Olen 40v eikä elämä ole opettanut minulle mitään.

iässä oppimassa kaiken negan, ehkä tämän jälkeen osaan taas elää, opettaa ja kasvattaa...

N40

Ehkä elämä on kohdellut sinua silkkihansikkain?



Valitettasti ihminen usein kokee kasvaneensa vaikeiden/raskaiden kokemusten kautta.



M, pian 40v

mutta näin kauan meni, että opin pysymään miehistä kaukana, ja tajusin, ettei niihn ole luottamista.

Ehkä elämä on kohdellut sinua silkkihansikkain?

Valitettasti ihminen usein kokee kasvaneensa vaikeiden/raskaiden kokemusten kautta.

M, pian 40v

olen menettänyt lapseni,ex-mieheni on kuollut,olen pitkäaikaistyötön,on monenlaisia fyysisiä sairauksia.Tuskin on elämä kohdellut silkkihansikkain.

Ehkä sulla on ollut helppo elämä.

Ehkä sulla on ollut helppo elämä.

mutta mitä noista tapahtumista olisi pitänyt oppia?

Mun täytyy sanoa, että monenlaista surua ja murhetta olen elämässä kokenut, mut en kyllä niistä koe mitään oppineeni. Tai ehkä sen, että elämä on epäreilua ja kaikki täällä on ihan sattumankauppaa - vaikka olisit miten hyvä, sitä tuskin palkitaan mitenkään, joku kusipää joka aiheuttaa kärsimystä muille taas saattaa saada porskuttaa ihan onnellisena ja niin se vaan menee, ei sille voi mitään.



Kyllä mulla se vähäinenkin henkinen kasvu on tapahtunut päinvastoin niinä harvinaisina jaksoina elämässä, kun olen saanut kokea olevani rakastettu, hyväksytty ja turvassa. Eli vissiin just elää sitä helppoa elämää.

Ehkä sulla on ollut helppo elämä.

mutta mitä noista tapahtumista olisi pitänyt oppia?

onhan sulla elämänkokemusta noista negatiivisista asioista. Ehkä olet oppinut selviytymään.

Ehkä sulla on ollut helppo elämä.

mutta mitä noista tapahtumista olisi pitänyt oppia?

onhan sulla elämänkokemusta noista negatiivisista asioista. Ehkä olet oppinut selviytymään.

muusta en oikeastaan ole katkera muuta kuin työttömyydestä ja noista sairauksista muut olen pystynyt hyväksymään.

ettei elämä ole reilua kaikille, ettet olekaan mitään, vaikka joskus toisin luulit?



Näitä mä olen oppinut... ja samaan suohon olen näemmä lapsiankin kasvattamassa.

En vaan tajua, miksi oppi vaikeuksista muka olisi, että elämä on paskaa. Yhtä hyvin voisitte ajatella, että selvittiinpä tästäkin.

ettei elämä ole reilua kaikille, ettet olekaan mitään, vaikka joskus toisin luulit?

Näitä mä olen oppinut... ja samaan suohon olen näemmä lapsiankin kasvattamassa.

t: yksi jolla on ollut myöskin vaikeaa

Olisin kyllä luullut tätä kasvamista ja elämässä viisastumista vähän toisenlaiseksi. Edes että joskus löytäisi jollain tavalla paikkansa täällä. Mut ei.

Sanonta "vaikeudet kasvattaa" on kyllä suurimman osan ihmisiä kohdalla suurinta paskaa ikinä.

ja jokaisella on erilainen elämä.

Ja jos ei muuta niin elämä opettaa ainakin luopumista.

ettei elämä ole reilua kaikille, ettet olekaan mitään, vaikka joskus toisin luulit?

Näitä mä olen oppinut... ja samaan suohon olen näemmä lapsiankin kasvattamassa.

t: yksi jolla on ollut myöskin vaikeaa

Olisin kyllä luullut tätä kasvamista ja elämässä viisastumista vähän toisenlaiseksi. Edes että joskus löytäisi jollain tavalla paikkansa täällä. Mut ei.

Sanonta "vaikeudet kasvattaa" on kyllä suurimman osan ihmisiä kohdalla suurinta paskaa ikinä.

On mullakin ollut vaikeaa, mutta koen kasvaneeni. Juuri sitä perusselviytymistä ja itseluottamusta sitä kautta. Ehkä sinun pitäisi katsoa maailmaa vähän vähemmän mustien lasien läpi.

Ja vielä: ainakaan helppo elämä ei kasvata. Onhan niitä kermaperseitä, joista ei löydy syvyyttä kaivamallakaan.

En vaan tajua, miksi oppi vaikeuksista muka olisi, että elämä on paskaa. Yhtä hyvin voisitte ajatella, että selvittiinpä tästäkin.

Mä en ole ikinä tajunnut tätä. Mitä muuta vaihtoehtoa on kuin selvitä? Pakkohan sitä on jotenkin kituuttaa, ei täältä pois pääse sillä että päättää vaan että nyt tuli niin paha paikka etten nyt jaksa ja selviä. Huomenna on aina uusi päivä jonka läpi on jotenkin saatava raahauduttua ja kohdata taas se kaikki paska, ei sitä pääse mitenkään karkuun. Ei ihminen, jolla on vaikka lapsia, voi itseään tuosta vaan listiäkään vaikka tuntuisi et ei jaksa enää hetkeäkään. Pakko on vaan painaa eteenpäin, jaksoi tai ei, oli siinä mitään mieltä tai ei. Mut ei tuo kyllä mitään elämää tai selviytymistä minusta ole. Kitumista ennemminkin.

Eikä se, että olisi "selvinnyt" hengissä pois vaikka väkivaltaisesta parisuhteesta tarkoita, että olisi jotenkin voittajana selvinnyt. Mulla ainakin siitä vasta alkoi vuosien piina masennusta ja ahdistusta ja terapiassa käyntiä. Koko muu elämä oli aika jäähyllä, kun en vaan pystynyt muuhun. En usko, että olen vieläkään palannut siksi ihmiseksi mikä olin ennen tuota "kasvattavaa" kokemusta, en tiedä palaankokaan ikinä. Ainoa mitä mulle käytännössä jäi tuosta käteen monen elämästä tuhlatun vuoden lisäksi oli se, että mun perusluottamus ihmisiin sekä itseeni on saanut vakavia kolhuja.

On mullakin ollut vaikeaa, mutta koen kasvaneeni. Juuri sitä perusselviytymistä ja itseluottamusta sitä kautta. Ehkä sinun pitäisi katsoa maailmaa vähän vähemmän mustien lasien läpi.

Ei mulle vaikeudet ole näitä opettaneet. Mulle se kokemus siitä, että pärjään, ja että maailma on paikka jossa voi selviytyä, ja että kaikki ei ole synkkää ja paskaa, ei todellakaan ole tullut mistään vaikeuksista tai niistä selviytymisestä. Ihminen selviytyy koska on pakko. Ei se ole mikään saavutus.

Vaan niistä hetkistä kun mun ympärillä on ollut rakastavia, välittäviä ihmisiä, lämpöä ja turvallisuutta, mun itse sitä mitenkään ansaitsematta. Niinkuin aiemmin kirjoitinkin.

Nuo hetket musta on tehneet vahvemman ja avarakatseisemman ihmisen. Se vähä hyvä ja kypsä mitä mussa on, on noiden ihmisten ansiota. Ei todellakaan minkään kasvattavien vaikeuksien (jotka musta tuntuu ovat päinvastoin vain estäneet mua kasvamasta ja vieneet vähänkin uskon itseeni).

Ja jos ei muuta niin elämä opettaa ainakin luopumista.

elämä on luopumisen lisäksi jatkuvia (väärien) valintojen tekemistä.

Mua ainakin vaivaa jatkuva väliaikaisuuden tuntu; mikään ei ole valmista tai kestävää.

Kun saisi elämässään edes yhden huolista vapaan päivän.

T. Nainen 52 v

Ja vielä: ainakaan helppo elämä ei kasvata. Onhan niitä kermaperseitä, joista ei löydy syvyyttä kaivamallakaan.

Minä olen oppinut elämästä paljonkin ihan koko elämäni ajan. Esim. sen, etten ikinä hauku ketään kermaperseeksi vailla syvyyttä, koska me emme voi koskaan uida toisen ihmisen ihon alle. Usein asiat ja ihmiset ovat aivan muuta kuin päällisin puolin näyttää.

Olen oppinut muun muassa näitä:

unelmiin kannattaa luottaa ja uskoa rohkeasti

aina on toivoa

asioilla on taipumus järjestyä

ihmissuhteissa rakkaus, kunnoittaminen ja toisen arvostaminen ovat tärkeitä asioita

keskustelukanavat kannattaa pitää auki niin puolisoon kuin lapsiinkin

kuunteleminen on vaikea taito

omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa paljon omilla ajatuksilla ja teoilla

elämä on sarja jatkuvia valintoja

lukeminen kannattaa aina

joskus on hyvä mennä oman mukavuusalueen rajojen yli

jne jne jne

mut mun silmiin tuo on nyt vaan niin kliseistä diipadaapaa ettei tosikaan, mutta joo, mustilla laseilla mennään, ehkä, tosiaan ehkä näen jo toisin, nyt ei ole luottoa paremmasta.



joku ylemmistä