa suuhun. Ennenkuin pääsin leikkaussalista heräämöön, minne mies sitten tuli vauvan kanssa, oli synnytyksestä kulunut jo lähes 5 h jonka koko ajan vauva oli huutanut suoraa huutoa. Kukaan ollut tullut isältä edes kysymään haluaisiko hän kenties, että vauvalle annetaan pullosta maitoa!! Meidän poika oli yli neljäkiloinen ja yliaikainen ja ihan varmasti toisella oli erittäin kova tarve imeä!! Imetys onneksi onnistui sittenkin ja vauvalla oli heti hyvä imuote mutta meidän ruokailut (=imetys) oli ihan hirveetä seuraavat 2 kk. Mä olen itse ihan varma siitä että vauvalle jäi jokin " trauma" kun ei annettu ruokaa / mahdollisuutta imeä vaikka hän oli isokokoinen ja yliaikainen.
Mitä siis opin... jos seuraava kerta joskus tulee, tulen kissankokoisin kirjaimin vaatimaan että jos istukka joudutaan irrottaa taas käsin tai tulee muita komplikaatioita niin että en pysty imettää, täytyy vauvalle antaa mahdollisuus saada imeä! Joku voi olla toista mieltä siitä että tämä ei ole maidontuotannollisesti paras mahdollinen juttu, mutta edellisen kokemuksen läpikäyneenä en todellakaan halua kokea enää samaa, eli laittaa pientä vauvaa huutamaan " ruokaa" elämänsä ensimmäisiksi viideksi tunniksi.
Leenis ja Roope 7 kk
Mulla kävi esikoisen synnytyksessä myös niin, ettei istukka irronnut synnytyssalissa.
Itse synnytys oli sujunut hyvin ja rauhallisesti. Sain heti tytön paitani alle ja siinä sitten hetken aikaa katselimme toisiamme. Muistaakseni tämän jälkeen alettiin ihmetellä, miksi istukka ei synny. Mies lähti kätilön ja vauvan kanssa pesulle ja punnitukseen, minä kiskoin tauotta ilokaasua, kun muu hoitohenkilökunta yritti saada istukkaa irti. (Olipa melkoista rytinää se homma!)
No, kun kävi ilmi, ettei se istukka irtoa (napanuorakin katkesi siinä kiskottaessa), vaan leikkaussaliin on mentävä, niin erityisesti pyysin, että saisin ennen sitä kokeilla imettämistä. Olin muistaakseni myös siinä tohinan keskellä ilokaasutokkurassa pariinkin kertaan pyytänyt miestä huolehtimaan siitä, että saan kokeilla imetystä ennen kuin mut kärrätään pois. Ja tämä onnistuikin. Vauva ei ensin meinannut hoksata, mistä on kyse, ja kätilöistä hätäisin meinasi jo pistää stopin koko hommalle. Onneksi paikalla oli ihana ja napakka nuori kätilö, joka ohjasi vauvan rinnalle oikealla tavalla ja ensi-imetys onnistui kuin onnistuikin.
Ja istukkakin saatiin leikkaussalissa irrotettua ilman komplikaatioita. Reilun tunnin päästä pääsin takaisin synnytyssaliin, missä mies oli pitänyt rauhalliselle vauvalle seuraa. Meidänkin tyttö oli reilut kaksi viikkoa yliaikainen, mutta ei ilmeisesti hurjan nälkäinen, koska noiden ensi-imujen jälkeen imetin ekan kerran joskus kuuden aikaan aamulla, kun vauva heräsi (tyttö syntyi klo 2.22).
Toinen synnytys on edessä helmikuussa, ja toivon että myös tällä kertaa jonkinlainen ensi-imetys onnistuu mahdollisimman pian vauvan synnyttyä. Täytyy muistaa kertoa tämä toive myös ääneen sitten synnytyssalissa.
vauvan sai heti rinnalle kun olivat ekat pisteet antaneet, vauva oli kunnolla parkaissut ja näytti olevan kunnossa (imukuppi otettiin kun sydänäänet oli liian hitaat, ponnistus vain 20 min, sydänääniseurantaa ennen synnytystä ei ollut kun tulin sairaalan vasta ponnistusvaiheessa :-)
Vauveli oli siinä masuni päällä samalla kun lääkäri tikkaili. Tarkkailimme toisiamme aikamme ja otin rinnalle kun alkoi hamuta. Ei hyvä asento selällään lähes makuulla jalat tuissa, mutta pakko oli tikatessa olla... Ajantaju meni kokonaan. jossain vaiheessa kätilö otti vauvan punnittavaksi ja pesulle isukin kanssa, jonka jälkeen sain vauvan takaisin viereeni. Meidän tapauksessa vierihoito tarkoitti sitä että vauva on kirjaimellisesti kyljessäni kiinni, koska oli hieman alilämpöinen ja vaihtoehtona olis ollut lämpölamppu. Osastolla ottivat vauvan pariksi tunniksi seurantaan ennen 6h sokereita, jotta saisin huilata hetken. Suihkussa kävin vasta kolmantena päivänä verensiirron saatuani kun hb nousi niin että pysyin tolpillani :-)
Hyvä kokemus kaikenkaikkiaan ja imetys lähti sujumaan tosi hyvin (maito nousi 3vrk synnytyksestä räjähdysmäisesti, siihen asti oli tarjolla vain joitain tippoja ja pyysinkin tutin vauvalle ettei imenyt rintoja rikki heti alkuunsa. Imuote täydellinen, joten tutista ei ollut haittaa).
sain poikani hetipian paitani alle lämpimään ja siinä katselimme toisiamme kun istukka syntyi ja eppari ommeltiin. sit käännyin kyljelleni ja poika sai rinnan suuhunsa. ajasta en tiedä, mutta punnitukseen ym. vauva ja isi lähtivät vasta ekan imetyksen jälkeen muistaakseni. mieskään ei muista tarkkaan... kätilö sanoi parikin kertaa, että kyllä ne mittaukset ehtii hiukan myöhemminkin. suihkuun menin vasta parin tunnin päästä kun oltiin lähdössä osastolle.
kannattaa kyllä puhua toiveistaan ja kirjata ne ylös jo ennen synnytystä.
Tiina ja Aapo :)
3 erilaista synnytystä takana, ekasta pitkä käynnistys ja yli tunnin ponnistusvaihe. 2 asteen eppari ja silti repesin. Mutta ennen vauvan pesuja sain kyllä imettää kyljelläni synnytyspedillä. Istukka irtosi siis heti vauvan synnyttyä ja helposti (ei mennyt montaa minuuttia siinä).
Toinen poikamme syntyi aika helposti, mutta istukan kanssa tuli ongelmia. Ei meinannut irrota. Juuri tästä syystä minua pyydettiin imettämään poikaa, se kuulemma vaikuttaa istukan irtoamiseen. Imetin siten, että poika oli mahallaan päälläni ja imi rintaa. Painoin toisella kädellä rintaa niin, että sai hengitettyä hyvin nenän kautta. Ei mikään herkkä hetki se, oli aika hankala asento siinä molemmilla.
Kolmas synnytys oli nopea ja tosi helppo. Jälleen sain imettää kolmatta poikaamme heti istukan irrottua (n. 30 min synnytyksestä). Poika oli mahanpäälläni istukan irroittelun ajan ja siirryin siitä sitten syljelleen imettämään ensimmäisiä maitotippoja.
Joka kerta imetys on sujunut melko hyvin. Nuorimmaisella oli verensokerit aika alhaalla ja hän ei ollut ihan yhtä topakka imemään kun kaksi vanhempaa lastamme. Mutta joka kerta on onnistunut imetys ja aina n. 20-30 min. synnytyksestä.
Meillä joka kerta vasta ensi imetyksen jälkeen vauva viety pesuille ja mittauksiin ja sitten on saanut vauvan vielä uudelleen rinnalle jos vauva vaan on ollut halukas syömään.
Synnytin siis kaikki kolme puoli-istuvasta asennosta ja sitten vauvan synnyttyä peti on laitettu makuu asentoon ja samalla olen saanut pienokaisen vatsani päälle. Istukan irrottua on sitten saanut kääntyä kyljelleen imettämään, paitsi tämän keskimmäisen kohdalla se tehtiin selällään.
t. K@tju pojat 4v, 2v ja kohta 9kk
Olin ajatellut, että ilman muuta imetän synnytyssalissa. Ja kaverit oli kertoneet ihanasta hetkestä uuden perheen kanssa. Isä ja Äiti mukista kahvia juoden. No minä sitten jouduin kiireesti synnytyksen jälkeen leikkaussaliin kaavintaan, kun istukka ei irronnut kokonaan. Nukutuksesta herättyäni sain vauvan rinnalleni osastolla ja hyvin sujui. Lisämaitoa vauva oli saanut kerran minun ollessa kaavinnassa. Näinkin voi käydä. Mutta hyvät fiilikset jäi synnytyksestä joka tapauksessa.
Synnytyksen ja ompelun jälkeen kätilö poistui huoneesta melko pitkäksi ajaksi ja muistan ihmetelleeni miehelleni, että miten tämä vauva, pikkuinen sykkyrä, nyt laitetaan tähän rinnalle. Ei ollut aavistustakaan, että miten se siinä puoli-istuvassa asennossa olisi onnistunut. Vauva ei hamunnut, mutta olihan hetki muuten aivan ihana. Huoli imemisestä kuitenkin oli ja ajattelin että ehkä sitten myöhemmin.
Osastolla vauva otettiin tarkkailuun, koska oli synnytyksessä " juonut" verestävää lapsivettä, joten hoitajat selittivät, että vauva piti saada oksentamaan ja tämän vuoksi annettiin tuttipullosta korviketta.
En tiedä mikä johtuu mistä, mutta maito nousi heikosti 8 pv kuluttua eikä meidän pikkuinen koskaan imenyt kunnolla. Korvikkeilla on kasvanut kuitenkin terve ja hieno lapsi. Psyykkisellä puolella tällä imetyksellä on kyllä äidille todella suuri merkitys.