Millaista on koulukiusaaminen YLIOPISTOSSA?

Oman ala-asteen luokkani pahin henkisen vallankäytön ja kiusaamisen mestari haikaili aikoinaan OKL:ään. Kun koulussa oli hänellä aina niin kivaa ♥ En tiedä pääsikö, mutta luoja varjele niitä kiusattuja jotka hänen luokalleen joutuisivat. Kyllähän hän rempseä ja esiintymistaitoinen tietenkin oli.

Toinen joka pääsikin OKL:ään oli iloinen ja sosiaalinen mutta tyhmä kuin saapas. En ole varma, huomaisiko hän kiusaamista ollenkaan, kun se poikkeaa niin kovin hänen omasta kokemuspiiristään.

En ole törmännyt varsinaiseen kiusaamiseen, yliopistolla ei ole sellaisia "porukoita" valmiina, ainakaan omassa oppiaineessani. Varmaan jotain naureskelua selän takana voi ilmetä, mutta se ei kauas kanna. Pienryhmissä voi kyllä joku jäädä säälittävän yksin joskus, itsellenikin näin käynyt. Pitää olla aktiivinen vain, varsinkin alkuopinnoissa ja yleensä ihmiset ovat olleet varsin kiitollisia siitä, että tekee itse aloitteen vaikka siihen ryhmätyöhön ja ainakin itse koin " kiusaamista" vain liiasta löysäilystä näihin nähden eikä sekään ollut suoraa. Enemmän sellaista laiskurin/pelkurin paheksuntaa. Olen todella ujo ja introvertti ja välilla vaikea osallistua, mutta tätä aika monet muutkin yliopistossa ovatkin.

Olen nähnyt ja kuullut vierestä kun hyvää ystävääni syrjittiin ja kyllä sen voi ihan kiusaamiseksi mieltää. En itse ollut enää samalla luokalla, kun se hänen puoleltaan paheni. Pienryhmätöissä tutut ihmiset, tai siis sellaiset, joiden PITÄISI olla hänen ystäviään, eivät ottaneet häntä ikinä pariksi. Korkeakoulussa oli muutenkin tiedon kulku tositosi huono, niin luokkalaiset pimittivät tietoja, eivät kutsuneet juhliinsa (saattoivat kutsua KAIKKI muut, mutta jättivät aina ystäväni pois), selän takana puhuttiin PALJON paskaa, ei puhuttu mitään ja kohdeltiin kuin ilmaa. Ihan uskomatonta käytöstä aikuisilta ihmisiltä! 

Enpä ole huomannut. Olen opiskellut aikuisena ja tietojenkäsittelyä jossa suurin osa opiskelijoista on nuoria miehiä. Tosin olen opiskellut kursseja sieltä kursseja täältä että "omaa" ryhmää ei ole ollut koska minulla on hyväksilukuja. Aina on ryhmä löytynyt kun on ollut tarvis.

No en ole varma lasketaanko tämä kiusaamiseksi, ehkäpä. Eli olemme miesystäväni kanssa molemmat yliopistossa, vieläpä samassa. Eli semmoista suoraan päin naamaa haukkumista en ole nähnyt, tai että jätettäisiin porukan ulkopuolelle.

Kuitenkin, miesystävänikin kavereidensa kanssa vitsailee ja naureskelee tietyille henkilöille. Ei kuitenkaan sillä tavalla että tämä ko. henkilö kuulisi/tietäisi. Ja jos tämä henkilö tulee juttelemaan vaikka samaan porukkaan, niin ihan mielellään otetaan tämä ko. henkilö mukaan porukkaan. Eli en tiedä lasketaanko tuo nyt sitten varsinaiseksi "kiusaamiseksi"? Mutta tuollaista näkee jatkuvasti, että selän takana puhutaan p*skaa. Mutta sitä tekevät kyllä monet ihan kaveriporukassakin että puhutaan keskenään. Että jos tuo on kiusaamista, niin sitten kyllä kaikki maailmassa ovat kiusaajia. Kaikki ovat joskus puhuneet pahaa jostakin.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 08:14"]

Meidän luokanopettajaksi opiskelevat on pahimpia kiusaajia. Ihan hiton ylimielistä ja ilkeää porukkaa,naureskellaan muille ja dominoidaan luentoja. Sen huomaa jo kun menee kasvatustieteelliseen luennolle,että sen osaston porukka kuvittelee olevansa erityisasemassa. Psykan opiskelijat on mun mielestä mukavimpia toisia kohtaan,ja kuvottaa ajatus että ne kasvatustieteen kouluhäiriköt tulee opettamaan pieniä lapsia/toisia?! Ei tule koulukiusaaminen loppumaan ei,koska siellä opiskelee nyt jo sukupolvi joilla ei ole mitään käsitystä solidaarisuudesta tai empatiakykyä.:( Anteeksi yleistys,on varmasti symppiksiäkin seassa,mutta ei ole sattumaa että kiusaamistilanteet tulee nimenomaan kasvatustieteellisen luennoilla ja tiloissa.

[/quote]

Varmasti eroja löytyy vuosikursseista ja yliopistoista, mutta ainakin omassa yliopistossani on ihan ala-astemeininki käytössä tulevilla ala-asteen ammattilaisilla päivittäin. Jätetään ulos porukasta, ei anneta osallistua ryhmätöihin mutta syyllistetään kun et ole sitten ole voinut tehdä sen eteen paljoakaan kun kommentteihin ei vastata, sähköpostit jätetään huomioimatta jne. Jos joskus joutuu avaamaan suunsa, koko luokanopiskelijajengiä kiinnostavat enemmän omat puhelimet ja purkan mässytys. Kaikki mitä sanon torpataan tai käyttäydytään kuin minua ei olisikaan. Kaikki LO-opiskelijat ovat hyvää pataa keskenään, mutta minua ei voi ottaa mihinkään mukaan, eikä minulle voi puhua tai vastata kuin ylimieliseen ja ilkeään äänensävyyn jos on aivan pakko. Olin jo koko peruskoulun kiusattu, enkä jaksaisi tällaista käytöstä enää ollenkaan. Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin kuin pahaiset kakarat, mutta ei.

Vielä sinulle luokanopeksi opiskeleva, voi tietysti olla ettei teillä ole kiusaamista juurikaan, tai sitten voi olla, että et huomaa sitä, koska kuulut nimellisesti porukkaan. Minulla on paljon yhteisiä kursseja LO-opiskelijoiden kanssa, mutta koska en ole itse LO-opiskelija, olen kakkosluokan kansalainen ja minua voi kohdella kuin halpaa makkaraa. Uskon kyllä, että joissain yliopistoissa tai vuosikursseilla asiat ovat paremmin, mutta meillä meininki on tällaista.

[/quote]

En ole tavannut vielä ketään,joka ymmärtäisi näitä kiusaamiskokemuksia luettuaan,että oho minä taidankin olla kiusaaja! Ei kiusaajat itse tiedosta/myönnä sitä ja ei se että on päässyt kasvatustieteellisen "ällän papruilla" suoraan lukiosta,tee kenestäkään ei-kiusaajaa. Ope-opiskelijaksihan (lo)

hakeutuu nimenomaan porukkaa jotka tykkäävät esiintyä ja olla äänessä,ja he nauttivat myös yleistä kunnioitusta koska Suomessa opettajia arvostetaan (toistaiseksi,ainakin vanhemman polven osalta). Kun näitä esiintymisintoisia tyyppejä laitetaan samaan paikkaan monta,se herkempiä hirvittää.:(

Varmasti osa kiusaamisesta on puhtaasti nuoruuden ajattelemattomuutta,ei vaan kykene vielä asettumaan toisen ihmisen asemaan!:(

Up

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2013 klo 11:24"]

ole törmännyt koulukiusaamiseen yliopistolla. Se on koulumuotona niin väljä, ettei kiusaamistilanteisiin oikein ajauduta. Ehkä jossain lääkiksessä niitäkin voi olla...?

Sen sijaan henkilökunnan välit ovat monella laitoksella tosi tulehtuneet. En haluaisi töihin yliopistolle.

[/quote]  ei todellakaan oo lääkiksessä

[/quote]

Voi, esiintyy kyllä myös lääkiksessä aivan kuten muissakin tiedekunnissa - valitettavasti. Yliopistokiusaaminen vain on erilaista kuin mitä ajatellaan perinteiseksi kiusaamiseksi peruskouluajoilta. Se on juuri sitä ihmisen eristämistä. Jos on vähänkin outo tai ei muuten tunnu suorilta käsin istuvan porukkaan ihminen jätetään yksin ja häneen ei haluta tutustua. Monesti se on juuri sitä, että pari- ja ryhmätöissä ei pääse ryhmään ja joudut sitten "ylimääräiseksi" johonkin ryhmään, yleensä juuri sitten luennoitsijan päätöksellä. Enimmäkseen tähän syyllistyvät nuoret naiset, miehet tuntuvat ottavan paremmin porukkaan mukaan ainakin mitä ryhmätöihin tulee.

Luulen, että se on työpaikkakiusaamista. Oppiaineissa on selvä hierarkia, jossa professorit ylimpänä. On vakinaisia viranhaltijoita, määräaikaisia, tutkijoita, projektitutkijoita. Paikkoja on vähän, vakituisia virkoja auki vain harvoin. Jos haluaa uuden apurahan, assistentin paikan, vakinaisen viran, on oltava hyvissä väleissä päättäjien kanssa, joita professorit usein ovat. Syntyy valta-asetelma, jossa ylö kiivetäkseen on tultava toimeen ylempien kanssa ja ylemmät tietävät sen. Lisäksi oppiaineet ovat usein hyvin sulkeutuneita ja pieniä.

Tätä ei huomaa helposti, kun opiskelut aloittaa. Mikäli ei tähtää tutkijaksi, asia ei koske, mutta tutkijan uraa havitteleville ylempien mielistely on tärkeää. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 20:52"]

Ai niin ja lisäisin vielä,että muutaman luennoitsijankin taholta olen kokenut vastaavanlaista käytöstä. Aika systemaattista kiusaamista ja syrjintää siis tämä on. Pää hajoaa jo tätä kirjoittaessa.Nytkin pitäisi tenttiin lukea,muttavatvon näitä juttuja mielessäni, niinkuin sanoin tunne on sietämättömän ahdistava, burnoutin partaalla tunnen olevani. Hankala keskittyä edes tämän kirjoittamiseen ymmärrettävään muotoon. 

[/quote]

Onpa kauheaa. Onneksi en kokenut omana opiskeluaikana. Kannattaa keskittyä ajattelemaan, että joskus opiskelu päättyy ja pääsee pois. 

Yliopistossa ollaan jo aikuisia ja ei eroa työpaikkakiusaamisesta.

En kohdannut opiskeluaikanani kiusaamista, kuppikuntia oli. Pääsin heti lukion jälkeen ja aloitin 19-vuotiaana. Niin nuorena ei sellaiseen kiinnittänyt huomiota, kun kaikki oli aluksia outoa ja vierasta. Kai sitä kuului johonkin kuppikuntaan, kun perusluentoja samojen ihmisten kanssa kierrettiin.

Myöhemmin opiskelu oli kirjatentteihin lukua, sivuaineiden tekoa, niissä ei huomannut kuppikuntia, koska sivuaineita teki vain nopeasti, käväisi seminaareissa ym. Tulin paikalle juuri ennen alkua ja lähdin heti, kun sain.

Täydensin laveasti tutkintoani, kun olin jo työelämässä. Silloin koin olevani niin paljon muita vanhempi ja kokeneempi, etten edes yrittänyt saada kontaktia muihin. Luentoja pyrin välttämään ja tenttimään kaiken, minkä pystyin. Pienryhmissä juttelin eri ihmisten kanssa ja viis veisasin klikeistä ja ryhmistä. Ilmapiiri oli kuitenkin muuttunut ja muutamilla luennoilla, joilla jouduin istumaan, en voinut ymmärtää meteliä, jota kovaan ääneen puhuvat opiskelijat saivat aikaan. Ennen luennoilla oli hiljaista ja sai keskittyä!

Klikkejä on, mutta niistä on turha välittää. Keskittyy omaan opiskeluun ja tutkintoon. Jos joku kiusaa tai jotkut kiusaavat, sanoo suorat sanat, eikä sen jälkeen välitä. Antaa olla. Suurempi ongelma ovat kiusaamiset oppiaineen henkilökunnan kesken.

sanoi kielistudiossa ääntämisharjoitustunnilla, että kyllä kai sinä tuolla ääntämisellä nyt jotenkin ehkä pärjäät. HUoh, opiskelin kieltä pääaineena ja tosiaan tiesin päässeeni pelkällä tuurilla sisään. Ääntää en osaa edelleenkään.

ja toisen alta maton vetämistä, toisten leimaamista tyhmiksi opintomenestyksen perusteella, jonninjoutavista asoiosta ja politiikasta kinastelua, yliopistot ovat ne paikat jossa tavallisessa kouluissa kiusatuiksi tulleet voivat kunnostautua kiusaamisessa.



nimim kokemusta on

melko pienellä alalla on tietty porukka, joiden ympärillä kaiken pitäisi pyöriä. He päättävät, ketkä saavat osallistua ainejärjestötoimintaan, keiden kanssa saa tehdä ryhmätöitä, keille saa puhua ja ketä voi tervehtiä. Muille nälvitään ja ollaan ilkeitä tai jätetään kokonaan ulkopuolelle. Pari alemmilla vuosikursseilla olevaa tyttöä on erityisesti heidän hampaissaan, olen kuullut heidän itkevän monet itkut joissakin bileissä tämän ydinporukan takia. Vanhemmilla, tuohon ryhmään kuulumattomilla opiskelijoilla on onneksi omat piirit, joihin tuo ryhmä ei enää yritäkään sotkeutua, mutta nuorempien parissa ilmapiiri on kuulemma todella huono, alaa vaihtaa joka vuosi useampi kuin mitä jatkaa.

Niillä aloilla, joilla ei ole työtä kaikille, toisin kuin tekniikassa...

Teknisiltä aloilta ei työllisty mitenkään erityisen hyvin. Korkeakoulutetuista lääkärit, hammaslääkärit ja sosiaalityöntekijät ovat melkeinpä ainoat ammattiryhmät, joissa on täystyöllisyys ainakin.

Amk:sta en ole ihan perillä, mutta yliopistopuolella tekniseltä alalta työllistytään vähän heikommin kuin oikiksesta, suunnilleen yhtä hyvin kuin yhteiskuntatieteistä ja vähän paremmin kuin humanistiselta.

minäkin suoritan "pakosta" tiettyä opintokokonaisuutta, jota minä ja koko ryhmä pidetään täysin diibadaabana, mutta kaikki kuitenkin osallistuvat keskusteluun ja yrittävät tehdä tilanteesta edes jollain tavalla mielekkään. Sopivissa kohdissa yritämme myös rakentavasti kritisoida oppiaineen perusteettomuutta. Tämä tekee jutusta paljon siedettävämmän ja mun tietty peruskunnioitus ihmiskuntaa kohtaan ei sallisi muunlaista käytöstä.



Opetan myös yliopistossa ja voin yhtyä tuohon, että oma häpeäsi, jos olet vapaaehtoisesti kurssilla etkä osallistu (tuo kirjallisuuskurssi ei kai ollut se työsi kannalta pakollinen mutta sielläkin olet hiljaa, miksi?).

Kai se on vähän sellaista elitisteilyä, toisten kyttäämistä sekä arvostelua. Jotkut saattavat huudella toisille kesken luennonkin. Minua ei ole kiusattu. Mutta ammattikorkeassa, missä opiskelin vuoden, oli alani opiskelijoiden kesken paljon lämpimämpi tunnelma.

En ole törmännyt koulukiusaamiseen yliopistossa sellaisenaan kuin se ehkä koulukiusaamisena perinteisenä mielletään. Kuitenkin sellaista hieman jalostuneenpaa tapaa, kuten syrjimistä, selän takana puhumista, mustamaalausta jne., siihen kyllä törmää, ja ihan samasta ilmiöstä siinä mielestäni on pohjimmiltaan kyse. Ja tätähän kyllä on ihan riittämiin työelämässäkin...

Itse olen törmännyt sellaiseen käytökseen, että alkoholipitoisissa tapahtumissa eräs tyttöporukka yrittää niin kovasti olla hyvää pataa kanssani, mutta selvin päin eivät voi edes vastata tervehdykseen tai katsoakkaan minua päin. Lapsellista käytöstä, en tiedä ylittääkö kiusaamisen rajan, mutta ottaa välillä päähän.