Millaista on koulukiusaaminen YLIOPISTOSSA?

opeta lapsille tapoja niin kai sen korkeakoulun tulisi pitää opintojen aluksi kurssi tentteineen siitä, miten työskennellään ryhmässä, miten käyttäydytään muutoinkin toisia kohtaan, mikä on kiusaamista jne.



Mutta sehän ei ole yhtään tärkeää.

up

eikä kukaan ole myöskään siitä puhunut.



EN siis sano etteikö yliopistollakin voi olla kiusaamista.

..aika suuri riski että kiusaa tulevaa esimiestään tai ainakin kollegaansa. Aika pieni maa tää suomi

korkeakoulukiusaamiseksi.



en ole kyllä törmännyt.

Halveksivia katseita, vittuilua, jättämistä porukan ulkopuolelle, epäasiallista ulkonäön kommentointia, paskan puhumista selän takana... Kun tämä tarpeeksi kauan ja säännöllisesti kohdistuu tiettyyn ihmiseen, on kyse kiusaamisesta.

..aika suuri riski että kiusaa tulevaa esimiestään tai ainakin kollegaansa. Aika pieni maa tää suomi

mutta kyllä sitä ylopistossakin esiintyy. Lähinnä silloin kyse on siitä, että ei oteta mukaan esim ryhmätöihin, ei puhuta jollekulle luentojen tauoilla, ilmehditään tai huokaillaan kun toinen puhuu seminaareissa. Kiusaaminen on harvinaisempaa yliopistossa kuin monilla muilla kouluasteilla - ei niinkään siksi, että ihmiset ovat älykkäämpiä, koska se ei näytä vaikuttavan kiusaamiseen, vaan siksi, että jatkuvasti muuttuvissa ryhmissä ja melko yksilökeskeisessä opiskeluympäristössä kiusaaminen vaan on vaikeampaa ja tehottomampaa, tai kiusattavien ainakin on helpompi ohittaa se olankohautuksella. Mutta kyllä sitä silti esiintyy.

ole törmännyt koulukiusaamiseen yliopistolla. Se on koulumuotona niin väljä, ettei kiusaamistilanteisiin oikein ajauduta. Ehkä jossain lääkiksessä niitäkin voi olla...?



Sen sijaan henkilökunnan välit ovat monella laitoksella tosi tulehtuneet. En haluaisi töihin yliopistolle.

..aika suuri riski että kiusaa tulevaa esimiestään tai ainakin kollegaansa. Aika pieni maa tää suomi

mutta kyllä sitä ylopistossakin esiintyy. Lähinnä silloin kyse on siitä, että ei oteta mukaan esim ryhmätöihin, ei puhuta jollekulle luentojen tauoilla, ilmehditään tai huokaillaan kun toinen puhuu seminaareissa. Kiusaaminen on harvinaisempaa yliopistossa kuin monilla muilla kouluasteilla - ei niinkään siksi, että ihmiset ovat älykkäämpiä, koska se ei näytä vaikuttavan kiusaamiseen, vaan siksi, että jatkuvasti muuttuvissa ryhmissä ja melko yksilökeskeisessä opiskeluympäristössä kiusaaminen vaan on vaikeampaa ja tehottomampaa, tai kiusattavien ainakin on helpompi ohittaa se olankohautuksella. Mutta kyllä sitä silti esiintyy.

ei mun luennoilla yksinkertaisesti tutustu ihmisiin. Johonkin pakolliseen ryhmätyöhön olen kyllä päässyt. Mutta en ole tosiaankaan ajatellut sitä kiusaamisena, että luennoilla koskaan kukaan ei juttele. Eikä juttele minulle uudelleen, jos joskus olen jonkun kanssa jutellut. Tällaista tää on ollut koko ajan mutta musta olisi omituista kutsua sitä kiusaamiseksi, ennemminkin yliopistolla ei vaan ole mitään yhteisöllisyyttä eikä ihmisillä tunnu olevan siihen tarvetta.

olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.



Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.

mutta kyllä sitä ylopistossakin esiintyy. Lähinnä silloin kyse on siitä, että ei oteta mukaan esim ryhmätöihin, ei puhuta jollekulle luentojen tauoilla, ilmehditään tai huokaillaan kun toinen puhuu seminaareissa. Kiusaaminen on harvinaisempaa yliopistossa kuin monilla muilla kouluasteilla - ei niinkään siksi, että ihmiset ovat älykkäämpiä, koska se ei näytä vaikuttavan kiusaamiseen, vaan siksi, että jatkuvasti muuttuvissa ryhmissä ja melko yksilökeskeisessä opiskeluympäristössä kiusaaminen vaan on vaikeampaa ja tehottomampaa, tai kiusattavien ainakin on helpompi ohittaa se olankohautuksella. Mutta kyllä sitä silti esiintyy.

ei mun luennoilla yksinkertaisesti tutustu ihmisiin. Johonkin pakolliseen ryhmätyöhön olen kyllä päässyt. Mutta en ole tosiaankaan ajatellut sitä kiusaamisena, että luennoilla koskaan kukaan ei juttele. Eikä juttele minulle uudelleen, jos joskus olen jonkun kanssa jutellut. Tällaista tää on ollut koko ajan mutta musta olisi omituista kutsua sitä kiusaamiseksi, ennemminkin yliopistolla ei vaan ole mitään yhteisöllisyyttä eikä ihmisillä tunnu olevan siihen tarvetta.

Sadan hengen massaluennon jälkeen ei kenelläkään ole tarvetta jutella mitään. Sen aikana ei kuulukaan. Mutta jos sulla on 10 hengen ryhmän intensiivikurssi esim 2 päivää putkeen kerran kuussa ja sen tauolla kukaan ei sano sulle mitään small talkiakaan vaan kääntää vaan selkänsä, niin kyllä, se on vähintään huonoa käytöstä ja jos se jatkuu kerrasta toiseen, se on kiusaamista.

Yliopistolla on monenlaista toimintaa. Jotkut niistä eivät ole pätkääkään yhteisölliä, toisissa taas olisi tarpeen osata käyttäytyä kaikkia kohtaan asiallisen kohteliaasti ja joissain muodostuu ihan oikeita, pitkäaikaisia yhteisöjä ja verkostoja.

Joidenkin luennoilla paljon kyselevien kysymyksille on tirskuttu ja kerran näin jonkun kirjoittavan vihkoonsa listaa yhden kurssilaisen esittämistä kysymyksistä. Niin kuin kaikissa ihmisryhmissä, osaa porukasta pidetään muuten vaan "outoina" ja heistä puhutaan usein selän takana. Raja ristiin menevien henkilökemioiden ja kiusaamisen välillä on joskus hiukan häilyvä.

olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.

Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.

kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...

Tietysti jos joku tulkistee kiusaamisena sen ettei muut ota porukoihin niin sitten varmaan kiusaamista esiintyy. Mutta minusta se ei ole kiusaamista. Itseänikään ei koskaan otettu, luonnollisesta syystä että olin yli kolmekymppinen naisopiskelija parikymppisten miesopiskelijoiden seassa. Ihan ymmärrettävää, etteivät koe kauheasti yhteistä mun kanssa, enkä minä niiden. Niinpä tein ihan vapaasta tahdostani ryhmätyöt yksin jne eikä yhtään haitannut. Päinvastoin olisi ollut kamalaa jos olisi JOUTUNUT niiden poikien kanssa ne tekemään.

Minun on todella vaikeaa ymmärtää mitä iloa kukaan voi saada opettajan tai oppilaan kiusaamisesta? Itse kiusaan kyllä takaisin niitä jotka aloitti..se nyt kuuluu asiaan. Muuten en ymmärrä mitä järkeä, voiko joku selittää?

Kiusaamisen raja tosiaan on häilyvä. Se mikä on ala-asteella väärin, on yhtäkkiä aikuisten kesken "tosielämää"...



Entä jos iskee opiskelukaverin kumppanin? Onko se kiusaamista?

Entä jos iskee opiskelukaverin kumppanin? Onko se kiusaamista?

Se, että ei kaksi ihmistä ei tule toimeen keskenään - tai jopa ovat riidoissa - EI ole kiusaamista....!

Se, että ei kaksi ihmistä ei tule toimeen keskenään - tai jopa ovat riidoissa - EI ole kiusaamista....!