Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisellä vanhallapiialla elämä ohi.
16.01.2015 |
Tunnen erään nelikymppisen vanhanpiian. Hän ei ole koskaan edes seurustellut, ei koskaan kokenut avioliiton onnea eikä äitiyden ihanuutta. On niin surullista, että hänen elämänsä on ohi; kohta hän ei enää voi saada lapsia, eikä hänestä jää jäljelle ketään. Tiedän, kuinka hänen vanha äitinsäkin suree sitä asiaa; tyttärestä ei ollut jatkamaan sukua.
Hän on akateemisesti sivistynyt, hyvin toimeentuleva ja käyttää kaiken aikansa erilaisiin urheilu- ym harrastuksiin sekä matkailuun maailmalla. Nyt hän harrastaa kuntosalia, hiihtoa ja hölkkäämistä, mutta nuorempana hän oli aktiivisesti mukana joukkuelajeissa. Siksi kysyinkin häneltä kerran, onko hän lesbo. Hän nauroi ja sanoi ettei ole ja että eivät kaikki joukkuelajeja harrastavat naiset ole lesboja, vaikka moni onkin.
Ulkonäkö on ihan kohtalainen, ei hän mikään ruma ole, jos ei huippukauniskaan, talous on kunnossa ja rahaa on, on koulutus ja hyvä työ, mutta jostain syystä hän ei vain ole saanut miestä. Olen niin surullinen hänen puolestaan. Jotain on jäänyt puuttumaan. Elämä on eletty turhaan.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:59"]Joo, siis AP:n kuvailema nainen olisi unelma todella monelle 35-45 vuotiaalle sinkkumiehelle.[/quote]
Ei olisi. Epäilen suuresti, että ihminen joka on tottunut elämään keski-ikään yksin ilman suurempia parisuhdevirityksiä pystyy yhtäkkiä taipumaan niin suuriin kompromisseihin kuin toimiva suhde vaatii. Jonkinlainen löyhä hengailu / vakipanosuhde erillään asuen voisi toimia, mutta se ei ole todella monen nelikymppisen sinkkumiehen ihanne. Miehetkin haluavat tiivistä elämänkumppanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:09"]
Naisen elämän korkein päämäärä on löytää hyvä mies, päästä naimisiin ja hankkia lapsia. Mikä sen ihanampaa kuin katsoa pienten jalkojen piiperrystä parketilla ja tajuta, että elämäni jatkuu jälkeläisissäni? Ap.
[/quote]
Mä en ole muuten ikinä tajunnut tuota "elämäni jatkuu jälkeläisissäni" juttua. Minusta minun elämäni jatkuminen tarkoittaisi nimenomaan minun tietoisuuteni ja koetun identiteettini jatkumista, ja sehän ei jälkeläisten kautta jatku mitenkään. Ei minua ollenkaan kiinnosta jatkuminen siinä mielessä että jotkut minun geenini siirtyvät tuleville sukupolville. Ja puhtaan aineellisessa mielessä sitä jatkuu joka tapauksessa, jos ei lasten kautta, niin sitä kautta, kun ruumiin maatuessa sen ainesosat palaavat luonnon kiertokulkuun ja osaksi muita olentoja tai asioita tai esineitä.
[/quote]
Jatkuu se, osia sielustasi monistuu lapsillesi.
[/quote]
Miten se mua hyödyttäisi, mähän olen jo matojen ruokaa?
Ohis
Voi ajatella, että ihmisen elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Meidän jo olemassa olevien kohdalla ketju on ollut todella pitkä. Jokainen ketju katkeaa kuitenkin joskus. Vaikka minä tietäisinb, että minä ja lapseni ja lapsenlapsenikin on jatanut sukuaan, en voi tietää siitä eteenpäin. Katkenneet ketjut painuvat unholaan. Maailma saastuu ja tuhoutuu ja lopulta koko elämä täällä sammuu. Silloin viimeisetkin ketjut katkeavat. Minusta on loukkavaa ja hullua ajatella, että ihmisen elämän ainoa tarkoitus on tuottaa uusi elämää jatkamaan pystyvä yksilö.
Kuka muinaisjäänne vielä puhuu "vanhoistapiioista"? Taidat itse olla varsinainen homeinen vanha pieru, ap.
Nykyisin on coolia olla lapseton, ja avioliittoon uskoo enää vain uskikset (eri kirkkokunnista). Mulla ei ole koskaan ollut halua a) mennä naimisiin, tai b) tehdä lapsia. Mutta en mä mikään "vanhapiika" ole.
P.S. Olisko naimaton ja lapseton mies "vanharenki"? Yhtä kivikautista.
Kaikkea muuta, elämä on parhaimmillaan näin nelikymppisenä tuoreena sinkkuna, jolle kaikki tiet ovat auki ja vain taivas rajana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliiton onnea? Äitiyden iloa? Vaikket ap itse elämältäsi muuta halua niin joillain voi olla kunnianhimoisemmat tavoitteet. Jotkut haluaa olla jotain itse eikä vaan puoliso tai äiti.
AP, mitä sinä olet mieltä siitä tosiasiasta, että sinunkaan lapsesi eivät enää tule kuolemaan vanhuuteen, vaan ympäristökatastrofien aiheuttamiin vaikutuksiin? Surullista, mutta totta. Mikään ei enää voi muuttaa maapallon kurssia lopullisesta tuhosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 11:47"]Hän on siis otla (omasta tahdostaan lapseton). Otlat ovat ihan okei. [/quote] Tai vela = VapaaEhtoisesti LApseton
[/quote]
Ei, velat ovat av:lla päivystäviä höyrypäitä, joihin kukaan omasta tahdostaan lapseton ei halua samaistua.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:41"]Epäilen suuresti, että ihminen joka on tottunut elämään keski-ikään yksin ilman suurempia parisuhdevirityksiä pystyy yhtäkkiä taipumaan niin suuriin kompromisseihin kuin toimiva suhde vaatii.
[/quote]
Tämä on ihan tarpeeton myytti. Riippuu aivn ihmisestä itsestään, mihin "taipuu". Kaiken ikäisissä on ihmisiä, joiden ensimmäinen parisuhde joko kestää tai ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 18:03"]
Kuka muinaisjäänne vielä puhuu "vanhoistapiioista"?
[/quote]
Minä :). Tosin käytän nimitystä vain itsestäni, koska ymmärrän, etteivät kaikki siitä pidä. Omasta mielestäni se on sympaattinen ilmaisu. Ilmeisesti osaan elää ottamatta kaikkea niin vakavasti. Mikään 'sinkku' en todellakaan ole.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 18:07"]
Avioliiton onnea? Äitiyden iloa? Vaikket ap itse elämältäsi muuta halua niin joillain voi olla kunnianhimoisemmat tavoitteet. Jotkut haluaa olla jotain itse eikä vaan puoliso tai äiti.
[/quote]
Ap on hölmö provo, mutta miksi sinun pitää arvottaa toisten haaveita tai tavoitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 11:57"]
Minä olen tuollainen samanlainen. En ole koskaan halunnut miestä enkä lapsia, enkä edelleen halua, olen 40 v. Olen introvertti erakko luonne, en haluaisi koskaan asua taloudessa jossa on muita ihmisiä.
Minulla on hyvä ammatti ja työpaikka, rahasta ei ole pulaa. Tosin olen niin koti-ihminen, että en minä juuri esim. matkustele tai harrasta, nautin vaan kotiarjesta koirieni kanssa pääasiassa. Mutta hyvin tyytyväinen olen elämääni enkä kaipaa siihen mitään lisää.
"Elämä on eletty turhaan."
Turhaan? Tämä viittaa siihen että sinusta elämällä on jokin erityinen tarkoitus joka pitäisi täyttää, ilmeisesti kirjoituksestasi päätellen miehen löytäminen ja lisääntyminen? Itse en usko että elämällä on mitään tarkoitusta, vaan se vain on. Jokainen saa täällä elää niin kuin haluaa eikä kenenkään elämä ole turha.
[/quote]
Naisen elämän korkein päämäärä on löytää hyvä mies, päästä naimisiin ja hankkia lapsia. Mikä sen ihanampaa kuin katsoa pienten jalkojen piiperrystä parketilla ja tajuta, että elämäni jatkuu jälkeläisissäni? Ap.
[/quote]
Idiootti. Ei SUN elämä jatku lapsissasi. Niillä on ihan oma elämä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:59"]
Joo, siis AP:n kuvailema nainen olisi unelma todella monelle 35-45 vuotiaalle sinkkumiehelle. Mutta tuossa vaiheessa kun kukaan ei ole kelvannut, niin luultavasti miehessä ei sallita pienintäkään "vikaa", kun itse ollaan täydellisiä. Eli yksinoloa on todennäköisesti tiedossa, mutta tarkoittaako se sitten elämän loppumista, niin se on toinen juttu. Niin, ja tottakai miehet "haluaa tapailua ja seksiä", se homma muuttuu sitten parisuhteeksi jos on muuttuakseen. Jos nainen alkaa heti puhumaan seurustelusta, niin moni mies juoksee karkuun....
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:59"]Joo, siis AP:n kuvailema nainen olisi unelma todella monelle 35-45 vuotiaalle sinkkumiehelle. Mutta tuossa vaiheessa kun kukaan ei ole kelvannut, niin luultavasti miehessä ei sallita pienintäkään "vikaa", kun itse ollaan täydellisiä.[/quote]
Onhan näitä. Esim yksi sinkkututtuni kertoi, että miehen tärkein ominaisuus on elokuvatähtimäinen ulkonäkö, muille kriteereille ei ole uhrannut ajatustakaan. En ensin tajunnut että hän oli tosissaan, mutta aloin sen jälkeen ymmärtää paremmin sitä miksi hän on pysynyt omaksi ihmeekseen sinkkuna. Omat tarpeet ensin ja muut sitten perästä.
Mutta on toisenlaisiakin polkuja tuohon tilanteeseen. Yksi toinen samanikäinen ystäväni on aina kokenut että hänessä itsessään on niin paljon vikaa ettei tule ikinä kelpaamaan kenellekään, kun pitäisi olla ehdottoman täydellinen ja virheetön mallinukkevartalo. Tämä uskomus on niin vahva että ei ole lähtenyt edes kokeilemaan löytyisikö joku, jolle hän kelpaisi omana itsenään niin kehon kuin persoonankin puolesta. Hän pistää siis oman läpeensä negatiivisen keho-arvionsa kaikkien miesten päähän, vaikka häntä pidetään yleisesti ihan loistotyyppinä. Tämä puoli vaan jää salaan. On aina halunnut yli kaiken omaa perhettä, miehen, lapsen ja pienen kodin. Ei mitään yltiöpäistä tai vaatimuslistoilla varustettua käsikirjoitusta, ihan vaan tavallisen elämän. Mutta ei (ainakaan vielä) onnistunut, jäi oman, täysin vääristyneen kehonkuvansa vangiksi.
Eniten ihmiset taitaa kuitenkin pudota siihen ongelmaan että vastakkaista sukupuolta ei vain tule nähdyksi missään järkevässä kontekstissa jos työ- tai kaveriporukka ei ole ennestään laaja, ei harrasta jotain ei-sukupuolittunutta juttua tai ei käy baareissa / käytä alkoholia tms... Nettideittaus toimii silloin varmaan parhaiten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 11:15"]
... eivät kaikki joukkuelajeja harrastavat naiset ole lesboja, vaikka moni onkin.
[/quote]
:P
Ei se nyt turhaan ole mennyt. Ehkä hän on vaan odottanut sitä oikeaa eikä huolinut ketään järkiperustein. Saattaa se vielä 40-vuotiaalle tulla vastaankin. Jos siinä vaiheessa on jo vartalo lasten kulauttama, kotona mies ja yhteinen asuntolaina, ei sitä oikeaa voi koskaan saadakaan.
joo naisen elämän ainoa tehtävähän on tuottaa jälkeläisiä jollekin miehelle. Muuten on mennyt hukkaan. Miehen tehtävä sen sijaan on luoda maailmaan jotain uutta tai tehdä ainakin rahaa. Muuten on mennyt hukkaan.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 11:23"]
Ei se nyt turhaan ole mennyt. Ehkä hän on vaan odottanut sitä oikeaa eikä huolinut ketään järkiperustein. Saattaa se vielä 40-vuotiaalle tulla vastaankin. Jos siinä vaiheessa on jo vartalo lasten kulauttama, kotona mies ja yhteinen asuntolaina, ei sitä oikeaa voi koskaan saadakaan.
[/quote]
Olipa ristiriitaisesti sanottu. Siinä vaiheessa se oikea on jo saatu, se on se kotona oleva mies. Ap.
Mallillaan tuo elämä on. Lapset pilaa elämän, pilaa oman ja kaikken muidenki.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:09"]
Naisen elämän korkein päämäärä on löytää hyvä mies, päästä naimisiin ja hankkia lapsia. Mikä sen ihanampaa kuin katsoa pienten jalkojen piiperrystä parketilla ja tajuta, että elämäni jatkuu jälkeläisissäni? Ap.
[/quote]
Mä en ole muuten ikinä tajunnut tuota "elämäni jatkuu jälkeläisissäni" juttua. Minusta minun elämäni jatkuminen tarkoittaisi nimenomaan minun tietoisuuteni ja koetun identiteettini jatkumista, ja sehän ei jälkeläisten kautta jatku mitenkään. Ei minua ollenkaan kiinnosta jatkuminen siinä mielessä että jotkut minun geenini siirtyvät tuleville sukupolville. Ja puhtaan aineellisessa mielessä sitä jatkuu joka tapauksessa, jos ei lasten kautta, niin sitä kautta, kun ruumiin maatuessa sen ainesosat palaavat luonnon kiertokulkuun ja osaksi muita olentoja tai asioita tai esineitä.
[/quote]
Jatkuu se, osia sielustasi monistuu lapsillesi.