Millaista on koulukiusaaminen YLIOPISTOSSA?

En törmännyt ainakaan IT-alalla yliopistossa minkäänlaiseen kiusaamiseen. Siis en itse kokenut tai nähnyt ketään kiusattavan. Ei tule mieleen edes yhtään ilkeää kommenttia vuosien aikana kanssanörttien keskellä.

Sivuaineissa kävin kursseja naisvaltaisilla aloilla ja siellä oli paljon enemmän nähtävissä kaveripiireihin jakautumista ja sosiaalisuutta sen kaikissa muodoissa. En kokenut sitä kiusaamisena, vaikka joku niistä piireistä aina ulos jää. Olinhan minäkin niistä ulkona, mutta ei minua häirinnyt istua yksin luennolla ja pidin sitä ihan luonnollisena. IT-alan kursseilla varmaan oli vain niin paljon kaltaisiani "erakkoluonteita", että kaveripiireihin jakautumista oli vähemmän.

Ei tule itselle mieleen kuin muutama mulkivisti professori.

Yliopistollahan on kiusaamista. Sitä harrastaa proffat, dippatyön ohjaajat, tutkijat, väitöskirjan tekijät kanslistit ym. henkilökunta.  Opiskelija on alhaisinta pohjasakkaa jota voi simputtaa mielin määrin. Opiskelijan mielipiteille voi nauraa, nälviä, latistaa, tehdä julkisesti naurun alaiseksi. Toivottavasti joku alkaisi selvittämään kuinka laajaa tämän kaltainen toiminta oikeasti on. Selvityksen voisi aloittaa vaikka Turun yliopistosta.

Minä olin jo aikaisemmin kommentoinut, etten ole havainnut kiusaamista. Olen siis se, joka tuolla ylempänä kertoi olevansa melkein 20 vuotta vanhempi ja opiskelevansa luokanopeksi. Nyt viime vuosikin meni ja edelleenkään en ole huomannut mitään erityistä. Ehkä se riippuu siitäkin, etten oikeasti kuvittele kaveeraavani kenenkään kanssa sen suuremmin. Suhtaudun opiskeluun kuin työyhteisöön, jossa kaikkien kanssa tullaan juttuun ja työt tehdään aina siinä tilassa kuin mahdollista. En ujostele tai pohdi, haluaako joku istua mun vieressä tai olla mun ryhmässä. Napakasti vaan tungen johonkin ryhmään ja kukaan ei ole pois ajanut. Ihan ystävällisesti on aina juteltu. Tietysti itsellekin on tullut perusporukkaa, joissa pääsääntöisesti olen. Juuri muita aikuisopiskelijoita ja muutama mukava nuori. Ehkä se ongelma tulee nuorilla, jotka miettii vivahteita ja yrittää löytää paikkaansa yhteisössä saamalla hyväksyntää. Mä en jaksa välittää ja en kuvittelekaan olevani puolet nuorempien bestis. Kolmen lapsen äiti, jonka vanhin lapsi on vain himpun nuorempi kuin nuorimmat opiskelukaverit.

Edelleenkään en ymmärrä väitettä, että okl olisi poikkeuksellisen nihkeä paikka sosiaalisesti. Musta se on taas sosiaalisten ja iloisten ihmisten paikka. Tuttuja on tullut paljon ja muutama sana sinne ja tänne tulee vaihdettua. Opiskelin aiemmin toista alaa yliopistolla ja paljon sosiaalisesti pidättyväisempiä ne oli ja vaikeampi siellä oli päästä porukkaan, vaikka olin samaa ikää silloin.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2013 klo 11:24"]

ole törmännyt koulukiusaamiseen yliopistolla. Se on koulumuotona niin väljä, ettei kiusaamistilanteisiin oikein ajauduta. Ehkä jossain lääkiksessä niitäkin voi olla...?

Sen sijaan henkilökunnan välit ovat monella laitoksella tosi tulehtuneet. En haluaisi töihin yliopistolle.

[/quote]  ei todellakaan oo lääkiksessä

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:19"]

Dissaamista, välttelyä.

Yliopistokiusaaminen on typerää, koska siinä menee sitten kiusaajan maine ihmisenä. Työelämässä väistämättä törmätessään on vaikea suhtautua vakavasti opiskeluaikana jotakuta kiusannutta. Kiusaaminen yläasteella on vielä ymmärrettävää, jossakin määrin, koska yläasteikäinen on vielä kasvuiässä ja tekee muutenkin tyhmyyksiä. Opiskelijan, aikuisen, luulisi jo osaavan peruskäytössäännöt ja kohdella muita arvostavasti.

[/quote]

Kaikki kiusaaminen on väärin, eikä missään nimessä ole ymmärrettävää. Silti sitä tapahtuu, sekä lapsilla, että aikuisilla. Sen olen yliopistosta huomannut, että kiusaaminen on hyvin vähäistä jos sitä tapahtuu edes ollenkaan minun osastollani. Kaikki ovat lahjakkaita, älykkäitä, sivistyneitä. Ei kellään ole tarvetta painaa toista alas.

Olen hanttihommina opiskelun ohessa ollut ravintolassa töissä ja voi sitä helpotuksen tunnetta, kun vuoron jälkeen suljen oven ja autuaana mietin kuinka toisenlainen ilmapiiri on opiskelupaikassani ja tulevaisuuden työyhteisössäni. Joissakin töissä ihmisten suhteet ovat ihan läpimätiä keskenään ja silti siihen jäävät. Se on kummallista.

Solukämpissä esiintyy kiusaamista. Yksi pistetään siivoamaan muiden sotkut tai huomautetaan joka pikkuasiasta. Kiusataan myös jos reputtaa jostain tentistä jota kusaajat pitää helppona. Jos ei sa koulutusta vastaavaa kesätyötä tai valmistuessaan ei saa koulutusta vastaavaa työtä (=pomohommia) niin olet leimattu pitkäksi aikaa myös työelämässä koska juorut sinusta leviää.

DI

Tunteekohan kukaan kiusaaja mitään pistoa sydämessään lukiessaan näitä? Missä empatia? Missä hienotunteisuus? Vaikka joku opiskelija ärsyttäisi tai et pitäisi hänestä, jätä hänet vain rauhaan. Älä puhu selän takana, älä kommentoi hänelle ilkeästi. Anna vaan olla ja keskity omaan elämääsi.

Ei oteta mukaan mihinkään koululla, eikä bileisiin ole asiaa. Haukutaan toisten pää- ja sivuaineita. Töitä tarjotaan vain sisäpiirille. Samanlaista kuin muuallakin, väkivalta tosin puuttuu. Juhlissa saattavat kyllä ujommat kokea hauskanpidon ahdisteluna.

En ole kyllä yliopistossa sellaista opiskelijoiden kesken huomannut.

Mutta ylen havainnut, että työpaikkana yliopisto on verinen taistelutanner, täynnä epävarmuutta ja toisten lyttäämistä, taistelua samoista apurahoista ja professorin ja lehtorin paikoista.

Osa opettajista on aika katkeraa porukkaa, ja heidän vittumainen asenteensa voi välittyä myös opiskelijoille.

Jotkut ovat mukavia ohjaajia.

Yliopisto-opinnot ovat aika yksinäistä, itsenäistä puuhaa. Ei siellä opiskelijalle helpostikaan muodostu mitään pysyviä ryhmiä, joissa voisi muodostua mitään kiusaamisasetelmia.

Opiskelijatoiminnassa (järjestöt) voi olla sitten taas omat kiusaamiskuvionsa, hyvinkin halpamaiset sellaiset.

En ole törmännyt. Opiskelin pitkään (kahdessa tdk:ssa yhtäaikaa) ja olin sitten töissäkin yli 10 v yliopistolla, opetin paljon. Uskon, että kiusaamista voi olla, mutta jostain syystä minä en huomannut mitään siihen viittaavaa yli 20 vuoden aikana. Olen aika herkkä huomaamaan jos joku jätetään ulkopuolelle tms. 

Opiskelin aika "vapaita" aloja, joissa ei ole kiinteitä ryhmiä. Ehkä jossain oikiksessa tai lääkiksessä on helpompi kiusata ja sinne hakeutuvat ihmisetkin ovat erilaisia kuin omalla alallani.

56 jatkaa, että työkaverinikin olivat mukavaa porukkaa :)

Kyllä yliopistossakin kiusataan. Itselläni on eri äidinkieli, joten vastaan hieman hitaammin kuin muut natiivit. Minulla on aksentti ja taivutan joskus sanoja väärin jos pitää puhua nopeasti. Natiivit hymyilevät tälle, haukottelevat kun pidän esitelmiä, vastaavat itse kun minulta kysytään ja kun tulee tauko, kukaan ei puhu minulle. Välillä kukaan ei puhu vaikka kysyn jotain. Kun piti tehdä ryhmätyö, toinen osapuoli ilmoitti että tehdään se kotona ja yhdistetään emailitse. Sitten hän tekikin sen kokonaan itse ja lähetti valmiin työn minulle! Joskus reilu viikko sitten yksi huusi minulle tunnilla, koska en ymmärtänyt mitä hän oli tehnyt. Aikuinen ihminen!

Tällaisen pienryhmän kanssa (yhteensä 8 ihmistä) olen ollut nyt syksystä lähtien. Harkitsen ryhmän vaihtoa. Lisäksi minulle on vihjattu, että jos ryhmässä olisi vain 7, olisi ryhmä pienempi ja jäljellä olevat oppisivat paremmin. Itse en tätä ryhmää ole valinnut, vaan opintotoimisto järjesti ryhmät.

Onpa ääliöitä täynnä tää maa.. Kiusaajaidiootteja kaikkialla :(

Allekirjoitan täysin tämän...

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:43"]

En ole kyllä yliopistossa sellaista opiskelijoiden kesken huomannut.

Mutta ylen havainnut, että työpaikkana yliopisto on verinen taistelutanner, täynnä epävarmuutta ja toisten lyttäämistä, taistelua samoista apurahoista ja professorin ja lehtorin paikoista.

Osa opettajista on aika katkeraa porukkaa, ja heidän vittumainen asenteensa voi välittyä myös opiskelijoille.

Jotkut ovat mukavia ohjaajia.

Yliopisto-opinnot ovat aika yksinäistä, itsenäistä puuhaa. Ei siellä opiskelijalle helpostikaan muodostu mitään pysyviä ryhmiä, joissa voisi muodostua mitään kiusaamisasetelmia.

Opiskelijatoiminnassa (järjestöt) voi olla sitten taas omat kiusaamiskuvionsa, hyvinkin halpamaiset sellaiset.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2013 klo 16:51"]

Korkeakoulumaailmassa tuo kiusaaminen on oman kokemukseni mukaan lähinnä porukasta ulossulkemista. Esim. pakollisissa ryhmätyötilanteissa voidaan kiusata lyöttäytymällä yhtä ryhmän jäsentä vastaan lukuisilla tavoilla: häntä ei informoida yhteisistä asioista, jätetään esim. tarkoituksella sähköpostilistan ulkopuolelle, ryhmätyö tehdään yhtä jäsentä lukuunottamatta porukalla, yksi saa selviytyä yksin & sitten hänen tekemisilleen naureskellaan ja suhtaudutaan alentavasti.

Itse olen kokenut tulleeni jossain määrin kiusatuksi yliopistossa juuri noissa ryhmätyötilanteissa, joissa ryhmä (luennoitsijan muodostamana) on sattumalta koostunut keskenään vanhoista kavereista ja sitten yhdestä ulkopuolisemmasta kaveripiiriin kuulumattomasta henkilöstä (minusta).
Nämä ryhmässäni olleet kaverukset, jotka siis olivat tekemisissä toistensa kanssa muutenkin vapaa-ajallaan, tekivät oman osuutensa kimpassa, soittelivat keskenään, pitivät yhteisiä palavereja, lähettelivät sähköposteja joissa sopivat ryhmätyöhön liittyvistä tapaamisista jnejne. Minä jäin täysin ulkopuolelle, ihan kuin en olisi edes kuulunut tuohon ryhmään.

[/quote]

Minulla on täysin samat kokemukset vastaavista ryhmätyötilanteista, tosin ammattikorkeasta nuorten puolelta. Oli todella rasittavaa ja inhottavaa joutua ainoana ns. ulkopuolisena ryhmään jonka muut jäsenet tunsivat toisensa entuudestaan: minua kohdeltiin järjestään kuin ilmaa (esim. ei noteerattu lainkaan kun tulin paikalle vaikka kaikkia muita kyllä tervehdittiin...) eikä ehdotuksiani ja mielipiteitäni kuunneltu. Kaiken huipuksi ryhmän muut jäsenet olivat projektin lopuksi menneet selkäni takana valittamaan kurssin opettajalle, kuinka en osallistunut tarpeeksi ryhmätyön tekemiseen(!). No huh huh. Miten voi osallistua jos sanomiset ja oikeastaan koko läsnäolo ryhmässä ignoorataan täysin muiden taholta??

Ei enää ikinä amk:hon, ainakaan nuorisopuolelle.

Jos olet poikkeava - vanhempi, eri paikkakunnalta, eri pääaineesta, tai ihan mitä vaan - voit joutua eristetyksi.

Jos olet poikkeava - vanhempi, eri paikkakunnalta, eri pääaineesta, tai ihan mitä vaan - voit joutua eristetyksi.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2013 klo 11:32"]

olemalla aina hiljaa (muut ovat automaattisesti hiljaa, mutta se voi johtua typeryydestäkin). Minusta on hauskaa katsella kun opettaja joutuu puhumaan yksikseen pienryhmissä kun kukaan ei viitsi alkaa keskustelemaan hänen kanssaan.

Tälläkin hetkellä olen eräässä kirjallisuusryhmässä, jossa kukaan ei osallistu opetukseen. Poikkeuksena yksi mies, joka onneksi kuulostaa todella tylyltä, eli vaikka ope saisi tästä miehestä vastauksen irti, se tulee todella ikävään äänensävyyn ja tuiman tuijotuksen keralla :) Joskus omatunto vähän kolkuttaa opeparan takia, mutta mitäpä siitä.

[/quote]

Itse olen ainakin nimenomaan pienryhmätunneilla ollut hiljaa vain sen takia että olen ujo. En tiedä sitten onko joku muu ihan tahallaan halunnut kiusata opettajaa vai vittuillaanko tässä nyt niille jotka eivät sano tunneilla mitään? Hiljaisessa luokassa voi joitakin jännittää sanoa asioita eikä siinä helpota jos on tuollaisia arvostelevia ääliöitä ryhmässä. Kyllä minua harmittaa jos kukaan ei luokassa puhu mitään ja opettaja on turhautunut, mutta minkä ujoudelle voi. Ei se tarkoita ettenkö miettisi tarkasti tunnilla käytyjä asioita/saisi niistä irti mitään. 

Kaikki humanistiasia aineita opiskelevat ihmiset ovat yliopistojen pohjasakkaa. Opiskelkaa tekniikkaa niin ei tarvitse huolehtia työpaikoista eikä tarvitse päätä vaivata toisen kiusaamisella, kun koulu vie kaiken energian!