Lue keskustelun säännöt.
Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?
22.09.2011 |
Itse en pysty edelleenkään laulamaan Orvokkeja äidille tai varpunen jouluaamuna. Ovat niin surullisia.
Kommentit (216)
äidillä ei ole aikaa lapselle. Pillitin aina kun se tuli radiosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä kyllä laulanut, mutta nyt jotenkin se aina vaan saa hieman kyyneleet silmään, kun kuulen sen. Ehkä ikä alkaa painaa:)
Tarja Ylitalon tai Kari Tapion laulama Syys surumielinen.
Sen lisäksi mua ahdisti tosi paljon (älkää nyt naurako) Putte-possun nimipäivät! Kun ensin hehkutetaan miten ihanaa siellä olikaan, ja sitten surraan että "voi kunpa oisin saanut olla mukana". Nyyh! :-(
ja emo pelasti ne. oli tosi itkettävä." Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" on vieläkin sellainen, mitä en pysty laulamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähänkö pelottava, kun musta enkeli vei päivänsankarin, joka käyttäytyi huonosti
on suuri sun rantas autius.. Villisorsan poikanen ei emoa löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vieläkään pidä biisistä, mutta viisivuotiaana se aiheutti erityisen huonoja viboja.
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.
refrain:
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
refrain
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
refrain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korttipakkaa. Sitä me lapsetkin kuunneltiin hiljaa radion ääressä. Ei nyt pelottava, mutta lapselle se oli jotenkin mielenkiintoinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun kissanpojat putosivat heikkoihin jäihin ja emo pelasti ne.
Ketjussa on tullut tosi hyviä vastauksia, mutta en minä niitä lapsena pelottaviksi tai surullisiksi tajunnut, nyt kyllä herkistyn helposti.
Karhunpoika sairastaa oli myös sellainen, jota en halunnut kuulla.
on suuri sun rantas autius.. Villisorsan poikanen ei emoa löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä laulettiin hänen hautajaisissaan.
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.refrain:
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.refrain
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.refrain
kuulin hiljattain vasta Leevi and the leavingsin Pimeä tie, turvallista matkaa. Hirvittävän surullinen ja ahdistava. Jos joku osaa laittaa sanat niin kiitos.
Sitä en edelleenkään pysty kuuntelemaan kyynelehtimättä. Mummo ruukkasi tuota kuunnella.
Sitä en edelleenkään pysty kuuntelemaan kyynelehtimättä. Mummo ruukkasi tuota kuunnella.
Muistan kuinka hän aina lauloi minulle tuota lapsena. Voi, sitä turvallisuuden tunnetta.
pienenä, kun tuon laulun sanaoituksen teki:(
minusta: maailmassa monta on ihmeellistä asiaa oli jotenkin haikea lapsena :D
ja se miskapetruska laulu " miskan matka saareen vie petruskalla toinen tie...."
sellanen missä äiti oli aina töissä ja sit se lapsi kuoli, ja toinen missä lapsi sai uuden nuken ja vanha nukke unohtui hylättynä ja surullisena jonnekin.