Äiti ruuhkassa-hoitotäti ei joustanut
Haluaisin kuulla mielepiteenne asiasta, minkä vuoksi harkitsen lapseni hoitopaikan vaihtoa. Keskiviikkona oli aivan hillitön lumisade ja mahdoton ajokeli- ainakin täällä Länsi-Suomessa. Olin matkalla hakemaan lasta perhepäivähoidosta ja juutuin ruuhkaan. Ruuhkan syyksi selvisi (radiosta)ojaan ajanut rekka ja poliisi oli ohjaamassa liikennettä. Liikenne kuitenkin suorastaan mateli eteenpäin joten soitin hoitotädille etten millään pysty noutamaan lasta normaaliin aikaan varttia yli neljä. Tähän täti totesi olevansa lähdössä ja kysyi miten kauan kestää. Kysymykseen oli tietysti mahdoton vastata kun en edes ollut vielä päässyt onnettomuuspaikan kohdalle. En myöskään pystynyt tekemään u-käännöstä koska seisoin autojonossa moottoritiellä. Hädissäni soitin miehelleni joka on yrittäjä, että onko hän mahdollisesti lähettyvillä jotta voi hakea lapsen. Mieheni tekee liikkuvaa työtä ja oli minun vuoroni hakea lapsi, joten en yhtään tiennyt missäpäin hän tuolloin oli. Luojan kiitos isä oli satumalta lähellä ja pystyi hakemaan lapsen - kauempaa se ei olisi onnistunut koska kaikki tiet olivat lumentulon takia aivan tukossa.
Isälle hoitaja sanoi olevansa lähdössä lääkäriin. Ymmärrän kyllä mainiosti, että lasten hoitajillakin on oma elämänsä ja ehkä se oli ainoa mahdollinen saatavilla oleva lääkäriaika tuona päivänä mutta silti! Itse olen ollut työssä liikennealalla enkä voinut ikinä sopia menoja alkavaksi sillä punaisella minuutilla kun töiden olisi pitänyt loppua- aina saattoi sattua kaikenlaista esim. viivästymisiä juuri sään takia. En myöskään myöhästele kroonisesti, usein vien lapsen hoitajalle viimeisenä ja haen aina viimeistään vartin yli neljä. Muutenkin hoitajan työpäivät ovat hyvin säännölliset 7.30-16.15 eli hän ei joudu jostamaan jatkuvasti.
Mutta tilanne- itse jumissa ruuhkassa ja hoitotäti pois lähdössä - oli kauhea. Yksin hän ei olisi voinut lasta jättää, hänen olisi pitänyt saattaa lapsi taksilla pienten lasten vastaanottokotiin ( siis samaan paikkaan huostaanotettujen lasten kanssa!). Tällä kertaa mitään ei sattunut, lapsi pääsi kotiin isän kanssa ja minäkin lopulta 20 min myöhässä. Paha mieli kuitenkin jäi, koska isä olisi yhtä hyvin voinut olla asiakastapaamisella toisella paikkakunnalla. Eli hoitopaikka taitaa olla vaihdossa - mitään joustoa ja inhimillisyyttä kun ei tältä tädiltä näemmä ole luvassa!
Kommentit (103)
itselle myös pph:n nuiva (?) asenne tuli aika tavalla puun takaa mutta olen ajatellut, että se oli eräänlainen kuppi nurin-tilanne. Noin yleisesti voisin vielä sanoa, että itse uskon että kiltit teot tulevat meille takaisin tai ainakin niistä tulee hyvä mieli! Esim. tänään yksi oppilas mietti ääneen että " opettajalla on varmaan liian vähän lapsia kun se jaksaa hoitaa meidän asioita näin paljon" Hienompaa kiitosta ei kai voi saada? En siis odota mitalia tai muuta kunniaa mutta varsinkin lasten eteen teen paljon, koska he omasta mielestäni ansaitsevat sen. Lisäksi koen, että se pieni extra jonka teen tekee esim. omasta työympäristöstäni leppoisamman kuin se, että kategorisesti kieltäytyisin joustamasta, koska joku voisi siitä vaikka hyötyä. Toivon, etten elämän kuluessa väsy ja kyynisty ja tsemppiä muille, jotka tunnistavat itsessään samoja oireita.
Eli mun mielestä aivan ymmärrettävää että äiti EKANA soittaa sinne missä lapsi hoidossa (tässä tapauksessa pph, yhtä hyvin voisi olla mummola tai pk) jotta hoitaja HETI saa tiedon mahdollisesta myöhästymisestä.
Jos tässä tapauksessa pph olisi myöhemmin osannut suhtautua vähemmän nuivasti äitiin, niin ehkä vosi katsoa sormien välistä ja ajtella että oli vaan sammakko joka hoitajalta pääsi.
Nyt en missään nimessä väheksy perhepäivähoitajien tai tarhan tätien työtä, enkä todellakaan oleta että joustoa löytyisi mielin määrin, mutta toisaalta todellakin toivon että lasten hoitajilla olisi sellainen yleinen halu turvata lapsen hyvinvointi? Tämä on hyvin pitkälti tunne-kysymys, joten jos Maribelista tuntuu että on aika vaihtaa hoitajaa, niin varmasti näin on.
Itse olin esikoisen aikan yksinhuoltaja, eikä silloin edes ollut kännyköitä (tai oli niitä joita piti kuljettaa kottikärryillä). Eli jos metro jumitti, se todellakin jumitti ja siellä sitä nökötettiin kunnes taas liikkui. Onko tässäkin " draamassa" osasyynä entisestään kivaastunut tahti elämässä, eli mitään yllättävää ei saa eikä voi tapahtua mitä ei yhdellä kännykän soitolla saa fiksattua (tässä tapauksessa varahakija lapselle).
Asia erikseen krooniset myöhästyjät jotka käyttää hyväkseen hoitajan jostoa, mutta eihän tässä viestiketjussa ollutkaan alunperin siitä kyse...
Luin tämän kuitenkin läpi, ja päällimmäiseksi tunteeksi jäi ajatus siitä, miten niin moni voi todella kokea lähimmäisen ihmisen ymmärtämisen, auttamisen ja empatian näin vastenmielisinä =o/.
Itse samaistun täysin ap:n kantaan ja tuntemuksiin asiasta; jos meidän pph suhtautuisi vastaavassa tilanteessa tilanteeseeni samalla tavalla, aivan varmasti haeskelisin muita ratkaisuja. En vain pystyisi millään tasolla ymmärtämään (tai haluaisi olla lähellä / vaikutuspiirissä) noin nuivaa asennetta. Enkä ymmärrä miksi ihminen valitsee negatiivisen asennoitumisen, kun voisi asennoitua myöskin positiivisesti?
Alalla kuin alalla on ja liikkuu noita kyynisiä vitsejä, mutta senkin voi itse jokainen kohdallaan valita, lähteekö siihen " peliin" mukaan, vai pitääkö mielensä avoimena muunkinlaiselle todellisuudelle.
Ajatus siitä, että juuri pph:t joutuisivat joustamaan määräämättömästi, oli mielestäni vähintäänkin kummallinen, jos sitä vertaa esimerkiksi minun työhöni; lentoemäntänä voi tulla vastaan (ja on monta kertaa tullutkin) sellainen tilanne, että koneeseen tulee vikaa toisessa maassa kaukana kotoa, eikä sitä saada siinä ja heti korjattua. Mitäs luulette, voidaanko me VAATIA, että me päästään sieltä kotiin juuri sillä hetkellä (vaihtoehtoisella kuljetuksella), koska meillä on vaikka lääkäriaika varattuna seuraavalle päivälle?
Eli joustoa todellakin vaaditaan, puolin ja toisin - ja ajatus siitä, että joku on niin kylmäkiskoinen ja joustamaton, kun ap:n lapsen pph, on minusta täysin käsittämätön!