Masennuslääkkeen hyvät vaikutukset

1-4 viikkoa kestää. Jos lääke ei muutamassa viikossa auta, kannattaa mennä lääkäriin uudestaan. Ahdistuksen ja somaattistenkin (masennukseen liittyvien) oireiden voisi olettaa vähenevän. Kaikille kaikki lääkkeet eivät auta ja useimmille lääkkeen aloituksen yhteydessä oireilu pahenee. Läheisesi tarvitsee paljon tukea lääkettä aloittaessaan.

Jos on vanhantyylinen Klotriptyl, auttaa heti ekana iltana eikä ole sivuvaikutuksia.

Masennus on pitkä aikainen sairaus. Lääkkeet voi helpoittaa oloa pitkällä juoksulla, mutta isoimpaan ahdistukseen tulee sellainen turta olo aluksi. Mieli ei heti kirkastu ja sitä ei saa odottaakaan. Kysy lisää vain jos haluat.

Itse masennuksen kanssa elänyt melkein 10 vuotta ja viimeiset 2 vuotta olen saanut apua ( hain apua todella myöhään).

Kertoisitko, miten masennuksesi ilmeni kymmenen vuoden aikana? Millaista apua olet saanut ja miten se auttanut (ja millä aikataululla)? Miten läheiset voivat auttaa ja mitä voi itse tehdä? Paljon on kysymyksiä, kiitos, jos viitsit vastata.

Aluksi aloin ärtymään jokaisesta pienestäkin asiasta. Ahdistuin ja olin todella "pinna kireällä" pitkään. Vaadin omaa rauhaa ja en jaksanut keskittyä muiden ihmisten kuten omien lapsieni elämään. Pikku hiljaa aloin nukkua kun ahdisti liikaa. Nukuin päiväunia, iltapäiväunia ja lopuksi kokonaisia päiviä. 

Sinnittelin noin 7 vuotta ja hyvän lääkärin avulla sain kerrottua etten ole voinut pitkään aikaan hyvin. Siitä alkoi pikkuhiljaa purkautumaan vuosien asiat. Oma muisti on huono niiltä ajoilta ja mieheni tuli mukaan lääkärin ja psykiatrin vastaanotoille. 

Nyt olen käynyt puolisen vuotta psykiatrin luona ja luulen että elämä voittaa =)

Masennus vie fyysisiä voimavaroja paljon. Toiset nukkuu paljon, ja eivät pysty juuri tekemään sen lisäksi mitään. Toiset nukkuu liian vähän ja ovat koko lopun päivän todella väsyneitä. Ahdistus ja masennus ovat voimia vieviä. 

Aikaa. Sitä se vaatii. Ymmärtäkää että masennus on sairaus. Ei itse aiheutettu tila. Patistelu ulkoilemaan on hyvä mutta ei saa liikaa tuputtaa. Jos ei jaksa, ei vain jaksa. 

Kiitos viestistä, tärkeää asiaa. Jotenkin vaan ei aina jaksa ymmärtää toisen masennusta ja ahdistusta. Mutta yritän kyllä parhaani. Nyt tuntuu, kun muutama viikko lääkkeitä mennyt ja käyntejä hoitajalla ollut, että alkaa vähitellen kirkastua... Ärtyneisyys vähentynyt ja nauruakin joskus kuuluu.. Liikuntaa on ruvennut harrastamaan enmmän. Nämä hyviä merkkejä. Edelleen kyllä nukkuu aika vähän ja ruokahalu ei paras mahdollinen, mutta ajan kanssa ehkä nekin paranee... Itseluottamus ja kuva itsestä olleet tosi huonoja, en ymmärrä miksi,koska todellisuus on toista, kaunis ja mukava ihminen. Toivottavasti hän itsekin sen joskus tajuaa.

Ihanaa kun olet tukena. Anna aikaa. Ja vielä lisää aikaa. 

Varmasti tulee takapakkeja ja se sitä aikaa viekin.

Nukkumiseen on olemassa hyviä lääkkeitä sillä ihminen tarvitsee unta. Melatoniini ei ole vaarallinen ihmiselle ja on yksi eniten käytetyistä lääkkeistä mm. Itse sain siitä avun. Koukkuun siihen ei voi jäädä kuin henkisesti. 

Myös jotkut masennuslääkkeet lisää ruokahalua. 

Masentuneena elämä on todella harmaata ja synkkää. Valoa on mutta ei koko päiväksi. Sen myös itse tiedostaa ja se lisää sitä synkkyyttä. 

6 kirjoitti ehdottoman hyvin asiasta. Itselläni masennus kehittyi myös pitkän ajan kuluessa, pääosin koska en itse halunnut myöntää "heikkoutta". Piti sitten romahtaa oikein kunnolla, ennen kuin uskoi (taustalla äärimmäinen suorituskeskeisyys ja jonkinlainen työnarkomania, lähipiirissä vaikeaa sairautta ja toisaalla muita ongelmia etc.) Se, että on jo pystynyt hakeutumaan avun piiriin on iso asia. Ja lähimmäisten tuki äärettömän tärkeää.

Itse lääkkeiden vaikutusaika kait vaihtelee yksilöittäin paljonkin: itselläni ensimmäisen viikon-parin aikana olo paheni ensin (sain myös ahdistukseen lääkettä sekä pahoinvointiin), sitten pikkuhiljaa alkoi parantua. Aina pitkä tie, mutta siitä selviääkin kyllä.  Pienetkin askeleet ja jutut ovat tärkeitä. Muistan, miten yht'äkkiä kävelin koiran kanssa tiellä ja huomasin, miten hienot syksyn värit oli ympärillä. Multa oli oikeasti "hävinnyt" ilo ja kyky havaita mitään kaunista ympärillä enemmän tai vähemmän yli puoleksi vuodeksi.

Harmittaa erilaiset tusinajulkkikset ym. jotka julistavat ilosanomaa kahden viikon "burnout":insa jälkeen, josta selvisi kylpyläviikonlopulla ja siitä julistuksesta, ettei "onneksi tarvinnut turvautua lääkkeisiin". Lääkkeet ovat helkkarin hyvä apu akuutissa vaiheessa, monta kertaa jopa hengenpelastaja. Auttavat alkuun, mutta tärkeintä on myös käydä syitä ja seurauksia keskustelemalla läpi ammattilaisen kanssa. Mutta tsemppiä ja jaksamista ! Ja muista hakea apua myös itsellesi jos tuntuu kovin raskaalta !

Masennuslääkkeistä:

Yleisesti masennuslääkkeet tekevät aivoista plastisemmat eli muokkautuvaisemmat ja silloin on mahdollista opetella uusia toimintatapoja esim. ahdistuksen lievittämiseen. Paras teho on siis masennuslääke + kognitiivinen terapia tai jos ei siihen ole mahdollisuuksia niin edes viikottainen keskustelu ja asioiden purkaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Pelkällä masennuslääkkeellä tai pelkällä terapialla saadan harvoin hyviä tuloksia.

SSRI:t eli seketiiviset serotoniin takaisin oton estäjät ovat parhaita silloin, kun mieli on maassa ja on vaikka kova ahdistus, mutta toimintakyky on säilynyt suht hyvänä. Näitä ovat esim. Cipralex. SNRI:t ovat sekä serotoniin että noradrenaliinin takaisin oton estäjät ovat hyviä silloin kun nimenomaan tarvitaan apua toimintakyvyn nostamiseen. Tällainen tilanne on vaikka silloin, kun ei kykene muuta kuin nukkumaan koko päivän, ei jaksa pitää itsestään ja omasta hygieniastaan huolta jne.

Sitten on psykoosilääkkeet kuten ketiapiini, jolla on hyviä vaikutuksia masennuksen estoon, jos masennuksessa on bipolaarihäiriön merkkejä. Auttaa myös hyvin uneen. 

Ahdistukseen bentsot ovat todella huono vaihtoehto, koska niihin jää psykologisesti todella pahaan koukkuun jo pienen käyttöajan jälkeen. Uutena hyvänä ahdistuksen poistajana on hermokipulääke Lyrica, johon kuitenkin jää koukkuun vähintään yhtä paljon...

Joka tapauksessa nopeasti toimivaa ihmelääkettä ei kertakaikkiaan ole. Monesti joutuu etsimään sopivaa lääkettä kauan ja tekemään useita lääkevaihtoja, ennen kuin sopiva lääke löytyy. Lääkkeen kanssa keskusteluapua säännöllisesti olisi todella suotavaa, jotta aivot voivat muuttua ja löytää uusia keinoja masennuksen voittamiseen. Kerran kuussa vaikka psykiatrilla käynti ei tätä korvaa, koska siellä käydään tunnissa läpi kaikki asiat ja keskitytään lähinnä lääkkeisiin.

Kamala sairaus, josta itse olen kärsinyt 10 vuoden ajan. Edelleen yhtä aaltoilua ja tasapainon hakemista. Olen kuitenkin tämän 10 vuoden aikana valmistunut lääkäriksi, erikoistunut ja väitellyt tohtoriksi, joten sairauden kanssa todellakin voi elää ja saavuttaa asioita. Mutta vaikeaa se on ollut. Kamalampia on aamut, jolloin vain haluaisi jäädä koko päiväksi sänkyyn nukkumaan... Ja monta kertaa olen jäänytkin. Olen hyväksynyt ajatuksen, että tämä sairaus kulkee rinnallani aina ja se on oma ristini kantaa... Nyt osaan kuitenkin jo kuunnella paremmin oman kehon ja oman käytöksen viestejä siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Jos ei illalla jaksa enää pestä hampaita tai pestä meikkejä, niin silloin tietää, että on pakko hiljentää vaihtia ja kerätä taas voimia.

Siitä olen ollut yllättynyt, kuinka vaikea oma masennukseni on ollut lähipiirille, etenkin ystävilleni. Minulla on tapana alkaa eristäytymään kun masennes pahenee. En jaksa tavata ystäviä, soittaa heille tai edes vastata puhelimeen... Moni hyväkin ystävä ei ymmärrä silloin tulla käymään, repimään minua ylös sängystä ja oikeasti ja konkreettisesti auttaa. Jättävät minut omaan rauhaani, mikä vaan pahentaa asiaa.

Työssäkäynnistä. Itse en usko siihen, että pitkät sairauslomat auttavat vaan päin vastoin, heikentävät toimintakykyä. Jos kaikki päivät vaan nukkuu ei ainakaan opi uusia tapoja torjua ahdistusta jne. Toki olen minäkin joutunut olemaan sairauslomalla tämän takia, mutta pisimmillään 2-3 viikon ajan. 

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Vaikea ja monimuotoinen sairaus, jonka hoitoon ei ole yksittäistä ohjetta. Hakemalla ja pitkäjänteisyydellä oikea hoito yleinsä löytyy. Tärkeintä on mielestäni opetella kuuntelemaan oman kehon ja mielen viestejä. Mihin suuntaan ollaan menossa, pitääkö välillä levätä, miksi joku asia ahdistaa jne....

Itse kyllä selvisin burnoutista kolmessa kuukaudessa ilman lääkkeitä. Lepäämällä, nukkumalla, ulkoilulla, ravitsevalla ravinnolla ja lujalla päätöksellä, että tämä menee ohi.

Olin todella huonossa kunnossa. Paniikkikohtauksia, hengitysvaikeuksia, tikkuilua, itsetuhoisia ajatuksia, pyörtyilyä, huimausta, oksentelua.

Ei tullut mieleenkään, että alan syömään masennuslääkkeitä. Tiesin vetäneeni itseni liian tiukille. Mutta elämä nyt vain on sellaista, että aina se ei ole helppoa.

3 kuukautta meni ja pääsin jaloilleni. Ja voin sanoa olevani tyytyväinen, etten koskenut lääkkeisiin. Sillä jokainen, joka niitä on alkanut syömään, syö niitä vielä vuosien päästä ja ahdistuksen syy on kuitenkin jäljellä ja elämä ei ole yhtään sen kummempaa.

Numerolle 10: lienet asiantuntija, laitan lisäkysymyksiä myöhemmin, mikäli kerkiät vastata. Mielenkiintoista :) 

Numerolle 11:äärettömän hienoa, että tervehdyit ihan itseksesi ! Edelleen kuitenkin, kannattaa miettiä, että sairaus on yksilöllinen eikä kannata, ymmärtämättä kokonaisuutta mitenkään, lähteä kovasti tohtoroimaan vain oman kokemuksen pohjalta. Edes täällä. 

t: nro 9

lihottaako Lyrica tai ketipiaani?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 10:27"]lihottaako Lyrica tai ketipiaani?
[/quote]

Ketiapiini lihottaa.

Voxra. Eka viikko oli outo olo päässä, epävakaa olo ja ärtymystä. Toisen viikon aikana rupesi auttamaan, vaikka en ole "normaali", toimintakyky ja aloitekanava on noussut huomattavasti. Siivoan enemmän. Jaksan osallistua lasten tekemisiin enemmän. Ärtymystä on hälvennyt, ja itseasiassa pinna on pidempi nyt paremman jaksamisen myötä. Minulla vain tuppaa lääkkeiden teho katoamaan alun jälkeen. Voxra vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, ei siis ole SSRI. En ole varma mihin ryhmään se kuuluu.

*aloitekyky

Cympaltha toimii, ei sivuvaikutuksia.

Uuden sukupolven lääke, hieman kaalliimpi.

Patentti vapautuu pian eli markkinoille on tulossa halvempia versioita.