Motiivisi antaa outo nimi?

Millainen on mielestasi outo nimi?

Itse en ole antanut, mutta perusteluja joita olen kuullut:

Vanhemmilla itsellään tavallinen nimi, se ärsyttänyt ja aiheuttanut ongelmia. Esim. jos ostarilla tm. kuulutetaan "Hanna Virtanen" ottaisitko yhteyden infoon, siellä äkkiä on useampia saman nimisiä. Jos taas nimi on lähes uniikki, on pieni todennäkäisyys että (täysnimi) kaimoihin törmää.

Jotkut myös valitelleet miten ikävää on aina olla "Minna V" tai vastaava kun työpaikoilla ja kouluissa samannimisiä.

Yhdellä tutulla taas kävi niin, että että ei "voinut" ottaa miehensä sukunimeä, koska olisi tullut täyskaimaksi miehen siskon kanssa. Molempien etunimet tyyliin "Hanna Mari", jos olisi ottanut miehen sukunimen olisivat olleet ihan täys kaimoja, mistä mahdollisesti olisi aiheutunut sekaannuksia.

Nimenomaan ajattelen. Itselläni on "outo" nimi, ja tykkään siitä, enkä koskaan olisi halunnut tavallisempaa nimeä.  Tätä taustaa vasten on varmaan aika ymmärrettävää, että lapsillanikin on "oudot" nimet.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 18:59"]Millainen on mielestasi outo nimi?[/quote]

Tätä minäkin olin kysymässä.

Tyttärelläni on kyllä harvinainen nimi (annettu alle 75 ihmisille viimeisen sadan vuoden aikana) ja varmasti jonkun mielestä nimi on outo.

En. Mä ajattelen sitä av-mamman kannalta. Haluan viihdyttää. 

Meillä on lapsilla ulkomaalaiset nimet mikä Suomessa on jossain määrin outoa. Mutta niin on sukunimikin, ja olisi minusta oudompaa yhdistää joku perisuomalainen nimi siihen sukunimeen. 

Minusta on hyvä että nimet ovat vähän tasapainossa. Jos on yleinen sukunimi, kannattaa etunimeksi laittaa vähän erikoisempi nimi. Jos taas sukunimi on harvinaisempi, voi etunimenä olla myös tavallisempi nimi.

Lisäksi harvinainen nimi ei aina ole outo, esim. Selja nimi ei ole mikään kovin erikoinen mutta ei yleinenkään nimi. Sama monissa muissa nimissä, on eroa onko nimi harvinaisempi vai todella outo (tyyliä Mannavilja tmv.)

Minuakin kiinnostaa, mikä on av-määritelmä "oudolle nimelle".

Itse en antaisi nimeä, jota joutuu tavaamaan aina ja kaikkialla ja sittenkin saa postin väärin kirjoitetulla nimellä.

Mutta olen valinnut lapsilleni nimet, jotka ovat kalenterissa kyllä, mutta yhdistettynä sukunimeen heillä ei ole täyskaimoja Suomessa ollenkaan. Sukunimemmekin on aivan suomalainen...

Minulla on harvinainen nimi, joka ei ole outo mutta siis nimenomaan harvinainen. Lapsellamme sen sijaan on aika tavanomainen nimi. Minusta on vain positiivista että nimeni jää ihmisten mieleen, ja saan usein esim virastoissa asioidessani kommentteja nimestäni. Olisin mieluusti antanut myös lapsellemme harvinaisemman nimen, mutta mies ei sulattanut ehdotuksiani. :)

Se on miehen suvusta. En kehdannut kieltäytyä, kun mies suostui esikoisen kanssa minun suvustani olevaan nimeen.

Ei ole silti mielestäni kamala nimi, vain hyvin harvinainen.

Tuo Mannavilja tai Maanavilja taitaa olla osa yhta talla hetkella vallitsevaa nimitrendia, jossa valitaan hyvin vanhoja nimia tai sitten tarustosta loytyvia nimia seka harvinaisia luontonimia. Tahan trendiin kuuluu, etta nimi saattaa olla uniikki tai hyvin harvinainen. "Outoudestaan" huolimatta nimi olisi siis tietylla tapaa muotinimi.

No ainakin Iloittu on todella outo. Kiinnostaisi tietää, miksi tällainen nimi on annettu. Sana on foneettisesti ruma ja vaikea. 

Nimi Iloittu lienee muodostettu vanhan muodon mukaan. Muinaisissa nimissa tapaa tata muotoa, esim. miehen nimessa Lemmitty. Iloittu on luultavasti uusmuodoste, ei muinaisnimi?