Millaista on koulukiusaaminen YLIOPISTOSSA?
Kommentit (138)
Ovat erehtyneet kiusaamaan esim. hiljaista ja vaatimatonta tyyppiä, jonka kummisetä tms. on johtaja ko. suppealla alalla. Tämä on nähty..aika usein tyhmyydestä saa kärsiä jossain vaiheessa. En tiedä kuka palkkaisi kiusaajan tai edes nokka pystyssä yliopistossa kulkeneen tyypin..
Kiusaamisen raja tosiaan on häilyvä. Se mikä on ala-asteella väärin, on yhtäkkiä aikuisten kesken "tosielämää"...
Entä jos iskee opiskelukaverin kumppanin? Onko se kiusaamista?
Ihan täysin vieras ajatus mulle, olen teknisen alan akateeminen. Omalla alalla ei mitään piirejä kauheasti ole vaan ihan osaamisen perusteella pärjää vaikkei tuntisi ketään. Olisipa ahdistava ajatus olla alalla, jolla se ei riittäisi.
Itse olen vaihtamassa alaa osittain sen takia, että jouduin kokemaan kiusaamista yliopistossa. En vaan enää jaksanut mennä luennoille, koska pelkäsin nähdä kiusaajia. Onneksi ala ei muutenkaan ollut minua varten, joten olisin varmaan muutenkin vaihtanut.
Kiusaaminen oli aika hienovaraista, eikä sitä esiintynyt vielä ensimmäisenä vuotena paljoakaan, kun kaikki keräsivät sitä omaa porukkaansa. Itse päädyin silmätikuksi, koska en jaksanut juhlia ydinporukan kanssa, vaan olin iltoja mielummin joko kotona avomiehen kanssa tai sitten kävimme kahdestaan osakunnalla, johon olimme molemmat tervetulleita. Luennoilla ja niiden välillä tykkäsin kyllä hengailla tämän ydinporukan kanssa, sillä he olivat saman ikäisiä kanssani ja juttu tuntui luistavan. En kumminkaan viihtynyt ainejärjestön juhlissa ja koska minulla oli jo yhteisö, jossa viihdyin hyvin en nähnyt syytä mennä tapahtumiin joista en pitänyt. Ilmeisesti olisi pitänyt.
Parin vuoden ajan sain sitten kuunnella miten osakuntatoiminta on nynnyille ja naurettavaa ja miten avopuolisoni on ärsyttävä ja minun pitäisi jättää hänet, jottei minun tarvitsisi viettää iltoja kotona (viihdyn kotona hyvin muutenkin). Jos kerroin miten jokin kurssi tuntui minusta hankalalle tai en päässyt sitä läpi, niin sain kuulla, ettei kukaan ole niin tyhmä. Jossain vaiheessa minua ei enää kutsuttu porukan illanistujaisiin mutta minulle soitettiin sieltä, että harmi, kun et päässytkään.
Yksi samaan aikaan aloittanut, joka on ainoita jonka kanssa olen enää tekemisissä, jätettiin aina paritöissä ilman paria ja naurettiin päälle. Kuvitelkaa tilanne, jossa sinulla on 9 tuttua ja 3 vierasta ja kukaan ei halua sinua parikseen. Jälkeenpäin saat kuulla käytäviltä miten "Villen" ei onneksi tarvinnut olla "Karin" pari.
En sitten tiedä onko kohdalleni vaan sattunut yliopiston kiusankappaleet vai mitä mutta ei se kiusaaminen kovin vierasta ole.
Mitä tulee tuohon kuka ottaisi nokka pystyssä kulkijan - tiedän tapauksen jossa tällainen tyttö iski lähes valmistuneen pojan. Kummasti alkoi tulle työtilaisuuksia tytöllekin ohi fiksumpien vuosikurssilaistensa. Pojalla kun oli jo paljon kavereita työelämässä.
Ovat erehtyneet kiusaamaan esim. hiljaista ja vaatimatonta tyyppiä, jonka kummisetä tms. on johtaja ko. suppealla alalla. Tämä on nähty..aika usein tyhmyydestä saa kärsiä jossain vaiheessa. En tiedä kuka palkkaisi kiusaajan tai edes nokka pystyssä yliopistossa kulkeneen tyypin..
Kiusaamisen raja tosiaan on häilyvä. Se mikä on ala-asteella väärin, on yhtäkkiä aikuisten kesken "tosielämää"...
Entä jos iskee opiskelukaverin kumppanin? Onko se kiusaamista?
Ihan täysin vieras ajatus mulle, olen teknisen alan akateeminen. Omalla alalla ei mitään piirejä kauheasti ole vaan ihan osaamisen perusteella pärjää vaikkei tuntisi ketään. Olisipa ahdistava ajatus olla alalla, jolla se ei riittäisi.
olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.
Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.
kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...
Kun oppiaines on täyttää shaibaa, siinä ei kukaan häviä mitään jos jättää opiskelematta. Sen todistaa mm. tämä pienryhmä, jossa kaikki sitä yhtä lukuunottamatta ovat päättäneet olla osallistumatta. Lisäksi ko. kurssi pidetään englanniksi, joten kynnys osallistua on ehkä vielä korkeampi. Arvelenkin, että kynnys kiusata opettajia on matalampi jos opiskeltava materiaali on tyhmää. Tylsistymisestähän kaikki kiusaaminen lähtee - jos ihmisellä on järkevää ja mielenkiintoista tekemistä, miksi se kiusaisi?
olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.
Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.
kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...
Kun oppiaines on täyttää shaibaa, siinä ei kukaan häviä mitään jos jättää opiskelematta. Sen todistaa mm. tämä pienryhmä, jossa kaikki sitä yhtä lukuunottamatta ovat päättäneet olla osallistumatta. Lisäksi ko. kurssi pidetään englanniksi, joten kynnys osallistua on ehkä vielä korkeampi. Arvelenkin, että kynnys kiusata opettajia on matalampi jos opiskeltava materiaali on tyhmää. Tylsistymisestähän kaikki kiusaaminen lähtee - jos ihmisellä on järkevää ja mielenkiintoista tekemistä, miksi se kiusaisi?
Oppiaines = opiskelijat eli sinä ja muut suuret ajattelijat? Vai tarkoititko kenties oppiainetta, mutta et osannut kirjoittaa sitä oikein?
Se, että ei kaksi ihmistä ei tule toimeen keskenään - tai jopa ovat riidoissa - EI ole kiusaamista....!
Miksi se on sitten kiusaamista, jos se tapahtuu peruskoulussa?
ainakin semmoseen, että ainejärjestön kerhohuoneella joitakin tyyppejä kartetaan. Lähdetään pois kun he tulevat paikalle tai ollaan muuten vaan tylyjä. Yleensä nämä kartettavat tyypit ovat olleet jotenkin sosiaalisesti poikkeavia - esim. liian suorapuheisia/seksistisiä/koskettelevaisia. Näillekin minusta on kyllä jotain kavereita löytynyt, mutta monet ovat kyllä karttaneet. Myös ryhmätöissä varmasti jotkut ovat jääneet useammin ilman paria/joutuneet jonkun ryhmään "ylimääräisiksi" kuin toiset.
Toiset luennoitsijat/assarit ovat myös menneet henkilökohtaisuuksiin opiskelijoiden kanssa. Puhuneet heistä pahaa muille opetusalan tyypeille/labraryhmäläisille selän takana.
Minusta ei ole kuitenkaan tuntunut, että kukaan ois ollut samalla tapaa silmätikkuna kuin alemmilla opiskeluasteilla. Porukkaa on ainakin meidän laitoksessa sen verran paljon, että kaikille näyttäisi löytyvän jotain seuraa. Ja monethan eivät yrittäneet hankkia seuraa ollenkaan, kävivät vaan luennoilla ja tapasivat kavereita muista piireistä.
vähän muistuu mieleen mitään kiusaamiseen viittaavaa. Oli jotenkin aivan selvää, että ihmisillä on oikeus olla erilaisia eikä kiusaamismentaliteettia ollut yhtään. Meidän alalla on joitain sen tyyppisiä kursseja, että niiden jäljiltä muotoutuu helposti kaveriporukoita, mutta ketään ei sorsittu ja uudet olivat aina tervetulleita illanviettoihin tms.
Ainoastaan yksi tapaus jäi mietityttämään... Eli osa arvosanasta eräällä isolla luentokurssilla määräytyi ryhmätyöesityksestä, joka pidettiin 4-5 hlön ryhmissä. Ryhmät valikoituivat annettuihin aiheisiin osoitetun kiinnostuksen mukaan eivätkä siis olleet kaveriklikkejä. Itse en tuntenut ryhmästäni ketään ennestään. Eka ryhmätapaaminen (luennolla heti ryhmien jaon jälkeen) meni ihan normaalisti: sovimme tarkemmin aiheen rajauksesta ja esitystavasta, ja kullekin mietittiin oma alue, josta ottaisi selvää tarkemmin ja pitäisi oman osuutensa lopullisessa esityksessä, ja seuraava ryhmätapaaminen lyötiin lukkoon. Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä tähän. Kuitenkin yhdeltä ryhmäläiseltä, "Niinalta", tulikin parin päivän päästä meili, jossa hän kertoi, ettei osallistu tapaamisiin ja on yhteydessä meihin muihin vain meilitse. Hän ei myöskään halunnut tehdä powerpoint-esitystä vaan piirtoheitinkalvot! Yritimme sanoa, että antaisi esityksensä jollekin muulle, joka voisi tehdä pp-slidet, jos se on Niinasta vaikeaa. Ei. Hän halusi tehdä omasta osuudestaan kalvot. Tapaamisia oli kaikkiaan kolme, ja ennen viimeistä niistä tilanne oli se, että Niina ei ollut pyynnöistä huolimatta suostunut edes näyttämään/kertomaan meille, mitä oli saanut aikaiseksi!! Koska esitysaika ei ollut kovin pitkä, olisimme halunneet edes karsia mahdollisia päällekkäisyyksiä Niinan ja muiden osuuksien väliltä. Niinhän olimme muidenkin osuuksien kohdalla tehneet. Kun Niina ei saapunut viimeiseenkään tapaamiseen eikä meillä ollut mitään käsitystä hänen osuudestaan, päätimme melkoisen raskain mielin, ettei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin sulkea Niina pois ryhmästä. Meilasimme hänelle ja esitimme asian hyvin nätisti mutta selkeästi. Hän ei enää puhunut meille, mutta neuvotteli opettajan kanssa, että sai pidettyä oman osuutensa erillisenä. Meidän esityksemme meni hyvin, mutta Niinan esitys tuotti lähinnä myötähäpeää ja opettaja joutui lopulta pyytämään häntä lopettamaan, kun juttu luisui niin pahasti sivuraiteille. Muilla ryhmäläisillämme oli mieli kyllä matalalla. Olimme yrittäneet tulla vastaan niin paljon kuin voimme, mutta kun Niinalla ei tuntunut olevan ryhmätyön periaatteet ollenkaan hallussa, niin..... Jälkeenpäin olen tosiaan miettinyt, tunsiko hän olleensa kiusattu, vaikka se ei tosiaankaan ollut tarkoitus :/
kiusaaminen vaikutta enemmänkin olevan ei käytöstapoihin kasvatettujen, vielä teini-iässä olevien lorvimiselta.
Kyllähän näitä tuli itselläkin pari kertaa vastaan opiskellessa, mutta kun ei takerru ventovieraisiin niin osaa suhtautua asioihin oikealla painolla.
Yksi tapaus taas oli sellainen, josta ihan oikeasti kukaan ei pitänyt sen vuoksi, että käyttäytyi agressiivisesti ryhmätöissä, määräili, komenteli ym. joten ei ihme, jos vähitellen häntä välteltiin. Ja hänet tulee varmasti jokainen muistamaan jos/kun tulee työelämässä vastaan(sen verran räikeä tapaus).
Aina on joku joka yrittää luistaa ja tekee mahdollisimman vähän ja osa porukasta hyväksyy sen, miksi, oi miksi? Olisi kiva kuulla syy siihen kun en kehdannut suoraan kysyä =D
Olisi kyllä pitänyt!
olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.
Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.
kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...
Kun oppiaines on täyttää shaibaa, siinä ei kukaan häviä mitään jos jättää opiskelematta. Sen todistaa mm. tämä pienryhmä, jossa kaikki sitä yhtä lukuunottamatta ovat päättäneet olla osallistumatta. Lisäksi ko. kurssi pidetään englanniksi, joten kynnys osallistua on ehkä vielä korkeampi. Arvelenkin, että kynnys kiusata opettajia on matalampi jos opiskeltava materiaali on tyhmää. Tylsistymisestähän kaikki kiusaaminen lähtee - jos ihmisellä on järkevää ja mielenkiintoista tekemistä, miksi se kiusaisi?
Oppiaines = opiskelijat eli sinä ja muut suuret ajattelijat? Vai tarkoititko kenties oppiainetta, mutta et osannut kirjoittaa sitä oikein?
että tunnistaa höpöhöpön. Oppiainekselle tarkoitin opetettavaa ainesta, koska kyseisessä höpöhöpöaineessa ollaan hyvin monitieteellisiä, eikä kyseessä ole mikään aine koulumaisella tavalla ymmärrettynä.
Et vaan taida tajuta.
Opiskelijat käyttävät valtaa siinä missä opettajatkin, ja joskus ehkä väärin.
olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.
Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.
kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...
Kun oppiaines on täyttää shaibaa, siinä ei kukaan häviä mitään jos jättää opiskelematta. Sen todistaa mm. tämä pienryhmä, jossa kaikki sitä yhtä lukuunottamatta ovat päättäneet olla osallistumatta. Lisäksi ko. kurssi pidetään englanniksi, joten kynnys osallistua on ehkä vielä korkeampi. Arvelenkin, että kynnys kiusata opettajia on matalampi jos opiskeltava materiaali on tyhmää. Tylsistymisestähän kaikki kiusaaminen lähtee - jos ihmisellä on järkevää ja mielenkiintoista tekemistä, miksi se kiusaisi?
Oppiaines = opiskelijat eli sinä ja muut suuret ajattelijat? Vai tarkoititko kenties oppiainetta, mutta et osannut kirjoittaa sitä oikein?että tunnistaa höpöhöpön. Oppiainekselle tarkoitin opetettavaa ainesta, koska kyseisessä höpöhöpöaineessa ollaan hyvin monitieteellisiä, eikä kyseessä ole mikään aine koulumaisella tavalla ymmärrettynä.
Et vaan taida tajuta.
Opiskelijat käyttävät valtaa siinä missä opettajatkin, ja joskus ehkä väärin.
Ellei ala kiinnosta/tyydytä, vaihda sitä! Omaa oksaasi sä todellakin vain sahaat tuolla lapsellisella temppuilullasi. Mikä nero...
blaa blaa blaa
Sillä suurelta ajattelijalta nimenomaan vaikutat!
Sitä kyllä hieman ihmettelen, että mitä teet tällaisella höpöhöpö-aineen kurssilla? Pääaineena vai sivarinako luet paskaa, vai ihan vaan huviksesi?
ammattikorkeakoulussa. Vielä vuosien jälkeenkin olen jotenkin järkyttynyt että aikuiset ihmiset saattoi toimia niin, pikkulasten lailla. Tutustuin alussa noin neljän hengen ryhmään ja pidin heitä jopa hyvinä kavereina ja olin tyytyväinen kun sain uusia ystäviä. Parin tyypin käytös alkoi kuitenkin olemaan todella epämiellyttävää minua kohtaan, minut jätettiin ulkopuolelle, matkittiin eleitäni ivallisesti, puhuessani he kuuntelivat ilmeettömästi eivätkä vastanneet mitään, hauska osallistua keskusteluun kun käytännössä se tyrehtyy heti. Aloin saamaan asian vuoksi paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksia, jotka he huomioivat negatiivisesti matkimalla. Ihmetyttää näiden aikuisten naisten toiminta, kyseessä oli kuitenkin sairaanhoitoalanopiskelijat, toimivatkohan he samalla lailla sairaiden potilaiden kanssa.
En ollut enää heidän seurassaan ja vältin tilanteita joissa olisin joutunut heidän seuraansa ja tutustuin muihin ihmisiin luokalla, koulun käynti helpottui kummasti. Ajattelisin että aikuisena koettu kiusaaminen on pahempaa (riippuen tilanteesta!) kuin lapsena. Aikuisena sitä pohtii asiaa syvällisemmin ja ottaa asiat henkilökohtaisemmin. Tapauksessani en voi mitenkään käsittää miksi he halusivat minua alunperin kiusata tai kun huomasivat että reagoin kiusaamiseen voimakkaasti niin kiusaamista jatkettiin kohdistamalla se reagointiini. Ehkä olisi pitänyt heti kysyä naisilta miksi he käyttäytyvät niinkuin käyttäytyivät ja tehdä kiusaamiselle loppu mutta olin niin heikko etten osannut.
Häntä kiusasi professori, jonka kanssa joutui tekemään yhteistyötä opintoihinsa liittyen.
Kaikille muille ko. professori puhui asiallisesta tai ainakin neutraalisti, mutta tämä ystäväni sai erityikohtelua.
Kun aamulla professori sanoi muille 'hyvää huomenta xxx', sanoi hän ystävälleni 'miten sinä voit olla noin tyhmä', tai 'yritä nyt edes tämä tehdä oikein'. Samaa tylyttämistä jatkoi ihan jatkuvalla syötöllä.
Ystäväni ei ollut sen tyhmempi tai huonompi opinnoissaan kuin kurssikaverinsakaan, mutta oli vaan syystä tai toisesta joutunut proffansa hampaisiin.
Sovittiin aluksi hänen kanssaan, että tavataan keskiviikkona ja pistetään työ alulle. Tiistaina häneltä sitten varmistin että sopiihan huominen tapaamisaika hänelle edelleen. Tämä tyyppi vastasi 'mulla oli jo vastaava työ tehtynä, palautetaan se'.
Pyysin työn nähtäväkseni sillä halusin tietysti tietää millainen se työ oikein oli. Lisäsin siihen omat kommenttini ja kirjoitettiin se puhtaaksi.
Seuraavalla viikolla alkoi kiertää minusta sellaisia huhuja, että olin pistänyt tämän ryhmätyökaverin yksin tekemään työn enkä ollut suostunut tekemään mitään työn eteen ö.ö
Kyllähän ne huhut aikanaan lakkasivat, mutta v***tti ihan sairaasti. Huhuja vastaan kun on kovin vaikea taistella.
olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.
Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.
kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...
Kun oppiaines on täyttää shaibaa, siinä ei kukaan häviä mitään jos jättää opiskelematta. Sen todistaa mm. tämä pienryhmä, jossa kaikki sitä yhtä lukuunottamatta ovat päättäneet olla osallistumatta. Lisäksi ko. kurssi pidetään englanniksi, joten kynnys osallistua on ehkä vielä korkeampi. Arvelenkin, että kynnys kiusata opettajia on matalampi jos opiskeltava materiaali on tyhmää. Tylsistymisestähän kaikki kiusaaminen lähtee - jos ihmisellä on järkevää ja mielenkiintoista tekemistä, miksi se kiusaisi?
Oppiaines = opiskelijat eli sinä ja muut suuret ajattelijat? Vai tarkoititko kenties oppiainetta, mutta et osannut kirjoittaa sitä oikein?että tunnistaa höpöhöpön. Oppiainekselle tarkoitin opetettavaa ainesta, koska kyseisessä höpöhöpöaineessa ollaan hyvin monitieteellisiä, eikä kyseessä ole mikään aine koulumaisella tavalla ymmärrettynä.
Et vaan taida tajuta.
Opiskelijat käyttävät valtaa siinä missä opettajatkin, ja joskus ehkä väärin.
Ellei ala kiinnosta/tyydytä, vaihda sitä! Omaa oksaasi sä todellakin vain sahaat tuolla lapsellisella temppuilullasi. Mikä nero...
Meitä on ryhmässä 12, joista siis yksi satunnaisesti osallistuu opetukseen. Itse olen ollut alan töissä nyt 15 vuotta ja lopettelen opintojani. Kukaan ei sahaa kenenkään oksaa, koska kyseessä ei tosiaankaan ole ainoastaan minun lapsellinen temppuiluni (vaan koko ryhmän, ja lapsellisuutta sinä et voi määritellä, koska et tiedä mitä paskaa siellä 'opetetaan').
Valitettavasti tälläkin alalla yliopisto-opinnot ovat välttämättömät jos aikoo päästä virkaan. Tosin onneksi yksityissektorilla papereita harvoin kysellään.
olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.
Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.
kun et opiskele, vaikka voisit. Sun häviö...
Kun oppiaines on täyttää shaibaa, siinä ei kukaan häviä mitään jos jättää opiskelematta. Sen todistaa mm. tämä pienryhmä, jossa kaikki sitä yhtä lukuunottamatta ovat päättäneet olla osallistumatta. Lisäksi ko. kurssi pidetään englanniksi, joten kynnys osallistua on ehkä vielä korkeampi. Arvelenkin, että kynnys kiusata opettajia on matalampi jos opiskeltava materiaali on tyhmää. Tylsistymisestähän kaikki kiusaaminen lähtee - jos ihmisellä on järkevää ja mielenkiintoista tekemistä, miksi se kiusaisi?
Oppiaines = opiskelijat eli sinä ja muut suuret ajattelijat? Vai tarkoititko kenties oppiainetta, mutta et osannut kirjoittaa sitä oikein?että tunnistaa höpöhöpön. Oppiainekselle tarkoitin opetettavaa ainesta, koska kyseisessä höpöhöpöaineessa ollaan hyvin monitieteellisiä, eikä kyseessä ole mikään aine koulumaisella tavalla ymmärrettynä.
Et vaan taida tajuta.
Opiskelijat käyttävät valtaa siinä missä opettajatkin, ja joskus ehkä väärin.
Ellei ala kiinnosta/tyydytä, vaihda sitä! Omaa oksaasi sä todellakin vain sahaat tuolla lapsellisella temppuilullasi. Mikä nero...
Meitä on ryhmässä 12, joista siis yksi satunnaisesti osallistuu opetukseen. Itse olen ollut alan töissä nyt 15 vuotta ja lopettelen opintojani. Kukaan ei sahaa kenenkään oksaa, koska kyseessä ei tosiaankaan ole ainoastaan minun lapsellinen temppuiluni (vaan koko ryhmän, ja lapsellisuutta sinä et voi määritellä, koska et tiedä mitä paskaa siellä 'opetetaan').
Valitettavasti tälläkin alalla yliopisto-opinnot ovat välttämättömät jos aikoo päästä virkaan. Tosin onneksi yksityissektorilla papereita harvoin kysellään.
Olet ollut 15 vuotta alan töissä, ja yhä suoritat paskatutkintoasi, vaikkei yksityissektorilla tutkintotodistuksella ole mitään väliä? Kuulostat menestyjältä. Olisinpa kaltaisesi, sitten kun itse olen 40+ kypsässä iässä.
Ovat erehtyneet kiusaamaan esim. hiljaista ja vaatimatonta tyyppiä, jonka kummisetä tms. on johtaja ko. suppealla alalla. Tämä on nähty..aika usein tyhmyydestä saa kärsiä jossain vaiheessa. En tiedä kuka palkkaisi kiusaajan tai edes nokka pystyssä yliopistossa kulkeneen tyypin..