Äiti ruuhkassa-hoitotäti ei joustanut

kommentit. Ja ok. toki jos vanhemmat ovat tuntikausia myöhässä on se lapsi jonnekin toimitettava kuten aiemmassa esimerkissäni mainitsin kun jouduin ottamaan pienen lapsen vastaan jota ei oltu haettu päiväkodista kaksi tuntia päiväkodin sulkeutumisen jälkeen ja vanhempiin ei saatu yhteyttä. Tuollakin päiväkodilla oli ohjeena että jos tunti sulkemisajan jälkeen ei lasta ole noudettu eikä vanhempiin saatu yhteyttä niin lapsi lastensuojeluun. Onneksi oli joustava hoitaja joka odotti omalla ajallaan vielä tunnin soitettuaan ensin meille ennen kuin toi lapsen. Ja varmasti oli tapahtuma lapselle painajaismainen.



Ja siihen että hoitajilla on oma elämänsä niin tietysti on mutta jos tosiaan vanhempi ilmoittaa että on tulossa mutta ei esim. kolarin takia pääse heti siihen aikaan kun on sovittu on minusta kyllä aikamoista empatian puutetta ja lapsesta välittämättömyyttä heti toimittaa lapsi lastensuojeluun. Vanhempi kun on kuitenkin tulossa heti kun pääsee eikä ole ns. kadoksissa. Toki on hankala jos samaan aikaan on hoitajalla tärkeä meno ja kyllä senkin ymmärrän mutta tällaisia tilanteita varten voisi olla sovittuna vaikka että lapsen voi viedä varahoitopaikkaan joka käsittääkseni pitää kuitenkin olla olemassa.



Itse hoidan työkseni lapsia ja meillä on todellakin usein tilanne että joudutaan joustamaan syystä jos viidennestä. Ja eihän se tietystä hauskaa ole mutta vaikka se on kurjaa ja omia lapsia ja meonja jo ikävä niin kyllä minä ajattelen kuitenkin myös niitä hoitamiani lapsia ja heidänkin parastaan tilanteessa. Meillä monesti ollut tilanne että esim. yövuoroon tuleva työntekijä sairastunut eikä sijaista ole saatu joten minä iltavuorolaisena olen joutunut jäämään töihin vaikka olisi ollut sitä omaakin elämää. Mutta meillä kun ei ole takaporttia toimittaa lapsia jonnekin muualle jos oma työaika loppuu niin silloin on ollut pakko joustaa.



Tätä keskustelua seurattuani negatiivinen käsitykseni pph:sta on valitettavasti vain lisääntynyt mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. toki samaa narinaa on päiväkodin henkilökunnan taholta mutta yleensä joukosta kuitenkin löytyy edes yksi joka aidosti ajattelee myös lapsen tilannetta ja on valmis joustamaan. Väärin on tietysti se että vanhemmat ovat ruvennet käyttämään päivähoitoa väärin ja myöhästelevät omaa laiskuuttaan/huolimattomuuttaan. Mutta se ketä kuitenkin pitää ensiksi ajatella on se lapsi. Ja viimeinen vaihtoehto ja vain hätätapauksessa on minusta se että lapsi tuodaan lastensuojeluun. Kuinka moni tätä ensimmäiseksi ratkaisuksi tarjoava on ollut lastensuojelun kanssa oikeasti tekemissä eli tietää millaiseen paikkaan sen hoitolapsensa toimittaa? Itse jos toimisin hoitajan pitäisin tätä ratkaisua tosiaan viimeisenä vaihtoehtona tilanteessa jossa lapsen vanhempia ei tosiaan tavoita mistään ja mitään muuta ei enää ole tehtävissä vaikka ohjeistuksena onkin että lapsi sinne lastensuojeluun toimitetaan. Ohjeet ja käytännöt pitää olla mutta hoitajalla kuitenkin sen verran lähimmäisen rakkautta että toimii lapsen parhaaksi ja turvautuu tuohon vaihtoehtoon vasta viime hädässä.



Anteeksi nyt tämä pitkä kirjoitus ja tarkoitus ei ollut loukata pph:ta vaan käydä asiaa myös siitä näkökulmasta mikä on inhimillistä lapsen kannalta ja että jos vaan mahdollista tulisi se lapsi asettaa aina etusijalle vaikkei oma olisikaan.

Omassa opetustyössä/taidealan oppilaitosta johtavana olen aina pitänyt kiinni siitä (ja samaa odotan muiltakin opettajilta), että opettaja ei voi poistua työpaikalta ennen kuin viimeinenkin lapsi on haettu, vaikka myöhässäkin. Onneksi harvoin sattuu tilanteita, että noutaja olisi kovin pahasti myöhässä. Opettaja ei voi sopia työn jälkeen menoa heti perään niin, ettei ehdi varmistua siitä, että kaikki oppilaat on haettu. Onneksi tämä " ongelma" koskee vain päivän viimeistä opetustuntia ja tilanteita, joissa muita opettajia ei enää ole paikalla.



Tämä nyt ei aivan koske perhepäivähoitoa, mutta kyllä vanhempien ja opettajien/hoitajien välillä täytyisi luottamuksen toimia siten, ettei noinkin lyhyt myöhästyminen olisi katastrofi.

ilmeisesti et jaksanut lukea koko ketjua, ikävä tuottaa pettymys mutta lastentarhanopettaja olen ammatiltani. Mutta valitettavasti niin monta kertaa joutunut pettymään sinun kaltaisiisi vanhempiin, että pakostakin kyynisyys nousee pintaan.



Mutta ammatillinen toki osaan olla, eikä turhautuminen ajattelemattomiin ja henkilökuntaa aliarvostaviin vanhempiin heijastu koskaan eikä missään tilanteessa lapsiin. Koska tiedätkös - ei tällä alalla todellakaan olla suuren palkan vuoksi vaan siitä syystä, että lasten kanssa tehtävä työ on todella palkitsevaa. Harmi vaan, että osa vanhemmista ei osaa sitä arvostaa.



Mutta kuten sanottu, vaikka kuinka nautin työstäni ja pidän hoitamistani lapsista, omat lapset ovat kuitenkin etusijalla. Tuskinpa itsekään asettaisit vieraita lapsia omiesi edelle, vai kuinka?

perhepäivähoitajia ja toivottavasti muutkaan eivät yleistä yhden tapauksen perusteella! Itse halusin lähinnä purkaa alunperin omaa hätäännystäni oman lapseni puolesta ja olen ihan hämmästynyt, että keskustelu jatkuu vieläkin näin vilkkaana. ja vielä kiitos Aliisalle, juuri tuota tarkoitin! En usko, että kukaan meistä haluaisi pikkulapsemme joutuvan vastaanottokotiin vain siksi, että hakija on juuttunut onnettomuusruuhkaan.

Ja omasta tilanteestamme vielä voin kertoa, että syksystä lähtien lapsemme menee päiväkotiin. Siihen vaikuttaa kyllä rehellisyyden nimissä tämä tapaus mutta myös se, että nykyinen hoitaja ei voi kuljettaa isompia kerhoon pienten päiväunien vuoksi. Oma muksu alkaa siis jo olla sen ikäinen, että uskon hänen kaipaavan enemmän ohjattua toimintaa ja harjoittelua isommassa lapsiryhmässä toimimisesta. Mutta siis uskon, että perhepäivähoitajina on paljon aivan ihania ja lapsien parasta ajattelevia ihmisiä.

vai miten se menikään..



Onko ne huostaanotetut lapset niin kauheita, vai se paikka, missä he asuvat, vai ylipäänsä koko lastensuojelu, voi jestas



Ymmärtääkseni tässä tilanteessa ei loppujen lopuksi tapahtunut mitään sen ihmeempää: äiti ei päässytkään hakemaan lasta hoidosta, isä onneksi pääsi.



Jos isä ei olisi päässyt, emme tiedä olisiko hoitaja lähtenyt omaan menoonsa ja laittanut lapsen saamaan traumoja sinne huostaanotettujen lasten joukkoon, vai olisiko hän jäänyt kiltisti hoitamaan lasta kunnes joku tulee.



Ja jos hän olisi lapsen sitten toimittanut lastenkotiin, vastaanottokotiin tai mihin hyvänsä lastensuojelun alaiseen yksikköön, niin entäs sitten? Monessa viestissä puhutaan, että on varahoitopaikat, johon lapsi voidaan viedä joissakin tilanteissa, miksei sitten lastenkotiin? Hitto vie, ne on ihan tavallisia lapsia sielläkin.



Onhan se toki lapselle pelottava ja vaikea tilanne, jos yllättäen joutuu johonkin ihan vieraaseen paikkaan, mutta oli nyt pakko puuttua tähän asenteeseen, jossa huostaanotetut lapset olisivat jotenkin erityisen traumatisoivia...

joka piti poikaa kiltisti hoidossa, kun puolen tunnin työmatkaan menikin syysmyrskyssä ruuhkassa seisoessa kaksi ja puoli tuntia. Maksoin tosin oma-aloitteisesti ja ilomielin lisätunneista, mutta hoitaja oli hymyillen vastassa ovella ja ihmetteli tolkutonta ruuhkaa.



Tämän ketjun opetus minulle on se, että pitää olla varahakija ja varahakijan varahakija. Olenpa ollut aika törppö. Meillä on ollut vain yksi turvaistuinkin - sain ainakin kimmokkeen painostaa taas hankkimaan toiseenkin autoon sellaisen...



Varsinaiseen aiheeseen ei ole enää mitään kommentoitavaa - eiköhän se ole jo loppuun kaluttu...

toimitettiin meille. Mutta siis kyllä on päivähoidosta ja varsinkin pienestä kodinomaisesta perhepäivähoitopaikasta traumaattista joutua ihan vieraaseen paikkaan ja vieraan ihmisen hoteisiin. Ja kun meille tuli tämä pieni 3v. lapsi oli osastollamme vain teini-ikäisiä vaikea ongemaisia lapsia joille en itsekkään uskaltanut kääntää selkää. He olivat kova äänisiä ja agressiivisia ja kielenkäyttä semmoista että teki mieli laittaa lapselle korvatulpat. Ja koska meitä ohjaajia paikalla vain yksi jouduin jättämään tämän pikkuisen väkisinkin aina hetkeksi teinien kanssa ja joka kerta tuli lapselle itku ja hän tarrasi jalkaani kiinni. Teinejä tämä huvitti ja lisäsi levottomuutta. Itse en nyt äitinä voisi altistaa pientä lastani näin pelottavalle kokemukselle. Ja valitettavasti ei nykyään lastenkotien lapset ole ihan tavallisia lapsia vaan heillä on usein suuria ongelmia joita kaikkia ei voida edes hoitaa vaikka kuinka yritetään. Kaikki lastenkotilapset eivät tietenkään ole tällaisia koko sijoitus aikaansa vaan tilanne usein tasaantuu mutta vastaanotto-osastoilla on levotonta. Itselläni ei ole kokemusta pienten lasten vastaanotto-osastoista niin että osaisin sanoa että onko siellä rauhallisempaa mutta kollegojen jutuista päätellen päinvastoin. Eli minusta lapsi hoitopaikasta lastensuojeluun vain ääritapauksessa.



Tämä nyt meni jo hiukan oji aiheen mutta itseäni kovasti harmittaa että ns. tavallisilla ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä miten huonosti voivia lapsia ja nuoria nykyään lastensuojelun piiriin tulee. Lapset sijoitetaan vasta kun oikeastaan mitään ei enää ole tehtävissä ja se on kamalaa.

En tiedä mihin vanhempiin minut rinnastat, mutta itse olen myöhästynyt 5v aikana kerran (huonon sään aiheuttaman ruuhkan vuoksi) ja silloinkin 7 minuuttia sovitusta ajasta. Eli en ole krooninen myöhästelijä. Myöskin olen sitä mieltä, että päiväkodissa hoitajat tekevät hyvää työtä. Se mitä EN arvosta on tuollainen täydellinen joustamattomuus hätätilanteessa, kuten ap hoitajalla oli ja lapsen hyvinvoinnista piittaamattomuus.

Kuten jo aiemmassa viestissäni mainitsin, äiti olisi ehtinyt paikalle 20min:ssa, jona ainana hoitaja olisi ehkä ehtinyt pukea lapsen ja kävellä bussibysäkille,jos olisi lähtenyt raijaamaan pienten lasten vastaanottokotiin. Eri asia tietysti olisi, jos vanhempia ei tavoitettaisi ja hoitoaika olisi ylittynyt reippaasti.

Kuten muutama muu jo aiemmin hyvin kuvasikin, niin pientenlasten vastaanottokodissa ei ole välttämättä mukavaa ja leppoista tunnelmaa, eikä ainut ongelma lapselle ole vieraaseen paikkaan joutuminen ja vieraat ihmiset. Sen kuuluukin olla viimeinen vaihtoehto, jos vanhempia ei tavoiteta tai aikaa kuluu kohtuuttomasti.

Lisäksi minun täytyy valitettavasti tuottaa sinulle pettymys toisessakin asiassa. Toisin kuin nähtävästikkin sinulla, minulla on velvollisuuksia lapsia kohtaan työssäni ja joudun joskus joustamaan työajoistani heidän vuokseen. En voi jättää heitä hoitamatta, vaikka omat lapseni odottavat hoidossaan. Tällöin soitan hoitopaikkaan ja sovin, että varahoitaja hakee tai sitten sovin, että tulen hakemaan lapset vasta esim. 16.30 (kun normaalisti haen 16.15). Onneksi meidän päiväkoti toimii inhimillisesti.

Mutta kuten tässä ketjussa on moneen kertaan todettu, niin ihmisiä on moneen lähtöön.

kyllä sitä välillä itsekin joutuu tässä työssä venymään ja paukkumaan enemmän kuin haluaisikaan.



Mutta jos palataan alkuperäiseen aiheeseen, kyseessähän oli tilanne, että perhepäivähoitajalla oli tärkeä meno (lääkäriin), joten totta kai hänellä oli hätä siitä, ehtiikö hän ajoissa vai ei. Kukaan meistä ei tiedä (eikä kenenkään tarvitsekaan tietää), mistä lääkäriajasta oli kyse ja kuinka kauan hän oli aikaa jonottanut, mutta fakta on se, että hänellä oli sovittu lääkäriaika omalle VAPAA-ajalleen, joten kai voi olettaa, että hän myös sinne uskoi pääsevänsä. Myöhästyminen sovitusta ajasta olisi voinut tuottaa hänelle kohtuutonta haittaa, lääkäriaikoja kun on joissakin kunnissa tarjolla vasta useiden kuukausien päähän. Ja vanhemmillako hän olisi maksattanut mahdollisen sakkomaksun peruuttamatta jääneestä ajasta?



Mutta vielä vanhempien myöhästelystä noin yleensä. Useimmat päiväkodit ovat auki vähintään klo 17 saakka, joten tuo kuvailemasi 15 minuutin myöhästyminen ei ole tuohon kellonaikaan (klo 16) mikään katastrofaalinen. Mutta jos työvuoroni päiväkodissa päättyy klo 17, eikä joku urpo ole hakenut lastaan ajoissa, se saattaa jo aiheuttaa sellaisen ketjureaktion että oksat pois. Työntekijän lapsi saattaa olla toisessa päiväkodissa eikä hän pääse hakemaan lastaan ajoissa, joten myös sen toisen työntekijän työpäivä ei pääty ajallaan jne.jne.



Äitinä tietysti jokainen osaa samaistua myös ap:n tilanteeseen, mutta toisaalta päivähoidon henkilökunta osaa ehkä helpommin samaistua myös perhepäivähoitajan tilanteeseen. Ja jos oikein kovasti yrität miettiä samanlaisen tilanteen omalle kohdallesi (eli asetut tuon perhepäivähoitajan asemaan), niin veikkaanpa, että olisit itsekin samassa tilanteessa närkästynyt.

kylläpä tästä asiasta jaksetaankin keskustella! :)

Ottamatta sen enempää kantaa muihin viesteihin kuin ap:n, kertoisin vielä meidän tilanteesta.

Eli meillä on joustoa puolin ja toisin, lapsemme on pph:lla hoidossa. Jos hoitaja kysyy että voisimmeko hakea esim. tiistaina tytön aiemmin niin kyllä olemme silloin hakeneet. Tai vastaavasti tuoneet myöhemmin. Eri asia on tietysti jos se ei ole mahdollista, jos ei ole ns. tukiverkkoa.

Olemme ilmoittaneet että haemme aina lapsemme klo 17 mennessä kotiin. Joskus se on neljältä ja joskus viideltä. Joskus viemme hoitoon klo 7:30 ja joskus klo 12. Riippuu mieheni työvuoroista.

Eiköhän aika monessa ammatissa ole sitä että töistä EI pääse lähtemään ajoissa? Siis jos miettii hoitohenkilökuntaa yleensä...tai vaikkapa kaupan kassaa? Ei sitä kassaakaan voi läntätä asiakkaan nenän edessä kiinni :) Itse olen myös asiakaspalvelussa ja hyvin monesti pääsen lähtemään kotiin vasta työajan jälkeen. Turha haaveillakaan siis siitä että varaisi vaikka hammaslääkäriajan työajan jälkeen.

AP:n tapauksessa kyse ei todellakaan ole jatkuvasta myöhästelystä. Itsekään en ole myöhästynyt kertaakaan sovituista hakuajoista. Minkäs minä sille mahtaisin jos vaikka tie on poikki ja ainut vaihtoehto kävely? Joo, oli kyllä vähän liioiteltu esimerkki :) Mutta tilanteita voi tulla ihan kaikille!

AP:n tapauksessa hoitajalla oli juuri nyt sovittua menoa. Jos meidän hoitajalla on jotain tärkeää menoa, hän kyllä ilmoittaa siitä hyvissä ajoin ja tuolloin osaan myös " varautua" siihen että varmistan että varahakija on varuillaan.

Entä sellainen tilanne että hoitajalle itselleen (siis päiväkodin, ei kotona oleva pph) kävisi niin ettei aamulla pääsisikään töihin vaikka myrskyn vuoksi? Mihin ne lapset sitten vietäisiin?

Mielestäni aina löytyy näita jos ja jos tilanteita, puolin ja toisin!

Oli tilanne kuitenkin mikä tahansa, minä EN hoitajana veisi hoitolasta mihinkään ns. huostaanottoon tai mihinkään muuhunkaan vastaavaan. Ollenkaan siis niitä paikkoja väheksymättä. Jotain inhimillisyyttä sentäs pitäisi tässäkin maailmassa olla. Mahdolliset kulut (peruuntunut lääkäri) voitaisiin sopia kuka maksaa ja mitä maksaa.

Mutta jos työvuoroni päiväkodissa päättyy klo 17, eikä joku urpo ole hakenut lastaan ajoissa, se saattaa jo aiheuttaa sellaisen ketjureaktion että oksat pois.





Nimität kuvitteellisessa tilanteessa hakematta jättävää vanhempaa automaattisesti " urpoksi" vaikka tässäkään, jos joku ei olisi lastaan klo 17 hakenut, syy voisi olla jopa kuolema, rikoksen uhriksi joutuminen, kolariin itse joutuminen, tajuttomuuskohtaus jne. Elämä EI ole koko ajan kenenkään hallittavissa, ei sinunkaan. Sinäkin voit joutua tilanteeseen, josta et selviä etkä edes voi soittaa apua, kuten me kaikki.

Minusta sinun asenteesi on koko ketjun ajan ollut erittäin kovamielinen. Todellinen hätä on eri asia kuin äidin lorvaileminen Stockan alessa tai kaljapubissa.

niin ymmärrät miksi henkilökunnan hihat palavat joidenkin vanhempien myöhästelyyn. Kiehahtanut kommenttini ei ollut todellakaan tarkoitettu ap:lle, vaan johtui siitä tosiasiasta, että päivähoidosta löytyy yllättävän paljon vanhempia, jotka toistuvasti myöhästelevät ja " unohtavat" hakea lapsensa ajoissa ja tulevat sitten juoksujalkaa ostoskassit heiluen - täysin piittaamatta henkilökunnan työajoista. Se jos mikä on urpoa käytöstä aikuisilta ihmisiltä.

ja eri syistä johtuvaa. Ennakoimattomat hätätilanteet ovat inhimillisiä syitä ja jokainen varmasti joustaa niissä parhaan kykynsä ja tilanteen mukaan.



Mutta kohtuutonta haittaa näistäkään tilanteista ei saa kenellekään koitua - ei edes sille hoitajalle - vaan juuri näitä tilanteita varten on laadittu varasuunnitelmat. Oli se varasuunnitelma sitten varahoitaja, varahoitopaikka, varahakija tai mikä hyvänsä.



Mutta pointti on se, että päivähoitohenkilökunnalla on työaika, jota myös vanhempien tulee kunnioittaa. Ja vanhempien tulee hyväksyä se, että jos sovitusta hakuajasta myöhästyy, silloin voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön se varasuunnitelma, mikä on näitä tilanteita varten laadittu.



Edelleen kehotan asettumaan ko. hoitajan asemaan ja miettimään löytyisikö itsestäsi juuri siinä tilanteessa niin paljon joustoa, että jättäisit oman - mahdollisesti hyvinkin tärkeän - lääkäriaikasi väliin? Tuskinpa.

Täältä sympatiat ehdottomasti ap:lle ja toissijaisesti hoitajalle. Onhan sanomattakin selvää (kuten moni muukin on jo kirjoittanut), että hätätilanteita sattuu, eivätkä asiat aina mene niin kuin ne on suunniteltu. Se on elämää, ja voi osua kenen tahansa kohdalle. Sellaisissa tilanteissa meidän pitäisi kaikkien ymmärtää toinen toisiamme vähän enemmän - ja joskus tämä merkitsee juuri sitä joustamista, puolin ja toisin.



Tässä ketjussa puurot ja vellit ovat menneet sekaisin siinä kohtaa, kun joku tulkitsi ap:n tilanteen hoitohenkilökunnan työn väheksynnäksi. Siitähän ei todellakaan ole kyse! On ihan eri asia puhua niistä kroonisista myöhästelijöistä (joille ei sympatiaani tietenkään heru) kuin tästä nimenomaisesta tapauksesta.



Tällä hetkellä me ihmiset tuijotetaan liiaksi vain sitä omaa napaamme. Jos kaikki - lasten vanhemmat ja lasten hoitajat; asiakkaat ja asiakaspalvelijat; lapset ja aikuiset, nuoret ja vanhat; kaupunkilaiset ja maalaiset; autoilijat ja jalankulkijat; kiireiset ja kiireettömät; kotiäidit ja työssäkäyvät - muistaisivat ajatella asioita välillä toistenkin näkökulmasta, niin eiköhän olisi kaikilla helpompaa? Mitä jos me AIKUISET IHMISET muistettaisiin tämä, kun nyt parast' aikaa kasvatetaan näitä omia kullannuppujamme?



Peace!

Ompunäiti

Mietin tosiaan mitä olisin tehnyt hoitajana samanlaisessa tilanteessa. Kerta toisensa jälkeen päädyn samaan tulokseen. Itse katson aina iltaisin sääennusteen, ihan vain sen vuoksi, että tiedän ottaa lapselle oikeat varusteen hoitoon. Luulen useimpien pph:n tekevän samoin. Jos minulla olisi meno välittömästi työajan päätyttyä (vaikka kampaaja tai kahville hyvän ystävän kanssa) ja tietäisin seuraavana päivänä olevan lumimyrsky, mainitsisin aamulla vanhemmille menosta, jotta he osaltaan osaisivat varautua tilanteeseen. Ja tällainen teko on mun mielestä ihan tavallista kommunikointia:) Mielestäni ap:n tapauksessa on ensisijaisesti ollut kommunikaatiovaikeus, josta seuraukset ovat olleet ikävät.



Omalle lapselleni mihin tahansa vieraaseen paikkaan meno olisi ollut katastrofi. Lapseni on erittäin arka ja kärsii mm. aistiyliherkkyydestä, minkä vuoksi halusinkin hänet alkujaan pph:lle hoitoon. Jokaista uutta asiaa käymme etukäteen läpi, esim. lääkärissäkäynnistä keskustelemme etukäteen ja kerron, mitä siellä tapahtuu. En voi kuvitellakaan tilannetta, mitä tapahtuisi, jos lapseni joutuisi vieraaseen paikkaan täysin vieraiden ihmisten kanssa.



Oma lapseni oli kaksi vuotta hoidossa äärettömän ihanalla pph:lla. Kun hän mainitsi menoistaan illalla, pyrimme hakemaan lapsen hoidosta hieman aikaisemmin. Meillä venyi hoitoaika pitkien työmatkojen vuoksi yleensä klo 17 saakka, mutta näissä tilanteissa haimme tytön hoidosta usein jo 16.30-16.45.

niin ihan pakko vähän oikaista käsityksiä.



Varmasti valtaosa onkin tarkoittanut yksityisvastaanotolla käymistä lääkärikeskuksessa, jolloin varmasti valtaosin lääkäri laskuttaa kaikesta siitä ajasta, minkä vastaanotto vie ja koska kyseessä on yksityisyrittäjän työ niin muuta työaikaa paperitöineen jne. ei tietenkään lasketa - kuten ei muillakaan yksityisyrittäjillä.





Jos sitten puhutaan tavallisesta palkansaajalääkäristä ja erityisesti sairaalassa syöskentelevästä lääkäristä kun itse satun sellainen olemaan. Lääkärillä on sairaalassa ihan määritelty työaika kuten muillakin työtä tekevillä ihmisillä ja se on 38,25 tuntia viikossa.



Uskallan väittää, että valtaosa sairaaloissa työskentelevistä lääkäreistä tekee huomattavan määrän ylitöitä. Poliklinikat ovat usein ruuhkaisia ja menevät yliajalle, leikkaukset venyvät, vuodeosastolla tulee yllättäviä ongelmia, omaiset haluavat keskustella lääkärin kanssa ja pääsivät tietysti paikalle vasta työajan jälkeen, päivystyksessä on ruuhkaa jne...



Sen lisäksi, että työpäivät venyvät liian suuren työtaakan ja liian vähäisen henkilöstömäärän vuoksi jäävät lääkäriltä usein ne " vähemmän kiireelliset" hommat myöhemmin tehtäviksi: Sairaskertomuksia sanellaan ja paperitöitä tehdään iltaisin tai viikonloppuisin, laaditaan erilaisia listoja ja työjärjestyksiä, sovitellaan potilaiden leikkausaikoja puhumattakaan siitä, että viikottaiset meetingesitelmät tehdään aina säännönmukaisesti omalla ajalla.



Iltaisin saattaa olla koulutuksia ja kokouksia joista kukaan ei maksa mitään. Työnantaja ei korvaa pitemmistä koulutusreissuista päivärahoja, välttämättä ei edes matka-, majoitus- ja osallistumiskustannuksia vaan lääkäri joutuu maksamaan ne itse.





Lääkäri saa normaalin kuukausipalkan jonka lisäksi etukäteen määrätyistä päivystyksistä maksetaan päivystyskorvaukset virkaehtosopimuksen mukaisesti. Sen sijaan ylityökorvauksia ei useimmissa sairaaloissa tunneta eikä käytetä. Valtaosa lääkäreistä tekee palkattomia ylitöitä kymmeniä tai satoja tunteja kuukaudessa - siinä myös syy sille, miksi lääkärit usein vievät lapsensa ensimmäisinä aamulla hoitoon ja hakevat heidät viimeisinä iltapäivällä.

mutta vähän liioittelulta kuulostaa tuo satoja tunteja ylitöitä kuukaudessa ilman korvauksia. Ihan perusmatematiikalla laskettuna, jos sinulla on 20 työpäivää kuukaudessa niin sinun pitäisi tehdä vähintään viisi tuntia ylitöitä joka työpäivä jotta kuukausimääräksi tulisi edes se sata, saati sitten satoja.





Mutta minulla on ystävä sairaalalääkärinä ja hän tekee lyhennetyä työviikkoa 32 tuntia ja sanoo kyllä siihen pystyvänsä. Eli ei tee ylimääräistä vaan lähtee töistä kun työaika loppuu. Päivystykset tietenkin erikseen, mutta nehän korvataankin erikseen.

Anteeksi, viestiin oli vahingossa livahtanut " kuukaudessa" kun tarkoitus oli kirjoittaa " vuodessa" .



Siis kymmeniä - satoja tunteja vuodessa.

tottakai teidän pitää koittaa saada vaikka mies tai joku muu hakemaan lapsi, mutta koskaan ei saa jättää lasta yksin.





Ehkäpä täti olisi ottanut lapsen mukaan tai perunut ajan?

hoitajalla on myös oma elämä. Tuskinpa tuollaiseen joustamattomuuteen mitään muuta syytä oli, kuin todellakin se, että hoitaja oli sopinut menoa töiden jälkeen eikä voinut perua sitä. Kannattaa ihan reilusti keskustella asiasta eikä sen vuoksi vaihtaa suin päin hoitopaikkaa.

Erään perhepäivähoitajan työtä läheltä seuranneena en voi kuin ihmetellä joidenkin vanhempien suhtautumista perhepäivähoitajan työhön. Usein oletetaan, että lapset voi hakea mihin aikaan vaan, kotonahan hoitaja kuitenkin on. Mutta ei yhtään osata ajatella, että vaikka hoitaja tekeekin työtä kotonaan, myös hänellä on asioita, joita täytyy hoitaa työajan ulkopuolella.

Samaan piittaamattomuuteen henkilökunnan työaikoja kohtaan olen itse törmännyt työssäni päiväkodissa. Vanhemmat myöhästelevät surutta sovituista hoitoajoista ja toisinaan lapset haetaan vasta sulkemisajan jälkeen. Hoitajalla saattaa olla sovittuja menoja työajan jälkeen tai oma lapsi toisessa päiväkodissa hoidossa eikä pääse hakemaan omaa lastaan ajoissa.

No, tämä nyt karkasi vähän alkuperäisen aiheen vierestä, mutta toivottavasti saat asian selvitettyä hoitajan kanssa. ;o)

Maribel:

Isälle hoitaja sanoi olevansa lähdössä lääkäriin. Ymmärrän kyllä mainiosti, että lasten hoitajillakin on oma elämänsä ja ehkä se oli ainoa mahdollinen saatavilla oleva lääkäriaika tuona päivänä mutta silti!