Lue keskustelun säännöt.
Ikuisen remontin keskellä elävät!
11.01.2015 |
Miten teillä muilla pysyy pää kasassa, kun talo on vuodesta toiseen levällään? Mies haluaa itse laittaa ja remontoida, mutta valitettavasti taidot ja aikataulut eivät vastaa todellisuutta. Kirvesmiestä ei missään tapauksessa voi palkata eikä talkooapua huoli. Vituttaa vierailla kavereilla, joilla on kirvesmies käynyt parissa viikossa remppaamassa eteiset ja vessat katosta lattiaan, tai toisessa paikassa on puolessa vuodessa uusittu koko talo talkoovoimin. Meillä on värkätty yhtä saakelin pesutilaa KOLME vuotta eikä valmista taida tulla koskaan. Lisäksi työn jälki on vähän niin ja näin.
Mitä tässä voi oikeasti tehdä? Haluaisin kivan ja toimivan kodin, jossa olisi hyvä asua. Meillä ei ole pitkään aikaan käynyt edes ketään vieraita, kun en kehtaa tänne ketään enää kutsua, kun kaikki on aina vaan kesken ja päin persettä. Talo muistuttaa ulkoa päinkin jotain spurgumökkiä, kun helvetin ruma ulkovuoraus lahoaa pystyyn :( En todellakaan haluaisi tai jaksaisi nalkuttaa enää mistään.
Kommentit (53)
No mikä estää ostamasta UUTTA taloa? Ei tartte murehtia rempoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa se perhe laittaa etusijalle jos molemmat siitä haaveilee. Koittakaa saada remontti suitsittua siihen tilaan missä tapahtuu. Onhan se hankalaa kun remonttipöly kulkeutuu joka paikkaan vaikka kuinka yrittää suojata eri tilat.
Mitä jos teette sellaisen remonttikartan itsellenne, aikataulutatte siihen kaikki hommat. Onko mahdollisuus kuitenkin perheen sisällä tehdä remontti vai vaatiiko ulkopuolista työvoimaa. Jos talous ei ole este ulkopuoliselle työvoimalle, niin tuossa vaiheessa säästyisi kyllä aika monelta takapakilta, jos uskoisi jo ulkopuoliselle tuon homman, voisi tulla aika nopeesti valmista.
Jos taas talous tiukalla, niin sekään ei ole este, hidaste ennemminkin. Tarvikkeita saa monin paikoin tosi edullisesti tai ilmaiseksikin poishakemalla.
Hihat heilumaan ja vipinää sänkykammariin, niin saatte kaksi kärpästä yhdellä iskulla ;) ja psyyke kiittää.
Kunnon riita ja keskustelu aiheesta, muuten mitään ei tapahdu. Tai jätät sen äijän yksin sinne rempan keskelle mätänemään
Annant remontin valmistumiselle takarajan ja sen jälkeen tulee ammattilaiset kehiin. He tosin voivat joutua aloittamaan purkamisella mutta parempi sekin kuin homeinen kylppari hetken päästä
Pesutila amatöörin remppaamana, auts...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestät ne talkoot ukon mutinoista huolimatta.
Otan osaa. Mekin elettiin remontin keskellä miehen ja kahen lapsen kanssa. Vaikka mies onkin ammattilainen ja jälki on tarkkaa niin oli se silti hirveetä kun kaikki levällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko mä jotenkin omituinen, kun en kokenut keskeneräistä taloa vaikeaksi raskausaikana enkä sen jälkeen. Lapsen synnyttyä meillä ei ollut edes varsinaista keittiötä, eikä lämmin vesi tullut sisälle. Puuhellalla teimme ruoat ja lämmitimme pesuvedet.
Tuttu ammattimies teki kylppärin, sähköt ja putket toki myös ammattilainen, mutta muuten on mies itse askarrellut.
Tähän tottuu :)
Kai se on miehelle jonkinlainen kunnia-asia saada remontoida koti omin kätösin. Minulle tämä asia on ihan ok siihen asti, kun aikataulu on edes jotenkuten siedettävä ja jälki kunnollista.
Meneehän ulkopuolisen avun palkkaamiseen toki rahaa, mutta mielestäni se maksaa itsensä kyllä äkkiä takaisin. Onko parempi asua vuosikausia pahalla päällä rumassa ja epäkäytännöllisessä, keskeneräisessä kodissa kuin maksaa jollekin, joka käy laittamassa paikat kuntoon? Oma huumorintaju tämän asian suhteen alkaa olla sen verran lopussa, että saa mies kohta jäädä itekseen remppaamaan paikkoja pilalle just sillä tahdilla ku lystää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten ahkera isä hänestä aikanaan tulee...
Tämä voisi olla minun aloittamani ketju. Mulla myös wanna-be-tee-se-itse-mies. Ei puhettakaan, että palkkaisi ulkopuolista apua, eikä hällä ole kiire mihinkään. Tapellaan paljon aiheesta ja toisinaan harmittaa, että alunperinkään ryhdyin tähän. Muutin toiselta paikkakunnalta miehen luokse. Nyt on erittäin toivottu vauva tulossa ja se on pistänyt vähän vauhtia mieheen, mutta edelleenkin talo on sellainen, ettei tänne mielellään ketään kutsu. Toisinaan on helpompaa, kun suhtaudun tilanteeseen henkisenä tarkoituksena. Välillä taas ajattelen, että jos joudun loputtomiin venyttämään omaa pinnaani, voin aina lähteä. Kuulostaa omissa korvissanikin tosi karulta, kun on lapsikin tulossa, mutta saan tuosta takaporttiajatuksesta voimaa. Ja toisaalta ajattelen myös, että se on sitten miehenkin valinta, jos hän ei pysty kompromisseihin taloasiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi ikinä edes muuttanut mihinkään spurgumökkiin
Mikä on viestin 11 alapeukkujen syy? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16: En alapeukuttanut viestiäsi, mutta voisivatko ne johtua siitä, että tilanteesi kuulostaa huomattavasti siedettävämmältä kuin ap:llä ja minulla. Sinun miehesi on sentään turvautunut ulkopuolisen apuun. Meillä mies pyrkii tekemään KAIKEN itse, eikä homma oikein etene.
14
Sinun pitää kirjoittaa ruutupaperille miehelle aikataulu, siis ihan täsmälleen, minkä työvaiheen hän tekee minäkin päivänä. Pilko työt pieniin helppoihin osasiin. Ilmoita miehelle joka aamu, minkä asian pitää olla tehtynä sinä iltana nukkumaan mennessä. Muista lepopäivät. Jotkut miehet ovat remontoidessaan samanlaisia kuin laihdutamaan aloittavat satakiloiset naiset. Älkääkä nyt loukkaantuko, meidän perheestä löytyy laihduttanut nainen ja remontoinut mies.
Mitäs sinä ap sitten teet, eihän teillä ole edes lapsia? Alat nyt heti apupojaksi+ työnjohtajaksi ja hihat heilumaan. Joka ilta 2h hommia ja viikonloppuna täydet päivät kunnes tulee valmista.
No nyt kalahti kalikka. Minä remppailen itse. Jälki on välillä vähän kyseenalaista (vaikka parhaani yritän!) ja aikataulut heittää. Se on minulle harrastus siinä missä toisille vaikka kutominen, kokkailu tai puutarhan laitto. En tiedä mitä tekisin jos tämä talo joskus olisi valmis! Mitä jos kokeilisit auttaa miestäsi? Porukalla työt usein etenevät nopeammin ja tulee tehtyä pidempää päivää kun ei kehtaa saman tien lopettaa kun puuhastelu alkaa tökkiä.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:19"]
16: En alapeukuttanut viestiäsi, mutta voisivatko ne johtua siitä, että tilanteesi kuulostaa huomattavasti siedettävämmältä kuin ap:llä ja minulla. Sinun miehesi on sentään turvautunut ulkopuolisen apuun. Meillä mies pyrkii tekemään KAIKEN itse, eikä homma oikein etene. 14
[/quote]
Okei, en tiennyt, että ne remontin keskellä asuvat, jotka eivät koe sitä hankalaksi, eivät saa vastata.
Olisin minäkin mielummin teettänyt kaiken nopeasti urakoitsijalla, mutta mies haluaa tehdä itse. Nyt on puolitoista vuotta tehty remonttia, eikä tämä varmaan koskaan tule täysin valmiiksi. Kirjoitinkin, että olen varmaan omituinen kun ei pää hajoa.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:34"]
Remontit on rankkoja. Toivottavasti saatte kohtapuoliin valmista, kyllä se hermon päälle käy.
[/quote]
Eikä ole, ellei väkisin yritä tehdä itse, niin kuin aloittajan mies yrittää.
Onneksi meistä kumpikaan ei kuvittele osaavansa remonttihommia. Kyllä noi keittiön asennukset ja tasoitushommat jätti niin mielellään ammattilaisille.
Hermon päälle käy tosiaan :(
Eiköhän tässä 10 vuotta vielä äkkiä vierähdä keskeneräisissä nurkissa, kun työtahti on tämä ja niin paljon vielä tekemistä. Uudempi ja parempikuntoisempi talo olisi pitänyt laittaa, jos olisi vaan etukäteen arvannut.
Ajatuksissa oli rempata talo ja perustaa sitten perhe. Tähän vitutustilanteeseen en halua vielä raskautta lisäksi, joten enpä tiedä mitä tehdä, kun ei haluaisi enää nelikymppisenä lapsia hankkia.
Ap