Äiti ruuhkassa-hoitotäti ei joustanut
Haluaisin kuulla mielepiteenne asiasta, minkä vuoksi harkitsen lapseni hoitopaikan vaihtoa. Keskiviikkona oli aivan hillitön lumisade ja mahdoton ajokeli- ainakin täällä Länsi-Suomessa. Olin matkalla hakemaan lasta perhepäivähoidosta ja juutuin ruuhkaan. Ruuhkan syyksi selvisi (radiosta)ojaan ajanut rekka ja poliisi oli ohjaamassa liikennettä. Liikenne kuitenkin suorastaan mateli eteenpäin joten soitin hoitotädille etten millään pysty noutamaan lasta normaaliin aikaan varttia yli neljä. Tähän täti totesi olevansa lähdössä ja kysyi miten kauan kestää. Kysymykseen oli tietysti mahdoton vastata kun en edes ollut vielä päässyt onnettomuuspaikan kohdalle. En myöskään pystynyt tekemään u-käännöstä koska seisoin autojonossa moottoritiellä. Hädissäni soitin miehelleni joka on yrittäjä, että onko hän mahdollisesti lähettyvillä jotta voi hakea lapsen. Mieheni tekee liikkuvaa työtä ja oli minun vuoroni hakea lapsi, joten en yhtään tiennyt missäpäin hän tuolloin oli. Luojan kiitos isä oli satumalta lähellä ja pystyi hakemaan lapsen - kauempaa se ei olisi onnistunut koska kaikki tiet olivat lumentulon takia aivan tukossa.
Isälle hoitaja sanoi olevansa lähdössä lääkäriin. Ymmärrän kyllä mainiosti, että lasten hoitajillakin on oma elämänsä ja ehkä se oli ainoa mahdollinen saatavilla oleva lääkäriaika tuona päivänä mutta silti! Itse olen ollut työssä liikennealalla enkä voinut ikinä sopia menoja alkavaksi sillä punaisella minuutilla kun töiden olisi pitänyt loppua- aina saattoi sattua kaikenlaista esim. viivästymisiä juuri sään takia. En myöskään myöhästele kroonisesti, usein vien lapsen hoitajalle viimeisenä ja haen aina viimeistään vartin yli neljä. Muutenkin hoitajan työpäivät ovat hyvin säännölliset 7.30-16.15 eli hän ei joudu jostamaan jatkuvasti.
Mutta tilanne- itse jumissa ruuhkassa ja hoitotäti pois lähdössä - oli kauhea. Yksin hän ei olisi voinut lasta jättää, hänen olisi pitänyt saattaa lapsi taksilla pienten lasten vastaanottokotiin ( siis samaan paikkaan huostaanotettujen lasten kanssa!). Tällä kertaa mitään ei sattunut, lapsi pääsi kotiin isän kanssa ja minäkin lopulta 20 min myöhässä. Paha mieli kuitenkin jäi, koska isä olisi yhtä hyvin voinut olla asiakastapaamisella toisella paikkakunnalla. Eli hoitopaikka taitaa olla vaihdossa - mitään joustoa ja inhimillisyyttä kun ei tältä tädiltä näemmä ole luvassa!
Kommentit (103)
Niin ja tietysti sovimme hoitajan kanssa viimeistään päivää aikaisemmin seuraavan päivän aikataulusta. Eli ei haeta lasta " silloin kun huvittaa tai muistaa" .
En tiedä onko normaalia, mutta meillä ainakin kirjataan päivittäinen työaika 10min tarkkuudella (hoitajan eduksi). Sen mukaan hän saa pitää jokaisen ylityöminuutin myöhemmin vapaana.
Varsinkin tuo uppo-nalle2:n viesti taas sai veret kiehumaan. En usko, että kukaan kokeen lähimmäisen auttamista vastenmieliseksi tms. Minä ainakin koen itseni hyvinkin avuliaaksi, välillä jopa liiankin on tosi vaikea sanoa ei kun joku jotain pyytää vaikka usein on jo oman perheen kanssa jaksamisen äärirajoilla. silti meillä on hoidossa naapureiden ja ystävien lapsia.
Mutta miksi se menee aina niin, että jos hoitohenkilökunta ei halua tehdä jotain auttaakseen muita ilman korvausta he ovat nuivia tai lähimmäisiään vihaavia. Ei kai kukaan mene pyytämään lääkäriltä apua ja ihmettele kun hän siitä laskuttaa tai sanoo työaikansa päättyneen eikä aikaa enää sille päivälle saa. Eikä häntä silti koeta vastenmielisenä. Ei kai se mikään ihme ole kun ei päivähoitohenkilökunnankaan palkat nouse kun hehän tekevät tätä työtä vain hyvää hyvyyttään ja lähimmäisiään auttaakseen
Ja yleensä apua tarvitseva joutuu sitä pyytämään, eikä voi olettaa sitä itsestään selvästi saavansa.
Minä en haluaisi olla päivittäin tekemisessä keneenkään, jonka kanssa kommunikointi olisi noin vaikeaa. Eli tuskinpa ap olisi noin pahoittanut mieltään, jos pph olisi heti hänen soittaessaan ensimmäisen kerran sanonut ystävällisesti, että hänellä on todella tärkeää menoa heti hoitoajan päättymisen jälkeen ja kysynyt, että saisiko äiti millään ketään muuta hakemaan ajoissa. Tällöin ap olisi soittanut miehelleen ja tällä kertaa asia olisi hoitunut parhain päin. Kaikille olisi jäänyt hyvä mieli. Jos mies ei olisi päässyt hakemaan, niin yhdessä varmasti olisi keksitty joku tapa hoitaa asia niin, että pph olisi päässyt lääkäriin. Oli se vaikka sitten tämä sosiaalihuolto. Jos asiasta sovitaan hyvässä yhteisymmäryksessä (eli hyvin poikkeuksellinen tilanne selitetään sekä lapselle että sosiaalihuollon henkilökunnalle), niin asiasta varmaan ei jää kellekään suurempia traumoja.
Sen sijaan sympatiani ovat täysin perhepäivähoitajien puolella silloin, kun myöhästely hausta on jatkuvaa (ja mielestäni esim. 1 kerta/kk on tässä tapauksessa jatkuvaa), oli se sitten 5 min tai 30 min. Kyllä vanhempien pitää pystyä pysymään sovituissa hoitoajoissa. Itse olen joutunut kerran 2,5 vuoden aikana soittamaan pph:lle, että myöhästyn. Syynä oli minullakin liikenneonnettomuudesta johtunut ruuhka.
Olen aivan samaa mieltä, että sekä hoitoalalla että myös opettajilla( mistä tässä kirjoitan, koska asiasta hiukan tiedänkin) on liian alhaiset palkat. Mm. opettajat ovat monesti kuulemma palkkaneuvotteluissa valtakunnantasolla liikkeellä asenteella " tämä on niin kiva työ, että ihme kun siitä vielä maksetaankin" No, ei kai siitä sitten oikein maksetakaan...
Mutta, mutta eikö ne palkkaneuvottelut käydä juuri siellä valtakunnantasolla? ja siellä valitettavasti tulevat yhteiskunnan arvotkin esille, eli tiettyjä " naisten" töitä ei vaan avosteta edelleenkään vaikka siihen ei mitään järjellistä perustetta olekaan. Lääkärin ammatti on valitettavasti asia ihan erikseen, sitä arvostetaan ihan eri tasolla.
Miten sen palkka-asian sitten omassa elämässään ottaa, onkin toinen juttu. Mutta eikö teistä silloin esim. koululaiset ole sijaiskärsijöitä jos opettaja kieltäytyy kaikesta ylimääräisestä huonoon palkkaan vedoten?
Tiedän, että monet tekevät niin mutta parantaako se todella opettajien palkkausta? Tätä kysymystä voi soveltaa jokainen omalle alalleen. En valitettavasti jaksa uskoa, että omalla alallani esim. leirikoulujen valvonnasta maksettaisiin tulevaisuudessa esim. iltatyö- ja yötyökorvauksia joten pitäisikö leirikoulut lopettaa kokonaan? Tämä keskustelu on tosiaan ollut hurjan mielenkiintoista ja nyt taas itse eksyin ihan aiheesta, mutta kiva jos jaksatte vieläkin kirjoitella!
Olipa kurja tilanne. Toisaalta ymmärrän kyllä pph:takin. Hoitotyöntekijä on ammatillinen henkilö, ja hänen täytyy huolehtia omista rajoistaan ja jaksamisestaan. Työajat ovat yksi näistä rajoista; jos pph aina joustaa esim. 15min päivässä, se tekee jo yli tunnin viikossa jne...Ilmeisesti tämä hoitaja on päättänyt pitää kiinni työajoistaan eikä jousta. Jatkuva josutamienn ja venyminen vastoin omaa tahtoa tekee katkeraksi.
Itsekin olen miettinyt tuota tukiverkostoasiaa, aika yksin olemme hoitovastuussa lapsistamme. Tai ehkä hoitoapua löytyisi, kun alkaisi kysellä sukulaisilta ja tuttavilta, mutta en raski vaivata muita perheellisiä tai työssäkäyviä isävanhempia. Meillä ei vielä ole tuota hakuongelmaa, mutta se on edessä hoitovapaan päätyttyä. Lehdestä osui silmiin sana hoivaköyhyys- ja se on varmaan totta monessa lapsiperheessä- ei ole sukulaisia ja ystäviä hoitoapuna, vaan lähin auttaja on joku ammattilainen.
Oma lapseni oli kaksi vuotta pph:lla ja meillä jousto pelasi molemmin puolin. Olen itse työssä, jossa on pakko joustaa, tosin siitä myös maksetaan tai saan ylityöt vapaana. Joustaminen ei ole mulle ongelma, sillä itse olen alani valinnut. Pph:n kanssa juttelimme aikoinaan työajoista, hänelle ei onneksi olisi tullut ongelmaa, ellen olisi päässyt hakemaan juuri ajallaan. Tosin tätä " varaa" minun ei tarvinnut koskaan käyttää. Mutta meillä jousto pelasi myös toisinpäin. Kun tiesin pph:n menoista etukäteen, pystyin viemään tytön myöhemmin hoitoon. Hänellä oli esim. lääkärinaikoja klo 10 (spesialistille, jolle ei muita aikoja saanut), jolloin vein tytön hoitoon vasta klo 12. olihan pph:llekin helpompi, ettei hänen tarvinnut viedä neljää lasta eri varahoitopaikkoihin ympäri kaupunkia.
Itsekin ihmettelin ap:n kirjoituksessa, miksei pph ollut kertonut menosta (ei tietenkään tarvi kertoa syytä), jos on pakko päästä lähtemään välittömästi työajan päätyttyä. Meidän pph kertoi aina etukäteen, jos hänellä oli menoja illaksi. Koin käytännön reiluna.
Ja nyt ilkeä kysymys. Maksetaanko pph:lle palkkaa siltä parin kolmen tunnin ajalta, kun vanhemmat kuljettavat lapsia kerhoon kesken päivän?
ja jo monta kertaa eksynyt alkuperäisestä aiheesta. Tuo tilannehan toki oli hyvin valitettava ja ennakoimaton.
Minua vaan jaksaa ihmetyttää täälläkin paljon näkynyt asenne siitä, että hoitajien kuuluu aina joustaa ja he ovat välinpitämättömiä, asenteeltaa nuivia jne. jos eivät ole siihen noin vain valmiita. Eli jos sitä arvostusta ei saa edes pienten lasten vanhemmilta, sitä on kai turha odottaa päättäjien tasolla. (enkä nyt tarkoita etteikö pienten lasten vanhemmat voi olla päättäjiä)
Meillä on vielä perheessä mielenkiintoinen tilanne siinä, että mieheni työskentelee ihmisten parissa alalla joka on Suomen työaikalainsäädännössä ainoa jolla ei ole työaikaa. eli periaatteessa työpäivinäsi olet aina tavoitettavissa ja käytettävissä. jotta tällaista jaksaa on itse asetettava rajat työnteolle, suljettava puhelimet ja oltava vapaalla.
Tottakai palkkaus on erialoilla erilainen ja minä ainakin olen sen tajunnut jo ennen opiskelua ja silti hakeutunut tälle alalle. eli en tee tätä työtö hyvän palkan takia. mutta toivoisin edes jonkinlaista arvostusta työtäni kohtaan.toki joustetaan, mutta kuinka paljon.
kai nykyään on vallalla ajatus minulle kaikki ja heti, onhan noita ihmisiä jotka rähjäävät terveyskeskuksissa kun eivät saa aikoja, kuinka lääkärit eivät nyt voi vähän joustaa tai suuttuvat kun synnytyksissä vaihtuu kätilö kesken kaiken työaikojen mukaan. näitä ihmisiä joita kaikkien pitäisi auttaa ja koko yhteiskunnan toimia heidän aivoitustensa mukaan. enkä nyt tarkoita ap:tä, hänestä ei tosiaankaan ole tullut tällaista kuvaa.
Sitä kai potää vaam elää pahoittamatta mieltään näistä kommenteista ja toivoa että jotkut asiakkaat ovat kiitollisiakin.
vielä vastaus edelliseen kysymykseen. mielestäni on oikeus ja kohtuus, että hoitajalle maksetaan palkka myös siltä ajalta kun vanhemmat vievät lapsia kerhoon. jos vanhemmat haluavat niin tehdä sehän on heidän asiansa. hoitajahan on käytettävissä silläkin aikaa jos kerho peruuntuukin.
maksetaanhan lääkärillekin jos potilas peruuttaa tai myyjälle vaikka kaupassa ei olisikaan asiakkaita
kuinka vaikeaksi pitää tehdä ihmisten välinen kommunikointi.
Jos minä olen sopinut itselleni PAKOTTAVAN tärkeän menon heti työajan jälkeen, kyllä minä avaudun siitä esimiehelleni jo hyvissä ajoin, viimeistään edellisenä päivänä. Tämä siksi, että esimieheni voi vaikuttaa ja järjestää työtehtäviä niin, että minulla on kohtalainen varmuus siitä, että voin hyvillä mielin lähteä ehkä jopa vartin ennen työajan loppumista.
Ja nyt en vain ymmärrä, miksi tällainen ihan normaali asioiden järjestäminen ja niistä puhuminen, olisi jotenkin törkeä loukkaus pph:n yksityisyydelle.
Ja älkää nyt enää sanoko, ettei se etukäteen puhuminen auta jos kolari tulee. Juu ei auta... mutta voi tulla tilanne jossa se auttaa.
ja vanhempainillassa sanottiin suoraan, että jos joskus tarvii normaalia pidemmän hoitoajan, siitä pitää vain ilmoittaa niin asia hoituu. En tosin tiedä, miten käytännössä sitten menee, mutta kommentoitiin, että joustoa löytyy kunhan ilmoitetaan asiasta. PPhlle en ole edes ikinä kuvitellut vieväni lastani, monestakin syystä, mutta ehkä päätökseni nyt tällä keskustelulla sai yhden hyvän syyn lisää.
Kyllä niitä lääkäriaikoja saa illaksikin kunnallisellakin puolella, varsinkin jos kertoo työtilanteesta - en minäkään ikinä pääse lääkäriin ennen klo 19. Ja jumppaankin pääsee kyllä klo 17 jälkeenkin, ainakin meilläpäin :)
Täytyy sanoa, että minä kyllä lähtisin hakemaan toista hoitopaikkaa, minulle tulisi tuosta keskustelusta niin huono olo, että miettisin onkohan hoitaja oikeassa ammatissa laisinkaan. Jokainen kun valitsee ammatinsa itse, hänkin varmaan voisi olla päiväkodissa töissä jos oma vapaa-aika on tärkeämpi kuin lasten hyvinvointi...
Mutta onpahan vain oma mielipiteeni ja perustuu nyt täysin siihen kommenttiin, että kyseessä todellakin oli hyvin harvoin tapahtuva myöhästyminen - suhtautuisin tietenkin eri tavalla tilanteeseen jossa perhe aina myöhästyy sovitusta ajasta.
että täysin ennakoimattomissa force majeur tilanteissa hoitotädin pitää joustaa, se kuuluu ikävä kyllä sen ammatin varjopuoliin, voihan hakemaan tulossa olevi vanhempi olla vaikka saanut sairaskohtauksen, jolloin ei edes voi välttämättä soittaa.
Parit faktat keskusteluun:
Työpaikat ovat siinä mielessä erilaisia, että joistain töistä voi esim sään takia lähteä aikaisemmin, toisista ei - voihan lasta hakeva äiti olla itsekin esim vastuussa lapsiryhmästä, vaikkapa muskariope tms, joka ei voi myöskään jättää niitä lapsia pulaan, tai lääkäri jolla potilaita, tms
.
Sitä paitsi ap tapauksessa: kelle tahansa voi käydä että tie on kolarisyistä poikki jopa tunteja : siihen ei voi varautua vaikka lähtisi miten aikaisin
Tuosta varahakijasta, puhun nyt todellakin kokemuksen äänellä: kaikilla ei ole sellaista varahakijaa, joka asuu niin lähellä että voi olla välttämättä hoitoajan päättymiseen mennessä ex tempore hälytettynä hakemassa. On yksinhuoltajia, joilla esim isä ei ole kuvioissa mitenkään. On työpaikkoja, (tuli nyt mieleen vaikka konduktööri, linja-autonkuljettaja, jotka ovat soittohetkellä kenties satojen kilometrien päässä kuten ap:n mieskin olisi voinut olla), joista ei voi varahakijakaan lähteä voin vain ennalta sopimatta. Varahakija on tarpeen ennalta tiedetyissä tilanteissa, mutta edes eläkkeellä oleva ja suunnilleen naapurissa asuva mummo tms tuskin voi joka ainoa päivä missä tahansa tilanteessa olla heti valmiina hakemaan lasta, voihan hänkin olla esim sairaana.
Meillä ei ole ketään realistista varahakijaa joka esim pääsisi hakemaan lasta jos puoli tuntia ennen ilmoitetaan että päiväkoti menee kiinni tms ennakoimattomissa tilanteissa. Jos esim ajaisin itse kolarin niin että autolla ei ehtisikään.
Elämä on elämää, hienoa jos joku saa sen hallittua aina, tilanteessa kuin tilanteesa, mutta siihen en oikeastaan usko: minusta arvaamattomuus ja yllätykset (useimmiten ikävät, kuten äkillinen sairaus) kuuluvat elämän luonteeseen ja uhkaavat yhtälailla jokaista. vahinko ei tule kello kaulassa, eikä valikoi kelle osuu.
Tämän asian täytyy oikeasti olla aika arka, koska se jaksaa meitä puhuttaa! Kommenteista on ap:lle jäänyt pari asiaa mietintämyssyyn:
1. Hoitohenkilöstö ( sekä pph:t että tarhan " tädit" ) kokevat yleisesti tekevänsä aliarvostettua ja alipalkattua työtä, jolloin vaatimus ylimääräisestä joustamisesta tuntuu kohtuuttomalta.
2. Jotkut (toivottavasti kuitenkin vähemmistö?!) vanhemmat väärinkäyttävät systeemiä eli hakevat lapsiaan jatkuvasti myöhässä hoidosta jolloin hoitajilta " menee usko" eikä mikään selitys myöhästymiselle tunnu tarpeeksi vakuuttavalta. Olenko näissä arvioissa ihan väärässä?
3. Osa perheistä on tosiaankin sellaisessa tilanteessa, jota termi " hoivaköyhyys" hyvin kuvaa. Eli ei ole syystä tai toisesta sitä paljon puhuttua tukiverkkoa ja niin ollen niitä varahakijoitakaan ainakaan noin ex tempore.
Kertokaa, jos olen ihan väärässä, nämä ovat ns, " musta tuntuu" -ajatuksia koko ketjusta, ei kenenkään yksittäisen henkilön sanomisia.
Ja vielä omia näkemyksiäni, vaikka itse tilanne viikko sitten ei enää niin kovasti mietytäkään:
Itse ainakin arvostan hoitajien työtä kovasti, olivat he sitten lasten- sairaan- tai vanhustenhoitajia.
Joustavuus ja yksilölliset vaatimukset taitavat olla tätä päivää melkein joka paikassa ja alalla. Ihmiset vaativat parempaa palvelua kuin ennen ja usein sitä pitäisi vielä saada halvemmalla.. Ja mitä käy tässä tilanteessa niille maan hiljaisille? Eli lehdestä saa lukea esim. miten vammaisten lasten vanhemmat TAISTELIVAT saadakseen lapselleen hoitoa.Entä jos he olisivat kiltisti ottaneet sen mitä annetaan? Tämä kommentti siis taas aivan asian vierestä, sorry. ;)
joustamiseen kommentti:
Lapseni oli aikaisemmin pph:lla hoidossa. Kun pph:lla oli illalla menoa ja hän halusi sen takia lyhentää päivää, pph vei lapset läheiseen päiväkotiin pihalle leikkimään , josta vanhemmat sitten hakivat lapset. Se oli kaikille helppoa: vanhempien ei tarvinnut lähteä aikaisemmin töistä ja pph:n ei tarvinnut hermoilla, että tuleekohan joku vanhemmista myöhässä. Tämä päiväkoti toimi myös varapäiväkotina, jos hoitaja oli sairas.
Nyt kun lapsi on päiväkodissa, soitan aina, jos hakuaika uhkaa venyä lähelle klo 17. Hoitajat voivat sitten pakata lapsen tavarat reppuun ja laittaa omat tavarat valmiiksi ja lukita ovet, ettei heidän päivänsä enää pitkity kun haen lapsen. Oma työpäiväni päättyy toisinaan tasan klo 16.00, aina ei ole mahdollista lähteä aikaisemmin, ja julkisilla matka kestää. Viimeeksi tänään yksi bussi jäi väliin... ja olin päiväkodilla vasta 16.55.
Minä taas olen edelleen sitä mieltä, että hoitotädin ei ole pakko joustaa edes minkään valtakunnan force majour-tilanteissa, mikäli kyse on tärkeästä henkilökohtaisesta menosta.
Jos ap ei olisi ehtinyt hakemaan lastansa ajoissa, eikä hänellä ole nimettyjä varahakijoita, hoitotädillä olisi ollut oikeus antaa lapsi lastensuojelun hoiviin siksi aikaa, kunnes vanhemmat pääsevät hänet hakemaan. Tällaisia tilanteita varten on onneksi työnantajapuoli määritellyt ohjeet, miten tulee toimia, jos lasta ei haeta ajoissa.
Lasten hoitoajat on määritelty sitä varten, että niistä pidetään kiinni ja työntekijöillä on oikeus omaan elämään työajan ulkopuolella. Olen pahoillani, jos tämä kuulostaa kyyniseltä ja joustamattomalta jonkun korviin, mutta valitettavasti teissä (meissä) vanhemmissa on niin paljon sellaisia, jotka omalla asenteellaan tämän kyynisyyden työntekijöissä ovat saaneet aikaan.
Ja kuten eräs kollegani ketjussa aiemmin mainitsikin, myös meillä työntekijöillä on työpäivän jälkeen kiire omien rakkaiden lastemme luokse. Vaikka kuinka rakastamme työtämme (kaikesta aliarvostuksesta huolimatta), työ (=vieraiden lasten hoitaminen) ei koskaan voita omien lasten kanssa vietettyä aikaa.
stellanocturno:
että täysin ennakoimattomissa force majeur tilanteissa hoitotädin pitää joustaa, se kuuluu ikävä kyllä sen ammatin varjopuoliin, voihan hakemaan tulossa olevi vanhempi olla vaikka saanut sairaskohtauksen, jolloin ei edes voi välttämättä soittaa.
Ensinnäkin onneksi lapseni ovat päiväkodissa. Noren kaltainen hoitaja olisi kauhistus.
Itse olen sitä mieltä, että hoitajan pitäisi fore major tilanteessa joustaa. Lapselle on ensinnäkin hyvin traumaattista joutua pienten lasten vastaanottokotiin. Olettteko te, jotka vastustatte joustoa koskaan käyneet siellä?
Itse en enää ikinä veisi lasta hoitajalle enää yhdeksikään päiväksi, jos hän olisi vienyt lapseni pienten lasten vastaanootkotiin. Toiseksi, jos hoitaja olisi lapsen sinne vienyt, hän olisi yhtä todennäköisesti myöhästynyt lääkäristään kuin jos olisi odottanut äitiä lapsen kanssa kotonaan. Paikka kun tuskin on hoitajan takapihalla ja hoitolapsia saa kuljettaa vain julkisilla kulkuneuvoilla.
Kolmanneksi. Kyllä muillakin aloilla joustetaa. Eipä " kaupantätikään" voi napata ostoskoria henkilön kädestä, joka tulee tekemään ostoksia 5 min ennen sulkemisaikaa ja sanoa, että omat lapset on nyt haettava. Eikä lääkäri voi heittää ulos potilasta, joka tulee muutamaa minuuttia ennen työajan loppumista esim. valittamaan rintakipua. Eli miksi pph olisi jotenkin erityisasemassa? Kyllä kaikilla muillakin kuin pph:lla on oma elämäsä.
En tosiaankaan puollusta siis kroonisia myöhästyjiä, mutta forse majos on eri asia.
Samaa juttua olen minäkin miettinyt kirjoituksia lukiessani (ja muutenkin) että olen tosi onnellinen siitä, että poikani on päiväkodissa eikä pph:lla. Sieltä kun on sanottu, että siellä istutaan, kunnes viimeinen lapsi on haettu eikä viedä mihinkään vastaanottokotiin viittä yli sulkemisajan. Ilmeisesti tätä ei kovinkaan usein tapahdu, koska oma poika on usein viimeinen haettava klo 16.40 maissa (päiväkoti auki viiteen).
Joustaa ei tarvitse kroonisten myöhästelijöiden vuoksi, mutta kyllä silloin, kun hakija ei oikeasti voi tilanteelle mitään. Joku inhimillisyys pitää hommassa olla.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyllä juttu on niin, että ainakin meillä päin hoitajilla on " tämän tästä" menoa siten, että lapset pitäisi hakea tyyliin viim. klo 15.30, vaikka hoitoajaksi on sovittu 8.30-17.30. Jos nyt sitten kävisi niin, että jäisin onnettomuusruuhkaan olettaisin ilman muuta, että lapseni hoidetaan siihen asti, kunnes tulen tai edellinen kerta, jolloin minun piti hakea lapsi kaksi tuntia ennen normaalia sovittua aikaa, oli viimeinen.. Vinkkinä vaan..
meillä ainakin päiväkodissa odotellaan vanhempia tai varahakijaa tunti sulkeutumisajan jälkeen ja sen jälkeen lapsi valitettavasti joudutaan antamaan sosiaaliviranomaisten huostaan. Ei henkilökunta saa ottaa lastaan mukaan esim. omaan kotiin ja minä en ainakaan voisi viettää koko iltaa työpaikalla, koska mieheni on päästävä töihin ja omatkin lapset hoitaa.
Mutta kai nuo on niin ääritapauksia, mutta niinkuin joku jo aikaisemminkin totesi se on kyllä ihan työnantajan ohje, jonka mukaan on pakko menetellä.
ja toisekseen tuosta vertauksesta esim. kaupan myyjään hänen työaikansa tuskin päättyy sillä sekunilla kun kaupan pitäisi sulkeutua, eiköhän siellä viimeiset ole työvuorossa vielä kaupan sulkeuduttua. Kyllä minun nenän edestä kassa on ainakin sulkeutunut, mikäli hänen työvuoronsa on päättyyt, enkä ole osannut tuosta joustamattomudesta närkästyä.
Tämä ketju on tosiaan osoittanut sen miten eritavalla asioista ajatellaan. Ja kannattaa lukea koko ketju ennekuin kauheasti kommentoi, monet argumentit on jo käsitelty.
Sinä taisit nyt ymmärtää minua väärin - missään nimessä en ole vähättelemässä pph:n arvokasta työtä, omat lapsenikin ovat pph:lla aina silloin, kun lentojani sattuu arkiaikaan ja viikolle, eikä kukaan ole (takuulla) ammattinsa puolesta arvostetumpi henkilö, kun meidän pph meidän taholtamme on. Ja olen monta kertaa sanonutkin tämän hänelle (ilmeestä päätellen, ajattelee minun jo olevan ihan hullu, kun sitä asiaa NIIN korostan ;o)).
Tässä ap:n tapauksessa oli kysymys ikävästä sattumasta, yksittäisestä tilanteesta, milloin pph:lta vaadittiin joustoa. Tuo reagointitapa, mitä hänen pph:nsa käytti, oli minun mielestäni todella pöyristyttävä! Ei kukaan, joka ymmärtää olevansa ihmisten ja inhimillisyyden kanssa tekemisissä, voi käyttäytyä tuolla tavalla. Ja se on todella tärkeää katsoa minkä tyyppiselle ihmiselle lapsensa vie hoitoon - itse en katselisi tuollaista käyttäytymistä päivääkään. Minä kohtelen (irl) ihmisiä aina äärimmäisen kohteliaasti, osoitan arvostusta ja puhun asiani suoraan ja avoimesti, samaa oletan myös muilta. En ymmärrä kyllä alkuunkaan tuollaista laskelmointia ja kyräilyä, tai sitä, että sanotaan; " ettei minun tarvitse selitellä omia asioitani" ts. ei pph ole velvollinen puhumaan henkilökohtaisista asioistaan muille - ei tietenkään ole velvollinen, mutta kyllä se asioita ihmisten kanssa auttaa, jos suoraan kaikki asiat puhutaan. Silloin ei tule väärin ymmärryksiä, me ihmiset kun emme pysty lukemaan ajatuksia.
Meillä on sovittu hoitajan kanssa kirjallisesti hoitoaika, joka on hieman väljempi kuin todellisuudessa. Aamulla viemme lapsen aina samaan aikaan hoitoon, mutta hakuaika vaihtelee klo:14.30-15.30 välillä. Puoli neljä on merkattu sopimukseen ja haemme lapsen vain äärimmäisissä tapauksissa pois noin myöhään. Yleensä hakuaika on kolmelta. Tuon avulla saamme siis hieman pelivaraa, jos matkalla sattuu jotain (minulla työmatka 100km ja miehellä 15km). Hätätapauksessa isäni pääsee meitä nopeammin hakemaan lapsen, mutta aina sekään ei onnistu hänen työn laadun vuoksi. Onneksi tällaista ei kuitenkaan ole (vielä) tapahtunut (koputan puuta). Tämän ansiosta hoitajakin osaa suunnitella menojaan työajan jälkeiseen aikaan.
Kerran hoitaja vei keskellä päivää kaikki lapset toiselle hoitajalle, kun hänen piti päästä työlääkärintarkastukseen. Ihan ok juttu. Toimisi meillä varmaan näin silloinkin, jos jotain yllättävää sattuu. Lapsen hoitopaikka kun on onneksi sellaisella alueella, että alle kilometrin säteellä on lukuisia muitakin perhepäivähoitajia, joten aina on joku töissä.